Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että ylösnousemususko on kristillisyyden tukipilareja. Raamattu toteaakin, että ”ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’. (1.Ko15:32) Mutta mitä ylösnousemuksessa sitten tapahtuu? Mitä merkitsee esimerkiksi ”usko ruumiin ylösnousemiseen”?
Me nykyään elävät emme suinkaan ole ensimmäisiä, jotka pohtivat ylösnousemuksen yksityiskohtia. Paavalin päivinäkin asia oli esillä: ”Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”(1.Ko15:35) Miten sinä vastaisit tähän kysymykseen?
Raamatun vastaus lähtee siitä, että kuollut on ihan oikeasti kuollut. Korinttolaiskirjeessä perustellaan asia seuraavasti: ”Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.”(jae36) Ylösnousemus ei ole siis minkään jo elossa olevan muuntumista toiseen olotilaan. Raamatussa ei ole yhtäkään jaetta, joka osoittaisi meissä olevan jotakin itsessään kuolematonta. Teoriat kuolemattomasta sielusta tai muista vastaavista ovat saaneet alkunsa kaukaa Raamatun ulkopuolelta.
Jatkossa Raamattu kuvailee ylösnousemusta sitten maanviljelystermein: ”Kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(Jakeet 27,38)
Niin, aika harva sen saman siemenperunan syksyllä kattilaansa laittaa. Meidän tomumajastammekin tulee ylösnousemuksessa uusi versio. Näitä ”varsia”, joita Kaikkivaltias meille tekee on kahdenlaisia: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita.”(jae 40) Molempien käytöstä Raamattu antaa esimerkkitapaukset.
Jeesus herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen. Vaikka Lasarus oli olut kuolleena vasta muutaman päivän, hänen elimistönsä oli mennyt jo sangen elinkelvottomaan kuntoon. Ylösnousemuksen ”siemen” oli pitkälle edenneessä mätänemistilassa. Mutta kun Jeesuksen kehotuksesta ylösnoussut käveli käärinliinat päällysvaatteenaan, uusi ”maallinen varsi” toimi kaikesta päättäen oivallisesti.
Jeesus on Raamatun mukaan ensimmäinen, joka herätettiin pysyvästi eloon. Hänen vartensa ei voinut olla maallista laatua, koska ”liha ja veri ei voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa”(jae 50). Myös Paavali odotti saavansa Jeesuksen laatua olevan varren, koska hän odotti myös taivaallista ylösnousemusta: ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.”(jae 49)
On mielenkiintoista, että Jeesus jopa ”vähätteli” niitä ylösnousemuksen prototyyppejä, joita hänen vierailunsa maan päällä tuotti: ” Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.”(Joh5:28) Vaikka muualla Raamatussa kerrotaankin, ettei nyt ihan kaikkia herätetä, herätettävien eli ”haudoistaan nousevien”(jae29), määrä tulee olemaan melkoinen. Mutta mistä nuo kaikki ”Jeesuksen äänen kuulevat” sitten tunnistavat itsensä? Eihän heistä ole enää atomiakaan jäljellä siitä aikanaan kylvetystä siemenestä!
Oletko tullut ajatelleeksi, että sinäkään et ollut atomin tai edes molekyylinkään tarkkuudella sama ihminen kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi ihossasi ei ole yhtä ainoata solua jäljellä siitä kokoonpanosta, joka sinulla oli silloin. Mutta identiteetti, se on kyllä meillä ollut nämä elämämme vuosikymmenet ihan sama. Monet ovat vahvasti sitä mieltä, että osaamme jopa käyttää tätä nykyistä koostumustamme mielekkäämmällä tavalla. Varsinkin jos sovellamme Raamatun ylivertaisia ohjeita elämässämme.
Ylösnousemukseen uskoivat jo Jumalan palvelijat Raamatun vanhemman osan mukaan. Elian ja Elisan elämän aikana tapahtui kuolleista herääminen. Aivan erityisen mielenkiintoista on Jobin kirjan opetus ylösnousemuksesta.
Job kysyy: ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” Vastaus osoittaa lujaa luottamusta ylösnousemukseen: ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.”(jae15)
Jobin usko kohdistui tietysti maallisen ”varren” saamiseen. Asia konkretisoituu seuraavalla tavalla: ”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(Job33:24,25)
Ylösnousemus on valtava osoitus Tekijämme rakkaudesta luomuksiaan kohtaan. Se on myös näyttö Hänen armostaan. Perustuuhan kristillinen ylösnousemustoivo Jumalan Poikansa kautta antamaan uhriin eikä siihen, että me sitä vähänkään olisimme itse ansainneet.
Mitä sinä ylösnousemuksesta ajattelet? Kaikenlaiset aiheeseen liittyvät mielipiteet ovat tervetulleita.
Minulle kristittynä usko ylösnousemukseen on erottamaton osa uskoani. Uskontunnustuksessahan tunnustan uskovani ylösnousemukseen ja odottavani ”tulevan maailman elämää”.
Ihmettelen tässä vain sitä, mikä saa sinut kirjoittamaan kirkolliselle foorumille tekstejä, jotka tuntuvat olevan lähes suoria lainauksia Vartiotorni-seuran kirjoista, kirjasista ja traktaateista? Varmaan tämä on kätevä tapa saada tunteja kasaan kuukausittaiseen raporttiin, jotka toimitat kyseiselle seuralle. Siinähän eritellään aika, jonka olet käyttänyt ”saarnaamiseen”, eli käännytystyöhön.
