Iltapäivälehdet eivät yleensä kiinnitä paljonkaan huomiota hengellisiin kesätapahtumiin. Jehovan todistajien aluekonventti näyttää tänä vuonna olevan poikkeus: Uskontojen Uhrien Tuki ry:n vankasti tukema iltalehtiuutisointi paljastaa, että Raamatun tapahtumien filmatisoinnissa on nyt sitten aivan liikaa väkivaltaa. (Uutinen ja filmin youtubetus löytyvät osoitteesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016052521622385_uu.shtml)
En voi ottaa kantaa tähän väkivaltaväitteeseen ainakaan nyt, koska katselen ensimmäistä kertaa kuningas Hiskian aikaista sodankäyntiä suurelta screeniltä vasta tulevana viikonloppuna. Iltalehden ”elokuva-arvostelu” onkin vain ponnahduslauta varsinaiselle aiheelleni, jossa esitän seuraavia kysymyksiä keskustelun siemeneksi: Onko Raamattu todella niin väkivaltainen kirja kuin usein väitetään? Millaista on Raamatun väkivalta verrattuna ihmisen yleisesti harrastamaan? Saako lapsille kertoa, että kyllä se Raamatun Jumala hävittää pahat ja pahuuden?
Miltähän mahtaisi näyttää Nooan ajan vedenpaisumuksen filmatisointi? Raamatun mukaan silloin tuhottiin ainakin 99,99% maapallon väestöstä. Ja syynä oli nimenomaan väkivalta: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa”(1.Mo6:13).
Kun Israelin kansa pääsi Joosuan johdolla luvattuun maahansa, rauhaisa rinnakkaisolo entisten asukkaiden kanssa ei tullut lainkaan kyseeseen. Noiden kansojen kulttuuri kun oli aivan liian väkivaltainen, joten: ”Heille annettiin käsky: ”Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset.”(Tuom21:10)
Myös yksittäisissä tilanteissa Kaikkivaltias saattoi ottaa takaisin elämänlahjan sen holtittomalta käyttäjältä. Esimerkiksi Aaronin tottelemattomat pojat surmattiin oman, Jumalalle uskollisen isän silmien edessä(3.Mo10:2) Aaron ei purnannut, koska tiesi, että oikeus toteutui.
Kaikissa edellä poimituissa raamatullisissa surmaamistilanteissa on sama käsikirjoitus:
1) Kaikkivaltias yksin päättää kuolemantuomiosta.
2) Kuolemantuomio kohdistuu vain ja ainoastaan niihin, joiden elämäntavat ovat menneet riittävän pitkälle Luojan tahdosta.
3) Koskaan ei yksityisellä Jumalan palvelijalla ole ollut oikeutta päättää itsenäisesti elämästä ja kuolemasta, olipa kanssaihminen sitten kuinka ikävä ihminen tahansa.
Vaikka Jehova toisinaan laittoi ihmisten elämälle ennenaikaisen päätepisteen Raamatun vanhempaa osaa kirjoitettaessa, sanotaan, että ”hän vihaa sitä, joka rakastaa vääryyttä.”(Ps11:5) Tässä ja 1.Mo6:13:ssa käytetyn sanan ”chamac” perusmerkitys on ”väkivalta”, kuten useat englanninkieliset käännökset psalmijakeen kääntävätkin.
