Tunnustan aluksi, että olin viime vuoden lopulla hiukan harmissani: YLE ja erityisesti sen keskusteluohjelmat eivät osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta Raamattu-aiheisiin esseihini, vaikka niitä omakätisesti useammalle toimittajalle kannoin. Mutta ei hätää: Nyt he ovat aktivoituneet niin, että kohta voi jo puhua Raamattu-buumista. Eilen tuli Kalle Haatasen aina kiinnostava tunnin ohjelma kirjasta ”Sensuroitu. Raamatun tekstien vaijettu historia” (Otava 2023) ja tänään Kulttuuriykkösessä taas tunnin mittainen Ville Talolan ohjelma saman kirjan tekijöiden, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kanssa. Mukana oli myös piispan ja eksegeetin Wille Riekkisen uusi Raamattu-aiheinen kirja ”Kirjain vai henki” (Teos 2023)
Joku kysymyskin herää. Miten niin vaijettu? Kuka siitä on vaijennut? Mutta se mennee Otavan mainososaston tiliin. Se kertoo: ”Ravisteleva ja viihdyttävä kirja Raamatun tekstien historiasta.” Kirjakaupoissahan ei nykyään enää teologian tai kristinuskon hyllyä ole, mutta tämä kirja löytänee paikkansa ainakin Suomalaisista-kirjakaupoista, onhan omistaja sama.
Molemmat ohjelmat olivat kiinnostavia ja hyvin tehtyjä, ammattihenkilöt asialla. Ja kun Wille Riekkinen oli mukana, oli paikalla sekä Raamatun historian että eksegetiikan korkeata tuntemusta.
Oma opukseni ”Jeesus vai Paavali?” (Väyläkirjat 2022) on toki vaatimattomampi. Vaikka muinoin tentin Aimo T. Nikolaiselle UT:n cum lauden, olen itse korostanut, ettei kirjani edusta yliopisto-eksegetiikkaa. Sen esseet ovat pohdintoja Raamatun sisällöstä. Mutta vilpittömästi iloitsen nyt siitä, ettei tätä keskustelua ole suljettu pois julkisesta tilasta. Todennäköisesti se kiinnostaa monia suomalaisia.
Ainakin kansan enemmistöä, joka on jäsenenä evankelisluterilaisessa kirkossa. Ihmisiä seurakunnissa. Tarjouduinkin ensin turkulaisille ja kaarinalaisille kirkkoherroille, että tulisin puhumaan Raamatusta, erityisesti Uudesta testamentista avoimeen tilaisuuteen heidän kirkossaan.
Eilen oli vuorossa Turun naapuri Kaarina ja seurakunnan opintopiiri. Erittäin mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, kahvitkin juotiin. Mukana oli yli neljäkymmentä seurakuntalaista ja alustustani kirjan pohjalta seurasi vilkas keskustelu.
Entisaikoina ja kai osin vieläkin seurakunnat kokoontuivat kinkereille; nimenomaan tiedon ja oppimisen merkeissä. Kertaamaan vanhaa ja oppimaan uutta. Kaarinalaiset ovat saaneet tilalle opintopiiurin, johon monet kokoontuvat. Tärkeä, erinomainen asia, siitä sietää ottaa mallia.
Nyt, kun Raamattu-buumi näyttäisi jo versovan, kannattaisi seurakuntien järjestää avoimia alustus- ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisesta aiheesta. Perinteisesti seurakunnissa kokoontuu raamattupiirejä. Pienryhmätkin voivat olla hyviä, mutta mitä raamattupiireihin tulee, niiden ilmeinen ongelma joskus on, että paikalle tulee yksi tai useampi fundamentalistinen besserwisser. Yhdenkin ehdottomasti oikeassa olevan läsnäolo voi tuhota keskustelun.
Lisää uteliaisuutta, lisää erilaisuuden hyväksymistä ja lisää kuuntelua. Raamattu on tosi kiinnostava kirjakokoelma. Sitä ei kannata lukea vain yksin, vaan myös yhdessä, keskustellen.
