Körttifoorumissa Aholansaaressa on etsitty tänä viikonloppuna – jälleen kerran – sanoitusta sille, millainen on körttiläinen raamattunäkemys. Herättäjä-Yhdistyksen yleissihteeri Kalle Hiltunen piti aiheesta erinomaisen esitelmän puhumalla Raamatusta Siionin virsissä. Hänen mukaansa Siionin virsien tapa käyttää ja tulkita Raamattua on hyvin klassinen, peräisin antiikista ja keskiajalta. Raamattua luetaan allegorisesti, vertauskuvallisesti ja hyvin henkilökohtaisesti. Tässä lukutavassa lukija näkee itsensä raamatuntekstin sisällä ja eläytyy tapahtumiin luovasti.
Esimerkiksi Abraham Achreniuksen jouluvirissä veisaaja on jouluevankeliumin paimen. Toisessa kohdassa allegorinen tulkinta menee vielä pidemmälle: karu ja vaatimaton seimi, jolle Jeesus-lapsi asetetaan nukkumaan, on veisaajan sydämen sisin, joka ilmentää hengen köyhyyttä.
Siionin virret tai körttiläinen raamatuntulkinta eivät johda Raamatusta dogmaattisia tai eettisiä lausumia. Raamatusta ei poimita yleisiä totuuksia siitä, miten ihmisen pitää elää. Tämä ei kuitenkaan Hiltusen mukaan tarkoita, että kristillinen oppi olisi hylätty. Oppi Kristuksesta, armosta ja ihmisen raadollisuudesta kehystää ja ohjaa voimakkaasti raamatuntulkintaa. Allegorisen lukutavan perusteet Hiltunen löytää Raamatun omasta käsityksestä, jonka mukaan Jumalan Sana on luova Sana. Se on läsnä jo luomisessa ja sen perustehtävä on luoda uutta.
Hiltunen painottaa, että Raamattu on aidoimmillaan Jumalan Sanaa silloin, kun se luo, kun se on luovassa käytössä. Jos etsimme Raamatusta ensi sijassa kuvauksia siitä, miten asiat olivat ennen tai miten niiden pitäisi olla nyt, Jumalan Sanasta tulee ihmisen sanaa. Mutta jos Raamattu saa lukiessamme luoda ihmisten sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta, sitä luetaan Jumalan Sanana. Siionin virsissä raamatunkohdista tehdään usein luova hengellinen tulkinta, joka ei välttämättä ole kirjaimellisesti läsnä alkuperäisessä Raamatun tekstissä. Syntyy vastavuoroinen syventymisen kehä, jossa virsi voi auttaa veisaajaa ymmärtämään syvemmin tiettyä raamatunkohtaa tai toisaalta joku raamatunkohta voi syventää ihmisen ymmärrystä virren sanomasta.
Tämä körttiläinen klassinen tapa lukea Raamattua on Hiltusen mukaan vaikuttanut siihen, että Raamattua ei ole käytetty heränneiden parissa minkään yhden totuuden julistamiseen esimerkiksi eettisissä tai kirkon järjestäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Raamattua on pidetty ennen kaikkea uskon luovana, pulppuavana lähteenä ja ihmisen sielua ravitsevana hengellisenä kirjana, joka luo ihmisen sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta. Hiltunen pitää outona ja harhaanjohtavana, että tätä tulkintatapaa nimitetään usein julkisessa keskustelussa epäraamatulliseksi ja körttiläisiä luonnehditaan jopa Raamatusta luopuneiksi.
Yliopistonlehtori, raamatuntutkija Outi Lehtipuu jatkoi samasta teemasta hahmotellen, mikä kaikki vaikuttaa ihmisten raamatuntulkintaan. Hän painotti, että ei ole olemassa lukemista ilman tulkintaa. Jokaisen, joka haluaa ymmärtää mitä tahansa tekstiä, on pakko tulkita sitä. Jokainen teksti on lähtökohtaisesti monitulkintainen. Jo tekstin käännös toiselle kielelle on tulkintaa. Tulkinnat muuttuvat väistämättä ajan saatossa. Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.
Lehtipuun mukaan raamatullisuus on aina valikoivaa. Raamatulliseksi itseään kuvaava ihminen tekee aina tietynlaisia tulkintoja tietynlaisista raamatunkohdista (ja vain niistä). Lehtipuu viittasi esimerkiksi naispappeudesta käytyyn raamattukeskusteluun ja nosti esiin emeritusarkkipiispa John Vikströmin ajatuksen. Hän on sanonut, että käsitys virasta tai Raamatusta ei ole muuttunut, mutta käsitys naisesta on. Ja koska nainen on alettu ymmärtää miehen kanssa yhdenvertaisena ihmisenä, muuttumatonta raamatuntekstiä joudutaan arvioimaan uudelleen ja uudessa muuttuneen naiskäsityksen valossa.
