Poikkeus vahvistaa säännön. Näinhän me uskomme.
Kauppa on kiinni sunnuntaisin.
Nähdessämme tällaisen kyltin, ilmeinen johtopäätös on, että kauppa on avoinna maanantaista lauantaihin. Näinhän me myös Raamattua luemme ja ilmeisen perustellusti. Edellä oleva johtopäätös on looginen olipa sitten liberaali tai konservatiivi.
No mitä sitten?
Maailmanhistoriassa tuskin mikään muu kirjoitus on vaikuttanut seksuaalivähemmistöjen kohtaloon yhtä paljon kuin Kolmas Mooseksen Kirja. Historiahan ei tunne yhtään miesten välisen seksin kieltoa ennen kuin Kolmannen Mooseksen Kirjan luku 18 jae 22 jyrähtää:
Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.
Kuten useat aikakauden kirjoitukset myös Kolmas Mooseksen Kirja on kirjoitettu vuosikymmenten ja -satojen kuluessa usean kirjoittajan toimesta. Uusimpien tutkimustulosten valossa näyttää kuitenkin siltä, että Raamattu ei alunperin kieltänyt homoseksuaalisuutta vaan miesten välisen seksin kielto lisättiin tuntemattoman editoijan toimesta noin sata vuotta alkuperäisen tekstin jälkeen.
Kolmannen Mooseksen Kirjan luku 18 puhuu insestisistä suhteista. Tutkimalla alkuperäisiä hebreankielisiä kirjoituksia nähdään, että niissä miestä kiellettiin harjoittamasta seksiä isänsä, äitinsä, isän veljen tai isän sisaren kanssa. Näitä tekoja kirjoittaja piti insestisinä ja sama ajatusmaailma on kulkeutunut tuhansien vuosien matkan myös meidän aikaamme ja arvomaailmaamme.
Mutta eikö poikkeus nimenomaan vahvista säännön? Miksi Raamatussa pitäisi kieltää miestä harjoittamasta seksiä nimenomaan isänsä veljen kanssa jos kaikki miesten välinen seksi oli kategorisesti kiellettyä? Vastaus on ilmeinen. Alkuperäinen teksti ei kiellä miesten välistä seksiä, mutta insestiset suhteet teksti kieltää.
Alkuperäinen Kolmas Mooseksen Kirja sallii miesten välisen seksin kunhan se ei tapahdu sukulaisten kesken.
Joku voisi pitää päätelmää jossitteluna, mutta asian paljastaa se, mitä edellä mainittu onneton editoija meni tekemään. Lisätessään Kolmanteen Mooseksen Kirjaan miesten välisen seksin kiellon (jae 22), hän huomasi ettei 18. luku enää ollut johdonmukainen. Niinpä hän muotoili myös koko 18. luvun insestiä kuvaavat jakeet uuteen uskoon.
Jos katsoo Raamatun nykyistä käännöstä, huomaa nopeasti että 18. luvun alku on muutettu muotoon, jossa miestä kielletään harjoittamasta seksiä ainoastaan naispuolisten sukulaistensa kanssa. Kaikki viittaukset miespuolisiin sukulaisiin on häivytetty. Editoijan ratkaisu neutraloida insestiä koskevat lait sen sijaan, että hän olisi poistanut ne kokonaan, oli onnekas sattuma. Se jätti meille riittävästi todisteita tekstin peukaloinnista.
Voimme vain pohtia, kuinka erilainen ihmiskunnan historia ja varsinkin homoseksuaalien ihmisten historia olisi, jos Kolmannen Mooseksen Kirjan alkuperäinen versio olisi päätynyt Raamatun kaanoniin.
Innokkaimmat eksegetiikan harrastajat löytävät tekstin muokkauksen paljastavan tutkimuksen täältä.
Tämä blogi ja siitä käyty keskustelu osoittavat jälleen kerran kuinka harhassa protestanttien raamattukäsitys (sola scriptura) on. Kun jokainen alkaa tulkita kirjoituksia oman enemmän tai vähemmän rajallisen järkensä varassa, syntyy pelkää pelkkää harhaa, pimeyttä ja hajaannusta.
Kirjoitukset ovat osa uskon totuutta ja niitä ei todellakaan tulkita jokaisen henkilökohtaisten mielipiteiden, mieltymysten ja taipumusten mukaan, vaan niitä tulkitsee oikein vain Kirkko.
Ugh.
Olen ennenkin törmännyt täällä ilmiöön, jossa kommentin totuusarvo riippuu ennen kaikkea siitä, kuka sen sanoo. Ikään kuin joukko ihmisiä olisi äitinsä kohdusta asti kykenemättömiä olemaan oikeassa.
Ajatus totuutta julistavasta Jumalan sijaisesta sopii mielestäni paremmin katolilaisuuteen. Vaikka tokikaan en kirjoitustani kirjoittanut erityisesti evankelis-luterilaisessa kontekstissa.
Harmillisen vaatimattomaksi Jari Haukan kommentin sisällöllinen anti kuitenkin jää. Saman olisi voinut tiivistää: Olette väärässä. Minä oikeassa. Ugh.
Jari Haukka: ”niitä tulkitsee oikein vain Kirkko.”
Tarkoitat varmaan The Kirkkoa, roomalaiskatolista, jolle on annettu yksinoikeus tulkita kirjoituksia. Siitä on irronnut monenlaisia liikkeitä, joten ne myöhemmin syntnyneinä eivät voi olla The Kirkko.
Kirkko on vain sana ja sana ei osaa tulkita mitään. M;yöskään kirkko organisationa ei osaa tulkita mitään, Jotkut kirkon edustajat yrittävät kompetenssinsa mukaan tulkita, mutta se että jokin tulkinta vahvistetaan jossain kirkon kokouksessa ei tietnkään .takaa ko tulkinnan totuutta
Ymmärtääkseni Jari Haukka on itäisen Rooman puolelta, ortodoksi.
Keskustellessani Sari Weckrothin kanssa homoseksistä, hän perusteli sen selkeää luonnottomuutta seuraavasti:
Sari: ”Jotkin ruumiinosat vain on tarkoitettu toimimaan tietyllä lailla, ja jos niitä käyttää tarkoituksen vastaisesti, se ei ole terveellistä, eikä luonnollista. Tai jos on, niin haluaisin kuulla samanlaisen selostuksen asiasta kuin biologian tunnilla puhuttaessa seksistä ja lisääntymisestä.”
Ensimmäinen lause sisältää tietynlaisen kehäpäätelmän: miestenvälinen seksi ei ole luonnollista, koska se ei ole luonnollista.
Jos ohitan tuon havainnon, jäljelle jää pohdinta ruumiinosista: jos tiettyjä ruumiinosia käyttää tarkoituksen vastaisesti, se ei ole terveellistä
Edelleen haluaisin kyseenalaistaa sen, onko ruumiinosilla jotain ennalta määrättyjä käyttötarkoituksia. Ja jos on, kenellä on auktoriteetti ne määritellä. Tästä päästäisiin helposti aika hilpeisiin sääntöihin: oikealla kädelläsi ei ole tarkoitus pippeliäsi kosketella.
Yritän kuitenkin suhtautua tähän keskusteluun kaikella vakavuudella, joten Sarin kommentista jää jäljelle havainto: homoseksi ei ole tervellistä.
Seuraavaksi allekirjoittaneen valtaa suuri hämmennys. Miten niin seksin harrastaminen ei ole terveellistä? Mietin viitataanko tällä sukupuolitauteihin, mutta ne koskevat yhtä lailla heteroita. Toisaalta 70-luvulla esitettiin myytti, jonka mukaan peräaukkoon tapahtuva yhdyntä saisi aikaan suolen tulemisen ulos (vaginasta on muuten esitetty sama epäilys). En ole kuitenkaan kuullut, että sairaanhoitopiirit suorittaisivat takapuolenkorjausleikkauksia ja sitä toista härveliäkin korjataan ihan muissa tarkoituksissa, joten jätetään nuo myytit sikseen.
Ehkä Sari palaa myöhemmin asiaan ja selittää seksin epätervellisyyttä.
Loppuun jää enää Sarin pyytämä selostus seksin harrastamisesta biologian tunnin tyyliin. Kuten aiheeseen sopii, ensin pitäisi varmaan vähän punastua ja hihitellä ja sitten miettiä, miten pitäisi seksiluennon aikuisille ihmisille. Uskoisin, että isolla osalla yleisöä on aiheesta omakohtaista kokemusta (siis seksistä, ei välttämättä homoseksistä).
Asiasta on erilaisia tutkimuksia, mutta näyttäisi siltä, että suuseksi on miespareilla tyypillisin seksin harjoittamisen laji (kumppanin halaaminen ja suutelu on toki vielä yleisempää, mutta kaikkein hydrauliikkakeskeisimmät tuskin laskevat sitä lainkaan seksiksi). Suuseksi siis tarkoittaa sitä, että otetaan tikkunekku suuhun ja maistellaan sitä vaikka kielellä. Ja kaikkihan tietävät, että tikkaria ei saa pureskella.
