Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että ylösnousemususko on kristillisyyden tukipilareja. Raamattu toteaakin, että ”ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’. (1.Ko15:32) Mutta mitä ylösnousemuksessa sitten tapahtuu? Mitä merkitsee esimerkiksi ”usko ruumiin ylösnousemiseen”?
Me nykyään elävät emme suinkaan ole ensimmäisiä, jotka pohtivat ylösnousemuksen yksityiskohtia. Paavalin päivinäkin asia oli esillä: ”Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”(1.Ko15:35) Miten sinä vastaisit tähän kysymykseen?
Raamatun vastaus lähtee siitä, että kuollut on ihan oikeasti kuollut. Korinttolaiskirjeessä perustellaan asia seuraavasti: ”Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.”(jae36) Ylösnousemus ei ole siis minkään jo elossa olevan muuntumista toiseen olotilaan. Raamatussa ei ole yhtäkään jaetta, joka osoittaisi meissä olevan jotakin itsessään kuolematonta. Teoriat kuolemattomasta sielusta tai muista vastaavista ovat saaneet alkunsa kaukaa Raamatun ulkopuolelta.
Jatkossa Raamattu kuvailee ylösnousemusta sitten maanviljelystermein: ”Kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(Jakeet 27,38)
Niin, aika harva sen saman siemenperunan syksyllä kattilaansa laittaa. Meidän tomumajastammekin tulee ylösnousemuksessa uusi versio. Näitä ”varsia”, joita Kaikkivaltias meille tekee on kahdenlaisia: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita.”(jae 40) Molempien käytöstä Raamattu antaa esimerkkitapaukset.
Jeesus herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen. Vaikka Lasarus oli olut kuolleena vasta muutaman päivän, hänen elimistönsä oli mennyt jo sangen elinkelvottomaan kuntoon. Ylösnousemuksen ”siemen” oli pitkälle edenneessä mätänemistilassa. Mutta kun Jeesuksen kehotuksesta ylösnoussut käveli käärinliinat päällysvaatteenaan, uusi ”maallinen varsi” toimi kaikesta päättäen oivallisesti.
Jeesus on Raamatun mukaan ensimmäinen, joka herätettiin pysyvästi eloon. Hänen vartensa ei voinut olla maallista laatua, koska ”liha ja veri ei voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa”(jae 50). Myös Paavali odotti saavansa Jeesuksen laatua olevan varren, koska hän odotti myös taivaallista ylösnousemusta: ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.”(jae 49)
On mielenkiintoista, että Jeesus jopa ”vähätteli” niitä ylösnousemuksen prototyyppejä, joita hänen vierailunsa maan päällä tuotti: ” Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.”(Joh5:28) Vaikka muualla Raamatussa kerrotaankin, ettei nyt ihan kaikkia herätetä, herätettävien eli ”haudoistaan nousevien”(jae29), määrä tulee olemaan melkoinen. Mutta mistä nuo kaikki ”Jeesuksen äänen kuulevat” sitten tunnistavat itsensä? Eihän heistä ole enää atomiakaan jäljellä siitä aikanaan kylvetystä siemenestä!
Oletko tullut ajatelleeksi, että sinäkään et ollut atomin tai edes molekyylinkään tarkkuudella sama ihminen kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi ihossasi ei ole yhtä ainoata solua jäljellä siitä kokoonpanosta, joka sinulla oli silloin. Mutta identiteetti, se on kyllä meillä ollut nämä elämämme vuosikymmenet ihan sama. Monet ovat vahvasti sitä mieltä, että osaamme jopa käyttää tätä nykyistä koostumustamme mielekkäämmällä tavalla. Varsinkin jos sovellamme Raamatun ylivertaisia ohjeita elämässämme.
Ylösnousemukseen uskoivat jo Jumalan palvelijat Raamatun vanhemman osan mukaan. Elian ja Elisan elämän aikana tapahtui kuolleista herääminen. Aivan erityisen mielenkiintoista on Jobin kirjan opetus ylösnousemuksesta.