Uskonnollinen järjestönne on minulle aika tuttu (valitettavasti) sukulaisteni kautta. Minulla ei ole uskonnostanne kovin paljoa hyvää sanottavaa.
Kiitos kommentistasi.
Jos nyt kuitenkin keskusteltaisiin aiheesta nimeltä ylösnousemus, muun sanomasi sivuutan niin kohteliaasti kuin mahdollista.
Kerrot uskovasi ylösnousemukseen ja ”odottavasi ’tulevan maailman elämää'”, niin minäkin teen. Millaisena sinä näet Raamatun valossa tuon elämän? Olisi kiinnostava tietää sinun näkemyksesi aiheesta, oletpa sen sitten oppinut keneltä tahansa.
Rauli Toivonen :”Jos nyt kuitenkin keskusteltaisiin aiheesta nimeltä ylösnousemus, muun sanomasi sivuutan niin kohteliaasti kuin mahdollista.”
Juu. Kysymyksessä oleva asia kuuluu jokaisen ihmisen henkilökohtaisen uskon alueelle. Kun keskustelin kirkosta sen politisoitumisen vuoksi eronneen isäni kanssa hänen viimeisenä elinpäivänään, hän ei pelännyt kuolemaa vaan sanoi lapsuutensa tuttuja repliikkeljä siteeraten: ”Pittää vaa kattoo yllääpäin eikä allaapäin”.
Oma uskoni on, että kaikki mikä maanpäällisessä elämässämme on ollut välttämätöntä, katoaa, ja taivaaseen meistä jäljelle jää pelkkä ”henki” Eino Leinon periaatteella sanoen :
”On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää ”
Kiitos ajatuksistasi Tuula.
Olen melkoisen varma, että aika moni muukin ajattelee sinun laillasi siitä tulevasta.
Eikö kuitenkin Ison Kirjan analyyttinen tutkiminen aiheesta olisi ainakin jossakin määrin haastavaa? Tuskin Luojamme on meidät jättänyt ihan ilman informaatiota noinkin tärkeästä aiheesta, vaikka ihmiskäsityksiset ovatkin niin monet.
Rauli Toivonen :”Eikö kuitenkin Ison Kirjan analyyttinen tutkiminen aiheesta olisi ainakin jossakin määrin haastavaa? Tuskin Luojamme on meidät jättänyt ihan ilman informaatiota noinkin tärkeästä aiheesta, vaikka ihmiskäsityksiset ovatkin niin monet.”
Kykyjeni mukaan olen elämäni aikana tutkinut Ison Kirjan sanomaa myös analyyttisesti, eikä vakaumukseni ole muuttunut siitä mitä se oli silloin kun lapsena Isoon Kirjaan tartuin. Analyyttinen tulkintani tästä tärkeästä aiheesta on vain yksi ihmiskäsitys kuten muutkin Ison Kirjan tulkinnat, ja viimeinen arviointi siitä ei todellakaan kuulu ”ihmiskäsitysten” tehtäviin.
Juuri näin. Ja miksi Kotimaa24 tarjoaa blogialustan Jehovan Todistajien propagandalle?
En aio tuota asiaa sen kummemmin pohtia, vastaan vain kuin pohjalaisisäntä kinkereillä, että ”sittenhän se nähärähä, ku sinne tullaha”.
Sosiologisesta mielenkiinnosta olen usein pohtinut sitä, miksi joidenkin mielestä pelastuneiden joukko on pieni ja toisten mielestä suuri? Molemmille löytyy perusteita Raamatusta, mutta ilmeisesti joillekin ihmisille on tärkeää tuntea kuuluvansa pieneen, valikoituun porukkaan (ainakin jossain vaiheessa jt:t sanoivat jopa tietävänsä määrän) kun taas toisille (joihin itseni luen) on tärkeää ajatella, että pelastus koskee mahdollisimman suurta osaa maapallon ihmisistä. Olisi outoa ajatella maailmankaikkeuden Luojaa, joka olisi luonut näin kauniin ja mahtavan maapallon vain siksi, että suurin osa siitä haihtuisi olemattomuuteen ja suurin osa sen ihmisistä tuhoutuisi jossain harmaassa geddonissa…
Kiitos Elias puheenvuorostasi, joka edusti enemmistön ajattelua: ”sittenhän se nähärähä”.
Sosiologia on varmasti fiksu tieteenhaara, mutta Raamatun ymmärtämiseen siitä ei ole oman käsitykseni mukaan paljonkaan hyötyä. Tai sitten vain olen tumpelo soveltamaan sen hienouksia.
Tartun nyt erääseen ajatukseesi, koska se voidaan liittää esille ottamaani otsikkoon. Kirjoitat, että ”olisi outoa ajatella maailmankaikkeuden Luojaa, joka olisi luonut näin kauniin ja mahtavan maapallon vain siksi, että suurin osa siitä haihtuisi olemattomuuteen ja suurin osa sen ihmisistä tuhoutuisi jossain harmaassa geddonissa…” Ja taas enemmistö ihmisistä peukuttaa lausettasi. Mutta entä Raamattu?