Lehtipuu päätti esityksensä yhtymällä Kalle Hiltusen ajatukseen siitä, että Raamattu lakikirjana tai moraalin oppikirjana merkitsee aina inhimillistä vallankäyttöä. Jumalan Sana muuttuu ihmisen sanaksi.
Jaa, että ”on alettu ymmärtää” ? Aika kauan Raamattua on tulkittu miehen (”luomakunnan kruunu”) näkökulmasta, ja niin tehdään vieläkin. Eivät miehet niin vain luovu vallastaan, eivätkä Jumalan (mies) heille antamista etuoikeuksista (ensimmäiseksi ” luotu”). Kirkossahan ei ole vieläkään demokratiaa, johon yhteiskunta on jo sitoutunut. Kirkossa sallitaan edelleen ihmisarvon loukkaukset. Nyt näyttää siltä, että yhteiskunnasakin on ääniä, jotka vaativat tasa-arvosta (demokratiasta) luopumista. Näitä ajatuksia johtavat uskontoon sitoutuneet/sotkeutuneet puolueet.
Naiset ovat taistelleet vuosituhansia ihmisarvonsa puolesta, eikä se taistelu lopu. Miehet ovat ”antaneet” suuressa armossaan naisille jo sielun ja joitakin muita samanlaisia ominaisuuksia/oikeuksia, joita heillä itsellään on ollut ”alusta” alkaen. Suurin syy tähän ovat juuri uskonnolliset tekstit. Kristinuskohan perustuu vahvalle mieheydelle ja heikolle naiseudelle. Naiseus on nähty miehen apuna (orjana) olemisena. Tosielämässä mies on usein se ”heikompi astia”.
Entä jos kristinusko perustuisi Äitiin, Tyttäreen ja Pyhään henkeen ? Ja sitä perisynnin (joka muutti ihmisen kuolevaiseksi) taakkaa kantaisi heikko mies ?
Jumalaa on turha etsiä ihmisen sanasta (vaikkapa Raamattu), tai kirkosta (jossa nainen keittää kahvit). Raamattu on vaikuttanut vuosisatoja psyykeemme niin, että naisen asema ei sen sanan valossa muutu. Siitä pitävät miehet huolen.
Muistan, kun koulussa (15 v) pidin aamuhartaudessa puheen, jossa sanoin, että ”mitä jos Jumala onkin keski-ikäinen, rehevä, musta nainen, eikä harmaahapsinen pilvenlongalla isuva mies ”. Jouduin uskonnonopettajan (mies) puhutteluun.
”Kristinuskohan perustuu vahvalle mieheydelle ja heikolle naiseudelle.” Kristinuskon perinteinen tulkinta perustunee tälle asenteelle. Asenne perustuu puolestaan sokeudelle nähdä Raamatun vahvoja naiskuvia. Niitäkin kirjoituksiussa on. ”Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. Mirjam viritti laulun: — Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!”
Charlotta: ”Entä jos kristinusko perustuisi Äitiin, Tyttäreen ja Pyhään henkeen ? Ja sitä perisynnin (joka muutti ihmisen kuolevaiseksi) taakkaa kantaisi heikko mies ? ”
Raamatussa puhutaan salatusta Jumalasta. Minun käsitykseni mukaan siellä ei kuitenkaan missään mainita sitä, onko Jumala Hän vai Se. Jos Hän on hän, niin onko Hän mies vai nainen ja jos Hän on Se, onko Se uros, naaras vai sukupuoleton Se?
Jos Jumala on hän, miksi mies, Herra, Isä, Isä Jumala, Taivaan Isä? Miksei nainen Rouva, Äiti, Äiti Jumala, Taivaan Äiti? Ja jos Jumala on mies, niin mistä Hänet tunnistaa mieheksi? Onko hänellä myös miesten pelit ja vehkeet? Ja jos on, onko hän ihminen? Aika absurdia kuvitella Hengellä tai jollain henkiolennolla miehille ominaisia tunnusmerkkejä.
Onko sillä uskontojen kannalta sitten merkitystä onko Jumalalla sukupuoli vai ei? Vaikuttaisiko se naisten asemaan ja tasa-arvoiseen kohteluun maailmanlaajuisesti? Käsitykseni mukaan ainakin valtaosan maailman tuhansien uskontojen jumalista väitetään olevan uroksia. Vain siksikö, että miehet ovat omineet jumaluuden omalle sukupuolelleen vahvemman oikeudella?
Raamatun opit menisivät ainakin uusiksi monilta osin. Esimerkiksi nyt vain se, että Äiti Jumalahan olisi tietysti synnyttänyt itse oman poikansa, jonka lähetti maan päälle. Ei siinä Mariaa olisi tarvittu. Vai olisiko lähettänyt ollenkaan, vaan armahtanut ihmispolot ilman, että olisi tarvinnut tappaa omaa poikaansa? jne. jne… Olisiko Rouva lempeämpi ja ymmärtäväisempi kuin jyrisevä ja ankara Herra?