Olen tykännyt viimeaikoina käydä Helluntaiseurakunnan miesten kahvihetkessä. Siinä juodaan aluksi makoisat pullakahvit ja sitten vasta käydään tutkimaan Raamattua. Siinä kukin voi vuorollaan kertoa omia ajatuksiaan toisten rakennukseksi.
Siinä ilmapiirissä on jotain sellaista miehistä yhdessäolon kokemusta. Eikä toisten päälle puhumista. Kullakin on tilaa olla oma itsensä ja esittää mielipiteensä avoimesti. Pelkäämättä, että oma ajatus nuijitaan suohon.
Tilaa on siis myös niille, joilla on se ainoa oikea näkemys. Eikä se ketään haittaa. Kukin saa siinä olla juuri se mikä on.
Sinulla on hyvin positiivinen näkökulma. Mielestäni besserwisserit, fundamentalistit aiheuttavat aina häiriön avoimeen keskusteluun.
Kyllä besserwissereitä on runsaasti muissakin piireissä kuin fundamentalistien joukossa. Olen taustaltani historian maisteri, ja käsitykseni mukaan mikä tahansa menneisyyden teksti on mahdollista tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla. Se, mikä kunkin mielestä on ”totuus” riippuu olennaisesti taustafilofian oletusarvoista. Niinpä on selvää, että uskovainen ja epäilijä ovat eri mieltä minkä tahansa raamatun tekstin luotettavuudesta.
Hyväksyvässä ilmapiirissä ei synny häiriötä siitä, että joku tuo jyrkän näkemyksensä esiin. Silti keskustelu voi olla aivan avointa rauhallista. Piirin johtajan siinä vaaditaan rauhallisuutta.
Olen joskus vetänyt keskustelupiiriä nuorille miehille. Heissä oli hieno kirjo eri hengellisistä piireistä ja seurakunnista. Ateistit ja vapaa-ajattelijatkin tulivat mukaan. Toimimme niin että alustukseni jälkeen kukin sai kommentoida, mutta muut ei saaneet kommentoida sitä, jonka vuoro oli. Kukin sain aivan rauhassa tuoda omat ajatuksensa esiin ja sitten oli seuraavan vuoro. Kaikki sujui oikein hyvin.
Aiheuttihan Paavalikin Areiopagilla hieman järjestyshäiriötä toteamalla, että kaikesta kyllä näkee, että te ateenalaiset pidätte huolta jumalien palvonnasta ja vieläpä tarkasti. Löytyi myös alttari, jossa oli kirjoitus ”tuntemattomalle jumalalle.” Tuota heille tuntematonta Jumalaa Paavali sitten heille julisti. Tuota Jumalaa, josta Paavali toteaa: ”…. hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’(Apt17:28-29)
Heikki. Viittaat kirjassasi Epimenidekseen ja Aratokseen.
Runossa Kretika Minos sanoo Zeukselle: ”He tekivät sinulle haudan, oi pyhä ja korkea — Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska! Mutta sinä et ole kuollut: Sinä elät ja pysyt ikuisesti, – Sillä sinussa me elämme, liikumme ja olemme.”
Oletettavasti Paavali tunsi Epimenideksen tekstit, koska hän viittaa niihin kirjeessä Tiitus1:12 ”Onhan eräs heidän maanmiehensä, heidän oma profeettansa, sanonut: – Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.” – ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (jae28). Siinä on viite (Luk3:38), jossa viitataan Jeesuksen sukuluetteloon, jonka lopussa kerrotaan Jeesuksen sukuluettolon alku. ”……….tämän Enos, tämän Set, tämän Aadam, tämän Jumala.” – Ja tästä ollaan ilmeisesti eri mieltä? Historiallis-kriittisesti.
Entä tuo Aratos, josta lienee lainaus (jae28) ”Aloittakaamme Jumalasta (Zeuksesta), josta ihmiset eivät koskaan lakkaa puhumasta; Jumalaa täynnä ovat kadut, ja kaikki ihmisten markkinapaikat, Ja täynnä häntä ovat meri ja satamat; Ja me kaikki olemme kiitollisuudenvelassa hänelle. – Me olemme myös hänen sukuaan […]”
Tähän Jumalan sukuun Paavali viittaa (jae29) todeten: ”Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.” Tässä yhteydessä tekstissä on viite (Jes40:18-19) ”Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata? Patsasko? Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut.”