Job kysyy: ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” Vastaus osoittaa lujaa luottamusta ylösnousemukseen: ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.”(jae15)
Jobin usko kohdistui tietysti maallisen ”varren” saamiseen. Asia konkretisoituu seuraavalla tavalla: ”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(Job33:24,25)
Ylösnousemus on valtava osoitus Tekijämme rakkaudesta luomuksiaan kohtaan. Se on myös näyttö Hänen armostaan. Perustuuhan kristillinen ylösnousemustoivo Jumalan Poikansa kautta antamaan uhriin eikä siihen, että me sitä vähänkään olisimme itse ansainneet.
Mitä sinä ylösnousemuksesta ajattelet? Kaikenlaiset aiheeseen liittyvät mielipiteet ovat tervetulleita.
PS: Jeesus käytti paljon vertauksia opettaessaan kansaa. Nykyajan vertaukset voisivat olla kovin erilaisia kuin maatalousyhteiskunnassa lähellä ihmistä olevat vertaukset.
Oikeasti kuollut ja oikeasti herätetty saman ”sanan” pohjalla, mutta uudeksi tehtynä virheettömänä.
Paavali sanoo: Liha ja veri ei peri Taivasten valtakuntaa.”
Tuo kuvastaa, myös jotain Hengellisen ulottuvuuden laadusta.
Ehkä kannattaa pysytellä uskon ulottuvuudessa, koska inhimillisellä ja näkyväisellä ei ilmeiseti voida tavoittaa koskaan Jumalan näkymättömän olemuksen puolta.
Maailmassa on oma materiaan ja maailman alkeisvoimiin sekä aika käsitykseen perustuva näykyvä maailma, mutta en pidä mahdottomana ajatusta, jossa tietoisuutemme leikkaa kuolemassa kokonaan toista ulottuvuutta. On tietenkin pitäydyttävä liian pitkälle menevistä johto päätöksistä, koska meille on annettu juuri sopivasti tietoa ymmärtääksemme, mistä elämässä on kysymys. Sanan kautta on kaikki.
Itse pidän elämän tarkoituksena pelastumista nykyisestä kadotetusta tilasta. Kun Kristus on löytynyt, alkaa lunastuksen odotus ja vaeltaminen Jumalan valmiissa teoissa, Jumalaa kunnioittaen, aralla tunnolla, kuitenkin ilman pelkoa, kuten lapsi Isän huomassa.
Kaikki, jotka kulkevat Hengen johdattamina, ovat Jumalan lapsia.
Jumalan Rakkaus on vuodatettu sydämmiimme Kristuksen kautta, sanoo Paavali. Mitään kadotustuomiota ei ole niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Kerran saamme katsella Herraa kasvoista kasvoihin.
Kimmo Wallentin,
”Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin.”
”Näen jo silmissäni Raamattuun vetoavien uskovaisten kommentit siitä, ettei asian edes pitäisi minulle uskonnottomana millään lailla kuulua. Näen myös kiivaat vastaväitteet, joiden alle Raamatun epäluotettavuudesta julkituomani huomautukset hukkuvat.”
Tuo viimeksi kommentistasi lainaamani pitää valitettavan usein paikkansa! Ei kuitenkaan kaikkien kohdalla. Minäkin pidän Raamattua luotettavana! Siitä huolimatta arvostan älylisiä vastaväitteitä Raamatun luotettavuudesta ja niitä jokainen on oikeutettu esittämään! Sinunkin kysymyksesi ovat täysin oikeutettuja.
Vastaankin, valottamalla eräitä näkökohtia.
Heprealainen Raamattu alkaa beit-kirjaimella ja itse asiassa kirjoitus alkaa kirjan lopusta ja jokainen rivi on luettava lopusta sen alkuun päin. Tässä on jo alkuviisaus, jonka elämä on meille opettanut: Puuhun kiivetään tyvestä eikä latvasta käsin eikä missään tapauksessa takapuoli edellä!