Minussa asuva pienen pieni agnostikko pitää mahdollisena (ei kuitenkaan uskottavana), että kosmoksessa toimii jokin meille vieras äly, älykäs suunnitelma tai joidenkin muiden maailmankaikkeudessa asuvien kansakuntien viisaus, mutta lähes mahdotonta minun on uskoa persoonalliseen Isä Jumalaan, joka lähetti poikansa tänne kidutettavasti, että jokainen, joka häneen uskoo pelastuisi ja saisi ikuisen elämän. Ei ainakaan Äiti Jumala olisi niin tehnyt. Jos Jumala on, on hän minun mielestäni ainakin se sukupuoleton Se.
Miksi mies tai Uros? Pelkkää pakanan lapsellista pohdiskeluako?
Charlotta,
Ensinnäkin: Eikö demokratia tarkoita kansanvaltaa eikä tasa-arvoa?
Toiseksi: Kristinusko ei todellakaan ”perustu” mihinkään mieheyteen tai naiseuteen vaan Jeesukseen Kristukseen, joka sitä paitsi kohteli naisia käsittääkseni täysin eri tavalla kuin sen ajan miehet. Hän nimenomaan antoi meille esimerkin tasa-arvosta ja naiseuden kunnioittamisesta. Se on vain mennyt äärimmäisen hitaasti kristikunnan ja ylipäätään yhteiskunnan miesten tajuntaan.
Kuvitelkaapa muuten, että miten Jeesuksen aikaisessa yhteiskunnassa olisi suhtauduttu, jos Jeesus olisikin ollut Johanna tai Maria. Ei ehkä olisi juurikaan noteerattu, valitettavasti.
Sitä paitsi Jumalan ”asuinsijoilla” ei taida olla miehiä ja naisia eikä muitakaan sukupuolia, joten Hän ei taida olla mikään niistä.
Kiinnostavia ajatuksia Charlotta! Uskon että hahmotat tilanteen pääpiirteet aivan oikein. Itse en kuitenkaan ole aivan noin toivoton sen suhteen, että tilanne ei koskaan voisi kristinuskon sisällä muuttua. Olen kuitenkin näkevinäni historian varrella muutosta naisten asemassa kristikunnassa. Toki sekään muutos ei ole suoraviivainen ja kulje joka hetki parempaan. Mutta erilaiset vapautuksen teologiat ovat kyllä antaneet paljon uutta oivallusta, uusia väkeviä näkökulmia tässä asiassa.
“mitä jos Jumala onkin keski-ikäinen, rehevä, musta nainen, eikä harmaahapsinen pilvenlongalla isuva mies “
Huikea mielikuva! Vaikkakin itsekään en oikeasti voi mitenkään ymmärtää, että Jumalalla olisi sukupuoli.
Ja kiitos Martti, tärkeää nostaa esiin myös sitä, että kristinuskon piirissä (ja juutalsiuudessa) on ollut myös vahvoja, väkeviä naisia aivan alusta asti.
Charlotta. ” Miehet ovat “antaneet” suuressa armossaan naisille jo sielun ja joitakin muita samanlaisia ominaisuuksia/oikeuksia, joita heillä itsellään on ollut “alusta” alkaen. Suurin syy tähän ovat juuri uskonnolliset tekstit”.
Ongelma eivät ole uskonnolliset tekstit, vaan se, ettei niitä ymmärretä. Kun luet vaikkapa patriarkaalsen aikana kirjoitetun Jobin kirjan viimeisen luvun ja perehdyt Jobin tyttörien perintöosaa, joka siis oli sama kun heidän veliensäkin, ymmärrät, että Raamaatussa naisten ”oikeudet” ovat olleet aina läsnä. Minua näissä tyttärissä viehettää heidän naisellisuutensa, joka siis säilyi jopa niin, että sitä on viehettävästi kuvattu Raamatussa. Minua näihin neiteihin verrattuna säälittää nykypäivän lyhyttukkaiset housuja käyttävät naiset jotka etnevät miesten mailmassa miehiä ”matkien”. Näitä on busines- ja pankkimaailmassa sekä politiikan piirissä. Naiselle siis on parempi, että Jumala nostaa hänet asemniin kuin että hän itse tekee sen kyynärpäillään. Ei siis ole hygvä jos se tapahtuu naisellisuuden kustannuksella, ja varsinkaan en usko, että Jumala tarkoittaa asian menevän niin.
.
Kiitos jälleen kerran Emilia Karhulle loistavasta blogista.
Juuri näin se menee, kuten Hiltunen sanoi: ”Mutta jos Raamattu saa lukiessamme luoda ihmisten sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta, sitä luetaan Jumalan Sanana.”
Miksi sitten Raamatun lukeminen ahdistaa?
Outi Lehtipuu toi sen kirkkaasti esiin: ”Jo tekstin käännös toiselle kielelle on tulkintaa.”
Raamatun kääntämistä on tulkinnan lisäksi ohjannut: ”Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.”