Jeesus puhui kahdesta tiestä, kapeasta ja laveasta. Toinen johtaa ikuiseen elämään ja toinen sitten tasan vastakkaiseen suuntaan. Siinä suunnassa ei ylösnousemuksestakaan ole apua. Mitä ajattelet Elias; voiko kapealla tiellä vaeltaa yli 50% siis enemmistö?
Muistathan Elias Raamatun alun? En tiedä uskotko luomiskertomukseen kuinkakin lujasti, mutta sen mukaan ”tämä kaunis ja mahtava maapallo” luotiin maailmanlaajuisen paratiisin näyttämöksi. Se tilaisuus vain nyt meni ensimmäiseltä pariskunnalta sivu suun. Ilman, että heillä olisi mahdollisuutta revanssiin.
Kun Elias luet sitten Jeesuksen ja hänen taivaallisten sotajoukkojensa toimintaa, siinä ei demokraattisilla enemmistöpäätöksillä ole paljon sijaa. Siteeraan nyt ”Herran päivää” Malakian kirjan mukaan: ”Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin — sanoo Herra Sebaot — eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta.”(Mal4:1)
Ylösnousemuksen saavien lukumäärä ei ole meidän arvioitavissamme. Kun Kristus Golgatan naapurilleen lupasi ”olet kanssani paratiisissa”(Lu23:43), voimme olla varmoja myös siitä, ettei tämä ryöväri suinkaan ole ainut elämässään hakoteille joutunut, joka saa ylösnousemuksen. Sanoohan Raamattu Paavalin suulla, että ”minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat”(Apt 24:15).
Vaikka tässä nyt Eliakselle kohdistin kommentit, mielelläni näen muidenkin ottavan kantaa.
Siinä olet ainakin oikeassa, että (pelkkä) sosiologia ei Raamatun ymmärtämiseen riitä. Siksi sitä varten onkin oma tieteenalansa, eksegetiikka, jonka sisällä voidaan toki käyttää myös sosiologisia menetelmiä tekstin tutkimiseen. Siinäkin olen samaa mieltä, ettei kyse ole demokratiasta, vaan armosta. Uskon sen armon olevan suurempi kuin omat (tai kenenkään ihmisen) rajalliset käsitykset hyvyydestä ja taivaaseenpääsyn sopivuudesta.
”Voiko kapealla tiellä vaeltaa yli 50% siis enemmistö?” Toki. Peräkanaa.
Martti Pentti, hyvin oivallettu. Mitäpä tuota kiistämään.
Tie on kapea ja portti ahdas, koska siitä mahtuu vain armo. Mikään omatekoinen hurskaus ei sinne sovi kantolastiksi.
On hyvin todettu, ettei ”mikään omatekoinen hurskaus ei sovi kantolastiksi” kaipealle tielle. Näinhän Raamatu meitä opastaa.
Mutta mitä sanat ”kapea” ja ”lavea” merkitsevät tavalliselle kulkijalle armtarpeen lisäksi?
Eikö ole niin, että mitä leveämpi on kulkuväylä, sitä vapaampi sillä on kulkea? Kaistoja on paljon, eikä tarvitse olla niin tarkkana tien reunojen suhteen. Mielestäni symboliikka tukee suurempaa tarkkaavaisuutta kapean tien kulkijalta.
Jeesus kehotti hiukan aiemmin(Mat7:7) ”etsimään, kolkuttamaan ja pyytämään”. Tietoisia toimenpiteitä kapealla tiellä kulkijalle. Alkukielen verbimuoto tukee jatkuvaa toimimista: ”Keep on seeking” on ilmaus, jota muutamat tarkat englantilaiset käännökset käyttävät välittääkseen Jeesuksen alkuperäisen ajatuksen.
Myös Raamatun kertomus alleviivaa kapean tien merkitsevän hyvin pientä vähemmistöä. Paljonko Jeesus keräsi seurajia omaisuuskansa keskuudesta? Moniko fariseua Paavalin lisäksi valitsi kapean tien? Miten oli alkuseurakunnan aikana?
No, sitten kun kristillisyys meni Jeesuksen ennustuksen mukaan rikkaruohon valtaamaksi viljelykseksi, alkoi toki ”kristittyjä” olla jopa enemmistöinä. (Mat13:24-30) Ja jatkossa kirkkohistorian kertoma on aika korutonta lavean tien kuvausta. Näyttää jopa siltä, että meno senkun lavenee, kun yhä uusia kaistoja avataan.
Vai onko joku tyytyväinen hengelliseen kehitykseen niin sanotussa kristillisessä maailmassa?
Millaiseen maisemaan nuo tiet mahdettiin aikoinaan kuvitella? Vuoristossa tuo pitää varmasti paikkansa: ”Eikö ole niin, että mitä leveämpi on kulkuväylä, sitä vapaampi sillä on kulkea? Kaistoja on paljon, eikä tarvitse olla niin tarkkana tien reunojen suhteen.” Kaistat taitavat tosin kuulua vasta omaan autoilevaan aikaamme. Toisaalta leveä tie on vilkkaasti liikennöity ja apostolin kyydillä taivaltava voi jäädä siellä helpommin hevosen kavioihin tai vaununpyörien alle. Suomalaiset taitavat enimmäkseen kokea kaidat kinttupolut itselleen läheisiksi.
Keskusteluhaasteelle jehovantodistajien kanssa sanon kiitos, ei! Olen oppikeskusteluni heidän kanssaan käynyt jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Voin vakuuttaa, että he mekaanisesti toistelevat sitä mitä ovat kokouksissaan kuulleet ja seuransa painotuotteista lukeneet.