Tuo beit-kirjain on useimmiten suurennettu painetussa Raamatussa. Se on alkuaan talon pohjapiirros. Kun heprealainen isä aloittaa poikansa Raamattu-opetuksen, hän ottaa 2-3-vuotiaan pikkupoikansa polvelleen, viitaten Raamattuun hän osoittaa beit-kirjaimen keskustaa ja sanoo: Tämä Raamattu on Jumalan talo ja sinä olet tuon talon pohjapiirroksen sisällä määrätyssä paikassa (valitettavasti tässä piirros auttaisi, mutta lukija koettakoon kuvitella!) ja nyt sinä saat lähteä tutkimaan, mitä talossa on. Mutta huomaa: selkäsi takana on seinä vastassa, taaksepäin et voi perääntyä, samoin siinä on katto, taivaalle et pysty nousemaan ja lattiakin on sementistä, et voi kaivautua maan alle. Ainoa mahdollisuutesi on lähteä kulkemaan eteenpäin tuota kivistä polkua, valtateitä ei tässä talossa ole (b-kirjainkin on avoin vain vasemmalle!). Muuta mahdollisuutta sinulle, poikani, ei ole, jos mielit Jumalan taloon tutustua. Ja tuolla kinttupolulla loukkaat itsesi ja jalkasi monta kertaa verille asti, mutta isänä takaan, että tulet löytämään talosta paljon aarteita ja elämällesi kaikenlaista hyödyllistä! Näin alkoi juutalaispojan Raamatun opetus!
Kimmo, älä pahennu, jos heti alkumatkasta lyöt hanskat tiskiin älyllisine kysymyksinesi. Eikö järkevintä olisi jatkaa matkaa ja etsiä vastauksia. Jospa onkin useimmiten kyse, kuten minäkin jo pikkupoikana huomasin, että oma tietämättömyys ja tyhmyys on suurin este käsittämiselle!
Tuo iso Kirja tahtoo jo alkuvaiheessa neuvoa alkuviisauden: ota Herran pelko matkaasi, se on viisauden alku. Sitä itse Elämän Herra Jeesuskin tarvitsi matkallaan Golgatalle! Hänenkin päällään lepäsi Herran pelon Henki!
Kysynpä, onko viisasta jättää se mahdollisuus huomiotta, että jos sittenkin Jumala on olemassa ja minä omassa leuhkuudessani ja viisaassa ”asiantuntemuksessani” heittäydyn, ikään kuin Häntä ei olisi olemassakaan, vaikka vastaan kävelisi! Eikö sellainen olisi suuri loukkaus kenelle tahansa ihmisellekin, ettei ole häntä näkevinään!
Jumala on vielä sellainen, että Hän kehottaa: ”Etsikää Minua, niin annan löytää itseni!” Pelin säännöt määrää Hän, emme me. Hänen ei tarvitse todistaa olemassaoloaan meille, mutta meille on kovasti tarpeellista löytää Hänet (Heb 11:6).
Toisaalta Hän on oikeudenmukainen siinäkin suhteessa, että Hän antaa Kimmon ja Reinon kävellä, minne haluaa sen vuoksi, että hän on jo alussa antanut ihmiselle vapauden kävellä poispäin, jos niin itse tykönänsä päättää.
Kyllä Jumala tiesi, minkä pensaan alla Aadam Eevansa kanssa kyhjötti, mutta siitä huolimatta Hän tömisteli maata ja antoi heille itselleen mahdollisuuden vastata: Täällä ollaan ja hiukan huonosti tässä kävi! Seurauksena ei suinkaan ollut Jumalalta lisätuomiot kuoleman lisäksi, vaan korkeintaan kinkkisempi elämä, mutta selvä anteeksianto ja lupaus kuitenkin elämän jatkumisesta!
Sen vuoksi tässä vanhan ukon pieni elämän ohje jatkoon: Aloita tyvestä, vaikka Jumalan tuntemisen puussa ei alaoksia olekaan. Neuvottomalta ei konsteja puutu! Mutta tosissaan kannattaa yrittää!