Nostan Lehtipuun sanomasta esiin erikseen kohdan, jota joudun jatkuvasti painottamaan: ”historiallinen konteksti”, joka on johtanut kirkon Ut:n kääntämistä. On pitänyt tulkita katolisluterilaista teologiaa. Ja lopputulos on onneton, surullinen, traaginen lukijan kannalta, mutta kirkolle voitto. Mikäli käännettäisiin niin tekstiuskollisesti kuin mahdollista välittämättä siitä, mikä pitäisi olla kirkon teologian mukainen lopputulos, niin lukijan ahdistus loppuisi, väitän.
Kirkon teologia toimi silloin, kun kansa kuului kansankirkkoon lähes sataprosenttisesti. Kaikki oli kastettu ja kaikki siis pelastuivat. Mutta sitä mukaa kuin väki vähenee kirkosta, kirkon teologinen kupla paisuu. Ellei mitään tehdä, niin kirkon teologia painuu samalle tasolle kuin lestadiolaisuuden. Siis se virallinen teologia, joka näyttää olevan kirkolle niin kiusallista, ettei siitä uskalleta käydä julkista keskustelua. Ajattelevaa teologia hävettää. Toki on niitä pappeja, jotka vetävät Lutherin oppia maailman tappiin asti vähät välittämättä Raamatun sanomasta.
Tapio Tuomaala ajatuksesi että Raamattua olisi käännetty tarkoitushakuisesti katolilaisten tai muiden taholta on vaikea ymmärtää, siis todella selkeitä kohtia jotka eivät esim sovi lapsikasteeseen on siellä monia, ei niitä ole ”fiksattu” omaan teologiaan sopiviksi.
Kun ymmärtää liittää VT.n UT.n kanssa niin saa selkeän punaisen langan mitä Raamattu teologia on.
Toisaalta Raamatun Sanaa ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä, se on vissin varma, jos sitä yrittää niin joutuu väkisin tulkitsemaan eli muuttamaan sen sanomaa, kuinka tämän huomaa, antamalla lapsen lukea Raamatun Sanaa ja kysyy mitä siinä sanotaan, lapsella ei ole opittua omaa viisautta jonka mukaa vääntäisi ja tulkitsisi vaan rehellisesti vastaa.
Ari Pasanen: ”Toisaalta Raamatun Sanaa ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä,”
Kun jatkuvasti tuot esiin ymmärtämistäsi helluntailaisittain perusteltuna, niin vastaa kysymykseeni, jonka esitin Emilia Karhun toisessa blogissa:
Pasanen:“Ajatteletko etteivät Pietari ja kump ole pelastuneet?”
Vastasin jakeella, 1.Piet.1:9 “sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”
Kysymykseni Pasaselle: Pietari kirjoitti ”te”, eikä ”me”, kuten Paavali. Pietari siis tiesi, ettei saavuttaisi sielun pelastusta. Entä Paavali ja ”me pelastumme”?
Pietarin sanojen kautta pystyy avaamaan apostolien pelastusoppia.
Tapio Tuomaala en ymmärrä tuota ”te”-ajatteluasi, sotkeudut sanoihisi kun et ajattele ”maalaisjärjellä”. Eikö ole mahdollista kirjoittaa/puhua te-muodossa ilman että sulkee pois itseä siitä joukosta,?
Otetaampa esimerkki helluntai saarnasta, siinä Pietari puhuu seuraavasti:
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Eikö tuo ”lupaus” ollutkaan Pietarin omille lapsille vaiko ainoastaan kuulijoille ja heidän lapsille, eikä enää meille ollenkaan?
Kun Pasanen ei ymmärrä sanojen merkityseroja ja hyppää kysymyksen ylitse, niin jatkan yksikseni. Tarkoitus on osoittaa, että körttien oppi sopii apostolien sanomaan kuin nenä päähän. Sanoitus ei vain voi onnistua, jos koettaa pysyä kirkon Ut:n käännöksessä.
Pietari oli ainoa apostoli, jolle Jeesus kertoi tämän kuolemasta. Kun Pietari tiesi kuolevansa ennen pelastusta, niin toki hän kirjoitti seuraajilleen, että te saavutatte sen, mitä hän ei voi saavuttaa Pietarin sitten kuollessa väkivaltaisesti, hänen sielunsa/elämänsä kuoli. Pietarin henki meni Jumalan luo, ei siis sielu, joka tulee veren mukana maaksi jälleen. Jokaisen ihmisen sielu kuolee, mutta on yksi poikkeus, johon Pietari viittaa. Herran valittujen sielu ei kuole, koska Jeesuksen tullessa he muuttuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että kun elämä jatkuu, niin sielu ei kuole. Se on uskon päämäärä, elämän jatkuminen ylösnousemusruumiissa.
