Tunnustan aluksi, että olin viime vuoden lopulla hiukan harmissani: YLE ja erityisesti sen keskusteluohjelmat eivät osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta Raamattu-aiheisiin esseihini, vaikka niitä omakätisesti useammalle toimittajalle kannoin. Mutta ei hätää: Nyt he ovat aktivoituneet niin, että kohta voi jo puhua Raamattu-buumista. Eilen tuli Kalle Haatasen aina kiinnostava tunnin ohjelma kirjasta ”Sensuroitu. Raamatun tekstien vaijettu historia” (Otava 2023) ja tänään Kulttuuriykkösessä taas tunnin mittainen Ville Talolan ohjelma saman kirjan tekijöiden, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kanssa. Mukana oli myös piispan ja eksegeetin Wille Riekkisen uusi Raamattu-aiheinen kirja ”Kirjain vai henki” (Teos 2023)
Joku kysymyskin herää. Miten niin vaijettu? Kuka siitä on vaijennut? Mutta se mennee Otavan mainososaston tiliin. Se kertoo: ”Ravisteleva ja viihdyttävä kirja Raamatun tekstien historiasta.” Kirjakaupoissahan ei nykyään enää teologian tai kristinuskon hyllyä ole, mutta tämä kirja löytänee paikkansa ainakin Suomalaisista-kirjakaupoista, onhan omistaja sama.
Molemmat ohjelmat olivat kiinnostavia ja hyvin tehtyjä, ammattihenkilöt asialla. Ja kun Wille Riekkinen oli mukana, oli paikalla sekä Raamatun historian että eksegetiikan korkeata tuntemusta.
Oma opukseni ”Jeesus vai Paavali?” (Väyläkirjat 2022) on toki vaatimattomampi. Vaikka muinoin tentin Aimo T. Nikolaiselle UT:n cum lauden, olen itse korostanut, ettei kirjani edusta yliopisto-eksegetiikkaa. Sen esseet ovat pohdintoja Raamatun sisällöstä. Mutta vilpittömästi iloitsen nyt siitä, ettei tätä keskustelua ole suljettu pois julkisesta tilasta. Todennäköisesti se kiinnostaa monia suomalaisia.
Ainakin kansan enemmistöä, joka on jäsenenä evankelisluterilaisessa kirkossa. Ihmisiä seurakunnissa. Tarjouduinkin ensin turkulaisille ja kaarinalaisille kirkkoherroille, että tulisin puhumaan Raamatusta, erityisesti Uudesta testamentista avoimeen tilaisuuteen heidän kirkossaan.
Eilen oli vuorossa Turun naapuri Kaarina ja seurakunnan opintopiiri. Erittäin mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, kahvitkin juotiin. Mukana oli yli neljäkymmentä seurakuntalaista ja alustustani kirjan pohjalta seurasi vilkas keskustelu.
Entisaikoina ja kai osin vieläkin seurakunnat kokoontuivat kinkereille; nimenomaan tiedon ja oppimisen merkeissä. Kertaamaan vanhaa ja oppimaan uutta. Kaarinalaiset ovat saaneet tilalle opintopiiurin, johon monet kokoontuvat. Tärkeä, erinomainen asia, siitä sietää ottaa mallia.
Nyt, kun Raamattu-buumi näyttäisi jo versovan, kannattaisi seurakuntien järjestää avoimia alustus- ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisesta aiheesta. Perinteisesti seurakunnissa kokoontuu raamattupiirejä. Pienryhmätkin voivat olla hyviä, mutta mitä raamattupiireihin tulee, niiden ilmeinen ongelma joskus on, että paikalle tulee yksi tai useampi fundamentalistinen besserwisser. Yhdenkin ehdottomasti oikeassa olevan läsnäolo voi tuhota keskustelun.
Lisää uteliaisuutta, lisää erilaisuuden hyväksymistä ja lisää kuuntelua. Raamattu on tosi kiinnostava kirjakokoelma. Sitä ei kannata lukea vain yksin, vaan myös yhdessä, keskustellen.
