Tunnustan aluksi, että olin viime vuoden lopulla hiukan harmissani: YLE ja erityisesti sen keskusteluohjelmat eivät osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta Raamattu-aiheisiin esseihini, vaikka niitä omakätisesti useammalle toimittajalle kannoin. Mutta ei hätää: Nyt he ovat aktivoituneet niin, että kohta voi jo puhua Raamattu-buumista. Eilen tuli Kalle Haatasen aina kiinnostava tunnin ohjelma kirjasta ”Sensuroitu. Raamatun tekstien vaijettu historia” (Otava 2023) ja tänään Kulttuuriykkösessä taas tunnin mittainen Ville Talolan ohjelma saman kirjan tekijöiden, Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kanssa. Mukana oli myös piispan ja eksegeetin Wille Riekkisen uusi Raamattu-aiheinen kirja ”Kirjain vai henki” (Teos 2023)
Joku kysymyskin herää. Miten niin vaijettu? Kuka siitä on vaijennut? Mutta se mennee Otavan mainososaston tiliin. Se kertoo: ”Ravisteleva ja viihdyttävä kirja Raamatun tekstien historiasta.” Kirjakaupoissahan ei nykyään enää teologian tai kristinuskon hyllyä ole, mutta tämä kirja löytänee paikkansa ainakin Suomalaisista-kirjakaupoista, onhan omistaja sama.
Molemmat ohjelmat olivat kiinnostavia ja hyvin tehtyjä, ammattihenkilöt asialla. Ja kun Wille Riekkinen oli mukana, oli paikalla sekä Raamatun historian että eksegetiikan korkeata tuntemusta.
Oma opukseni ”Jeesus vai Paavali?” (Väyläkirjat 2022) on toki vaatimattomampi. Vaikka muinoin tentin Aimo T. Nikolaiselle UT:n cum lauden, olen itse korostanut, ettei kirjani edusta yliopisto-eksegetiikkaa. Sen esseet ovat pohdintoja Raamatun sisällöstä. Mutta vilpittömästi iloitsen nyt siitä, ettei tätä keskustelua ole suljettu pois julkisesta tilasta. Todennäköisesti se kiinnostaa monia suomalaisia.
Ainakin kansan enemmistöä, joka on jäsenenä evankelisluterilaisessa kirkossa. Ihmisiä seurakunnissa. Tarjouduinkin ensin turkulaisille ja kaarinalaisille kirkkoherroille, että tulisin puhumaan Raamatusta, erityisesti Uudesta testamentista avoimeen tilaisuuteen heidän kirkossaan.
Eilen oli vuorossa Turun naapuri Kaarina ja seurakunnan opintopiiri. Erittäin mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, kahvitkin juotiin. Mukana oli yli neljäkymmentä seurakuntalaista ja alustustani kirjan pohjalta seurasi vilkas keskustelu.
Entisaikoina ja kai osin vieläkin seurakunnat kokoontuivat kinkereille; nimenomaan tiedon ja oppimisen merkeissä. Kertaamaan vanhaa ja oppimaan uutta. Kaarinalaiset ovat saaneet tilalle opintopiiurin, johon monet kokoontuvat. Tärkeä, erinomainen asia, siitä sietää ottaa mallia.
Nyt, kun Raamattu-buumi näyttäisi jo versovan, kannattaisi seurakuntien järjestää avoimia alustus- ja keskustelutilaisuuksia ajankohtaisesta aiheesta. Perinteisesti seurakunnissa kokoontuu raamattupiirejä. Pienryhmätkin voivat olla hyviä, mutta mitä raamattupiireihin tulee, niiden ilmeinen ongelma joskus on, että paikalle tulee yksi tai useampi fundamentalistinen besserwisser. Yhdenkin ehdottomasti oikeassa olevan läsnäolo voi tuhota keskustelun.
Lisää uteliaisuutta, lisää erilaisuuden hyväksymistä ja lisää kuuntelua. Raamattu on tosi kiinnostava kirjakokoelma. Sitä ei kannata lukea vain yksin, vaan myös yhdessä, keskustellen.
MARKO, mikä sitten olisi se keskitie? Kaksi ja puoli metriä?
Miksi emme olisi rehellisiä? Raamattu on uskomme mukaan Jumalan sanaa, kyllä. Mutta aarre on meillä saviastiassa Jumalan puhe on tullut meille inhimillisten ihmisten välityksellä.
Kirkon uskon mukaan uskomme myös, että Jeesus oli tosi ihminen ja tosi Jumala.
Heikki P, nyt en ymmärrä kysymystäsi. Avaan vielä omaa ajatuksenjuoksuani.
Fundamentalismille on useimmiten tyypillistä, että yritetään todistaa Raamatun kertomukset ja erilaiset oudot yksityiskohdat ”kirjaimellisesti tosiksi”.