Mikä on Paavalin me-opin ja Pietarin te-opin välinen ero? Paavali odotti, kuten seurakunnatkin, Jeesuksen palaavan elinaikanaan. Siksi Paavali kirjoitti saamansa pelastusopin me-muodossa. Mutta ei Paavali saavuttanut sielunsa pelastusta, kuten ei Pietarikaan. Hajaannus seurakunnissa alkoi. Ehkä osittain siksi, ettei Jeesus tullutkaan pian. Paavali yritti epätoivoisesti valaa uskoa Jeesuksen paluusta jäljelle jääneille. Tämän pystyy huomioimaan Tessalonikalaiskirjeistä.
Kukaan ei ole vieläkään pelastunut, saavuttanut uskon päämäärää. Ehkä joku meistä saavuttaa sen, mitä apostolit kaukaa tervehtivät, mutta eivät sitä todeksi voineet elää.
Entä mikä on Raamatun pelastusoppi, niin se on toinen juttu.
En ota kirjoituksellani kantaa kenenkään uskoon, vaan esitän sen, mikä on jokaisen luettavissa. Eikä tähän lukemiseen tarvita mitään taikavoimia, kuten jotkin kerskuvat niitä omistavansa. Terve, aivopesemätön järki riittää.
Ari Pasanen: Itse en kyllä ajattele niin, että tulkinta tarkoittaisi sanoman muuttamista. Ymmärrän tulkinnan aika lailla samoin kuin Outi Lehtipuu: eli että se on täysin välttämätön osa tekstin ymmärtämistä mahdollisimman oikein ja totuudenmukaisesti. Ilman tulkintaa kirjoitettu teksti olisi vain joukko mustia harakanvarpaita kirjan sivulla tai tietokoneruudulla.
Raamatun Jumalan ihmisarvostus selviää Mooseksen kolmannesta kirjasta.
Jeesuksen sanoman Jumalan ihmisarvostus selviää lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtämisestä.
Ne ovat kaksi täysin erilaista käsitystä !
”Ne ovat kaksi täysin erilaista käsitystä!” Tähän yksinkertaiseen ajatusmalliin eksymme usein. Haemme vastakohtapareja tai Reijo Sunin sanoin ’täysin erilaisia käsityksiä’. Emme näe, että todellisuus on täynnä välimuotoja ja paradokseja. Raamatustakin löytyy vaikkapa ilmaukset ”Tulee aika — ja se on jo nyt…” ja ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.”
Tosiaan emme näe todellisuutta kuten Martti Pentti osoittaa. Nimeni ei ole Reijo Suni vaan Reino suni.
Politiikassa eksymme erilaisiin käsityksiin yksinkertaisin ajatusmallein. Usko on realistisessa suhteessa eri asia.
”Nimeni ei ole Reijo Suni vaan Reino suni.” Pyydän anteeksi erehdystä nimessäsi, Reino Suni! Kuten tuosta pienestä s-kirjaimestasikin näkee, näitä sattuu.
Voisitko selventää ajatustasi: ”Usko on realistisessa suhteessa eri asia.”
Huomasit kirjoitukseni pienellä s kirjaimella. Hyvä.
Politiikassa syntyneet käsitykset ovat enemmän tai vähemmän realistisia. Uskossa käsitykset ovat enemmän tai vähemmän utopistisia jopa mielisairaita.
Jos Jumala loi ihmisen kaltaisekseen niin se on ymmärrettävä meidän jokaisen ihmisen syntyessään saamaansa lähimmäisen rakkauden mentaliteettiin.
Käsitykseni Korkeimmasta perustuu Jeesuksen sanomaan, joka on rehellisesti tulkittavissa, että Jumala ei ole ihminen, kaksi miestä pippeleineen pyhän hengen siivittämänä. Olen tässäkin kirkon harhaopin gnostilaisuuden kannalla, joka muuten kertoi meillä kaikilla ihmisillä on samanarvoinen ihmisarvo.
”Jos Jumala loi ihmisen kaltaisekseen…” Kuva ei suinkaan aina ole täysin mallinsa mukainen. Summittainen viittauskin riittää joskus siihen, että sen voi katsoa viittaavan aiheeseensa. Esimerkiksi käyvät vaikkapa korttipakan merkit hertta, risti, ruutu ja pata. Ne ovat keskiajan säätyjen kuvallisia tunnuksia, mutta meille ei niiden symboliikka aukea ensi näkemältä. Suomalainen nimi ’pata’ on niin kaukana alkuperäisestä ’spade’, ettemme enää näe siinä pistolapion terää. Sydäntä esittävä ’hertta’ on kenties nykysuomalaiselle selkein, mutta eihän verta pumppaava lihas ihan tuolta näytä. Emme myöskään osaa liittää sitä aatelistoon ilman asian pohtimista. Kuvio tuo meille mieleen kepeän rakastumisen.
Paradoksit ovat parasta sekä elämässä että varsinkin uskonelämässä. Ne pitävät ihmisen jotenkin sopivasti ihmisen paikalla, ihmettelemässä.