Vapahtajamme Jeesus Kristus asetti sitten kristityille väkivallan suhteen totaalikiellon, ei yksin eikä porukassa. Miekkaan tarttuminen merkitsi nyt askelta miekkaan hukkumiselle, eikä vihollisen rakastaminen ja hänen puolestaan rukoileminen tietenkään sovellu silloin kun toiselta aiotaan henki riistää. (Mat5:44;2.Ko10:3,4)
Jumalan Poika kyllä sitten itse toimii taivaallisena sotapäällikkönä, enkeliarmeijoiden komentajana ja puhdistaa maapallon kaikenlaisesta väkivallasta. Näin Raamatun viimeisessä kirjassa Jeesuksen toiminnasta: ”Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin(Ilm19:15) Tämän invaasion seuraus on se, että ”kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään”(Jes65:25)
Olen sitä mieltä, että Raamatun väkivaltalogiikka on oikein hyvin perusteltu. Maapallollamme on tätä nykyä paljonkin osia, joissa silmitön väkivalta on karannut niin pitkälle, ettei tavallisilla ihmisillä ole muuta keinoa kuin paeta. Yli 60 miljoonaa pakolaista varmasti taputtaa ajatukselle väkivaltaisen maailman lopusta. Mutta entä sinä? Annatko myös sinä täyden tukesi sille väkivallan juuriaan myöten poistavalle voimatoimelle, jonka seurauksena Kaikkivaltiaan tahto tapahtuu ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”?
Rauli kirjoitit,
”Toteat Sami, että “Jumalan säätämys on, että esivallalla on oikeus “kantaa miekkaa”.” Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että kristityllä on tuo sama oikeus automaattisesti. Miekka toki tarkoittaa tässä yhteydessä muutakin kuin tappovälinettä, eikös vain?
Et kai vain laita yhtäläisyysmerkkiä lain salliman ja kristitylle sallitun välille?
Tässä onkin juuri se suuri ongelma joka tulee Jehovan todistajien kanssa. He valikoivat tekstejä ja tulkitsevat villisti Jumalan asetuksia kuten haluavat.
Jos Jumala on säätänyt esivallan ja siinähän ei lue, että kristityt eivät saa osallistua sotaan tai kantaa asetta. Jehovan todistajille tämä kuitenkin tarkoittaa juuri tätä.
Mielivaltaista tulkintaa.
Sitten Rauli kirjoitat,
”Yrityksen perustamiseen ei Raamattu sanallakaan kristittyä velvoita- noilla ehdoilla se olisi sitä paitsi erinomaisen tyhmääkin. ”
Raamattua ei pidä käyttää väärin. Raamatussa ei missään sanota sanallakaan, että autolla tulee ajaa. Silti Jehovan todistajat ajavat autolla ja saastuttavat Jehovan luomaa maailmaa. Samoin heidän kokouksissaan naiset käyttävät korkokenkiä ja pukeutuvat liiallisesti vaikka Raamattu kieltää ulkonaisen kaunistuksen.
Nyt Rauli, opiskelemaan pyhiä tekstejä vähän paremmin.
Nyt taisit käsittää sanani väärin?
Tarkoitin, ettei kenenkään ole pakko enempää Raamatun kuin terveen järjenkään perusteella ryhtyä liiketoimiin, jossa veroaste on 130%.
Ja sitten tuosta lojaaliudesta esivalloille. Jos oikein ymmärsin, olemme samaa mieltä siitä, ettei kristityn tule ihan kaikessa esivaltaa totella. Aiemmin siteeraamani Apt5. luku kertoo, ettei ristiriitaa Jumalan määräysten ja esivallan toimintaohjeiden välille saa tulla.
Mielestäni vihollisten puolesta rukoilemisen ja hänen tappamisensa välillä on huomattava ristiriita. Sinustako ei lainkaan?
Joka pitää lain, niin pitäköön sen kaikilta osin. Näin se tietenkin on ja Jehovan todistajien kanssa jonkin verran keskustelleena, voi sanoa että heille Kristus ohjaa ihmistä Jumalan lain luokse, eikä päinvastoin, kuten Kristityillä on yleisesti tapana opettaa.
Kristuksen merkitys on erilainen, kuin esim. Lutherilaisilla. Tämä ei tietenkään estä keskustelua ja sanan vaihtoa, mutta heidän kannalleen ryhtyminen edellyttäisi usein uskosta luopumista, järjen hyväksi.