Näkemys, jonka mukaan Raamatun ”alkuperäiset käsikirjoitukset” ovat erehtymättömiä, on käsittääkseni selitetty mahdottomaksi, koska varsinkin Vanhan testamentin kirjoja on kuulemma muokattu. Samalla olen huomannut, että tästä tehdään johtopäätös, jonka mukaan meillä olisi lupa (jopa velvollisuus) tuunata meidän tuntemaamme kristinuskoa esim. nykyisten tieteen tulosten ja ideologioiden mukaiseksi. Ei tosin kirjoittamalla Raamattua uusiksi mutta niin, että sitä karsitaan. Tuloksena eräänlainen liberaaliteologinen katolisuus, jossa julistetaan ”dogmeiksi” asioita, jotka eivät perustu Raamattuun vaan myöhäsyntyiseen traditioon ja ovat jopa ristiriidassa sen opetusten kanssa.
Mielestäni kristinuskossa kokonaisuutena on toki muuttumatonta ja muuttuvaa, mutta kuitenkin kysymys on totuudesta, joka on meille kerta kaikkisesti annettu. Pohdintani on kesken.
Yrjö Sahama: ”on selvää, että uskovainen ja epäilijä ovat eri mieltä minkä tahansa raamatun tekstin luotettavuudesta.”
Tuo Yrjön oivallus osuu naulan kantaan. Jumalan armon varassa elävä uskova suhtautuu Raamattuun olennaisesti eri tavalla, kuin se jolla Jumalan armo ja rakkaus on vain sanoja kirjassa. Ei näiden kahden ääripään välille voi syntyä mitään yksimielisyyttä tekstin merkityksestä. Ei edes keskitietä voi silloin löytää.
Nuorena tutustuin yhteen Jehovan todistajaan ja yritimme Raamatun tekstien pohjalta löytää selitystä oppiemme
tiettyihin ”ongelmallisiin” kohtiin. Luovuimme kaikista tulkinnoista ja luimme ainoastaan ne kohdat, joissa kyseisestä asiasta puhuttiin. Kaverini joutui kyselemään apua kokeneemmilta. He kielsivät keskustelut kanssani.
Tulkinnat voivat kuvastaa vain ennakkoasennetta Raamatun tekstiä kohtaan. Nuoren todistajan kanssa keskustelu ei oikein sujunut. Sen tähden, että heidän tapansa tulkinta Raamattua perustuu siihen käsitykseen, että heidän oppinsa on oikea. Silloin voidaan sivuuttaa Raamatun kokonaisnäkemys ko. asiasta. Kokonaisuuden tuntemisella voi perustella riittävän hyvin sitä, onko jokin tulkinta oikea. Onhan rinnakkaiskohtia Raamatussa runsaasti käytettävissä. Keskustelu on rakentavaa, jos osallistujat on samalla aaltopituudella. Yhteinen tavoite luo keskusteluun harmonian .Silloin erilaisille näkemyksille on tilaa.
Oma vaikeuteni tekstien tulkinnassa tulee vastaan usein siinä, etten aina kykene uskomaan sitä mitä Raamatussa selkeästi sanotaan. Siitä huolimatta että käsitän asian. Paavalikin sanoo mielistyneensä heikkouteen. Miten voisin mielistyä omaan heikkouteeni, jonka kanssa aina saan tapella? Samalla käsitän sen, että silloin Paavali voi turvata yksin Jumalan apuun. Käsitän että tässä on suuri hengellinen viisaus mutta en jaksa uskoa sitä.
Pekka, ennakkoasenteet rajoittavat tulkintakykyämme, mutta on mahdollista olla avoin ja oppia uutta, oivaltaa jotakin, mitä ei ennen nähnyt eikä ymmärtänyt.
MARKO, koetan sanoa yksinkertaisesti ja selvästi oman ajatukseni:
Sananmukainen / fundamentalistinen Raamatun tulkinta on mielestäni ajatuksellinen mahdottomuus. Jeesuksen tarkoitus ei voinut olla, että ampuisimme jalkaamme tai moottorisahalla vetäisimme sen lonkan alapuolelta poikki. Tai että kaivaisimme silmämme kuopistaan. Myös Raamatun mahdottomien kohtiuen todisteleminen mahdollisiksi on turhaa ja lähes säälittävää.