Tärkeää on huomata myös se että sanalle ”tulkinta” on mielissämme useita merkityksiä. Tulkinnalla voidaan tarkoittaa monia eri asioita. Voimme esim. lukea Raamatusta jonkin asian ja tulkita sen olevan vain tuon ajan ihmisten ajattelua. Kääntäjä voi tulkita jonkin sanan toiselle kielelle ja jos vastaavaa sanaa ei ole, niin hän käyttää siihen toista, joka kuvaa alkuperäistä tarkoitusta paremmin. On allegorista tulkintaa ja korvausteologiaa ym.
”Kääntäjä voi tulkita jonkin sanan toiselle kielelle”
”Tulkinta” ei ole sama asia kuin ”tulkkaus”. Kuten ei myöskään verbi ”tulkita” ole synonyymi verbille ”tulkata”.
Kun tulkki kääntää (yleisimmin puhuttua kieltä toiselle kielelle) hän tulkkaa (ei tulkitse).
Kaikki lmestys-uskonnot ovat tuottaneet dogmien pönkittämänä pystyssä pysyvän varsin kiikkerän kärjelläänseisovan valtavanja raskaan tulkintapyramidin.
1) iLMESTYNEET ON TULKITTU JUMALIKSI
2) jUMALAT ON TULKITTU JUMALAKSI
3) ILMESTYS ON KERROTTU KUULIJALLE
4)KUULIJA ON TULKINNUT KERROTUN
5) kerrotun tulkinta onkirjoiettu
6) KERROTUN TULKINTA ON KIRJOIETTU
7)LUKIJA ON TULKINNUT KIRJOIETUN
8) TULKINNAN TULKISEE KÄÄNTÄJÄ
9)LUKIJA TULKITSEE KÄÄNNETYN
JNE JNE
Tämän tulkintojen sekamelskan kokoavat teologit DOGMAKSI ja koko tulkintaketju alkaa dogmien valossa alusta…
Mikä on tulkintaa, siis yksinkertainen Jeesuksen Sana on ”rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi” ja ”Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
Miten tätä tulee lukea ilman tulkintaa?
Kai jokainen nyt itse ymmärtää mitä haluaa toisen tekvän itselle, vai ymmärtääkö sittenkään?
Pasanen: ”Kai jokainen nyt itse ymmärtää mitä haluaa toisen tekvän itselle, vai ymmärtääkö sittenkään?”
Ei se nyt aina niin yksiselitteistä ole. Jos masokisti pyytää sadistia lyömään itseään. Mitä tekee sadisti? Sadisti sanoo: ”en lyö”.
”Isä meidän, joka olet taivaissa…”. Tämän rukouksen väitetään olevan Jeesuksen opettama. Tätä kirkkokin opettaa.
Itse olen aina ajtellut, että jumaluudella ei ole sukupuolta, ihonväriä, eikä muitakaan inhimillisiä ominaisuuksia. Ihminen kuitenkin tekee Jumalan kaltaisekseen, niin että hänestä tulee jumala, ihmisen kaltainen. Niinpä ihminen käyttää tätä omaa jumalaansa vaikkapa tuomitsemaan muita, itsestä poikkeavia ihmisiä.
Jo Raamatun kertomuksissa Jumala on (miehinen) ase, eikä (naisellinen) asenne.
Charlotta: ”Ihminen kuitenkin tekee Jumalan kaltaisekseen, niin että hänestä tulee jumala, ihmisen kaltainen.”
Noin se taitaa olla, kuin sanot, vaikka Raamatussa kerrotaan, että se oli Jumala, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ainakin suomalaisen raamatunkäännöksen (muunkielisistä en tiedä) mukaan se kuva oli siis miehen kuva (Aatami). Vai oliko se (Aatami) sittenkin androgyyni, kuten esim. Seppo Heinola on täällä mielestäni perustellut uskottavammin kuin Raamattu ensimmäisen ihmisen miehistä olemusta. Nainen se ei kuitenkaan ollut. Miksei? Olisihan se ollut luonnollisempaa. Naarashan synnyttää uutta. Ei olisi tarvinnut Eevaakaan ruveta Aatamin kylkiluusta veistelemään.
No, luomiskertomuksen mukaan Jumala ei siis ollut ainakaan nainen.
Mistä ne alkuperäiset raamatunkirjoittajat muuten tiesivät, että Jumala on mies? Katsoivatko he sen kenties peilistä?
”Ihminen kuitenkin tekee Jumalan kaltaisekseen, niin että hänestä tulee jumala, ihmisen kaltainen.” Kuten tunnettua, luomiskertomuksessa sanotaan: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” En ota nyt kantaa inhimillisiin jumalakuviin. Kiinnitän sen sijaan huomion siihen, että ihminen on Jumalan kuva miehenä ja naisena, ei siis pelkästään miehenä.