Toiseksi yleisin seksin harrastamisen tapa miehillä on kahdenkeskinen masturbaatio. Ainakin ne miehet, joilla kasvaa karvaa käsissä, tietävät mistä on kyse. Suorituksen voi tehdä joko omalle tai kumppanin tikkarille. Ja yleensä seksiin kuuluu myös fyysistä läheisyyttä, joten suorituksen lomassa voi toki myös suudella tai hyväillä kumppanin vartaloa.
Monille ehkä yllätyksenä peräaukkoon yhdyntä tulee vasta kolmantena ja tutkimuksesta riippuen kolmasosasta jopa puoleen pareista ei harrasta sitä koskaan. Vastaavasti joissain kyselyissä jopa 40% naisista on kokenut kyseisen aktin vähintään kerran. Väestöliitto varmaan osaa neuvoa tekniikassa paremmin, mutta suosittelisin hommaan mukaan kondomin, liukastetta, kärsivällisyyttä ja kumppanin kuuntelua.
Nyt kun on saatu nämä seksijutut puhuttua, toivoisin että palaisimme jälleen kirjoituksen aiheeseen eli Kolmanteen Mooseksen Kirjaan.
Kiitos vaivannäöstä. Vaikuttaa kuitenkin siltä kuin haluaisit tästä aiheesta nopeasti eroon…
——–
”Ensimmäinen lause sisältää tietynlaisen kehäpäätelmän: miestenvälinen seksi ei ole luonnollista, koska se ei ole luonnollista.”
—–
Tähän en kommentoi, koska oikaisit.
———
”Jos ohitan tuon havainnon, jäljelle jää pohdinta ruumiinosista: jos tiettyjä ruumiinosia käyttää tarkoituksen vastaisesti, se ei ole terveellistä
Edelleen haluaisin kyseenalaistaa sen, onko ruumiinosilla jotain ennalta määrättyjä käyttötarkoituksia. Ja jos on, kenellä on auktoriteetti ne määritellä. Tästä päästäisiin helposti aika hilpeisiin sääntöihin: oikealla kädelläsi ei ole tarkoitus pippeliäsi kosketella.”
——————–
-Tässä asiassa voi tutkia ihan tieteellisiä julkaisuja. Sitä miten jotkin värkit toimivat ja miksi ne tekevät mitä tekevät. Ei se sen kummempi asia ole.
Kyse ei ole auktoriteetista, vaan ihan tosiasioiden tunnustamisesta.
Luen useinkin tieteellisiä lehtiä, mm. Tieteen Kuvalehteä. Se on täynnä kuvauksia siitä miksi jotkin eläimet vaihtavat väriä, miksi jokin eläin näyttää lehdeltä jne.
Lähes kaikki kuvaukset pohjautuvat tarkoituksenmukaisuuteen.
Tiedät varmaan myös naisen kuukautiskierrosta. Siitä miten ovulaatio tapahtuu, milloin se tapahtuu, ja mitä siinä yhteydessä tapahtuu. Kaikki sopii yhteen.
Myös se miten miehen ja naisen kehot reagoivat valmistautuessaan yhdyntään.
Voiko tuon kaiken selittää pois, olemattomaksi ja merkityksettömäksi?
Tiede ja biologia selittävät mitä on seksi. Ja siinä on selkeästi nähtävissä aito asia ja sen keinotekoinen jäljitelmä.
————
”Seuraavaksi allekirjoittaneen valtaa suuri hämmennys. Miten niin seksin harrastaminen ei ole terveellistä? Mietin viitataanko tällä sukupuolitauteihin, mutta ne koskevat yhtä lailla heteroita.
Toisaalta 70-luvulla esitettiin myytti, jonka mukaan peräaukkoon tapahtuva yhdyntä saisi aikaan suolen tulemisen ulos (vaginasta on muuten esitetty sama epäilys). En ole kuitenkaan kuullut, että sairaanhoitopiirit suorittaisivat takapuolenkorjausleikkauksia ja sitä toista härveliäkin korjataan ihan muissa tarkoituksissa, joten jätetään nuo myytit sikseen.
Ehkä Sari palaa myöhemmin asiaan ja selittää seksin epätervellisyyttä.”
———–
-Minä en aio tästä enempää luennoida. Tiedät varmasti itsekin olennaisen. Mahdolliset terveydelliset seuraukset ovat yksi asia, ja ruumiinosien käyttäminen niiden tarkoitusten vastaisesti toinen. Jälkimmäisestä ei aina välttämättä seuraa ensinmainittua.
Tämä on asia, josta pitäisi puhua. Kuin myös syistä miksi homoseksiä harjoittavat eivät saa edelleenkään luovuttaa verta, vaikka siitäkin on nostettu ”tasa-arvo” porua…
—————–
”Loppuun jää enää Sarin pyytämä selostus seksin harrastamisesta biologian tunnin tyyliin. Kuten aiheeseen sopii, ensin pitäisi varmaan vähän punastua ja hihitellä ja sitten miettiä, miten pitäisi seksiluennon aikuisille ihmisille. Uskoisin, että isolla osalla yleisöä on aiheesta omakohtaista kokemusta (siis seksistä, ei välttämättä homoseksistä).”
——
-Ne ovat eri asia. Joten kokemus ensinmainitusta ei ole yhtä kuin kokemus molemmista.
————–
”Asiasta on erilaisia tutkimuksia, mutta näyttäisi siltä, että suuseksi on miespareilla tyypillisin seksin harjoittamisen laji (kumppanin halaaminen ja suutelu on toki vielä yleisempää, mutta kaikkein hydrauliikkakeskeisimmät tuskin laskevat sitä lainkaan seksiksi). Suuseksi siis tarkoittaa sitä, että otetaan tikkunekku suuhun ja maistellaan sitä vaikka kielellä. Ja kaikkihan tietävät, että tikkaria ei saa pureskella.
Toiseksi yleisin seksin harrastamisen tapa miehillä on kahdenkeskinen masturbaatio. Ainakin ne miehet, joilla kasvaa karvaa käsissä, tietävät mistä on kyse. Suorituksen voi tehdä joko omalle tai kumppanin tikkarille. Ja yleensä seksiin kuuluu myös fyysistä läheisyyttä, joten suorituksen lomassa voi toki myös suudella tai hyväillä kumppanin vartaloa.
Monille ehkä yllätyksenä peräaukkoon yhdyntä tulee vasta kolmantena ja tutkimuksesta riippuen kolmasosasta jopa puoleen pareista ei harrasta sitä koskaan. Vastaavasti joissain kyselyissä jopa 40% naisista on kokenut kyseisen aktin vähintään kerran. Väestöliitto varmaan osaa neuvoa tekniikassa paremmin, mutta suosittelisin hommaan mukaan kondomin, liukastetta, kärsivällisyyttä ja kumppanin kuuntelua.
——–
-Paljon kiitoksia tästä. Mutta mitä tulee Mooseksen kirjan kohtaan, ja sen toteuttamiseen miesten välillä, väitteeni pysyvät voimassa.
Näytät käyttävän tehokeinona vähättelevää ja ivallista tyyliä. Ja kierrät asian ympärillä. Kysyn vain, että mitä kukaan sai tuosta? Tiedän kuitenkin, että asia jakaa ihmisiä. Harmi, etten voi jakaa tähän sen homoseksuaalin avautumista, joka oli kerrankin rehellinen asian kanssa. En voisi vaikka kirjoitus olisi vielä luettavissakin, koska sen jakamiseen ei ole lupaa.
—————-
”Nyt kun on saatu nämä seksijutut puhuttua, toivoisin että palaisimme jälleen kirjoituksen aiheeseen eli Kolmanteen Mooseksen Kirjaan.”
——-
-Kolmannessa Mooseksen kirjassa puhutaan miesten välisestä seksistä (”makaamisesta kuten naisen kanssa maataan”) ja sen kieltämisestä, koska se ei ole luonnollista.
Se mitä oikeastaan pyysin, oli (kiusallista tai ei) samantyyppinen esitelmä seksin toteuttamisesta kuin miehen ja naisen välillä tapahtuu. Sen sijaan esittelit yleisimpiä seksuaalisuuden toteuttamistapoja, ja suurena uutisena mainitsit, että yhdyntäakti tuli vasta kolmantena. So what?
Mutta ehkä tämä yksityiskohtiin menevä vääntö tuli tiensä päähän.
”tutkimuksesta riippuen kolmasosasta jopa puoleen pareista ei harrasta sitä koskaan.”
—–
-Tämä oli muuten aika mielenkiintoinen kohta. Jopa puolet pareista ei harrasta yhdyntää koskaan.