Minä uskon ylösnousemuksesta siten kuin Raamattu ja Kirkon muu traditio sanoo. Koska ylösnousemus ei ole ajankohtainen asia, minun ei tarvitse siitä uhota, tai saada toisia uskomaan laillani.
Sinulla Kimmo on tietenkin oikeus keskustella vain valikoitujen kansalaisten kanssa. Jotkut kokevat sellaisen omimmaksi tavaksi kommunikoida. Ilmeisesti asiasi saitkin jo toimitettua tähän keskusteluun?.
Toivottavasti kovin moni ei ajattele tavallasi, että ”minulle ylösnousemus ei ole ajankohtainen asia”. On nimittäin niin, että ne, joille sen tarve on todella akuutti, eivät enää mitään ajattele. Sanassa sanotaan: ”Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.”(Saa9:10)
Irralliset, asiayhteydestään irrotetut raamatunlauseet, eivät tee minuun vaikutusta! Minä kommunikoin, kenen kanssa haluan. Vaitettavasti, toistan tämän, en kommunikoi jehovantodistajien kanssa uskonasioista. Tiedän tarkalleen, mitä siinä on jehovantodistajalla mielessä…
Kommunikoin erittäin mielelläni näistäkin asioista, silloin, kun toinen on valmis tasavertaiseen ajatustenvaihtoon, eikä taustalla ole käännytysyritys!
Kimmo Pikkuaho, ilmoitat mahtipontisesti, ettet ”kommunikoi jehovantodistajien kanssa” ja kuitenkin olet tullut kommunikoimaan Jehovan todistajan omalle blogille. Näytät siis olevan kovin epäkristillisillä vaikutteilla liikkeellä, eli häpäisemässä ja haukkumassa? Kahdella tiellä ei pitäisi kristityksi tunnustavan olla samanaikaisesti liikkeellä, eikö niin!?
Minusta on kunnioitettavaa, että blogisti esiintyy avoimesti omalla nimellään ja taustallaan, ollen ilmeisesti samalla sivujen ylläpitäjän blogistiksi hyväksymä. Tätä K24:n asennetta arvostan erityisesti!
Sanoin, etten kommunikoi jehovantodistajien kanssa uskonasioista. Olen kuulemma häpäisemässä ja haukkumassa! Kirjoitin vain mitä ajattelen siitä, että jehovantodistajat ajavat omaa agendaansa täällä! Sanallakaan en ole häpäissyt ja haukkunut. Jätän tämän keskustelun omaan arvoonsa ja päätän tämän. Ulkona on ihana kesäilta!
Olen samaa mieltä Reino Marjakankaan kanssa K24:n asenteesta hyväksyä jehovantodistajiin kuuluva Rauli Toivonen uskoaan edustavana yhdeksi K24:n blogistiksi. Nyt kiinnostaa tietää, että kenen tai minkä agendaa Kimmo Pikkuaho on halunnut ajaa?
Miksiköhän monille raamatulliset käsitteet pelastus, ylösnousemus ja taivaaseen pääseminen ovat merkitykseltään lähes samoja asioita? Mainitut asiat kyllä kuuluvat läheisesti toistensa yhteyteen, mutta sisällöllisesti ovat silti eri käsitteitä.
Lyhyesti:
– PELASTUS merkitsee Hinnomin laakson jätetunkiolta pelastumista eli täydellisestä tuhosta, kuolemasta pelastumista.
Synnin palkka on kuolema, tätä ei ole Jumala koskaan peruuttanut! Ei myöskään ole peruuttanut, mitä Hän ilmoitti Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, tee itsellesi arkki” (1Ms 6:13)! Arkki merkitsee Jumalan pelastussuunnitelmaa kuolemasta, tuhosta. Tämä suunnitelma tulee ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, joka on Jumalan ainosyntyinen Poika, ei siis itse Jumala, jota Jeesus kutsui sanalla Abba, Isi!
– YLÖSNOUSEMUS. Jumalalle kaikki elävät ajallisen kuoleman jälkeenkin, vaikka solumme ovatkin kaikki tuhoutuneet. Ihmisen identiteetti, persoonallisuus, miten vain sitä kutsummekin on jäljellä ja vastaa Jumalan edessä omista tekosistaan.
Tämä ihmisen identiteetti, persoonallisuus, pukeutuu ylösnousemusruumiiseen täällä maan päällä, ei taivaassa! Tämä ruumis ei enää kuole, sillä ylösnousemuselämä vaikuttaa sen, että tuhon voimat eivät pääse siinä voitolle! Uusiutuva elämä pitää ihmisen hengissä. Kun Jeesus nousi ylös, Hän osallistui aterialle oppilaittensa kanssa, paistoi ja söi kalaa. aivan varmasti hoiteli myös vessa-asiansa jne.. Hän kulki ruumiillisesti oppilaittensa edellä Jerusalemista Galileaan. Jesaja ennusti, että ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.. he vaeltavat, eivätkä väsy (Jes 40:31)!