Pieni lisähuomio Reinon hyvään kommenttiin.
Me olemme alkaneet viihtyä pimeässä piilossamme ja kätkeydymme Jumalan Valon alta, kuin pikkulapset kolttosten jälkeen. Ikävä tosiasia vain on, että ilman oman vääryyden tunnustamista, me käännämme jatkuvasti Jumalalle ylpeästi selkämme ja jäämme pimeyteen.
Lain kautta tulee synnintunto ja juuri siksi meille sanotaan. Tehkää hyvin niin saatte elää, mutta jos ette tee, niin… Kuka meistä lopulta täyttää tuon hyvän tekemisen mitan? Siis täyttää sen tien, jonka kautta oli luvattu elämä. Ei kukaan.
Sanoihan Paavali: ”En olisi tiennyt himosta mitään, jollei laki sanoisi: Älä himoitse.” Jos vanhurskaus olisi saatavilla lain noudattamisen kautta, niin, emme tarvitsisi Kristusta. Noinhan moni myös ajattelee.
Siis, että oma viisaus riittää, en tarvitse Jumalaa mihinkään.
Jumalan viisaus on Kristus, Ihmeellinen neuvonantaja.
Kiitos Ismo, kommentistasi
Olen samaa mieltä!
Kiitos, Rauli, vastauksestasi!
” On ilo lukea perusteltua tekstiä, joka rakentuu Raamatun varaan. Tämä on todettava siitäkin huolimatta, että joistakin yksityiskohdista itselläni on hiukan erilainen näkemys.”
Juutalaisen Jeshiva-koulun, Beit Hamidrashin, Tutkimisen talon, käytännöissä olisi meillä nykyajan keskustelijoilla paljon oppimisen varaa!
Siellä rabbin johdolla luetaan jokin Raamatun lause, jonka jälkeen kaikki oppilaat vuorollaan saavat lausua oman käsityksensä ja perustelunsa luetusta Sanasta. Lopuksi rabbi itse lausuu myös oman käsityksensä ja perustelunsa asiasta.
Erikoista tässä on, ettei rabbi missään vaiheessa omaan auktoriteettiinsä nojaten lyö nyrkkiä pöytään ja sano, että asia on näin, muut ovat väärässä. Tässä tasa-arvo ja toisten kunnioitus pelaa, jos missä!
Jeshiva-koulussa korostetaan sitä, että jokaisella, niin suurella kuin pienelläkin on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, ei siis välttämättä, että oltaisiin samaa mieltä. Oppilas rauhoittuu, kun hän saa todeta tulleensa kuulluksi ja hänen esittämänsä argumentit kuulijat ovat kuunnelleet ja ymmärtäneet.
Yhteisymmärrys tulee myöhemmin, – jos tulee! On myös tapana, että jos kahta asiaa ei kyetä ratkaisemaan, se nostetaan hyllylle odottamaan välittävää ratkaisua, jossa molemmin puoliset
argumentit toimivat.
Tätä koetan soveltaa omalle kohdalleni. Minulle riittää, että saan asiani esittää niin, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi. Se nyt vielä puuttuisi, että olisimme, Rauli, kaikessa samaa mieltä. -Eihän se voi olla yleensä mahdollista. Meillähän on molemmilla niin erilaiset taustat, emme kuulu edes samaan järjestöön! Ja vaikka kuuluisimmekin, ajattelisimmeko silti kaikessa samalla tavalla. Jumalan sana kehottaa kyllä pyrkimään siihen, että meillä kaikessa olisi sama mieli ja ajatus. Mutta on siellä Raamatussa tällainenkin sana: ”Jos meillä jossakin on toinen mieli, Jumala on ilmoittava, kuinka asia on” (Fil 3:15). Voihan se olla, että vasta ylösnousemuksen jälkeen nämäkin asiat luonnistuvat paremmin!