(Vähän kärjistän, jos sen sallit Rauli, tämän käsityksen olen kuitenkin vuosien varrella saanut)
Kärjistys on varsin sallittua. Niinhän me kaikki teemme tällaisissa ajatustenvaihdoissa.
Pidin kovasti lauseestasi ”tämän käsityksen olen kuitenkin vuosien varrella saanut.” Se osoittaa rehellisyyttä, jota arvostan raamatullisena asiana. Ja ehkä voin tuota käsitystäsi jopa hiukan oikoa, jos siinä on virheitä.
Olen niin kovin monta kertaa kuullut ja lukenut siitä, että jotkut esiintyvät meidän äänitorvinamme todeten, että ”Jehovan todistajat opettavat…” Ja sitten on tullut tekstiä, jota en takuulla allekirjoita. Sellainen kommentointi tuntuu epäreilulta eikä osune Jeesuksen askelmerkkeihin.
No niin, nyt olen sitten sen väkivaltaiseksi kutsutun Hiskia-filmin katsonut, yhtäaikaisesti yli 33000 muun kanssa. Muutama taistelukohtaus siinä oli, mutta toteutus oli jotakin ihan muuta kuin väkivallalla piehtarointia tai kauhulla keikarointia.
Mutta miksi ihmeessä minun täytyy asiasta jotakin yrittä väittää? Jokainen voi vapaasti käydä katsomassa suomeksi tekstitetyn version osoitteessa https://www.jw.org/fi/julkaisut/videot/Oi-Jehova-sinuun-olen-pannut-luottamukseni/kuningas-hiskia-luottaa-jumalaan/
Iltapäivälehtien ”varokaa tätä jt-elokuvaa” UUTisessa oli pari mielenkiintoista yksityiskohtaa. (Sitähän plogini käytti johdantona aiheeseemme Raamattu ja väkivalta.)
1) Kopio, johon ikärajasyytöksellä vedottiin, taisi itsessään olla pikkuisen laitonta tavaraa? Vai oliko julkaisijalla oikeudet youtube-version lataamiseen?
2) Tämän laittoman kopion nojalla syytettiin konventtijärjestäjiä laittomuudesta. Siitä, että esitykselle olisi pitänyt hakea ennakkotarkastus asianomaiselta viranomaiselta.
Jos olen oikein ymmärtänyt saamani informaation, vaatimus oli vailla pohjaa. Opetusfilmien ohella uskonnollisissa tilaisuuksissa esitettävä materiaali kuulemma on ennakkotarkastuksesta vapaa.
Osaisiko joku täällä kertoa, menevätkö nämä henkilökohtaiset havaintoni Suomen lain mukaan? Silloin taitaa olla niin, että keltaisen lehdistön UUTinen ei kestä juridista tarkastelua. Ainakin journalismin moraalipohja on arvelluttava?
Olisiko esimerkiksi Juhanilla alan miehenä jotakin asiantuntevaa tietoa? Ja asevelihintaan tietysti, kuten näillä palstoilla on tapana.
Rauli: ”No niin, nyt olen sitten sen väkivaltaiseksi kutsutun Hiskia-filmin katsonut, yhtäaikaisesti yli 33000 muun kanssa. Muutama taistelukohtaus siinä oli, mutta toteutus oli jotakin ihan muuta kuin väkivallalla piehtarointia tai kauhulla keikarointia.”
Mielenkiintoinen analyysi, kun otetaan huomioon, että koko elokuvan idea pohjaa väkivallan uhkaan ja siihen että väkivaltaa myös näytetään. Jo pelkästään kohtaukset, joissa mies on polvillaan ja toinen pyörii miekan kanssa ympärillä tunnelman ollessa äärimmäisen uhkaava, ja nainen kävelemässä ruumispellolla, riittävät kyseenalaistamaan elokuvan esittämisen suurelle lapsijoukolle.