Tämänkin perusteella ei se mitenkään oleellinen ja luonnostaan parisuhteeseen kuuluva asia ole. Vai mitä sanoisit vertailumielessä jos vastaava määrä heteropareja ei harjoittaisi yhdyntää koskaan?
Kaikesta päätellen miesten välinen seksiakti on jotain mitä ei tarvitsisi olla ollenkaan. Ihmiskunta ja yksilöt pärjäävät ilmankin, ja paremmin. On muistettava Hiv ja muutkin riskit.
Sari,
Jatkan kyllä aiheesta mielelläni. Sopisiko sellainen, että esität yhden kysymyksen kerrallaan ja annan siihen rehellisen vastauksen ja sitten voit jatkaa seuraavaan kysymykseen?
Tällä hetkellä minulle on vähän epäselvää, mitä olisit odottanut vielä lisää. Yritin parhaani olla mahdollisimman yksityiskohtainen ja silti pitää keskustelun pois K18 osastolta.
Ymmärrän.
Yleisesti näistä asioista ei keskustella näin avoimesti. Mutta luettuani erittäinkin, jopa hätkähdyttävän avoimesti oman kokemuksen pohjalta kirjoitetun kuvauksen homoseksistä, siitä mitä se oikeasti on, se vahvisti näkemystäni että luonnollisesta asiasta ei ole kyse… Tarkoittaen siis sitä mistä 3.Mooseksen kirjassakin ilmeisimmin puhutaan…
Oikeastaan sitä tukee tuo listasikin. Jos vertaa heteroihin, kuinka monen kohdalla järjestys seksitapojen yleisyydessä on tuo?
Mutta luultavasti tästä ei pitemmälle päästä. (Kaikesta sitä pitkiä vääntöjä syntyykin… 🙂 )
Minusta Jusu käsittelee miesten välistä seksiä kiitettävän avoimesti ja asiallisesti, eikä minulla – asianosaisena – ole siihen lisättävää.
Anteksi nyt vain, Sari W., mutta luen kommenttiasi jankkaamisena jankkaamisen vuoksi.
Mietin asiaa niinpäin, että mielestäni kunkin parin tapa harrastaa seksiä on heidän yksityisasiansa. Toisaalta mietin, miksi kaikkien edes tulisi harrastaa seksiä samalla tavalla.
Ollessani intiimisti mieheni kanssa, en ole koskaan miettinyt, mitä muut tekevät tai harrastammeko seksiä ”oikealla” tavalla, koska oikea tapa on mielestäni se, mikä meistä kummastakin tuntuu hyvältä.
Myönnän, että mun on tällä hetkellä kovin vaikea päästä samalle aaltopituudelle kanssasi, koska en oikein ymmärrä, mitä yrität ajaa takaa.
Mielestäni se, mitkä ovat miesparien, naisparien tai sekaparien yleisimmät tavat harrastaa seksiä ja ovatko ne samat eri parien välillä, on loppupeleissä täysin yhdentekevää.
Lähestyt asiaa niin teoreettisesti, että tekisi mieleni kysyä, oletko koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa, mutta koen sen liian henkilökohtaiseksi kysymykseksi.
”Anteksi nyt vain, Sari W., mutta luen kommenttiasi jankkaamisena jankkaamisen vuoksi.”
—-
-Miksi minä jankkaisin jankkaamisen vuoksi? On muutakin tekemistä…
Minusta asiaa ei ole varsinaisesti käsitelty, ja minusta taas tulee täällä useinkin sellainen olo, että joidenkin kommentointia on pakko kehua. Koska on ”omalla puolella”. Koko Jusun pitkä kirjoitus meni suurelta osin asian vierestä, yleisyysastettahan en kysynyt.
Mutta koska vaikuttaa siltä, ettei joko osata tai haluta nähdä itse asiaa, lopetan keskustelun ja asiasta jankkaamisen…
”Lähestyt asiaa niin teoreettisesti, että tekisi mieleni kysyä, oletko koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa, mutta koen sen liian henkilökohtaiseksi kysymykseksi.”
—-
-Ja sinun oli kuitenkin ihan pakko kirjoittaa tuo?
Sanon yhden asian vielä, ennenkuin poistun, koska se on yksi syy miksi ”jankkaan” tästä.
”Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.” (Hes.3:18)
Homoseksi on Jumalan luomisjärjestyksen vastaista, luonnotonta myös järjellisesti ajatellen, ja uskon että kyllä tiedät sen. Et usko Jumalaan, mutta se on kadottava synti. Koen että tämä on pakko tuoda esiin ja sanoa sinulle.
Jos poistat tämän kommentin voit poistaa viimeiset puheenvuorot kokonaan. Olisin kiitollinen siitä 🙂 Hyvää jatkoa sinulle.
”Homoseksi on Jumalan luomisjärjestyksen vastaista, luonnotonta myös järjellisesti ajatellen, ja uskon että kyllä tiedät sen.”
Tuotahan sinä olet toistanut niin kauan, että Hentiläkin jo koki sen jankkaamiseksi. Mitään perusteluja et kuitenkaan suostu kertomaan.
Ja en, en todellakaan koe seksiä toisen miehen kanssa luonnottomaksi. Älä oleta puolestani.
Sari: ”Koko Jusun pitkä kirjoitus meni suurelta osin asian vierestä, yleisyysastettahan en kysynyt.”
Mitä sinä haluat tietää?
Miten paljon luomisjärjestyksen vastaista me ihmiset kaiken aikaa teemmekin! Nytkin istun näpyttelemässä mielipiteitäni teidän tietoonne tämän luomisjärjestyksen vastaisen laitteen avulla. Olen asettanut luomisjärjestyksen vastaiset silmälasini tuohon pöydälle, koska näen siten paremmin tämän hipaisunäppäimistön. Olen sen ikäinenkin, että elossa olemisenikin alkaa olla luomisjärjestyksen vastaista.
Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Ensin Sari haluaa kuulla homoseksistä. Ja kun puhun asiasta, Sari valittaa etten kirjoittanut mitä hän olisi halunnut ja haluaisin muka vaientaa keskustelua. Ja lopuksi kun anelen, mitä hän vielä olisi halunnut minulta kuulla niin Sari alkaa mykäksi.
Ei tietenkään ole pakko puhua, jos olet tullut toisiin ajatuksiin, mutta toivoisin että seuraavan kirjoitukseni yhteydessä et uudestaan ala mankumaan tarinoita homoseksistä. Mihinkään kissa-hiiri leikkiin en lähde.
Sari, suhtautumisesi seksiin ja puheesi elinten tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä kuulostaa kovin rajoittuneelta. Olenko ymmärtänyt oikein sen, että mielestäsi lisääntyminen on sitä kaikkein parasta ja tarkoituksenmukaisinta käyttöä? Hyväksytkö seksin miehen ja naisen välillä, jos se tapahtuu vain nautinnon takia, ilman halua tai edes mahdollisuutta lisääntyä?
Jos (hetero)seksi huvin vuoksi on mielestäsi hyväksyttävää, niin jatkokysymys: miten se tehdään luonnollisesti ja tarkoituksenmukaisesti? Onko esim. käsien käyttö sopivaa, entä suun? Onko yhdynnän tapahduttava tietyssä, oikeassa asennossa, vai saako varioida?
Jännä kyllä, miten Martin Raamatusta selvästi löytyy hyväksyntää, ymmärtämistä, empatiaa ja suvaitsevaisuutta. Mutta joidenkin Raamatuista ei sitten millään.
Korhonen. ”Jännä kyllä, miten Martin Raamatusta selvästi löytyy hyväksyntää, ymmärtämistä, empatiaa ja suvaitsevaisuutta. Mutta joidenkin Raamatuista ei sitten millään”.
Minusta sinun kannattaa tutkia kahta teologian käsitettä, anomismi ja antinomismi. Herra Pentin suhtautumisessa on vaikutteita molemmista.
Muuten, tervehenkinen raamatullisen lain soveltaminen ei koskaan ole epäinhimillistä, eikä laki kovaa kirjainta. Sekä juutalaisuudessa, että kristinuskossa armo on aina läsnä optiona, ja syntien sovitus on keskeinen asia. Näinhän ei ole esim. roomalaisessa oikeudessa.
Jusun siteeraama tutkimus on mielenkiintoinen jo siksi, että se kuvastaa hyvin kaiken tieteen tekemisen sidonnaisuuden vallitsevaan yhteiskuntadiskurssiin. Raamtuntuktimus ei tee tästä poikkeusta. Päinvastoin. Juuri eksegetiikassa on näkynyt hyvin valllitsevien tieteenparadigmojen ja yhteiskuntadiskurssien jälki. Se siitä tieteen neutraaliudesta.
Albert Schweitzerin aikoihin johtavat liberaaliteologiset ja vallankumousaatteet muokkasivat hänen Jeesus-kuvansa enemmän Schweitzerin näköiseksi kuin historiallisen Jeesuksen näköiseksi. Samoin on käynyt monille muille alan yrittäjille.