Ylösnousemuksen ihmiset jaksavat paiskia tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesuksen kanssa töitä, niin että virrat ohjautuvat erämaahan ja maa tämän työn ansiosta muuttuu paratiisilliseen tilaan. Jumala on ”nokosilla” seitsemäntenä päivänä silla aikaa! Kas kun Hänen luomistyönsä, Kristuksen vaimo on päässyt rypyttömään tilaan vanhurskauden seppeleellä varustettuna ja jaksaa ja haluaa juntturoimatta olla Jumalan ja Kristuksen työtovereina. Näin minä uskon ja käsitän.
– TAIVAASEEN PÄÄSEMINEN. Jeesus tulee tänne maan päälle ja Jumalakin taitaa muuttaa tänne jossain vaiheessa: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä. Hän on asuva heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa! (Ilm)
Nykyisen kirkkoraamatun kääntäjät ovat lorahtaneet lisäilemään ja tulkitsemaan jotakin käännöksensä kohtia lapsuutensa iltarukousten ja iltasatujen suuntaan puhumalla taivaan kodista ja taivaaseen menosta
Paavali sanoi kotimme olevan Herran luona (2Kr 5:8). Siis majailipa Hän missä tahansa! Muita pysyviä koteja ei taida sitten Herran omilla ollakaan!
Kun Raamattu puhuu uusista taivaista ja uudesta maasta, on tärkeää ymmärtää esimerkiksi kreikan kielen kaksi sanaa kainos, joka tarkoittaa uudistettua ja neos, joka tarkoittaa täydellisesti uutta. Uusi taivas ja uusi maa (kainos) tarkoittaa siis tulella puhdistettua ja siten uudistettua, siivottua esimerkiksi kaikista jumalattomista ihmisistä ja saastasta ja epävanhurskauden jätteistä.
Kiitos Reino Marjakangas harvinaisen perusteellisesta selvityksestä. On ilo lukea perusteltua tekstiä, joka rakentuu Raamatun varaan. Tämä on todettava siitäkin huolimatta, että joistakin yksityiskohdista itselläni on hiukan erilainen näkemys.
Hienoinen ongelma tekstissäsi on sen laaja-alaisuus, mutta virittäähän sellainen keskustelua ylösnousemukseen oleellisesti liittyviin aihealueisiin. Ja sitäpaitsi: taitaa tästäkin pitkä kommentti kehkeytyä
On todella selkeästi Raamatun sivuilta luettavissa, että ylösnousemuksensa jälkeen ”Jeesus osallistui aterialle oppilaittensa kanssa, paistoi ja söi kalaa. aivan varmasti hoiteli myös vessa-asiansa jne..” Herramme ylösnousemuksesta Raamattu kuitenkin kertoo, että ”viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.”(1.Ko15:45) Mutta kuinka ”henki syö kalaa”?
Olisiko niin, että Vapahtajamme käytti samaa ilmiötä hyödykseen kuin mitä taivaasta peräisin olleet henkipersoonat muinoin. Kertoohan Raamattu, että Jaakob ”painiskeli” aineellistuneen henkipersoonan kanssa (1.Mo32:24) ja että Lootin luo tulleet enkelit saivat paikalliset homoseksuaalitkin innostumaan(1.Mo19:5). Mitäs ajattelet tästä?
Maalliseen ylösnousemukseen viittaat ilmeisesti tuolla viittauksella tuhatvuotiseen valtakuntaan. Siitähän Jesajan kirjassa puhutaan paljon, Ilmestyksen 20. luvun ohella.
Minua kiehtoo tämä Raamatun Jumalan oikeudenmukaisuus. Kukaan ei saa eikä menetä ikuista elämää sen takia, että on elänyt väärään aikaan ja väärässä paikassa. Ryöväri Jeesuksen rinnalla on oivallinen opetus Kaikkivaltiaan täydellisestä oikeustajusta.
Oletko Reino pannut merkille, että tuhatvuotinen valtakunta toteuttaa ylösnousseille täydellisen tasa-arvon?
Raamattu kertoo Ilmestyskirjan 20. luvussa, että Saatana ei ole sohlaamassa asioita silloin kun ”Kristus hallitsee tuhat vuotta”.Ilm20:6) Suuri Kuningas ”panee sen(=Saatanan) kahleisiin tuhanneksi vuodeksi”(Ilm20:3). Ja tänä aikana tietämättömätkin ylösnousseet saavat perusteellista ohjausta Suurelta Opettajalta.
Jesajan kirja kertoo tuhatvuotiskaudesta seuraavaa: ”Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.”(Jes26:9). Kaikkia ei kannata herättää, Gehenna on omansa saanut: ”Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta….He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.”(jakeet 10-14)
On mielenkiintoista, että tuhatvuotiskaudella paitsi rakennetaan taloja ja hoidetaan maanviljelystä(Jes65.luku) myös ”opitaan vanhurskautta”. Ei ihme, että tuon ajanjakson aikana ”Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään”(Jes65:25) Ja että silloin ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.”(Jes11:9).
Sitaattisi osoittaa, että olosuhteet maapallolla tulevat olemaan todella hienot: “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä. Hän on asuva heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa!”(Ilm21:3) Vaikka en näe, että Jumala nyt kuitenkaan taivaasta tänne muuttaisi, seuraamukset ovat paratiisilliset. Sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Tuhat vuotta ei oikeastaan ole kovinkaan pitkä aika. Norjan kuningas Olav, jota kutsutaan myös Pyhäksi Olaviksi, vakiinnutti kristinuskon maassaan tuhat vuotta sitten.
Kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet. Minulle syntyy monenlaista pohdintaa ruumiin ylösnousemisesta ja tällöin syntyvästä hengellisestä ruumiista.
Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet ja abortoidut sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa sielu tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla sielu jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?
Jokainen alkio, sikiö ja kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuun ottamatta). Koska näiden alkioiden tai sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?
Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta.
Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä?
En tiedä ovatko kysymykseni lapsellisia vai paljastavatko ne ongelman lapsellisuuden, mutta tällaisia kysymyksiä ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu minussa herättää.
Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.
Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?
Ruumiin ylösnouseminen onkin mielestäni sellainen kummajainen, että ainakin sen kohdalta uskontunnustusta voitaisiin korjata.
Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.
Todella hienoa pohdintaa Kimmo. Juuri tällaisia odottelin, kiitos sinulle.
Toteat, että ”kirkon käsityksen mukaan sielu yhtyy ruumiiseen ylösnousemuksessa”. Oma käsitykseni on se, ettei sellaisesta kuin ”kirkon käsitys” voida puhua. Sen verran monelaista ajatusrakennelmaa olen kirkkoon kuuluvilta kuullut tästä ylösnousemusasiastakin. Augustinus oli varmasti viisas mies, mutta hänen ja muiden varhaisten opettajien asettaminen Raamatun rinnalle ei ole minun tapani ajatella asiasta.
Jos olen väärässä, joku kirkon jäsen korjatkoon käsitykseni, ja mahdollisimman pikaisesti, pyydän.
Raamattu kertoo, että täytyy ”syntyä vedestä ja Hengestä”, jotta voi ”päästä Jumaalan valtakuntaan”, suomeksi sanottuna taivaaseen(Joh3:5). Tuskin kukaan kuvittelee, että abortoitu sikiö olisi niin sanotusti uudestisyntynyt, jäähän hänen normaali syntymisensäkin kovin keskeneräiseksi.
Sikiöiden kohtalolla en ryhdy mestaroimaan, koska Raamattu ei siitä tarkasti kerro.
Ikäihmisten ja muiden ylösnousemuksesta Raamattu sitten kyllä antaa riittävästi suuntaviivoja.
Korinttolaiskirjeessä sanotaan, että Jumala antaa ylösnousemuksessa kahdenlaisia varsia, maallisia ja taivaallisia. Taivaallisissa varsissa iällä ei tietenkään ole mitään merkitystä, koska silloin ollaan kuin ”enkelit taivaassa”. Sukupuolielämäähän ei ole koskaan henkipersoonien kesken ollut, voidaan Raamatusta päätellä.
Ja kyllähän se on Kimmo niin, että meidän hormonitoimintaamme ei tarvitse kovin paljon peukaloida, jotta kaikenlaiset seksuaaliset mielihalut lakkaavat. Sehän on nykyisinkin ainoastaan ja vain vain järjestelykysymys. Ja eihän kaikki kiva meilä miehilläkään liity sentään seksuaalisuuden toteuttamiseen?
Mutta se toisenlainen varsi, se maallinen, siitä Raamattu antaa jopa havaintoesimerkkejä.
Kun Jeesus pilottihankkeissaan herätteli kuolleita, he eivät suinkaan nousseet raihnaisessa kunnossa. Virkeitä eläjiä olivat, kertoo Raamattu.
Jobin kirjassa kerrotaan sitä päinvastaisesta kehityksestä, joka maan päälle herätettävillä on. Seuraavassa katkelma sieltä, nykyisltä tautivuoteelta startataan:
”Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa. Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.”(Job33:22-24)
Jatkossa seuraa sitten parempaa ylösnousemuksen myötä: ”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat’. Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(jakeet 25-26)
Aika hienoa, Kimmo, että meillä on mahdollisuus palata nuoruuden päiviin. Kai sinuakin sellainen kiinnostaa?
”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.” Muuan luokkatoverini sai viisaan miehen maineen vastaamalla usein: ”Ehkä, ehkä ei.” Tekee mieleni lainata häntä. Otsikon käsittäminen Jumalan lupaukseksi unohtaa tuon sanan ’ehkä’.
Sekin om muistettava, ettemme tainneet olla nuorina kovinkaan uljaita muuten kuin ehkä joskus omasta mielestämme.
Jälleen kiitos tarkkudesta Martti.
Toit esille tärkeän piirteen alleeviivamalla tuon ehkä-sanan. Se karsii uljuutta omissa silmissämme terveellisellä tavalla.
Toisaalta: joillekin lupaus realisoituu ja he kokevat jopa nuoruuttaan paremman huomisen fyysisesti. Näin UM-käännöksen mukaan: ”Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa”.
Kuningas Jaakkokin käyttää komparatiivia käännöksessään: ”His flesh shall be fresher than a child’s: he shall return to the days of his youth”.
King James -käännös kääntää näköjään tuon ’ehkä’ sanalla ’if’, joka muuttaa ajatuksen toiseksi: ”Jos hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein, Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!'” Mikä lie oikeampi tulkinta?
Käänösten vertailu on usein mielenkiintoista, niin nytkin.
KR38 ja UM käyttävät jakeessa 23 sanaa ”jos”, Biblia ilmaisua ”kuin siis”(Mitähän tarkoittanee?). Ja näyttää siltä, että kaikki huomattavat englantilaiset raamatut ovat päätyneet if-sanan käyttöön. Se lienee siis oikea tulkinta alkutekstistä.