On täten aivan ymärrettävää, että eräät epikurolaiset ja stoalaiset filosofit totesivat Paavalista: ….”mitähän tuokin lavertelija oikein tahtoo sanoa?” Näyttää olevan vieraiden jumalien julistaja, kun puhuu Jeesuksesta ja ylönousemuksesta. Sanoivat kuitenkin. ”Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?”
KOSTI,
toivon sinulle edelleen kaikkea hyvää Raamatun tutkimisen kentillä. Uteliaisuus on hyvä, on hyvä tutkia ja tietää.
Areiopagi tuo minulle aina mieleen vuoden 1991, kun kirjoitin kirjaa ”Paavali, risti ja riita.” (WSOY 1992) Ateenassa. Suosittelen kaikille nuoremmille Areiopagille kiipeämista. Itse en enää siihen uskaltautuisi.
Heikki. Kiitos samoin omissa tutkimuksissasi. Kirjat innoittavat minua, kuten myös tuo sinun kirjasi. Viittaat tuossa kirjassasi Marcus J. Borgiin. Hän käsittelee tuossa kirjassa pelastusta ja toteaa, että ”Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan”. Hänen mukaansa `pelastus on kyllä Raamatussa keskeisellä paikalla, mutta taivas kuolemanjälkeisenä tilana ei sitä ole.´ En jaa hänen ajatustaan ja hänellä on myös muita ajatuksia joihin en voi yhtyä. Mielestäni siitä ei hyvää seuraa, mikäli olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi. Paavalia siteeraten. Olisipa opintopiirisi lähempänä saisit yhden seurakuntalaisen lisää. Luulen, että laittaisin osittain ”hanttiin” sovinnollisella tavalla.
Kosti, Marcus J. Borgista vain vähän: en minäkään yhdy hänen kirjansa kaikkiin ajatuksiin. Yksi erittäin hyvä hänellä on siitä, että hyväksyisimme erimielisyyden. Että voisimme olla sovussa, samassa yhteisössä, vaikka olemme monesta eri mieltä.
Menossa on kahdeksas talvikausi Alppilan kirkolla kokoontuvaa raamattupiiriä, jolla ei ole nimettyä vetäjää, ja niin muodoin olemme keskenämme tasavertaisia. Parhaillaan on tutkittavana Johanneksen evankeliumi. Kukin lukee vuorollaan sopivan pätkän tekstiä, josta keskustelemme, ja sitten seuraava jatkaa.
Alkujaan raamattupiiri toimi Malkus-ryhmän siivellä, mutta nykyisin on Kallion seurakunnan toimintaa. Vaikka raamattupiirillä on tiedotuksessa sateenkaareva leima, emme ole saaneet vieraaksemme sen enempää eheyttäjiä kuin besserwissereitäkään.
Jorma, hieno juttu, upeaa, että osaatte tasavertaisina ja ilman bessewissereitä kokoontua. Saadapa sellainen raamattupiiri tai Raamattu-opintopiiri joka seurakuntaan. Mielelläni tulisin kerran teille vieraaksi, kuten sain olla keskiviikkona Kaarinassa ja ylihuomenna Turun Martin seurakunnassa.
Besserwisser-ilmiö, paremmin tietäminen ja toisten yläpuolelle asiantuntijaksi asettuminen ei tietenkään vaikuta vain raamattupiireissä. Eiköhän se ole yleinen ja jopa maailmanlaaja ilmiö.
Jorma, olemme tunteneet vähän toisiamme kauan, viimeksi muistaakseni tapasimme Helsingin tuomiokirkon kryptassa, jossa oli puhetta edellisestä kirjastani. Kuvittelen, että tämä viimeisinkin voisi sinua kiinnostaa. Ystäväni Turun tuomiokirkon neuvostossa, Lauri Palmunen tykkäsi, sanoi jotakin sen tapaista, että se on helppolukkuinen eksegetiikan kurssi.
”Besserwisser-ilmiö, paremmin tietäminen ja toisten yläpuolelle asiantuntijaksi asettuminen ei tietenkään vaikuta vain raamattupiireissä. Eiköhän se ole yleinen ja jopa maailmanlaaja ilmiö.”