P-lähteen (esim. 1 Moos 1 ja koko 3 Moos) redaktio- ja traditiohistoriallinen kritiikki on po. artikkelin (ja alkuperäislähteen) mukaan osa tätä samaa linjaa: se edustaa erinomaisen osuvasti yhteiskuntadiskurssin jälkiliberaalia tutkimusotetta.
P-lähde saadaan näyttämään ”alkuperäisen ja suvaitsevamman” juutalaisuuden turmelijana. Ongelman ydin on siinä, että loputtomien oletusta ja rekonstruktioiden jälkeen tuo ns. ”alkuperäinen” P-lähteen käyttämä hepralainen todistusaineisto on niin atomisoitunut ja tutkijansa näköinen, ettei sen todistusarvoa voida enää pitää muuna kuin osoituksena sateenkaarivärein maalatun yhteiskuntadiskurssin vaikutuksesta tutkijan ajatteluun ja teologiaan.
Niinpä kyse ei enää ole varsinaisesti eksegetiikasta (siitä, mitä tekstistä luetaan), vaan eisegetiikasta (siitä, mitä tekstiin luetaan).
P-lähde on pakkosiirtolaisajan (500-l. eKr.) juutalaisuuden tuote. Kuten lähes koko Vanha testamentti (P-lähde on tutkimuksessa käytetty lyhenne leeviläisestä ns. pappis-lähteestä, jonka toimittajat tradeerasivat pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen eläneelle juutalaisyhteisölle Pyhien Kirjoitusten keskeiset teologiset periaatteet, jotka liittyivät lähinnä temppelipalvelukseen – yhteyden leeviläisiin kertoo jo 3 Moos. latinankielinen nimi ”Leviticus”).
Se, että P-lähteen taustalla ollut alkuperäinen teksti olisi edes ollut olemassa, on hyvin epätodennäköistä. Vanha testamentti muodostui kirjallisena tuotteena vasta pakkosiirtolaisuudessa ja sen jälkeen. Syykin on hyvin yksinkertainen: koska temppelipalvelusta ei voitu enää toimittaa Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen (587 eKr.) Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, sen tilalle piti löytää jotain muuta. Suullisen perimätiedon mukaan tradeerattiin ja toimitettiin Pyhät Kirjoitukset, joita luettiin synagogissa (näin siis synagogapalvelus alkoi luultavimmin juuri pakkosiirtolaisuudessa temppelipalveluksen korvikkeena).
Temppelipalveluksen ja leeviläisen pappeuden (ja siitä nykyjuutalaisuuteen johdetun rabbiinisen teologian) ydin on ”saastainen-puhdas” -dialektiikka. P-lähteen tarkoitus on ollut painottaa sitä, että juutalaisuuden ydin on ”puhtauden” (hepr. puhdas = ”tahor”) säilyttäminen ja sen myötä ”saastaisen” (hepr. ”tamee”) karttaminen.
Tämä puhtauden ihanne koskee niin kulttielämää (jumalanpalvelusta) kuin yhteiskuntaelämää ja muita ihmissuhteita, erit. avioliittoa, jossa P-lähteen mukaan kaksi erilaiseksi luotua ihmistä (mies ja nainen) liittyvät intiimisti yhteen ja toteuttavat ideaalia puhtautta eli Jumalan kuvana olemista tuottaen itselleen jälkeläisiä ja halliten muuta luomakuntaa: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1 Moos 1:27-28).
Kun tämä P-lähteen perusteologia suhteutetaan Leviticukseen (3 Moos) lausumiin perheestä ja sukupuolisuhteista, saadaan varmasti lopputulos, joka on yhdenmukainen 1 Moos 1 -luomisteologian kanssa. Heprean ilmaus ”kunkin eliön lajinsa mukaan” (וַיַּ֣עַשׂ אֱלֹהִים֩ אֶת־חַיַּ֨ת הָאָ֜רֶץ לְמִינָ֗הּ) on viesti puhtauden ihanteesta: lajit on luotu elämään ”puhtaina” sekoittumatta toisiin lajeihin, koska sellainen ”saastuttaa” lajin puhtauden.
Kun tämä ihanne siirretään perhe-elämään ja lajien lisääntymiseen, puhtaus-logiikka kulkee hieman eri suuntaan: puhtainta ei enää olekaan saman” lajin” kanssa pariutuminen (siis miehet ja naiset keskenään, lähisukulaiset keskenään). Jumalan kuvan puhtautta vaalitaan vastakohdissa ja erilaisuudessa: mies ja nainen yhdessä ovat Jumalan kuva – toki myös yksilöinä, mutta toteuttaessaan Jumalan luomistahtoa mies ja nainen toimivat ehdottomasti yhdessä ja saavat aikaan samaa kuin Jumalakin: uutta elämää (heprean ”lajia” merkitsevä sana ”מִין” tarkoittaa myös sukupuolta ).
Artikkelin kannalta mielenkiintoinen kysymys on, mikä olisi ollut tuon ”alkuperäisen” ja sittemmin P-lähteen redaktoiman heprealaisen tekstin intentio juutalaisuudessa? Oleellista on myös kysyä: millaista juutalaisuutta sellainen yhteisö olisi edustanut, joille miesten välinen seksi olisi ollut ok?
Veikkaisin, että modernia liberaalia reformijuutalaisuutta (progressive judaism): ”Tolerance for LGBT and ordination of LGBT rabbis were also pioneered by the movement. Intercourse between consenting adults was declared as legitimate by the Central Conference of American Rabbis in 1977, and openly gay clergy were admitted by the end of the 1980s. Same-sex marriage were sanctioned by the end of the following decade. In 2015, the URJ (Union for Reformed Judaism) adopted a Resolution on the Rights of Transgender and Gender Non-Conforming People, urging clergy and synagogue attendants to actively promote tolerance and inclusion of such individuals”.
Väitän edelleen, että on anakronistista esittää, että muinainen juutalainen kulttuuri – joka on aina pyrkinyt yhteisön säilyttämiseen – olisi sisältänyt ”sopivasti” sellaisen kätketyn ja sittemmin P-lähteen toimesta retusoidun Raamatun tekstin, joka sopii (yllätys, yllätys) erinomaisesti moderniin liberaaliin ja sateenkaarevaan yhteiskuntadiskurssiin.
Summa: pidän tällaisen Jusun viittaaman raamattueksegeesin tekemistä lähinnä nolona yrityksenä tunkea Raamatun maailmaan sille vierasta ajattelua, joka tosin kosiskelee liberaalia nykylukijaa, mutta ei tarjoa aidosti mitään uskottavaa vaihtoehtoa muinaisen juutalaisuuden tutkimukselle.
Kiitokset Jouni seikkaperäisestä analyysistä.
Raati olisi siis kallistumassa sille kannalle, että tohtori Dershowitzin hypoteesit ovat kansankielisesti ilmaistuna opportunistista shaissea. Ehkä näin onkin. Se toisinaan pistää silmään, että välillä termiä ”liberaaliteologia” käytetään ikään kuin argumenttina, jolla voi suoralta kädeltä leimata ajatukset epäkuranteiksi. Mutta menköön.
Ehkä on sitten turvallisempaa olettaa, että Vanhan Testamentin kirjoitusajankohdan yhteiskunta Lähi-Idässä on ollut jyrkän homokielteinen (ja saattaa olla sitä edelleen tuhansia vuosia myöhemminkin).
Jos yhteiskunnan asenteet olivat sen kaltaisia, että homosuhteista lähti nirri pois ja tuollainen mentaliteetti dokumentoitui myös Raamattuun, on suorastaan ihme että tuollaista taustaa vasten kristikunta on pystynyt ottamaan niinkin merkittäviä askelia suhtautumisessaan seksuaalivähemmistöihin.
Ehkä sitten kävi niin, ettei tämä tutkimus Raamatusta homomyönteistä kirjaa tehnyt. En silti malta olla herkuttelematta sillä ajatuksella, mitä olisi tapahtunut jos alkukristityt olisivatkin asettuneet aikalaisten asenteita vastaan ja ryhtyneet puolustamaan kivitystuomion saanutta vähemmistöä. Ehkä kristinusko olisi tänäpäivänä kovin erilainen. Lähinnä mieleeni herää kysymys: olisiko se mennyt tästä pilalle?
Voiko kenenkään Jeesus-kuva olla kovinkaan historiallisen Jeesus Nasaretilaisen näköinen? Se muodostuu aina ihmisen oman ajan ja yhteisön puitteissa – on se sitten tieteellisen ajattelun tai tavallisen ihmisen kokemuksen synnyttämä. Kristittyinä voimme uskoa, että Hengen vaikuttaessa kuva on kuitenkin itse kullekin riittävän oikea. Herännäisyyden käyttämä ilmaisu Kristuksen sisällisestä tuntemisesta on mielestäni osuva.