Rauli: ”Iltapäivälehtien “varokaa tätä jt-elokuvaa”…”
Iltapäivälehden sanomahan ei ollut ”varokaa tätä jt-elokuvaa”, vaan se, sopiiko elokuva esitettäväksi laajalle lapsijoukolle.
Rauli: ”Kopio, johon ikärajasyytöksellä vedottiin, taisi itsessään olla pikkuisen laitonta tavaraa? Vai oliko julkaisijalla oikeudet youtube-version lataamiseen?”
Asia kannattaa halutessaan viedä eteenpäin. Ilmoittaminen Youtube-palvelussa on varsin yksinkertaista.
Rauli: ”Jos olen oikein ymmärtänyt saamani informaation, vaatimus oli vailla pohjaa. Opetusfilmien ohella uskonnollisissa tilaisuuksissa esitettävä materiaali kuulemma on ennakkotarkastuksesta vapaa.”
Asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen. Opetusmielessä ei voi esittää mitä tahansa, oli kyse sitten uskonnollisesta tilaisuudesta tai ei. Jos oletetaan, että laajalle lapsijoukolle voi esittää ”opetusfilmejä”, joissa on väkivaltaa, väkivallan uhkaa, ja joissa lietsotaan pelkoa lähitulevaisuuden tapahtumilla (kellarivideot), lasten kehitysvaiheet ja asiaan liittyvät psykologiset ilmiöt sivuutetaan täysin tai niitä ei haluta ymmärtää.
Rauli kirjoitit;
” Mielestäni vihollisten puolesta rukoilemisen ja hänen tappamisensa välillä on huomattava ristiriita. Sinustako ei lainkaan?”
Käsky älä tapa ei koske ollenkaan Jumalaa ja esivaltaa. Jumala on uskonut rikollisten rankaisuvallan vanhempien asemasta esivallalle. Vanhempien velvollisuus on käyttää rankaisuvaltaa omassa valtapiirissään. Itse asiassa esivallalla on oikeus ja velvollisuus tappaa ja rangaista. Rauli, juuri siten se hoitaa Jumalan sille antamaa tämän ja muiden käskyjen mukaista suojelutehtävää.
Esivalta estää näin pakolla ihmistä vahingoittamasta lähimmäistään. Voidaan siis sanoa, että esivalta noudattaa käskyä älä tapa tappamalla. Jumala on tämän asettanut. Näin annamme Jumalalle sen mikä hänelle kuuluu, eli uskomme hänen sanansa, emme lisää siihen; – kristitty ei saa osallistua sotaan tai kantaa asetta.
Alunperin käsky ”älä tapa” annettiin ainoastaan ja vain Israelin kansalle(2.Mo20:13). Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, joten tuo säädös ei koske sellaisenaan meitä. Meitä tässä ohjaavat Jeesuksen Kristuksen askeleet.
Lähimmäisen rakastaminen kuului myös vanhan liiton säädöksiin (Mo19:18). Kuitenkin sotatilanteessä Hän, jolla on oikeus päättää meidän elämästämme, käski omaisuuskansaansa tappohommiin. Niillä oli aina tietty tarkoitus, kuten Raamattu asian perustelee.
Kun sitten nykyään jokin kansallisvaltio hyökkää toisen kimppuun, voidaan Luoja valjastaa sotaretket siunaamaan. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut puolestaan pyytää samaa siunausta samalta Jumalalta. Näinhän se toisessa maailmasodassakin meni.
Jumalan kutsuminen apuun kahdelle eri puolelle ei ole mikään ns kristittyjen etuoikeus. Tuttavani, jolla on iranilainen syntyperä, kertoi, että sama kaava oli käytössä kun sunnit ja shiiat taistelivat arabimaiden kesken.