KR92 lisää tuon ehkä-sanan myös jakeeseen 24: ”ehkä Jumala armahtaa häntä”. Tämäkin näyttää olevan ainutkertainen käännös ainakiin englannin- ja ruotsinkielisiin verrattuna. Olisi mukava kuulla kieliasiantuntijan kommentti näin aidosti erilaiseen menettelyyn..
Emme tiedä vielä mitä meistä tulle, mutta me muutumme; sanoi Johannes
Olen ajatellut, että kaikki se tieto, mikä kuoleman jälkeisestä ”olemisesta”, voidaan tietää, kiteytyy tuohon lauseeseen ja siitä kaiketi voidaan puhua, jos uskotaan tämän fyysisen ja aistein havaittavan elämän jälkeisestä ”olemisesta” Me siis muutumme.
Kysytäänkin näin: Onko ihmisellä tietoisuus jo tänne lihaan syntyessään? Jos ei, niin missä kohtaan tietoisuus tulee ihmiseen?
Toinen: Kuoleeko ihmisen tietoisuus, fyysisen kuoleman mukana? Vai saako ihminen tietoisuuden kuolemattomuudestaan, elinaikanaan ja jos saa, niin mistä? Mistä me olemme saaneet sanat suuhumme? Entä ajatukset? Mitä ainetta ajatukset ovat?
Jumalan ajatusten sanotaan olevan niin paljon korkeamlla, ihmisten ajatuksia, kuin taivas on maasta. Olemme siis tietämättömiä Jumalan ajatuksista ja kysymme, mikä on ihminen?
Itse olen saanut ajatella tätä maailmaa saatanan valtakunnaksi, tämän maailman ruhtinaan temmellys kentäksi, johon ihminen syntyy kuolemaan. Ihminen siis kuolee koska synti vallitsee meissä. Näin ajattelen ja johdan ajatukseni Raamatusta ja omien kokemusteni ja tutkimusteni kautta.
Itseäni myös puhuttelee, se että Jumala karkoitti ihmisen Jumalan Paratiisistä, viljelemään maata, jonka Jumala kirosi. Raamatussa annetaankin tästä maailmasta selkeä kuva, kun sanotaan, tätä ”kuoleman laaksoksi” sekä, ”itkun ja hammastenkiristyksen maaksi”
Jumalan luona ei voi olla vääryyttä (synti) vaan Jumala on täydellinen ja kirkas, ilman mitään pimeyttä.
Ajattelen, että synti on se, joka estää meitä pääsemästä Taivaaseen, ja tuo synti pitää riisua meistä kuin ns. ”Omat vaatteet”
jotka saimme syntiinlankeemuksen kautta. Meillehän puettiin asut nahasta. (voisi kääntää myös ”liha”) Apostoli käyttää termiä Kristuksen pukemisesta päällemme. Ilmestys kirjassa puhutaan alastomuutemme näkymisestä, jossa kuvataan peittämätöntä syntiä. Synti täytyy poistaa, Kristuksen uhri Verellä, sillä ainoastaa se voi poistaa synnin. Tämän on Jumala säätänyt ainoksi avuksi ihmiskunnalle.
Tämän avun ihminen saa uskoessaan Jumala lähettämään Pelastuksen Sanaan, joka on Jeesus Kristus, meidän syntiemme sovitus.
Ensimmäinen ihminen on siis sielullinen, joka on syntynyt lihan kautta ja toinen on Hengellinen, joka on syntynyt Kristuksen kautta (Sanasta).
Kun sielullinen riisutaan kerran tämän lihan kuolemassa, niin toinen kuolema ei vahingoita sitä, mikä on Hengellinen, joka on syntynyt, ei lihasta, vaan Hengestä. (jokainen ihminen joutuu kerran Luojansa eteen uskoo tai ei.)
Itse olen Kristuksessa, sillä minut on kastettu Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Jumala on siis tehnyt minusta oman lapsensa ja antanut iankaikkisen Elämän Kristuksessa, painamalla minuun oman sinettinsä, lunastuksen merkiksi.
Jokainen joka uskoo, elää vaikka olisi kuollut.
Kristuksessa, me olemme ja elämme. Jumalan iankaikkinen olemus on meidän järkemme ulkopuolella. Jumalan Pelastus on varma, sillä Jeesus nousi ylös ja voitti kuoleman. Kiitos ja Ylisitys, Lepo ja Jumalan Rauha kaikille, jotka yhdessä odottavat Hänen ilmestymistään. Meille se on Ilon Päivä.
Johannes myös vastaa heittämäänsä kysymykseen: ”Meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.”(1.Joh3:2)
Ne, jotka herätetään taivaaseen saavat siis nähdä sekä Jeesuksen Kristuksen että Kaikkivaltiaan Jumalan. Johannes kirjoittaa saman asian myös evankeliumissaan: ”Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.”(Joh14:19)
Jeesuksen lausuman johdonmukaisena seurauksena oli, että ylösnoussut Vapahtaja näyttäytyi vain ja ainoastaan seuraajilleen. Ja sitten tietysti myöhemmin taivaassa ikuisesti kestävä tapaaminen.