Aina aika ajoin tällaisia tulkintoja ja tutkimuksia nousee esiin. Yleensä kirkko sivuuttaa ne. Ymmärrettävistäkin syistä. Jouni Turtiaisen ansiokas eksegeettinen selonteko avaa jo osittain tätä ilmiötä.
Jos oletetaan että tuntematon ja kadonnut alkuperäinen Leviticus olisi ollut olemassa ja jos oletetaan että siinä olisi sallittu miesten välinen seksi (ja varmasti myös naistenkin), niin se tarkoittaisi montaa eri asiaa:
Nykypäivän spekulaatiota siitä, että Raamatun aikaan ei tunnettu kahden aikuisen välistä tasa-arvoista seksuaalista suhdetta, saatikka homoseksuaalisuutta ilmiönä, pitäisi tarkastella uudestaan.
Jos Raamattua olisi näinkin radikaalisti redaktoitu, että voimassa oleva salliva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen olisikin yhden tekijän/toimittajan toimesta kumottu, niin ehkä asiasta olisi jonkinnäköinen maininta jossain. Jos Jumalan alkuperäinen tahto olisikin ollut se, että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on hyväksyttävää, niin ehkä Jeesus, tosi Jumala ja tosi ihminen, olisi maininnut tästä. Ei mainitse. Ehkä siitä olisi jossain maininta. Ei ole.
Pidetäänpä seksuaalisuutta minkäasteisena kysymyksenä hyvänsä, niin joka tapauksessa kaikki tämä tarkoittaisi, että vuosituhansia sitten Jumalan tahto ihmistä kohtaan olisi totaalisen vääristynyt. Se tarkoittaisi myös sitä, että esimerkiksi Yksimielisyyden ohjeen kohta ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”, menettäisi merkityksensä. Pyhä Henki, joka on ohjannut kirkkoa Raamatun kanonisoinnissa, olisi ohjannut kirkkoa harhaan. Tai sitten kirkolla ei ole ollut Pyhää Henkeä ikinä.
Tai sitten kyseessä on ihmishengen yritys asettaa koko raamatullinen traditio (samaa sukupuolta olevien välinen seksi on jotakin mitä Jumala ei tahdo) kyseenalaiseksi: ”Onko Jumala todella sanonut?”
On väärin lyödä ketään Raamatulla. Mutta on väärin myös yrittää saada Raamattu sanomaan jotain sellaista jota siellä ei sanota. Kristillien ajattelu tunnistaa Pyhän Hengen työn kirkon tunnustaessa Raamatun kaanonin. Koko tämän ajatteluhistorian väittäminen vääräksi on Pyhän Hengen työn kieltämistä. Enkä sano että homoseksuaalien väärinkohtelu on se traditio. Sitä saa kritisoida ja moittia. Traditio on se, että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on jotakin jota Jumala ei tahdo.
Jounin kommenttiin jo asiaa hieman kommentoinkin, mutta lisätään vielä että ei minun sinänsä ole vaikea uskoa, että Vanhan Testamentin kirjoitusajankohdan yhteiskunta Lähi-Idässä oli voimakkaan homokielteinen. Kyllähän historiantutkimuksen konsensus tuntuu hyvin samanlaiseen johtopäätökseen tulevan.
Se lienee loputon väittely, tuomitseeko Raamattu homoseksuaalisuuden siksi, että Jumala on sitä mieltä vai että se oli vallitseva asenne silloisessa yhteiskunnassa. Muuttiko Jumala yhteiskunnan arvoja ja asenteita vai kopioituivatko yhteiskunnan arvot ja asenteet Jumalasta kertoviin teksteihin?
Mainitsit kommentissasi Jeesuksen. Jos olen ymmärtänyt oikein, Jeesus ei missään kohtaa Raamattua tuomitse homoseksuaalisuutta vaikka homokielteisyys tuntuu joillekin olevan Raamatun kuvaaman seksuaalisuuden ydinkysymyksiä.
Artikikelikokoelmassa ”Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa” (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101, 2007.), teol tri. Kari Kuula kirjoittaa artikkelissaan Eksegetiikasta hermeneutiikkaan, s. 25
”…voimme tehdä todennäköisyyspäätelmän: Jeesus ei hyväksynyt homoseksuaalista käyttäytymistä…
…löytyykö tälle arvaukselle mitään tekstipohjaa? …otetaan esille yksi kohta, Jeesuksen esittämä pitkähtkö lista sydämestä lähtevistä synneistä (Mark. 7:21).”
Kuula liittää Jeesuksen luetteloon juutalaisen tradition kieltämät siveettömyydet (Moos 3) ja niihin myös kuuluva miesten makaaminen miesten kanssa.
Kari Kuulaa ei muuten voitane pitää kovinkaan konservatiivina tässä asiassa.
Homokielteisyys ei ole Raamatun ydin. Mutta Raamatun sanoman vääristely asiassa kuin asiassa on, kuten aiemmin sanoin, vakava asia. Samoin tietysti se, että selkeää Jumalan tahtoa tässä asiassa yritetään vääntää päinvastaiseksi.
Ihmiset tekevät paljon saioita vastoin Jumalan tahtoa. Se ei kuitenkaan oikeuta mitään sellaista.
Markku Virta: ”Samoin tietysti se, että selkeää Jumalan tahtoa tässä asiassa yritetään vääntää päinvastaiseksi.”
Siitä, vastustaako Jumala samaa sukupuolta olevien parisuhteita, on kristittyjen keskuudessa erilaisia näkemyksiä ja vakaumuksia. Jopa evankelis-luterilaisen kirkon piispoja myöten.
Tässä valossa pidän hieman lapsellisena käyttäytymisenä sitä, että omaa vakaumusta pyritään mainostamaan selkeänä Jumalan tahtona. Markku Virta voi kyllä pitää sitä omana vakaumuksenaan ja esittää sille erilaisia perusteluja, mutta mielestäni Markku Virta ei voi puhua asiassa koko kristikunnan puolesta.
Pappina voisin sanoa omankin mielipiteeni asiasta, niin kuin kuka hyvänsä. Kirkkomme ei ole koskaan kirkkona, eikä useimmat muutkaan kirkot opettaneet aiheesta muuta kuin että Jumalan tahto ei ole samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen suhde. Pappina sanon tämän. Sillä mitä yksityiset ihmiset sanovat, he kantavat vastuun omista sanoistaan. Mutta mitä kirkko sanoo, sillä on väliä kirkolle.
Minusta ei myöskään kerro hyvää keskustelussa se, että yksittäisen ihmisen ja kirkon mielipidettä pidetään ristiriitatilanteissakin samanarvoisia.
Kyse ei ole omasta mielipiteestänii, vaan siitä mitä kirkko opettaa. Kirkkomme opettaa että seksin paikka on miehen ja naisen välinen avioliitto. Ja kirkkomme opetus aiheesta on se, mitä Jumalan tahtona pidetään. Kyse ei ole omasta mielipiteestänii. Vaikka joku piispa olisi asiasta eri mieltä, niin se on hänen, ei kirkon mielipidettä. Jos tätä eroa ei ymmärrä, niin kannattaa pohtia keskusteluun lähtöä uudestaan.
Kirkkomme opetus aiheesta on sama kuin suurimman osan kirkoista mielipide. Yksittäiset ihmiset voivat olla 99:% eri mieltä, mutta se on eri asia.
Kyse ei ole omasta mielipiteestänii, vaan
kirkon opetuksesta.
Markku,
Puhutko nyt Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta? Piispainkokousten tuottaman materiaalin perusteella kirkko ei ole asiassa noin yksinapainen kuin yrität antaa ymmärtää.
Ehkä voisit esittää piispainkokouksen erimielisyydet sen suhteen mitä kirkko opettaa aiheesta, etkä vain viittaisi epämääräisesti johonkin. Vaikka joku piispa olisi eri mieltä, niin kirkon oppi on yksi.
Piispainkokousen selvitys vuodelta 2010 (parisuhdelain seuraukset kirkossa) sanoo muun muassa seuraavaa.
”Pohdintaosassa piispat totesivat, että suhtautuminen homoseksuaalisuuteen jakaa kristillisiä kirkkoja kautta maailman. Myös omassa kirkossamme on jäseniä, jotka ajattelevat asiasta vastakkaisilla tavoilla.
Yksimielisiä ollaan siitä, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa suhtaudutaan torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Ilmeistä on myös, että Raamatun syntyaikana ei tunnettu homoseksuaalisen taipumuksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä samalla tavalla kuin nykyään. Vaikea kysymys kuuluu: antaako oman aikamme tieto seksuaalisuudesta mahdollisuuden tai oikeuden tulkita Raamattua uudella tavalla? Yhteisenä johtopäätöksenään allekirjoittaneet piispat totesivat, että suhtautuminen homoseksuaalisuuteen jakaa asenteita kaikissa kulttuureissa niiden uskonnollisesta tausta riippumatta. Samalla piispat viittaavat siihen, että erilaisista näkemyksistä ei tulla kirkossa pääsemään eroon.