Eräs keskeinen ero, joka mielestäni liittyy Raamatun tekstiin ja sen ymmärtämiseen ilmenee ristin teologiassa (theologia crusis), joka punaisena lankana on löydettävissä sekä VT:ssä, että UT:ssa ilman kulttuurista sidonnaisuutta. Kärsimys on yhteinen tavalla tai toisella kaikkina aikoina kaikille. Mitä auttaa etsiä lohdutusta elämän vaikeuksiin, mikäli Jumala ei olisi sanassaan läsnä ja meidän pitäisi koko ajan miettiä, onko tuo vai tuo kohta Raamatussa edes totta. Tottakai Raamattua voi tutkia tieteenä, jolloin tekstistä jäteteään pois ns. yliluonnollisuus. Mutta onhan mm. tuota ”värikynää vetten päällä kävelyyn” sitten tarjottu jo paljon aikaisemminkin kuin tässä uudessa kirjassa.
Vaan tuo ”yliluonnollisuus” ei taida aueta millään muulla metodilla kuin uskolla Jumalan sanaan. Eikö usko ole yksinkertaisesti luottamusta Kristukseen, Häneen mitä emme näe, mutta joka kuitenkin on uskossa läsnä kätkeytyen pimeyteen kuten Jumala Siinailla tai Jerusalemin temppelissä. Kristus uskon kohteena, mutta myös uskossa läsnä ihmisen sydämessä. Hänen läsnäolonsa ei ole tietenkään tunnettavissa koko ajan, mutta hetkittäin kuitenkin ja erityisesti ristin alla, kun omat voimat loppuvat. Eikö se ole ollut monien kristittyjen kokemus ahtaalle vietynä kautta kirkkohistorian.
Heikki Palmu 13.03.2023 08:52:
”Reijo, uskomme kohde ei ole Raamattu, vaan Jumala, joka Raamatussa puhuu. Jeesus hylkäsi isien perinnäissäännöt. Onko kastettu vettä valelemalla vai veteen upottamalla, ei ole olennaista. Pikemminkin se muistuttaa noita perinnäissääntojä. Älä kerää irtojakeita korvasyyhyysi. Koeta ymmärtää kokonaisuus.”
Tämä tekstisi harhailee ja unohdat, että Jeesus asetti vesikasteen, jonka kasteen edelläjuoksija oli Johannes Kastaja, joka kaste perusteiltaan ja ulkoisella muodolla oli yksi yhteen keskenään ja josta Pietari Korneliuksen luona todisti, tahtoen sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo:
”… sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;”.
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan. Näin hän on myös saanut eri tapahtumat sijoitettua oikeaan järjestykseensä.
Kasteesta ei leikata paloja pois, vaan se on kaste-kokonaisuus ja Kokonaisuuden osa.
Reijo, olemme siis tästä asiasta eri mieltä. Entä HPE? Pitäisikö palata alkuseurakunnan nyyttikesteihin? Eli onko pyhissä toimituksissa kysymys ulkonaisesta muodosta, vai sisällöstä, joka ei ole meidän tekoamme vaan Jumalan työtä?
Heikki,
Jos käsitit, mitä kirjoitin ja tarkoitin, niin laita joku viittaus missä olemme eri mieltä.
Otan uskovien ehtoollisen vieton esille, mutta arvostaisin, vaikka kuinka niukasti sanoisit missä olet eri mieltä. En välttämättä tähtää keskusteluun, mutta se oli kuitenkin sinun yksi syy tähänkin postaukseesi.
Missä olen eri mieltä? Sitä ei ole ihan yksinkertaista sanoa, kun poimit jakeita Isosta Kirjasta ja niille rakennat jotakin, josta en oikein saa selvää. Oletko sinä samaa vai eri mieltä käsityksestäni, että kaste on Jumalan työtä, eikä sen ulkonaisella muodolla ole suurta merkitystä. Upottamalla tai valelemalla – eihän sillä ole niin väliä.
Heikki P.,
Hyvä, että vielä kommentoit!
En ”poimi”, vaan perustan kaikki koko Raamattuun. Raamatun sanoma, eli Evankeliumi on ”että kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen, Ap. 17:27, 30. Tähän voi ”poimiakin” jakeita Raamatusta, etenkin UT:n puolelta. Minkään poiminnan tarkoitus, jakeen sanoma, ei poikkea muusta Raamatusta.