Heitit myös kysymyksen ”Kuoleeko ihmisen tietoisuus, fyysisen kuoleman mukana?” Raamattua pidemmälle ei vastauksessa tarvitse mennä: ”Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.”(Ps6:6) ja toinen esimerkkipoiminta: ”Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat.”(Ps146:4)
Jumala tuntee meidät idussamme ja tuntee meidän hiustemmekin määrän ja sanoisin niiden määrän ja värin muuttumisenkin elämän aikana. Hän ”kutoo” meidät äitimme kohdussa.
Mikä sen aikaansaa ja millä eväillä tai millaisella sanalla meidät on luotu? Ihmisen määrittää lyhyesti ilmaistuna nykytiedon valossa lyhyesti ilmaistuna DNA-koodi, joka sisältää geneettisen perimämme ja kaiken tiedon kehittyäksemme juuri tällaiseksi. Tuo tieto on pakattu äärettömän pieneen kokoon luomistyön ”sanaksi”, joka on erilainen sana kuin kirjaimista muodostunut sana. Se on niin pitkä, että emme pysty sitä aivoillamme ajattelemaan yhdellä kertaa.
Se ”Sana” on kemian ja matematiikan ym. informaatiokokonaisuus, jota voidaan kutsua mielestäni äärettömän suuren Jumalamme ymmärtämäksi ”sanaksi”. Meille se on salattu, koska aivokapasiteettimme on liian pieni. Salauksella on oma logiikkansa.
Rohkenisin sanoa sitä ”sanaa” jopa nimeksemme Jumalan ”aivoissa”, jossa on kaikki tieto meistä tallella. Kuoleman hetkellä meistä poistuu elämän voima, mutta talteen Jumalalle jää meitä määrittävä sana eli DNA-koodi. Tämän meitä määrittävän sanan perusteella me voimme tulla uudeksi kuoleman jälkeen Jumalan voiman ansiosta. Jumala voi herättää kuolleen eloon. Jumala on Sana ja voima.
Jumala on salattu Jumala eikä uudessa Jerusalemissa ole temppeliä, vaan Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli ja Karitsa. Sen lamppu on Karitsa. Vain Jeesuksessa meillä on ovi taivaaseen ja portti aukeaa hänen ristintyönsä ansiosta.
Näin kuvailisin vertauksenomaisesti luomistyötä ja kuolleista herättämistä nykytiedon valossa edelleen kehitettynä Jumalan kykynä tehdä meistä haluamansa olento materiasta, jota emme edes välttämättä tunne. Jeesus kulki noustuaan ylös haudasta seinänkin läpi, joka merkitsee erilaista materiaa, joka pysty limittämään atomien tyhjän osan välistä, kuten informaatio kulkee meidän lävitsemme. Jumala luo luomistyön sanallaan, synnyttää uudeksi Sanan ja Hengen vaikutuksesta sekä herättää Jeesukseen (Sanaan ja ristin uhriin) uskovat kuolleista.
Osut Risto naulan kantaan, tai oikeastaan keskelle Raamattua toteamalla, että ”Ihmisen määrittää lyhyesti ilmaistuna nykytiedon valossa DNA-koodi, joka sisältää geneettisen perimämme ja kaiken tiedon kehittyäksemme juuri tällaiseksi.”
Raamattu käyttää samasta DNA-aihiosta ilmaisua ”kirja”: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”(Ps139:16)
Toinen toteamuksesi, josta olen täsmälleen samaa mieltä on: ”Kuoleman hetkellä meistä poistuu elämän voima, mutta talteen Jumalalle jää meitä määrittävä sana eli DNA-koodi.” Tietysti Kaikkivaltiaan kassakaappiin jää myös kaiikki se info, jota olemme keränneet elämämme aikana. Siellä se on aivojemme syövereissä, vaikka sitten dementikkona kuolisimmekin.
Raamattu sanoo elämänvoiman paluusta luotettaviin käsiin näin: ”Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” (Saa12:7) Sieltä sitä elämänvoimaa sitten ylösnousemuksessa saadaan.
Toteat Raamatun mukaisesti, että ”Jeesus kulki noustuaan ylös haudasta seinänkin läpi, joka merkitsee erilaista materiaa.” Mitä ilmeisimmin näin!
Mutta entä Lasarus? Häneen vaikuttivat luonnontieteelliset lainalaisuudet tavanomaiseen tapaan, käärinliinatkin piti laskostella pois. Mutta Lasarusta ei herätettykään taivasta varten vaan jatkamaan eloa maan päällä.
Ylösnousemuksilla on siis eronsa.
”Ylösnousemuksilla on siis eronsa.” Lasaruksen kohdalla puhutaankin kuolleista herättämisestä eikä ylösnousemuksesta.
Terminologia voi olla erilainen, mutta lopputulos on sama: kuollut herää eloon. Lasaruksen ja muiden herättämiset olivat malli tulevasta, eikö vain?
Lasaruksen herättäminen kuolleista oli Jeesuksen jumaluudesta todistava ihme, mutta kuitenkin luonteeltaan vain palauttaminen takaisin maalliseen elämään. Jeesus yksin on ”herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet”.
Jeesushan ei ollut ensimmäinen, joka kuolleista herätettiin. Sitaattisi kertoo sen, että Jeesus oli ensimmäinen, jonka ei tarvinnut kuolla uudestaan ylösnousemuksensa jälkeen.
Täten Rsamattu jälleen on sopusoinnussa itsensä kanssa.
On eri asia palata katoavaan elämään kuin nousta katoamattomaan.