Jokaisella ihmisellä on omantunnon vapaus. Sitä tarvitaan, jotta jokainen voisi toimia oikein ja vastata kutsumukseensa ihmisenä. Kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa valossa. Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa. Osa pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan.”
Tämä ketjun osa alkoi siitä, kun yritin esittää mitä nykyeksegetiikka (esim. Kari Kuula) esittää Jeesuksen suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tähän ei tullut enää kommenttia.
Nyt on päästy siihen, että on teodettu piispojen olevan yksimielisiä siitä, miten Raamattu kokonaisuudessaan suhtautuu samaa sukupuolta olevien väliseen seksiin. Piispat ovat todenneet vallitsevan asiantilan. Tämä on yksi niitä asioita joiden suhteen Raamattu on liikuttavan yksimielinen.
Jos tätä tutkitaan kirkkojärjestyksen valossa
”Kirkkojärjestys
Osa 1
Yleisiä määräyksiä
1 luku
Kirkon tunnustus ja jäsenet
1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Piispojen yhteinen konsensus on sitä mieltä, että koko Raamattu suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kaikki oppi kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Kaiken samaa sukupuolta olevien välistä seksuaalisuutta koskevan opetuksen tulee ottaa tämä huomioon.
Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa ja tämän kysymyksene suhteen se on yksimielinen: Samaa sukupuolta olevien välinen seksi on jotakin jota Jumala ei tahdo.
Tämä ei ole oma mielipiteeni. Se on kirkon opetus aiheesta.
En viitsi lähteä mihinkään juupas-eipäs väittelyyn aiheesta.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/arkkipiispa-homoseksuaalisuus-ei-ole-minkaanlainen-synti/1839486#gs.T=sjfBs
https://www.katsomo.fi/sarja/huomenta-suomi-33001003011/arkkipiispa-sateenkaarivaen-kokemukset-havahduttivat-419721
https://www.katsomo.fi/sarja/suomiareenan-avajaiset-33001006002/arkkipiispa-pyytaa-anteeksi-kirkon-asennetta-seksuaalivahemmistoilta-368270
Tämä ei ole teologinen kannanotto, vaan käsitykseni käytännöstä.
Mielestäni Markun lainaus kirkkojärjestyksestä selittää paljon, ellei jopa kaiken kirkon erimielisyyksistä:
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Jokunen keskustelija täälläkin antaa ymmärtää, että pyhä henki kertoo hänelle asioita. Kukaan ei tietääkseni sano (ainakaan suoraan), että Jumala puhuu hänelle henkilökohtaisesti. Teologiaa oppineet tietänevät ja selittänevät tarvittaessa, miten nuo kaksi ovat yhtä aikaa eri ja sama asia.
Jumala ei tiettävästi ole suoraan ilmoittanut kenellekään Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä kantaansa minkään asian suhteen (ainakaan tällaista ei ole julkisuuteen kerrottu). Monet kuitenkin uskovat, että Raamatussa Jumala ilmoittaa heille ainoan, oikean, ehdottoman totuuden. Yksilötasolla jumalallisen ilmoituksen saaminen lienee pelkästään myönteinen asia.
Ongelmallista on, että ilmeisesti Raamatusta saadaan erilaisia, usein hyvin ristitiitaisia ilmoituksia. Tällä hetkellä Raamattu esimerkiksi näyttäisi ilmoittavan enemmistölle jäsenistä, että samansukupuolisten parien kristillinen avioliitto on kannatettava asia. Vähemmistö, jolla toistaiseksi on enemmistö kirkon päätöksenteossa, löytää Raamatusta erilaisen ilmoituksen.
Seurannee mielenkiintoista teologista vääntöä. Veikkaan, että lähivuosina kirkko toteaa homoparien siunaamisen ja vihkimisen olevan sittenkin kirkon opin mukaista.
Minä olen sanonut että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on jotakin jota Jumala ei tahdo. Arkkipiispa saa sanoa mielipiteensä asiasta. Homoseksuaalisuus ei minunkaan mielestäni ole synti. Korkeintaan se on jotakin jonka syyllisyys on kasteessa annettu anteeksi.
Homoseksuaaliset teot taas ovat jotakin jota Jumala ei tahdo.
Arkkipiispa saa sanoa mitä hyvänsä aiheesta. Hän ei ole kirkon opetuksen yläpuolella.
Homoseksuaalisuus ja homoseksuaaliset teot ovat kaksi eri asiaa. Samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuus ja heteroseksuaaliset teot.
Arkkipiispa on itse hyväksynyt sen että Raamatussa homoseksuaaliset teot ovat jotakin jota Jumala ei tahdo. Raamattu on kirkon opin ylin lähde.
Siitä että Raamattu on kirkon opin ylin lähde, ei seuraa sitä että Markku Virran tulkinta homoseksuaalisista teoista olisi kirkon ainoa tai virallinen tulkinta.
Toisekseen Raamattu ei edes kuvaa homoseksuaalisuutta, mutta palaan tähän seuraavassa kirjoituksessani.
Yritän vielä kerran vääntää rautalangasta: Siteerasit itse piispainkokouksen julkaisua: ”Yksimielisiä ollaan siitä, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa suhtaudutaan torjuvasti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. ”
Kyse ei ole omasta mielipiteestäni. Pyydän sinua ystävällisesti olemaan viittamatta jatkuvasti omaan mielipiteeseeni tai tulkintaan.
Jos piispat ovat yksimielisiä siitä että Raamatussa suhtaudutaan kielteisesti johonkin, niin silloin kyseessä on asia jota Jumala ei tahdo. Se, mitä se implikoi, on eri asia. Se, mitä yksittäiset piispat siitä ajattlevat, on yksittäisten piispojen asia. Kirkon fakta on se, että Raamatun mukaan Jumala ei tahdo samaa sukupuolta olevien välisen seksin tapahtuvan.
On totta että Raamattu ei tunne homoseksuaalisuutta. Muuan teologi tulkitsi tämän raamatunkirjoittajien realismiksi: sellaista ei ole olemassakaan kuin homoseksuaalisuus, tai heteroseksuaalisuus. On vain käyttäytymistä ja sen käyttäytymisen toteutuminen on yksilön hallittavissa tai ainakin vastuulla.
Et ole vastannut kommenttiini Jeesuksen suhtautumisesta homoseksuaalisiin tekoihin nykyeksegeettisen tiedon valossa (Kari Kuula).
Etkä joihinkin muihinkaan kysymyksiin. Keskityt vain siihen että kyseessä olisi koko ajan minun oma tulkintani. Ei ole. Samaa sukupuolta olevien välinen seksi on jotakin mitä Jumala ei Raamatun ja tunnustuksemme valossa halua (eikä kaikkea heteroseksiäkään). Tämä on kirkkomme opetus.
Ei minulla ole Kuulan eksegetiikkaan mitään lisättävää. Hän pyrkii päättelemään, mitä Jeesus olisi todennäköisimmin ollut homoista mieltä, jos hän olisi asiaan ottanut kantaa.
Kuulan ansioksi laskettakoon se, että hän oli liberaali. Siis siinä mielessä, että yleensä ihmisillä on taipumus ensin muodostaa mielipide ja sen jälkeen, ehkä ei niin yllättäen, päätyä mielipidettään tukevaan tulkintaan jostain Raamatun tekstistä.
Ajatus seksuaalisuuden ja sen toteuttamisen erottamisesta toisistaan on aika opportunistinen. Ensin Jumala tekee ihmisestä homon ja sen jälkeen kieltää heiltä seksuaalisuuden. En usko Jumalan olevan näin skitsofreeninen, mutta se on helppo uskoa, että jotkut kristityt mielellään toisten selkään ovat tällaista taakkaa kovin hurskaasti sovittamassa.
Vihervaara. ”Ajatus seksuaalisuuden ja sen toteuttamisen erottamisesta toisistaan on aika opportunistinen. Ensin Jumala tekee ihmisestä homon ja sen jälkeen kieltää heiltä seksuaalisuuden. En usko Jumalan olevan näin skitsofreeninen, mutta se on helppo uskoa, että jotkut kristityt mielellään toisten selkään ovat tällaista taakkaa kovin hurskaasti sovittamassa”.
Mistä olet päätellyt, että Jumala tekee ihmisestä homon?
Jumala loi miehen ja naisen yhtymään keskenään ja lisääntymään. Luomiskertomus on tässä ihan selke. Sitten, syntiinlankeemuksen jälkeen ilmeni homoseksuaalisuutta, ja myös erilaisia sairauksia ym. mitä ei ennen syntiinlankeemusta ollut. Ihmiskunnan geeniperimässäkin on kaikenlaista heikkoutta ja häiriötä syntinlankeemuksen seurauksena. Jumala ei luonut mitään tällaista. Kaikki, mitä Jumala loi, oli hyvää.