Eli kun mielestäsi näet minun poimivan, niin nehän on todettavissa joko Asiaan kuuluvana, sitä tukevana tai ei. Evlut katekismukset, Sidottu Ratkaisuvalta-kirja tai RKK:n katekismus vahvistavat sakramentaalisen pelastusopin. Tästä tuore vahvistus parin vuoden takaisesta evlut delegation vierailusta Vatikaanissa, jonka yhteydessä paavi antoi lausunnon, ”meidät yhdistää kaste”. Tämä on siis kaikkien näiden viittaamani teosten sanoman synteesi. Lausunto on selkeä viesti siitä, että Jumalan Henki ei ole ”toimija”. Vesikaste on säädetty sitten Johanneksen kasteen ihmisen antamaksi todistukseksi siitä mitä on jo tapahtunut, vt. hoviherra Gazan tiellä, Pietarin vierailu Korneliuksen kodissa, vain pari mainitakseni.
Jos Raamattu tuntuu hämärältä, vika on meidän omissa tomuaivoissamme, ei itse Raamatussa.
”Miksi kristinuskon täytyy muuttua tai kuolla”, kysyy emerituspiispa Wille Riekkinen uudessa kirjassaan – Kirjain vai Henki (2023) – luvussa 14.
Tuossa luvussa hän viittaa edesmenneen ystävänsä amerikkalaisen Newarkin piispan John Shelby Spongin (k. 2021) samannimiseen kirjaan – Why Christianity must Change or Die.” Piispa Riekkinen harmittelee sitä, että tuo kirja on jäänyt monilta teologeiltakin lukematta. Kuten Riekkinen toteaa, Spong on Pohjois-Amerikassa herättänyt kauan kiihkeää vastustusta, (kuten Riekkinen muotoilee) ”fundamentalistikristittyjen” parissa. ”Nykypäivän uskonnolliset etsijät, jotka kyllä haluavat uskoa Jumalaan vierastavat niitä vanhanaikaisia tulkintoja, jotka niin usein näyttäytyvät kristinuskona.” He ovat löytäneet Spongissa, teologi ja filosofi Paul Tillichin oppilaassa suunnannäyttäjän.
Spong puhuu ensisijaisesti oman aikamme ”maanpakolaisuudessa” eläville ihmisille. Piispa Riekkisen mukaan ”tätä maanpakolaisuutta voidaan verrata Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen 586 ekr.” Mikä se tie sitten on, jolla tuosta ”maanpakolaisuudesta” päästään avarimmille vesille? Spong oli valmis luopumaan ”teistisestä, maailman ulkopuolisesta Jumalasta, joka puuttuisi maailman asioihin yliluonnollisesta perspektiivistä käsin.”
Spongin mukaan ”kaikki teistiset määritelmät Jumalasta (mukaan lukien kolminaisuusoppi) ovat vain ihmisen yrityksinä ymmärtää ja määritellä Jumala.” Spong ei ollut ”ateisti vaan ei-teisti päätyen puhumaan Jumalasta persoonattomin käsittein kaiken olemisen perustana.” Spongin teologia on Jumalan kuoleman teologiaa, josta tuli hänen oman julistuksensa sisältö. Hän toteaa Friedrich Niezschestä; Hän ensimmäisenä kaikista julisti teistisen Jumalan kuolemaa 1800-luvulla. Onko tämä sitten se ”uusi” tai (uudestaan ja uudestaan elvytetty) tie pois ”maanpakolaisuudessa” oleville ihmisille?”
Marko,
Koska ole joskus hidas, niinkuin tätämänkin vastauskommenttini kanssa, niin tuon sinun kommenttisi tähän edelle, koska toivon, että syvennyt toteamaan asiat Raamatusta, johon minun kirjoittamani perustuu. Jos kirkkoisät ja kirkolliskokoukset ovat eri mieltä, niin voit Raamatusta todeta niiden perusteet Raamattua lukemalla. Mikään ei kumoa sitä, mikä Raamatussa on luettavissa.
———
Marko Sjöblom 13.03.2023 23:01
Reijo M. Minä en ole minkään ”rintaman” jäsen eikä minulla ole intressiä ruveta metsästämään harhaoppisia kun en ole inkvisiittori. Totean vain sen, minkä jokainen teologian peruskurssit käynyt voi todeta. Sinun ojentamisesi kuuluu oman yhteisösi hengellisille johtajille ja vanhimmille eikä minulle.