Kummallako puolella mielestäsi Jumala oli, kun katoliset sekä Saksassa että Ranskassa samaa kolmiyhteistä jumaluutta avuksi pyysivät? Alussa Saksan, sitten Ranskan? Vai olisiko sota ratkennut ihan siihen, kenellä oli paremmat tappokoneistot?
Jeesus ei suotta kertonut, että hänen seuraajansa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta(Joh13:35). Kääntäen tästä voi päätellä, että ne, jotka verissäpäin toisiaan surmaavat, eivät ole hänen todellisia opetuslapsiaan.
Jeesuksen seuraaja Paavali totesikin, että ”meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.”(1.Ko10:4)
Jos olen oikein sinut, Sami, ymmärtänyt, sinä katsot voivasi tappaa lähimmäisesi, jos häntä virallisesti kutsutaan viholliseksi. Mestarimme Jeesus käski rukoilemaan vihollisen puolesta Vuorisaarnassaan.
Kummastako aloitat: rukoiletko ensin vihollisesi puolesta vai riistät häneltä elämän?
Kummallako puolen Jumala on? Rukoiletko ensin ja riistät hengen vai toisinpäin?
Nämä ovat epäoleellisia kysymyksiä, eivätkä edistä itse asiaa.
Jeesus ei kumonnut käskyjä, emme siis saa tappaa lähimmäistä, muuten esivalta rankaisee Jumalan tahdosta.
Rauli: “No niin, nyt olen sitten sen väkivaltaiseksi kutsutun Hiskia-filmin katsonut, yhtäaikaisesti yli 33000 muun kanssa. Muutama taistelukohtaus siinä oli, mutta toteutus oli jotakin ihan muuta kuin väkivallalla piehtarointia tai kauhulla keikarointia.”
Mielenkiintoinen analyysi, kun otetaan huomioon, että koko elokuvan idea pohjaa väkivallan uhkaan ja siihen että väkivaltaa myös näytetään. Jo pelkästään kohtaukset, joissa mies on polvillaan ja toinen pyörii miekan kanssa ympärillä tunnelman ollessa äärimmäisen uhkaava, ja nainen kävelemässä ruumispellolla, riittävät kyseenalaistamaan elokuvan esittämisen suurelle lapsijoukolle.
Rauli: “Iltapäivälehtien “varokaa tätä jt-elokuvaa”…”
Iltapäivälehden sanomahan ei ollut “varokaa tätä jt-elokuvaa”, vaan se, sopiiko elokuva esitettäväksi laajalle lapsijoukolle.
Rauli: “Kopio, johon ikärajasyytöksellä vedottiin, taisi itsessään olla pikkuisen laitonta tavaraa? Vai oliko julkaisijalla oikeudet youtube-version lataamiseen?”
Asia kannattaa halutessaan viedä eteenpäin. Ilmoittaminen Youtube-palvelussa on varsin yksinkertaista.
Rauli: “Jos olen oikein ymmärtänyt saamani informaation, vaatimus oli vailla pohjaa. Opetusfilmien ohella uskonnollisissa tilaisuuksissa esitettävä materiaali kuulemma on ennakkotarkastuksesta vapaa.”
Asia ei tietenkään ole ihan näin yksinkertainen. Opetusmielessä ei voi esittää mitä tahansa, oli kyse sitten uskonnollisesta tilaisuudesta tai ei. Jos oletetaan, että laajalle lapsijoukolle voi esittää “opetusfilmejä”, joissa on väkivaltaa, väkivallan uhkaa, ja joissa lietsotaan pelkoa lähitulevaisuuden tapahtumilla (kellarivideot), lasten kehitysvaiheet ja asiaan liittyvät psykologiset ilmiöt sivuutetaan täysin tai niitä ei haluta ymmärtää.
Kiitos sinulle elokuva-analyysistäsi, josta olen siis itse kovasti eri mieltä.