Koko tämä kirjoitus ja erityisesti otsikko on kyllä mielenkiintoinen. ”Raamattua on muokattu…..tuomitsemaan homoseksuaalisuus”.
Olen jo pitkään ajatellut, että Ruotsissa ehkä tullaan muuttamaan Raamatun sisältöjä ja muokkaamaan niitä uudelleen ehkä juuri tällaien ”uusimman eksegeettisen tutkimuksen” ja nykyisen ”uuden tiedon” mukaan homseksuaalisuudesta. Uskon siis, että ruotsalaisilla voi olla pokkaa mennä peukaloimaan Raamatun asiamerkityksiä tarkoitushakuisesti.
No, tulevaisuus näyttää, olenko oikeassa. En tiedä, onko siellä uuttaa Raamatun käännöstä suunnitteilla.Siellähän on jo leivottu homoikoni Jonas Gardellista teologian tohtori Lundin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa selvästi perustui enemmän oman homostelun inspiraatioihin kuin mihinkään Raamatun eksegeettiseen ymmärtämiseen ja selittämiseen.
Puhuttaessa Raamatun peukaloinnista, vaikka sivuutettaisiin kirjoituksessani mainittu teoria, yhdestä asiasta lienee yhteisymmärrys: sana homoseksuaalisuus on ”peukaloitu” Raamatun käännöksiin tuhansia vuosia tekstien kirjoittamisen jälkeen.
Ulkomuistista sanoisin, että englanninkielisessä käännöksessä ruvettiin puhumaan homoista 1950-luvun taitteessa. Tarkka vuosiluku löytyy googlaamalla.
Suomenkielisessä käännöksessä, ainakaan viimeisinmässä, ei mielestäni mainita sanaa homoseksuaalisuus. Joku asiaan perehtynyt osannee kertoa, onko termiä käytetty Raamatun suomennoksessa jossain vaiheessa.
Tuskinpa. Vanhempia käännöksiä lukiessa kohtaa sellaisia sanoja kuin ’miehimykset’ ja ’ne iotca Piltien cansa macauat’. Tuo Agricolan käännös viittaa siihen, että homoseksuaalisuuden sijaan on ajateltu pedofiliaa tai pederastiaa.
Kiitos Jouni Turtiainen asiantuntevasta selonteosta. Tarkoitin esim. sinua kun jossain aiemmassa kommentissani (jos sitä ei ole poistettu) viittasin luotettavina pitämiini Raamatun alkutekstien tuntijoihin.
Lähtökohtaisesti en poista yhtään kommenttia niin kauan kun keskustelu pysyy kirjoituksen aiheen ympärillä.
Oma eksegetiikkani tuskin nauttii laajaa arvostusta, ymmärrettävistä syistä, mutta veikkaisin että myös Markku Virralla ja insinööri Kivimäellä on laaja perehtyneisyys käsiteltävään aiheeseen.
Kyllä, Myös Markku Virta ja Kivimäki ovat varmasti perehtyneet aiheeseen kiitettävästi.
Kommentti poistettu blogin aiheeseen liittymättömänä ja yksittäisen kommentoijan persoonaan menevänä
Blogin otsikko ”Raamattua muokattu tuomitsemaan homoseksuaalisuus” on muodossa, joka viestittää varmana pidettyä tietoa.
Ehkä otsikon jälkeen voisi laittaa kysymysmerkin?
Varmasti voisi. Blogialustan tekniikasta johtuen kirjoitusten otsikoiden muokkaaminen jälkikäteen ei ole suositeltavaa.
Ok. Tuota en tiennytkään.
Kiitos Jusulle hyvästä keskustelusta, jossa on tullut esiin monia näkökohtia.
Mooseksen laista leskusteleminen on kiinnostavaa, koska se avaa kirjoittajan teologiaa. Lailla ja erämaan tapahtumilla on esikuvallinen merkitys, mutta se on eri asia kuin sitoutuminen lakiin, josta tuli siunauksen sijaan kirous.
Entä miksi Jumala antoi käskyjä, jotka eivät olleet hyviä?
Hes.20:23 ”Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,
koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.
Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,”
Uudessa liitossa Mooseksen laki on typistetty yhteen lauseeseen.
”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!”
Konteksti viittaa epäjumalien palvontaan ja siellä harjoitettavaan prostituutioon.
Kristitty on vapaa Mooseksen laista. Jos kääntyy Mooseksen lain puoleen, niin turhentaa omalta kohdaltaan Jeesuksen sovitustyön. Hänet tuomitaan Mooseksen lain mukaan, kun kerran tahtoo tai kehottaa muita sitä noudattamaan.
Varmasti asiaa on käsitelty tarpeeksi ja lopulta jokainen meistä tulee tietämään mikä on totuus, kun arvaileminen lakkaa.
En ole jaksanut lukea kommentaareista kuin osan.
Kommenttini koskee itse lähtökohtana olevaa tekstiä.
Kerran Martti Nissinen toi tutkijaseminaariin tekstinsä joka koski homoseksuaalisuutta Raamatussa. Hän esitteli siinä sekä Vanhan että Uuden testamentin homoseksuaalisuutta koskevat kohdat ja valotti niiden sanomaa vertailemalla Orientin sekä Kreikan vanhoihin teksteihin. Toimin tuossa opponenttina.
Ensiksi hän esitteli selkeän eksegeesin Vanhan testamentin kohdista. Näitä hän valotti edustavilla vertailuteksteillä vanhatestamentillisen ajan orientaalisista teksteistä. Hän osoitti miten noissa teksteissä homoseksuaalisuutta vastustettiin niin Vanhan testamentin kuin noissa vertailuteksteissä.
Sen jälkeen hän esitteli Uuden testamentin tekstit joissa asiasta mainittiin. Näitä hän vertaili edustavimpien kreikkalaisten tekstien kanssa. Tässäkin hän totesi että sekä vertailutekstien että Uuden testamentin teksteissä oli homoseksuaalisuuten kielteisesti suhtauva sisältö.
Tähän asti teksti oli erittäin tasokasta ja vertailutekstit oli todella edustavasti valittu tehtävän laajuuden huomioon ottaen.
Sitten hän jostakin syystä esitti ikään kuin johtopäätöksenä tai yhteenvetona, että emme siis voi näiden tekstien perusteella vastustaa homoseksuaalisuutta.
Huomautin tuohon että hänen johtopäätöksensä olivat koko aikaisempaa tekstinä analyysiä ja sen johtopäätöksiä vastaan. Tällainen johtopäätös ei nouse noista teksteistä.
Jatkoin että jos hän edes joten kuten haluaa saada tuon loppupäätelmänsä mukaan niin hänen pitää silloin etsi jotain toisenlaista logiikkaa, esimerkiksi jotain sellaista kuin, että koska nuo sekä Vanhan että Uuden testamentin tekstit puhuvat täysin samalla tavoin kuin oma aikansa käsitysten parhaiden edustajien vertailutekstit, niin meidänkin aikanamme voimme puhua homoseksuaalisuudesta meidän aikamme käsitysten parhaiden tulkitsijoiden mukaisesti. Ja jos tästä sitten päätyy homomyönteisyyteen, niin silloin tällä perusteella pitää perustella näkökulmansa.
Hän oli kuitenkin jo ennen seminaaria ehtinyt lähettää tekstinsä julkaisuun, joten hän ei voinut saada loogista korjausta mukaan artikkeliinsa, joten tuo epälooginen hyppy suoraan tekstistä johtopäätöksiin jäi hänen artikkeliinsa.
Seminaaritilanne ei antanut mahdollisuutta pohdiskella sitä mikä on nykyajan todellinen ajanmukainen käsitys eikä muihinkaan tämän tason kysymyksiin vaan puuttui ainoastaan tekstin sisältämän logiikan esittämiseen sellaisessa muodossa että juttuun sillä hetkellä sisältynyt epäloogisuus olisi voitu poistaa.
Nämä toiset kysymyksethän ovat todella laajoja, mistä kertoo jo tämänkin jutun lukuisat kommentit.
Asuuhan yhä edelleen maailmassa vain noin 1/6 väestöstä maissa, joissa homoseksuaalisuus on sallittua, ja noin 5/6 ihmisistä maissa, joissa se ei ole sallittua.
Eräissä kielteisissä maissa on koviakin rangaistuksia, kovimmissa kuolemanrangaistus on kovin mahdollinen. Toisissa maissa se on kiellettyä mutta siitä ei seuraa mitään oikeudellista rangaistusta. Katsovat että tämä mahdollistaa viranomaisten puuttumisen julkiseen homoseksuaalisen toiminnan esilläpitoon sekä pahennusta herättävään käytökseen julkisilla paikoilla, mutta auttaa ettei viranomaisten tarvitse haaskata aikaansa yksittäisten ihmisten turhaan etsimiseen tai heidän häirintäänsä.