Yksi, yhteinen asia meillä näyttää olevan. Molemmat pidämme arvossa koko Raamatun sanaa, tutkimme sitä jatkuvasti ja tunnemme sen sisältöä ja haluamme oppia lisää. Myös perustelemme uskon näkemyksiämme sen valossa. Tällainen yhteys on nykyään harvinainen jopa kristityiksi tunnustautuvienkin kesken. Itse asiassa en osaa sellaista pitää aitona kristittynäkään, joka ei usko Raamatun sanaan. Ja kuitenkin Jeesus varoitti: Te tutkitte Kirjoituksia ja luulette niissä olevan iankaikkisen elämän, Ne juuri todistavat Minusta. Miksette tule Minun tyköni, että saisitte elämän. (tämä muistinvaraisesti). Ja edelleen Jeesus opetti että Hänen tykönsä ei kukaan voi tulla, ellei Isä häntä vedä! Isä vetää meitä nimenomaan Raamatun Sanan kautta! Siksi kristityn tulee kulkea Raamattu kädessä, jotta tämä pääsisi tapahtumaan.
Toivotan kristityksi havaitsemalleni Veljelle Jumalan runsasta siunausta!
Kiitos Reino palautteestasi, joka oli ”suolalla höystetty”, kuten Raamattu meitä opettaakin.
Kerroit juutalaisen koulun opetusperinteestä minulle ennen tuntemattomia asioita. Arvostan juutalaista traditiota, onhan kansa ollut aikanaan liittosuhteessa Kaikkivaltiaan kanssa. Ja vaikka he kansana eivät Vapahtajaa hyväksyneetkään, paljon hyödyllistä ja hyvää heille on jäänyt Raamatusta. Mutta kuinka paljon tuollaisessa opetusmenetelmässä jää niitä kohtia, jotka jäävät odottamaan parempaa ymmärrystä?
No, eihän kukaan tietysti täydelleen Raamattua kykene selittämään.
Minä näen yksimielisyyden eräänlaisena itseisarvona kristittyjen kesken. Niin pitkälle vietynä kuin se meidän syntisten keskuudessa vain on mahdollista. Jeesushan sanoi, että hänen seuraajansa tunnistettaisiin keskinäisestä rakkaudesta. Jos sellaista ei ole juuri lainkaan, seuraajista ei ole kysymys.(Joh13:34,35).
Uskon, että Jeesus johtaa seuraajiaan nykyään globaalisti. Ja hän käyttää tähän vain yhtä järjestöä. Moni näkee punaista tällaisesta ajattelusta, mutta näin ajattelen asioita perusteellisesti tarkasteltuani ja kokemustenikin perusteella. Jeesushan lupasi: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Elämme lopun aikaa, lienet asiasta samaa mieltä. Nyt jos koskaan on tärkeää antaa ihmiskunnalle perusteellinen, ja myös yksimielinen todistus Valtakunnasta
ja Jeesuksen kuninkuudesta.(Mat24:14) Kaikesta päätellen sinä rakentavalla keskustelullasi et ainakaan ole vastustamassa tätä laajinta valistustyötä, jota koskaan on maapallolla tehty. Ei ihme, että Jeesus sanoi ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Ensimmäiset Kristityt (Messiaaseen uskovat) olivat Juutalaisia ja edelleen Juutalaisia tulee Jeesuksen luo. Kristuksen seurakunta ruumis on elänyt kaikkina aikoina, aina uskosta uskoon syntyen Sanan (Kristuksen) kautta.
Kun tätä oikein miettii, niin en tiedä mitään muuta yhtä pysyvää, kuin Kristillinen seurakunta kautta vuosituhansien ja Juutalaiset. Kunigaskuntia ja maallisia hallituksia ja maailman järjestyksiä on tullut ja mennyt.
Tämän maailman ruhtinas näyttää vielä ahnetivan viimeisillä voimillaan ihmisten sieluja, mutta samaan aikaan näyttää voimistuvan, myös Kristuksen tulemuksen odotus. Ensin täytyy tosin laittomuuden ihmisen päästä valtaan, ja ihmisten välinen rakkaus (”rakkaus” voisi kääntää myös ”yhteisöllisyys”) kylmenee ja ihmisistä tulee yhä itsekeskeisempiä, kuten Jeesus sanoo:
”Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.
Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.
Rauli: ”Kerroit juutalaisen koulun opetusperinteestä minulle ennen tuntemattomia asioita.”
Kirjoitin muistinvaraisesti, kun en löytänyt sitä kotikirjastostani (muutama tuhat teosta). Jostain syystä tällä kertaa, kenties muutoista johtuen, kaikki kirjani ovat sekaisin! Kirjaa, jota etsin on Zwirn, Rabbi ja Messias (Kuva ja Sana). Siitä löytyy tarkempi selostus tästä rabbien koulutusopiston käytännöstä. Mielestäni he ovat monet keskustelun työstämiseen liittyvät ongelmat kyenneet ratkaisemaan. Ilmeisesti sieltä käsin on sanonta: Missä kaksi juutalaista tapaa toisensa, siellä lentää vähintään kolme tai neljä mielipidettä!
Rauli: ”Uskon, että Jeesus johtaa seuraajiaan nykyään globaalisti. Ja hän käyttää tähän vain yhtä järjestöä.”
Tämän tiedän ennestään olevan edustamasi järjestön käsityksen.
Sallinet, että kerron tässä omasta käsityksestäni, jonka myös perustelen Raamatun Sanalla.
Ensiksi oman elämäni tilanteesta, jota en suinkaan suosittele toisille. Sevain sattuu olevan minun elämäni Jumalalta saamani, henkilökohtainen johdatus omaan elämääni ja vähäiseen Herralta Jeesukselta saamaani palvelustehtävään. Tämäkin on tietenkin vain minun oma subjektiivinen käsitykseni.
En kuulu mihinkään kirkkoon, uskonnolliseen järjestöön tai kuppikuntaan! Kukaan piispa, hengellinen johtaja, vanhemmisto, organisaatio tai järjestö ei hengitä niskaani ja tunge välittäjäksi minun ja Herrani Jeesuksen välille, sillä Hän ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä (1 Tm 2:5).
Hänen Pyhä Henkensä ottaa Jeesuksen omasta, siis (Raamatun) sanasta, selittää sen ja tekee ymmärrettäväksi ja eläväksi. (Jh 14:26; 16:13)
Tietysti kirjanoppineita on kuunneltava ja otettava vakavasti, mutta heidän tekojensa mukaan ”älkää tehkö”, kuten Jeesus varoitti. (Mt 23:2-4)
Jos suostut heidän esimiesasemaansa, sinun on myös suostuttava heidän vääriin tekoihinsa.
Kohdallani tuli tärkeäksi Raamatun kehotus ”Lähtekää ulos Baabelista, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi!” (Ilm 18:4)
Alkutekstin mukaan me olemme jo osallisia Baabelin synteihin emmekä vasta joskus tule myöhemmin niistä osallisiksi!
Kun käytännössä protestoin siellä ja täällä, etten hyväksy väärää opetusta, minulle osoitettiin ovea ja useimmiten heitettiin ulos. Raamatun tuntemusta ei useimmiten näissä monissa yhteisöissä hyväksytä, se käy pappien ja johtohenkilöiden kunnian päälle. Erotettiinpa minut julistajan ja saarnaajan virasta eräässä täällä Suomessa toimivassa kirkkokunnassa, vaikka minua ei oltu koskaan sellaiseen tehtävään kukaan rekrytoinutkaan.
Olin vain mennyt kutsusta avoimista ovista sisälle ja hyväksynyt ja kunnioittanut heidän tapojaan ja tottumuksiaan tinkimättä silti omantuntoni kanssa sanomasta, mitä kulloinkin julistin. En ole silti kenellekään katkera, olen antanut anteeksi kaikille ja rukoillut heidän puolestaan!.
Ensimmäinen käsky sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani!” Tämän jälkimmäisen lauseen asiasisältö alkutekstin mukaan kuuluu: ”Älä pidä mitään minun Kasvojeni edessä!” Jumalan Kasvot on Kristus. Minun ja Herran Jeesuksen välissä ei saa olla mitään eikä ketään!