Kari Kuula kirjoittaa teoksessaan ”Kotona kristinuskossa”: ”Onko Jumala siis jollakin tavalla maskuliininen? Kysymys on aiheellinen. Isän ja Pojan nimissä tosiaan on miespuolisuuden vivahde, mutta vain meidän ihmisten mielikuvissa. Jumalassa itsessään ei tällaista ole. Hänen koko olemisensa on niin toisenlaista kuin meidän, ettei ole mielekästä liittää häneen minkäänlaisia sukupuolisia määreitä tai ominaisuuksia. Isä ja Poika ovat vain nimiä. Ne eivät ole sukupuolisia ilmauksia, koska ei ole olemassa naispuolista Jumalaa tai jumaluuden persoonaa, jonka kautta Isä ja Poika määrittyisivät miespuolisiksi. Sukupuoliset kategoriat eivät siis sovi Jumalan persooniin lainkaan. Isä ja Poika eivät ole miehiä nimistä huolimatta.”
Kuulan mielestä Jumalaa voi aivan hyvin puhutella vaikka taivaalliseksi ystäväksi. ”Viesti ei mene väärään osoitteeseen.”
”Entä äiti? Voisiko Jumalaa kutsua taivaalliseksi äidiksi? Miksi ei? Ehkä hengellisyyden historia jopa osoittaa tarvetta tällaiseen. Jumalaan olisi haluttu liittää feminiinisiä mielikuvia enemmän kuin perinteinen sanasto on sallinut. Ehkä neitsyt Marian kunnioittamisella on korvattu feminiinisyyden puutetta jumalakuvasta. Nykyajan hengellisyydessä Jumalaan liitetään enenevässä määrin feminiinisiä mielikuvia: puhutaan siitä, kuinka Jumala kannattelee, eheyttää, hoitaa, ruokkii ja saattaa kasvuun. Jollekin voi olla hyvinkin tärkeää ajatella Jumalaa taivaallisena äitinä ja emona. Minusta tämä on aivan mahdollista, sillä henkilökohtaisen hengellisyyden alueella vallitsee suuri vapaus ja väljyys. Jumalaa voi lähestyä juuri niillä sanoilla, jotka itsestä tuntuvat kaikkein omimmilta.”
Jumalan kolmas persoona Pyhä- Henki, ilmentää selkeästi naisellisia ominaisuuksia. Voi tulla murheelliseksi, On herkkä ja huolehtiva ym.
Pekka: ”… ilmentää selkeästi naisellisia ominaisuuksia. Voi tulla murheelliseksi, On herkkä ja huolehtiva ym.”
Ovatko murheellisuus, herkkyys ja huolehtivaisuus ym. naisellisia ominaisuuksia? Eikö mies voi olla murheellinen, herkkä ja huolehtivainen ym.?
Kovin haiskahtaa sovinistiselta kommenttisi. Sama kuin sanoisi, että pojat eivät leiki nukeilla, eivätkä tytöt autoilla. Tai, että miehet eivät itke. Voin sanoa, että kyllä itkevät, pojat leikkivät nukeilla ja tytöt autoilla – mikseivät leikkisi?
Minulla oli kahdeksan – yhdeksänvuotiaana nappulana tyttökaveri, joka uskalsi kiivetä korkeammalle puuhun kuin yksikään poika – ison koivun latvaan asti. Vähän vanhempina ajettiin metsässä kilpaa faijojen mopoilla. Ja vielä vähän vanhempina rakenneltiin yhdessä omia mopoja kulkemaan laittomia nopeuksia.
Seppänen: ”Isä ja Poika ovat vain nimiä.”
Isä ja poika eivät ole vain nimiä. Niillä on suomen kielessä ihan oma semanttinen merkityksensä.
Isä tarkoittaa miestä suhteessa lapseensa tai lapsiinsa. Poika tarkoittaa miespuolista henkilöä syntymästä murrosikään, myös poikalasta (iästä riippumatta) suhteessa vanhempiinsa.
Kimmo Wallentin, Kuula kirjoittaa: ”Minä olen isä, sananikkari ja moottoripyöräilijä, mutta minua ei silti voi tunnistaa niiden avulla, koska on muitakin isiä, kirjailjoita ja motoristeja. Siksi minua täytyy puhutella myös omalla nimelläni, jolla minut erotetaan kaikista muista samaa tekevistä ihmisistä. Samasta syystä kristikunta ei halua vaihtaa nimiä Isä, Poika ja Pyhä Henki kokonaan joksikin toisiksi, sillä nuo nimet isolla kirjoitettuina sopivat vain kolmipersoonaiseen Jumalaan. Ei ole ketään muuta Isää Jumalaa, Jumalan Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sen sijaan on olemassa muitakin elämän antajia (äidit), pyhittäjiä (pyhimykset), lunastajia (liikemiehet) ja luojia (taiteilijat ja lumityömkiehet).”
Seppänen: ”Kimmo Wallentin, Kuula kirjoittaa”
Se on ihan se ja sama, mitä Kuula kirjoittaa. Ei joku Kuula suomen kielen semantiikkaa miksikään muuta. Eivätkä isä ja poika ole erisnimiä olipa niiden ensimmäinen kirjain sitten versaali tai gemena.