Mitä tulee tekstin alussa olleeseen teoriaan, että nuo homoseksuaalisuutta käsittelevät Raamatun kohdat olisivat myöhäisempiä lisäyksiä nykyisissä tekstiyhteyksissään, niin sekä tuon aikaisen yleisen kulttuuriympäristön ja siihen sisältyvät homovastaisuuden että tekstin sisäisten loogisten yhteyksiensä valossa mielestäni tuo teoria myöhemmistä lisäyksistä on teorian esittäjän omaa keksintöä eikä sovi sen paremmin noiden kohtien teologioihin kuin kulttuuriyhteyksiinsäkään.
Matias Roton kuvaus Raamatun kirjoitusajankohdan yhteiskunnallisista asenteista pitänee paikkaansa. Ainakin se vastaa historioitsijoiden yleistä konsensusta.
Sen sijaan että Raamattu olisi aluperin ollut homomyönteinen (kuten kirjoituksessani esitin), on hyvin mahdollista, että yhteiskunnan homokielteiset asenteet ovat kirjautuneet myös Raamatun lehdille. Näinhän suuri määrä ihmisiä Raamatusta ajattelee.
Roton matematiikkaa haluaisin kuitenkin arvostella aika tarkoitushakuiseksi. Jos Suomen vertailukohteeksi otetaan länsimaat, 100% ihmisistä asuu maissa, jotka hyväksyvät homoseksuaalisuuden.
Tekisi mieleni kysyä Rotolta, haluaisiko hän mainitsemansa 1/6 pienenevän vai kasvavan?
On tietysti jännittävää, jos se mitä Matias Roto tässä toteaa herra Nissisen epäjohdonmukaisuudesta mitä Raamatun tekstien tulkitsemiseen tulee. Näinhän tämä varmasti monilla muillakin menee, että ensin on mielipide/näkemys, sitten rakennetaan sille ”tieteelliset” perustelut.
Nyt kuitenkin jos ihan vaan Pyhän Hengen johdatuksella yksinkertaisesti tutkii Raamattua niin tuskinpa kukaan päätyy kovin myönteiseen näkemykseen homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, miesten kanssa makaavista miehistä, miehimyksistä jne. Suurin osa uskovistahan käyttää Raamattua näin ja samalla ajattelee sen olevan ilmoitusta ja Jumalan sanaa.
Ei tuo Hämäläisen metodikaan kovin tieteelliseltä vaikuta: Ihan vaan Pyhän Hengen johdatuksella tuskinpa päädytään muuhun kuin toivottuun johtopäätökseen.
Tuolla metodilla saa juuri sitä mitä haluaa. Enemmän arvostan Roton ja Turtiaisen argumentteja, jotka perustuvat muuhunkin kuin vain haluun päätyä toivottuun lopputulemaan.
Nissisen huomioita homoudesta Raamatussa.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/martti-nissinen-homoudesta-puhuttaessa-unohtuu-usein-vastuullinen-raamatuntulkinta/
Roto voisi näyttää, missä kohtaa Nissisen logiikka ei toimi.
Vihervaara. ”Ihan vaan Pyhän Hengen johdatuksella tuskinpa päädytään muuhun kuin toivottuun johtopäätökseen.
Tuolla metodilla saa juuri sitä mitä haluaa. Enemmän arvostan Roton ja Turtiaisen argumentteja, jotka perustuvat muuhunkin kuin vain haluun päätyä toivottuun lopputulemaan”.
Ymmärrän kyllä, että arvostat Matias Roton ja Jouni Turtiaisen näkemyksiä enemmän kuin minun esittämääni näkökulmaa. Silti en toki sanonut, että kehoittaisin ketään tutkimaan Raamattua Pyhän Hengen johdatuksella niin, että on itsellä valmiit johtopäätökset. Sanoin, että on vaikea ajatella, että Pyhä Henki avaisi muunlaisen ymmärryksen sanan sisältöön kuin mikä on ilmeistä. Muussa tapauksessa pitäisi tulla aika mullistava ilmestys.
Nyt erilaisten eksegeettisten tutkielmien tekeminen on kutenkin aika eri asia kuin se, että Pyhä Henki avaa kirjoitukset ja saamme ilmestystä. Mitä luulet herra Räisäsen vastaanneen, jos häneltä olisi kysynyt Pyhästä Hengestä? Hän tuskin välitti mistään Pyhästä hengestä tuon taivaallista. Silti hän oli tunnetuin NT:n eksegeettimme.
Vihervaara. ”Enemmän arvostan Roton ja Turtiaisen argumentteja, jotka perustuvat muuhunkin kuin vain haluun päätyä toivottuun lopputulemaan”.
Lisään tähän vielä, että minäkin kovasti arvostan Roton ja Turtiaisen esittämiä näkemyksiä ja myös vaivaa, mitä he ovat tutkijan kammiossa nähneet. Nyt uskon, että minä ja he olemme päätyneet aika samanlaisiin johtopäätäksiin mitä Raamatun näkemyksiin homoseksuaaalisuuden harjoittamisesta tulee. MInulle henkilökohtaisesti kuitenkin Raamatusta saamani ilmestystieto on tuhat kertaa tärkeämpää kuin erilaiset eksegeettiset ja tieteelliset tutkimukset. Sitten juuri eksegetiikka on aina ollut minun vahvina alue teologian harjoittamisessa, ja yksinkertaisia eksegeettisia menetelmiä soveltamalla olen voinut elättää itseni ja perheeni Raamatun opettajana 1980-luvulta lähtien. Olen tästä erityisen onnellinnen, koska se ei useimmilta onnistu vapaudesta käsin.
Antti, tarkoitin sitä että tällaiset ”asia on näin, koska Pyhä Henki minulle näin kertoi” tyyppiset kommentit eivät juuri tuo uutta sisältöä tähän keskusteluun.
Toisekseen niihin on aika helppo vastata: ”eikä ole, Pyhä Henki kertoi minulle eri tavalla”.
Siksi en pidä Pyhän Hengen avulla käytävää huutoäänestystä merkityksellisenä tapana pohtia asioita.
Vihervaar.”Siksi en pidä Pyhän Hengen avulla käytävää huutoäänestystä merkityksellisenä tapana pohtia asioita”.
MInäkään en pidä mistään huutoäänestyksistä, mutta tunnen kyllä Pyhän Hengen todellisuuden varmasti eri tavalla kuin sinä, joka et edes usko mihinkään hengelliseen todellisuuteen. Myös kokemuksesta tiedän, mitä Hengen yteys uskovien välillä merkitsee. Ei ole niin, etteikö Pyhästä Hengestä voida sanoa mitään kirkollisessa keskustelussa. Sitten sellaiset ihmiset, jotka eivät siitä mitään tiedä, tekevät hyvin, jos vain toteavat, että hengellistä ulottuvuutta en tunne? Minulle Pyhä Henki ei ole jonkunlaisen spekulaation kohde, josta unelmoin tms. Pyhässä Hengessä Jumala on meille läsnäoleva.
Heitän vaan tällaisen juonenkäänteen keskustelun vuoksi Ei kai näin villejä juttuja voisi oikeasti tapahtua;)
Mitäs Antti tuumaisit, jos Jusu nyt paljastaisikin, että Pyhä Henki on oikeasti kertonut hänelle satojen ihmisten läsnäollessa, että homojuttujen suhteen on juuri kuten Jusu sanoo? Ja että Pyhän Hengen mielestä Suomen evlut kirkon on pikimmiten ryhdyttävä siunaamaan ja tarvittaessa vihkimään kaikki lailliset avioliitot.
Luonnollisesti Jusu vakuuttaisi tuntevansa Pyhän Hengen todellisuuden oikealla tavalla, ja lukuisat ihmiset todistaisivat näin olevan.
Oletan, että näin vakuuttavan todistusaineiston edessä myöntäisit olleesi väärässä ja muuttaisit kantaasi. Miten on?
Korhonen. ”Luonnollisesti Jusu vakuuttaisi tuntevansa Pyhän Hengen todellisuuden oikealla tavalla, ja lukuisat ihmiset todistaisivat näin olevan.
Oletan, että näin vakuuttavan todistusaineiston edessä myöntäisit olleesi väärässä ja muuttaisit kantaasi. Miten on?”
No nyt Jusu vakuuttaa olevansa täysin tietämätön mitä Pyhään Henkeen tulee. Nyt minun näkemysket tässä asiassa ovat lyöty lukkoon jo 1980-luvulla enkä muutenkaan kovin herkästi usko ihmisten juttuja siitä, mitä Jumala on heille sanonut tms. Muuten minusta on hauskaa seurata, miten sinä ja herra Vihrvaara puhutte Pyhästä Hengestä, jonka olemassaoloon ette usko.