Asiasta jokainen voi vapaasti muodostaa sitten oman kantansa kipaisemalla osoitteeseen https://www.jw.org/fi/julkaisut/jehovan-todistajien-konventtijulkaisut/
Viranomaiset tutkikoon, josko elokuvassa on jotakin säädösten vastaista. Heillä taitaa olla nyt aikaa, kun edellisistä konventtisityksistä tehdyt tutkintapyynnöt ja kiukuttelut on varmaankin ehditty jo selvittää?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121917857720_uu.shtml
Pidätkö siis yleisiä ikäraja- ja muita suosituksia lasten osalta turhina, mitä tulee väkivaltaa ja ahdistavia kohtauksia sisältäviin elokuviin?
Ikärajasuositukset ovat viranomaisten asia, ja olen lojaali myös sellaisten määräysten suhteen. Nehän ovat laillisessa säätämisjärjestyksessä syntyneitä meidän kaikkien hyödyksi.
Mutta mitä ihmettä ikärajasuosituksilla on tekemistä konventissa esitetyn elokuvan kanssa? Ikärajasuosituksilla on reunaehtonsa, jotka eivät konventtiesityksessä täyttyneet.
Joidenkin toiveista ja keltaisen lehdistön painostuksesta huolimatta.
Rauli: ”Ikärajasuosituksilla on reunaehtonsa, jotka eivät konventtiesityksessä täyttyneet.”
Kenen mukaan?
Valvovien viranomaisten mukaan.
Toistaiseksi toki pelkkä olettamus. Varmuuden asiasta saamme, kun tämäkin valittelu on taas pohjamutiaan myöden tutkittu. Palaan mielelläni asiaan – siinäkin tapauksessa, että olen ymmärtänyt säädöksen väärin.
Se näissä jatkuvissa tutkintapyynnöissä on keljumaista, että vapauttavat lausunnot eivät juurikaan saa palstatilaa. Vain purnajaiset ovat sitä myyvää klikkausjournalismia.
Mikäs valvova viranomainen oli nyt sitten ottanut kantaa näihin?
Et ehkä huomannut johdantoon sisältyvää UUTislinkkiä. Sen mukaan
”Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (Kavi) on myös tietoinen Jehovan todistajien elokuvasta. Ylitarkastaja Maarit Pietinen kertoo lähettäneensä Jehovan todistajille tiedotteen, mitä edellytyksiä elokuvan julkinen esittäminen vaatii….Totta kai me annamme heille nyt mahdollisuuden reagoida ja katsotaan sitten.”
Ja nyt sitten on viranomaiset valjastettu/velvoitettu ”katsomaan”. Ja sen lopputulosta tässä ennakoin joltisellakin varmuudella. Veikkaukseni on, ettei tämäkään arpa voita
Antero: Ehkä tässä nyt tämä menneeseen kokoontumiseen liittyvä juridiikka tuli jo riittävän seikkaperäisesti ruodittua. Asia etenee tai sitten ei.
Onko sinulla kenties kannanottoa myös varsinaiseen otsikkooni Raamattu ja väkivalta? Sallaista kuuntelisin oikein molemmilla korvillani. Tämä lakiasiakeskustelu ei taida olla meidän kummankaan leipälaji. Ja filmistä tuntuvat näkemyksemme olevan täysin toisistaan poikkeavat
Kerroit että ”ikärajasuosituksilla on reunaehtonsa, jotka eivät konventtiesityksessä täyttyneet”, jonka jälkeen annoit ymmärtää, että joku viranomainen on selvittänyt etteivät reunaehdot täyttyneet. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan päinvastoin, ikärajoja valvovan instituutin lausunnon mukaan (blogisi linkissä) ikärajoitukset olisivat aiheellisia ja niiden noudattamatta jättämisestä voi olla seurauksensa. Tämä siis sen jälkeen, kun instituutti oli tutustunut konventissa esitettävään videomateriaaliin.
Jehovan todistajien uskonnollinen yhteisö jätti sitten ikärajoja valvovan instituutin lausunnon täysin huomiotta.