”Toinen äärimmäisyys”: että kirjoittaisimme Raamatun uusiksi, vastaamaan 2000-luvun tieteen viimeisiä tuloksia. Minusta sekin olisi mahdotonta ja lähes säälittävää,
Raamattu on puhetta Jumalasta ja ihmisestä; Jumalan ja ihmisen suhteesta. Meidän ei tarvitse eikä pidä ”modernisoida” Raamatun tekstejä. On hyödyllistä oppia ja ymmärtää tekstin Sitz im Leben. Raamattu on elävä kirjakokoelma, se avautuu kahdessa aikamuodossa, menneessä ja preesensissä ja oikeastaan vielä kolmannessa – tulevassa. On hyödyllistä ja tarpeellista tutkia Raamattua, keskustella yhdessä siitä ja löytää yhdessä sen sanoma tähän päivään.
Heikki, olemme siis pitkälti samaa mieltä fundamentalismista (ja literalismista). Mutta ymmärrän tuon tulkintaperinteen ajattelua.
Sen sijaan eroamme siinä, että ymmärrän Raamatun kuitenkin nimenomaan Jumalan puheeksi (sanaksi) meille ihmisille ja sellaisena lähtökohtaisesti luotettavaksi ja meitä velvoittavaksi. Myös silloin, kun oma aikamme ei tahdo tähän suostua. Common sense -kirjaimellinen ja tekstien syntyajan kulttuurin huomioiva tulkinta, joka seuraa uskon sääntöä ja uskontunnustuksia, johtaa pitkälle.
Olen sitä mieltä, että pelkkä yhteinen keskustelu ei välttämättä johdata meitä löytämään sen sanomaa tähän päivään, jos keskustelijoilla ei ole yhteistä uskoa ja halua sitoutua Sanan alaisuuteen. Kuten A. H. Francke asian ilmaisi: Raamatulla on ulkoinen ja sisäinen selkeys, joista jälkimmäinen vaatii Pyhää Henkeä ja uskon avaamaa ymmärrystä. Monista asioista ja tekstien tulkinnoista saamme varmasti olla eri mieltä. Ja kuitenkin: prophetia olkoon uskon kanssa yhteinen kuten Biblia asian sanoittaa.
Huotari ja Mäkipelto ovat hellaritaustaisia ja ovat myöhemmin aikuisiällä liittyneet luterilaiseen kirkkoon. Ettei olisi käynyt sitten niin, että on siirrytty ”äärimmäisyydestä jonnekin muualle?” Mäkipelto väitöskirjassaan Joosuan kirjasta toteaa mm; ”Tutkimusanalyysistä käy ilmi, että Septuaginta (Egyptissä laadittu kreikankielinen käännös heprealaisesta Raamatusta) edustaa pääsääntöisesti Joosuan kirjan varhaisempaa versiota.”
Hän myös kritisoi näkemystä, jonka mukaan Septuagintan erot olisivat syntyneet käännöksen yhteydessä. Hänen mielestään olisi myös ”kiinnitettävä enemmän huomiota toisistaan poikkeaviin käsikirjoituksiin sekä niihin teksteihin, jotka eivät valikoituneet Raamatun kirjojen joukkoon.” Olet Heikki oikeassa siinä, että tuon kirjan raflaava nimi näkyy ainakin lainaustilaistoissa. Niin, ”mikä vaiettu historia”, kuten toteat. Lieneekö vain eräs osa historiallis-kriittistä tutkimusta?
Professori Antti Laato toteaa mm. ”Kristilliselle kirkolle masoreettinen tekstitraditio on aina ollut tärkeä ja arvokas. Esim. Hieronymuksen 400-luvun alussa valmiiksi tekemä Vanhan testamentin käännös perustui heprean tekstiin, joka oli käytännössä identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Luther tunnetusti nosti hepreankielisen Vanhan testamentin arvoonsa.”
Jorma Melleri toteaa tuosta kirjasta blogissaan US tänään 12.3. 8:56
”Muuttumattomuuden myytti kumotaan kirjassa vakuuttavasti: mitään muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan.
Raamattu on ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema. Se on muotoutunut ihmisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta. On tehty tahattomia virheitä ja tahallisia muokkauksia.” Tuo Mellerin kommentti kuvaa mielestäni varsin hyvin tämän ajan henkeä.
Niin. Miten lienee, onko Jumalalla ollut sitten mitään tekemistä tuossa kokoelmassa Kirjoitukset? Lieneekö nukkunut vai kenties ollut matkoilla?
Lainaan vielä hieman tuota Jorma Mellerin tekstiä.
”Kirjan kiinnostaviin henkilöihin kuuluu tietysti Jeesus. En mene yksityiskohtiin, mutta jo sisällysluettelosta poimitut otsikot kertovat, että liikutaan tulenaroilla alueilla:
Näin käsikirjoitettiin Jeesuksen erikoinen elämä. Värikynää vetten päällä kävelyyn. Jeesuksen magiaa sensuroidaan. Adoptoitiinko Jeesus Jumalan pojaksi? Jeesuksen verinen hiki – oliko Jeesus vain valeihminen? Kuoliko Jeesus ristillä erossa Jumalasta?”