Toinen käsky taas sanoo: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa!” Käsitän niin, että monissa kirkkokunnissa, seurakunnissa ja järjestöissä on nostettu nämä yhteisöt jumalankuviksi ja vaaditaan näiden kuvien ja systeemien kautta kumartamaan
elävää Jumalaa. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta!” Sinun on ensin löydettävä äitijärjestö, kirkko tai seurakunta, yhteisö, jonka sisällä sitten löytyy Jumala ja Isä! Pyhää Henkeä ei löydy meidän laitoksemme ulkopuolelta!
Tässäpä joitakin raamatullisia perusteita tähän ajatteluun. Tämä ei missään tapauksessa merkitse sitä, että tuomitsisin toisin ajattelevat.
Olen edelleen, Rauli, ajattelitpa tässä asiassa miten tahansa lopputoivotuksessani mainitsemaani mieltä. Pidän Sinua kristittynä täysin tietoisena siitä, ettei meitä kumpaakaan ulkopuolisten kirkkojen virallisten kannanottojen mukaan siellä päin tunnusteta kristityiksi. Emmehän usko kolminaisuusoppiin ja sinä olet vieläpä lisäksi Jehovan Todistaja! Olen kuitenkin päässyt kirjoittelustasi siihen käsitykseen, että uskot Jeesukseen ja Hänen lunastukseensa ja ylösnousemukseensa. Tämä minulle yhteydenpitoon riittää! Uskon, että Herra Jeesus on ottanut vapauden kävellä siellä, missä kulloinkin itse haluaa, joko leireissä tai niiden ulkopuolella!
Rehellisyyden nimissä kuitenkin toivottelen täältä ison ”lankkuaidan” takaa: Tervetuloa, Rauli, tänne. Kyllä täälläkin hengissä pysyy, kun pysyy tiiviisti Herran Jeesuksen seurassa!
On miellyttävä lukea kiihkottomia ajatuksiasi, Reino Marjakangas. Raamattu on selvästi vaikuttanut retoriikkaasi, sen näkee kaikesta.
Jäin miettimään yhtä asiaa ”yksilöllisyydestäsi”. Olisitko ollut oman tien kulkija myös ensimmäisellä vuosisadalla? Aikana, jolloin kristityt olivat selkeästi yhden johdon alaisuudessa. Paavalinkin piti hakeutua muiden seuraan, vaikka kyllä luulisi hävettäneen.
Miten toteutat Heprealaiskirjeen 10. luvun kehotusta: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.”(Hepr10:25)?
Aika hyvin tunnen Jehovan Todistajien opin, tosin en ehkä viimeaikaisia muutoksia. Jehovan Todistajat uskovat, että Jeesus oli täydellinen ihminen, ei sen enempää. Heidän mielestä kun Adam oli täydellinen ihminen, Jeesus täydellisenä ihmisenä palautti ihmisen aseman Jumalan edessä. Kolminaisuus sanaa ei Sanassa ole, mutta Jumala ilmoitaa siellä itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Hengenä jotka ovat yhtä ja samaa Jumalaa. Rauli tietysti voi itse kertoa tästä uskonsa perusteista.
Siis ilmoittaa itsensä meille Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä joka on kuitenkin yksi Jumala.
Annelle ja Reinolle lyhyesti:
Reino: ”Olen kuitenkin päässyt kirjoittelustasi siihen käsitykseen, että uskot Jeesukseen ja Hänen lunastukseensa ja ylösnousemukseensa.”
Olet ymmärtänyt aivan oikein.
Anne: ”Jeesus oli täydellinen ihminen, ei sen enempää”
Viittaan tuohon edelliseen, oikeaan näkemykseen uskostani.
Kolminaisuusoppi on sen verran laajalle levinnyt opetus, mystiseksikin sanottu, että siitä keskustelu ansaitsee oman otsikkonsa.