Se, että Herramme oli – ja on – tosi Jumala ja tosi ihminen, perustuu hyvin huolelliseen Raamatun tutkimiseen eikä mihinkään ”kirkkolaitoksen” pakottamiseen. Tiedän toki, että katoliset veljemme ovat mielellään korostaneet, että kuuliaisuus kirkolle ja sen opetukselle on tärkeää. Rautalangasta: Uusi testamentti puhuu yhtäältä Jeesuksesta oikeana ihmisenä ja toisaalta Jumalana. Kumpikin asia ilmaistaan moneen kertaan ja eri tavoin eri kirjoittajien teksteissä.
Lisäksi Raamatusta käy ilmi, että Hänen alkuperänsä on sekä taivaasta että alhaalta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme… ja sana oli Jumala”. ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika Nasaretista ja eivätkö hänen veljensä asu meidän keskellämme?” ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Pointti on siinä, että Herramme maanpäällisen vaelluksensa aikana kätki Jumaluutensa suureen heikkouteen ja käytti kaikkivaltiuttaan vain välähdyksen omaisesti. Jos Hän ei olisi ollut sekä Jumala että ihminen, hän ei olisi voinut kuolemallaan sovittaa meidän syntejämme eikä meidän olisi lupa rukoilla Häntä. Jne jne jne.
———————
Marko,
Olen kirjoittanut jo blogin ”Jeesuksen uskoontulo”. Sen perustelu alkaa Hebrealaiskirjeen jakeista 2:7 ja 9. Oletin, että kiinnostuisit lukemaan ne ja siihen tuon asian pitkin ja poikin selittävä saman luvun jakeet 5-18. Kaikki viittaamasi kohdat Raamatusta kertovat Jeesuksen elämästä, kun Jumalan hänelle valmistava tehtävä oli täysin kirkastunut. Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen, yhteydessä Jumalaan ja mikä on kakkien ihmisten reitti Jumalan johdatuksessa. Jeesuksellakin, Jumalisuudestaan tyhjentyneenä, oli tämä kanava, niinkuin kaikilla ihmisillä. Ihminen, joka Raamatussa määritellään vähän enkeleitä alemmaksi. Eli toistaen, Jeesus ei syntynyt, elänyt ja sovittanut maailmaa ikäänkuin ihmisenä, vaan ihmisenä, ihmisen ”ruumiissa”, vt. Hebr. 10:
5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle VALMISTIT;
6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
7 Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen-kirjakääröön on minusta kirjoitettu-tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”
8 Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
9 sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Jumala valmisti jo luomastaan, ruumiin itselleen. Katson, että osoittaa suurta tarkoituksellista halua poistua alkuperäisestä Raamatun pohjalta, jos käännetään niinkuin KK92, ”..mutta sinä loit minulle ruumiin”, vaikka pitäisi olla ”sinä valmistit minulle ruumiin”.
Jeesuksen keskutelujen merkitys papiston kanssa temppelissä oli osoitus hänen henkilökohtaisen, tietoisessa iässä alotetusta uskonelämästä. Juuri tuossa samassa iässä minä ja monta ystävääni olemme siirtyneet syntymä-otollisesta tilasta omaan uskonvaellukseen. Tämän jälkeen seuraavat maininnat ovat hänestä noin 30-vuotiaana, kun hän alotti täysin valmiina tehtävänsä ihmisenä, koko vanhurskautuksen merkin (upostuskaste) kautta saaden Pyhän Hengen kasteen vedestä noustuaan. Eli kaikki tämä on osoitus raamatullisesta uskonelämän alkamisesta, mikä palveli ja palvelee tänä päivänäkin mallina.