Eli ”paremmin tietäminen” on viestisi ja, että se olisi maailmanlaaja ilmiö. Kuitenkaan kaikki poikkeava tietäminen ei tarkoita enempää tai vähempää.
Tietäjän ylimielisyys toisiin nähden on perustelu. Pitäisi kait ilmaista epävarmuutta, oikeaa tai teeskenneltyä, mutta miksi. Eikö olisi parempi olla sanomatta mitään.
Paavali neuvoi, että kun jotain sanotaan, niin ei sanottaisi mitään mistä ei olla varmoja, täysin vakuuttuneita. Mitään hengellistä varmuutta ei ole ellemme ola lujalla, varmalla perustalla, Kristuksessa. Uskoontulemalla tullaan tälle Kallio-perustalle. Asiat ja käytännöt tarkentuvat vain Kristuksessa. Vaikka sanon tämän omasta sanomisestani, niin tämä linjautuu Ilm. 10:9,10. Jumalan Sana on suloista kuulla, mutta toteutus karvastelee. Siksi täytyy sinun Heikki, valmistaa runsaasti ”lantrinkia”, jotta esimerkiksi Jumalan ilmoittamat tuomiot eivät karvastelisi. Et suinkaan ole ainoa, vaan edustat tuhatkertaista määrää kirjoitettua, mikä vie pois Kallio-pohjalta, Lievimmillään tällainen on niinkutsuttua ”kehällistä”, mitä teologiaksi kutsutaan.
REIJO, kiitos sinulle besserwisser-näytteestäsi; se on oikein osuva. Jos sanot itse olevasi Kristus-kalliolla, niin mitä minä polo voin siihen sanoa? En kai muuta kuin vaijeta ja kumartaa.
Besswisserhän on aina joku muu kuin itse, niinkuin kaikki mollaaminen.
Heikki, teoksesi on hankintalistalla.
Otavan ”Sensuroidusta” käy jo kiivas keskustelu eri palstoilla. Heitä toiset moittii. En ole vielä lukenut, mutta luulen, että siihen viritetty dramatiikka on lähinnä kustantajan mainososaston työtä.
Heikki. Hyvä tietää, että tuosta mainitsemastasi Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirjasta – Raamatun tekstien vaiettu historia” käydään keskustelua eri palstoilla. Tuossa kirjassa, jota minulla ei vielä ole todetaan mm. Daavidista ja Goljatista, että Goljat oli ”varhaisemmassa”? tekstissä parimetrinen ja myöhemmin yli 3m, jonka he tulkitsevat korostavan Daavidin voiton suuruutta. Tuo mitta on mainittu Hebrean tekstissä (WLC Leningrad Codex) שֵׁ֥שׁ אַמּ֖וֹת וָזָֽרֶת׃ kuusi kyynärää ja vaaksa. Mihin tekstiin he viittaavat tulkitessaan Goljatin pituudeksi 2m? Entä mitä tuo mitta vaikuttaa Daavidin voiton suuruuteen, vaikka Goljatin pituus olisi ollut 2 ja 3 metrin väliltä? Joka tapauksessa Goljatilta katkesi pää senjälkeen, kun Daavid oli lingollaan osunut Goljatia otsaan.
Tässä taitaa usein olla vastakkain kaksi äärimmäistä raamattukäsitystä kun eräänlainen keskitie olisi perusteltu. Yhdet yrittävät perustella Goljatin todella olleen 3 metriä pitkä korsto. Ja puolustelevat Raamatun tekstin luotettavuutta erilaisilla biologisilla argumenteilla. Toiset taas perustelevat Raamatun tekstimuutoksiin vedoten sitä, kuinka koko kristinuskoa voidaan muokata.
Tuo Mäkipellon ja Huotarin kirjan teksti Daavidista ja Goljatista lienee otettu Septuagintasta. Γολιαθ ὄνομα αὐτῷ ἐκ Γεθ, ὕψος αὐτοῦ τεσσάρων πήχεων καὶ σπιθαμῆς. Neljä kyynärää ja vaaksa.
Kannattaa kuunnella Arenasta nuo pari YLEn tunnin keskusteluohjelmaa, jotla mainitsen blogissani.