Pentti. ”Kiinnitän sen sijaan huomion siihen, että ihminen on Jumalan kuva miehenä ja naisena, ei siis pelkästään miehenä”.
Eikä varsinkaan kahtena miehenä!
Miehen ja naisen erottaminen yksilöiksi ja itsellisesti vaikuttavaksi persoonaksi ilman toisen sukupuolen huomioimista on edelleen vihtahousun parhaimpia juonia.
Asia on juuri kuten Martti otti esiin, ei ole toista ilman toista. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. On virhe ajatella, että on ihminen mies ja ihminen nainen, joilla on toisistaan eriävät suunnat. Mies ja nainen kuuluvat yhteen ja ovat ihminen vain yhdessä, sanan ihminen varsinaisessa merkityksessä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois yksilön arvoa millään tavalla. Jokainen yksilö on yhtä arvokas, mutta Kristuksessa ei ole miestä ja naista erikseen.
Feminismi ja sovinismi ovat ihmisen keksintöä ja harhaisia oppeja.
Ismo: ”Mies ja nainen kuuluvat yhteen ja ovat ihminen vain yhdessä, sanan ihminen varsinaisessa merkityksessä.”
Eivätkö sinkut ja lesket siis ole ihmisiä sanan ”ihminen” varsinaisessa merkityksessä?
Miksi Jumalan oletetaan olevan mies (Taivaallinen isä, Herra, Isä Jumala jne.), jos hän loi ihmisen omaksi kuvakseen? Jos mies ja nainen muodostavat yhdessä käsitteen ”ihminen” ja Jumala loi tuon ihmisen itsensä kuvaksi, niin silloinhan Jumalan voisi hyvällä syyllä kuvitella olevan androgyyni. Kuitenkin hänen kuvitellaan olevan mies???
Kimmo tekee hyviä kysymyksiä. No heprealaisessa Raamatussa Jumalalle omistetut kaksi tärkeintä nimeä ovat Jehovah ja elohjim. JehovaH alkaa maskuliinisella phallos-tunnuksella jod eli ’käsi’ ja päättyy feminiiniseen tunnukseen Hee l. aukko. Jehovan kolme viimestä kirjainta Hvh ovat aukko koukku ja aukko ja kuvaavat elämän syntymistä Jodin vaikutuksesta. (HVH =565 vr. DNA:n rakenne)
Elohim nimen juurena on feminiininen ELOHAA ja se saa maskuliinisen monikon päätteen iM. Miksi näin? Jotta androgyynisys näkyisi molemmissa jumala-nimissä. Ja siksi että elohjim arvoksi saataisiin 86 eli luonnollisten alkuaineitten protonien korkeinluku ja nyt 8×6=64, joka vastaa DNA:n mahdollistamien valkuaisaineitten suurinta määrää. 64 on myös A damin ja Eevan yhteine lukuarvo.
Tämä on luultavimmin siemenen salaisuuden enkeli RAZielin heprealaiseen perimätietoon saattaamaa ja lopun aikoina avattavaksi tarkoittamaa.
Kiitos selvityksestä Seppo.
”Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.”
Yksi suurimmista tulkintaan vaikuttavista tekijöistä liittyy oman keskeneräisyyden torjumiseen ja kieltämiseen. Ihmiset peittelevät tulkintojensa alle kätkeytyvää inhimillistä epävarmuuttaan ja rajallisuuttaan. Ihminen saattaa tuntea erinomaisesti Raamatun tekstit, mutta ummistaa silmänsä inhimillisen elämän todellisuudelta. Raamatussa nähdään olevan tai ainakin johdettavissa yksiselitteiset vastaukset hengellisyyttä ja moraalia koskeviinn kysymyksiin. Ihminen tietää kuinka tulee elää, kunhan vain lukee Raamattua ja on kuuliainen sen tiedollisesti omaksuttavalle sisällölle.
Tämä on hyvä pointti. Aholansaaressakin tätä ihmisen defensiivisyyttä Raamatun lukijana ja tulkitsijana vähän pohdittiin ja sivuttiin keskustelussa.
Seppänen: ”että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.”
Tai olla lukematta.
Aholan saaressa on oltu hyvän asian jäjellä.
Samat johdannaiset koskevat valtakirkon virsikirjaa mistä teologiaa ymmärtää saman ja paremminkin kuin pappiemme puheista Armon lupauksineen.
Näin koko kirkon työni rippikoulussa nuorten kanssa aloitin Jumalanpalveluksesta, mutta esille laitoin kalvon missä ilmaistiin Jumalanpalveluksemme sisältävän kahta erilaista sanaa; puhuttua, ja laulettua.
Mutta mitä edellisellä sitten tein toteutuksessa antaa kelpoa asianjuurta. Kerran yksi nuorista kysäisikin, onko vanhempikin kalvo, ja vastasin, kyllä.