Rauli: ”Onko sinulla kenties kannanottoa myös varsinaiseen otsikkooni Raamattu ja väkivalta?”
Raamatun Jumalan ongelmanratkaisukyky näyttää rajoittuvan hyvin pitkälti väkivaltaan. Onko sinulla mielipidettä siihen että miksi näin on?
Jokainen voi nyt sitten lukea keskustelumme ja todeta, kuinka laitonta tuo konventtifilmin esittäminen sitten lopultakin oli. Kenties jatkossa asiaa tutkitaan sitten jollakin tasolla. Epäilen, että tarina oli nyt tällä kertaa tässä.
Erinomaista, että otit esille Kaikkivaltiaan ongelmanratkaisukyvyn. Se nyt on kyllä aika monta kertaluokkaa parempi kuin meillä tuon ongelmafilmin ikärajamittarin kalibrointi.
Sinä näet asian niin, että ”Raamatun Jumalan ongelmanratkaisukyky näyttää rajoittuvan hyvin pitkälti väkivaltaan”. Monet ovat samaa mieltä, kenties jopa enemmistö.
Kyllähän Raamattu kertoo, että Elämänantaja lopulta ottaa omansa pois niiltä, jotka eivät osaa sitä käyttää. Itse asiassa meiltä kaikilta se hiipuu maksimissaan 120 vuoden kuluessa. ”Synnin palkka on kuolema”, sanoo Raamattu – eikä kai kukaan ole eri mieltä lopputuloksesta. Eipä taida eriäviä mielipiteitä olla syntisyydestäkään, jos sillä laajemmin ymmärretään erehtyväisyyttä.
Nyt sitten jossakin kohtaa ihmiskunnan taivalta joiltakin on otettu elämä pois hiukan nopeutetussa aikataulussa. Hitler on hyvä esimerkki sellaisesta, jonka harva olisi halunnut elävän satavuotiaaksi. Hänet tappoi oma syanidikapseli, hukkui omaan miekkaansa.
Vedenpaisumukselle, Sodoman ja Gomorran hävitykselle sekä Kanaanin maan kansojen tuhoamiselle esitetään selkeät ja johdonmukaiset perusteet Raamatussa. Toki niitä ei ole pakko kenenkään uskoa vaan voi keksiä omassa päässä asiasta jotakin mielestään fiksumpaa.
Raamattu kertoo kuitenkin, että Kaikkivaltiaan ratkaisumalli on lopultakin rakkaus: Sadetta riittää niin pahoille kuin hyvillekin, eikä elimistömme hieno toiminta ihan vähästä hätkähdä, vaikka sitä krouvistikin käsittelisi Raamatun ohjeet laiminlyöden. Ihminen vastaa sitten tänä päivänä väkivallasta, ja uutta siementä aina vain kylväen.
Kun lukee samanaikaisesti sekä Raamattua että suurta Luonnon Kirjaa ympärillämme voi nähdä jotakin muuta kuin mitä ääritilanteissa Jehova Jumala on joutunut tekemään. Sitä rakkautta.
On totta, että Raamatun mukaan lopulta ”Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat asua siellä, mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä.”(San2:21,22) Näetkö tässä tarpeetonta väkivaltaa? Mikä olisi parempi vaihtoehto? Eikö ihmiskunnan historia osoita vääjäämättä, että meidän ongelmanratkaisukykymme ei kovin kummoinen ole? Sotaa, riitaa ja muuta väkivataa toisensa perään on riittänyt.
Eikö ole hienoa, Antero, että meitä Isompi on luvannut ja myös toteuttaa pysyvän rauhan maapallollamme? Mitä sinulla on sellaista ongelmanratkaisua vastaan, vaikka se niihin Jumalan juridiikasta kiukutteleviin saattaa pikkuisen kirpaista jo näin etukäteenkin.