Johannes, suurin vaimosta syntyneitten joukossa ja Jeesuksen edeltäjuoksija tunnisti, kuka Jeesus oli. Tätä tietoa hän ei ehtinyt yhtä tai kahta mainintaa enempää levittää, jouduttuaan vankilaan jonka päätteeksi hänet mestattiin. Simeon ja Hanna, paimenet, itämään tietäjät, Natanael, samarialainen nainen, Pietari, ilmestys kirkastusvuorella, kaikki nämä ovat Jumalan ilmoituksia. Ne vähän kerrassaan muodostuivat todistukseksi mm. opetuslapsille. Nikodeemuskin sanoo Jeesukselle, että he, papisto tietää, että Jeesuksen opettajaksi tuleminen on Jumalasta, muttei hän eikä muutkaan tunnistaneet Jeesusta maailman vapahtajaksi, messiaaksi. Kaikki oli täydellistä ennustusten toteutumista, jota vielä tänäänkään ei ole omaksunut kuin pieni osa nk. kristityistäkään. Sen voi omaksua vain tulemalla uskoon, mikä ei ole älyn tuote.
Eli nämä ja kaikki sinun jne-kohdat kertoivat kuinka Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Vieläkin ihmettelen, ettei kukaan harhojen metsästäjä, vt. Jeesuksen ihmiseksi syntymistä ja ihmisenä kuolemista ole millään tavoin kajonnut ainoaan yksityiskohtaiseen Raamatun kertomukseen, ilmoitukseen, mitä Hebrealaiskirje edustaa. Ainakaan teologian opiskelusta ei ole ollut etua, koska sen vaikutus on syrjäyttää Raamatuun kirjoitettu, tulkinnoilla. Jo pelkästään nuo Hebrealaiskirjeen toisen luvun jakeet 7 ja 9 kertovat, että Jeesuksen ihmiseksi syntyminen oli Isän tahto ja teko, mikä jo profeettojen kautta ilmoitettiin, että Hän, Jeesus teki sen mielellään.
”Ainakaan teologian opiskelusta ei ole ollut etua, koska sen vaikutus on syrjäyttää Raamatuun kirjoitettu, tulkinnoilla. ”
Kommentoijan kommentti on Raamatun tulkintaa. Teologisista opinnoista hän on vapaa, omista lennokkaista ajatuksista ja opeista ei.
”Jo pelkästään nuo Hebrealaiskirjeen toisen luvun jakeet 7 ja 9 kertovat, että Jeesuksen ihmiseksi syntyminen oli Isän tahto ja teko, mikä jo profeettojen kautta ilmoitettiin, että Hän, Jeesus teki sen mielellään.”
Näin on, tottakai oli Isän tahto ja teko – Tämä ei kuitenkaan millään tavoin kumoa sitä, että Herra Jeesus Kristus oli tietoinen tehtävästään jo ennen syntymäänsä eikä vasta ”tietoiseen ikään” tullessaan.
Läpi kristinuskon historian on esiintynyt monenlaisia opettajia, jotka ovat kehittäneet omia dogmeja. Yksi äärimmäisyyksistä on selittää, että Jeesus on tullut tietoiseksi tehtävästään vasta ”tietoisessa iässä”.
Jeesus on ollut aina uskossa.
Johanneksen evankeliumi:
1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Kristus tiesi tehtävänsä ilman uskoon tuloa. Jumala on ollut aina Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä yksi Jumala.
2.Korinttolaiskirje:
5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Johanneksen evankeliumi: 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Alussa oli eräös sana, ja sana oli edessö Jumalanja se sana oli theos.
Kyse on siitä, että I Mooseksen kirjassa eli Raamatun/Geneiksen ’alussa’ on jumalanimitys Jehovah elhjim, jossa toinen jumala sana on k i r j a l l i s e s t i toisen jumala sanan e d e s s ä . ’Tykönä’ on harhaajohtava käännös, oikea on ’edessä’.
Tämä semanttinen asetelma tulee ’lihaksi’ eli ymmärrettäväksi eli ’syötäväksi’ kun Jeesus sitten antaa sille eksegeesin.
Sulatitteko?
Seppo,
”Tämä semanttinen asetelma tulee ’lihaksi’ eli ymmärrettäväksi eli ’syötäväksi’ kun Jeesus sitten antaa sille eksegeesin.”
En toista tätä ensimmäistä kertaa, mutta vielä kysyn täsmennystäsi, eli: Tarkoitatko selitystä vai tulkintaa.
Jälkimmäistä voi harjoittaa kuka tahansa ja millä pohjalla tahansa. Selitys sitoutuu alkuperäiseen tarkoitukseen.