Pääsiäinen lähestyy, vaan päättyykö kirjan esittely hesarin ”kulttuurisivulle kuten tapana on aikaisemmin ollut, mikäli joitain raflaavia tekstejä Raamatusta on julkaistu?
”…oliko Jeesus vain valeihminen”
Tämä kysymys kasvaa teologiasta. Teologeina esittäydytään ja korjataan Raamatun ”intentiota”, mikä tarkoittanee pyrkimystä ja mikä tämän sanan yhteydessä on pyrkimystä poispäin Raamatusta.
Auttaisi Itse Asiaa, kun siitä puhuttaisiin alkuperäisillä sanoilla. Kaikki sanat Raamatussa on kaikkiin kieliin käännettävissä niin, että ne ilmaisevat saman ASIAN kuin alkuperäinen sana.
Ei olisi kysymystäsi, minkä esille nostin, jos kaikki Jeesuksesta kirjoitettu olisi luettu niinkuin on kirjoitettu. Ei Raamatussa ole muuta kuin mitä siinä on luettavissa ja minkä uskova JO TIETÄÄ, eli kreikaksi ”epiginosko”. Ei-uskova ei tiedä, koska tieto on uskossa, jonka Jumala on jokaiseen Jeesuksen pelastettavaksi tulevaan laittanut. Kaikki tieto ei esinny yhtäaikaa, vaan joka asialla on aikansa ja asiayhteytensä, mutta tuo kaikki on kaikkeen, koko Raamattuun niveltyvä, liittyvä eli osa Sanaa. Ei siis piuhoitus jostain johonkin vaan ikäänkuin palapelin pala, omalla paikallaan.
Jeesus tuli, syntyi ihmiseksi, alentui, tyhjentyi Jumaluudestaan, jonka Isä Itse teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, (Hebr.2:7,9)
Jeesus täytti Isän antaman tehtävän ihmisenä. Kun Pojan tehtävä alkoi sikiämisellä Marian kohdussa hän oli täydellinen ihminen, kunnes pilvi peitti hänet ja hänestä tuli täysi Jumala, jolloin Hän tyhjentyi ihmisyydestään.
Reijo Mänttäri. Se, miten kuvaat Herramme ihmiseksi tuloa ja korotusta kirkkauteen ylösnousemuksessa on harhaoppia eikä vastaa kristillisen kirkon/seurakunnan yhteistä ymmärrystä. Toistat lukuisia paikkansa pitämättömiä väitteitä siitä, mihin teologia pyrkii. Lisäksi ihmettelen sitä, miksi lähetystyötä pitää ylipäänsä tehdä jo kristittyjen ihmisten parissa. Sitä kutsutaan tavallisesti seurakunnan hajottamiseksi.
Marko,
Sinulla on vanhat ”pohjat” päällä. Olen käynyt juurta jaksain läpi MITÄ RAAMATTU KERTOO JEESUKSEN IHMISEKSI SYNTYMISESTÄ. Kun Jeesus Isän tahdosta tuli ihmiseksi, hän ei ikäänkuin tullut ihmiseksi, vaan niinkuin Hebr.2:7,9 asian kertoo. Jos niistä ei sinulle selviä, että Jeesus tuli täydellisesti ihmiseksi, niin astun kuvaan. Tiedän, että jakamattomalla ja jaetulla kirkolla on slogan, jota Raamatun opiksi luullaan, eli ”Jeesus oli täydellisesti ihminen ja täydellisesti Jumala, samanaikaisesti, mikä tietysti kumoaa nuo mainitsemani kohdat Hebrealaiskirjeessä, muunmuassa. Sitten tämä iskulause kumoaa koko Jeesuksen ”käynnin” ihmisyyteen, eli Hän oli ”ikäänkuin ihminen”.
Kun Jeesus nousi opetuslasten nähden ylös ja pilvi hänet peitti, niin Jeesus palasi Isän oikealle puolelle, sovitettuaan koko maailman synnin(t).
Tämä on yksi syy, miksi Raamattua ei tulkita, vaan luetaan mitä sinne on kirjoitettu. Eli oppi jumaluuksista, eli teologia on tarpeeton oppiaine uskovalle, Platonille ja häneen mieltyneille se on syvällisyyttä, mutta suonsilmän syvällisyyttä. Turhaan näitä teologian mutakylpyjä otetaan ja opetetaan, koska uskova ja kaikki Taivaaseen kelpaava on Kallio, johon vain uskova voi katseensa kohdistaa, koska se näkymätöntä.
Tunnustaudut kirkolliseen oppiin ja opetukseen, eikä siitä sinua evlut pappina voi moittia, vaan arvostaa uskollisuudesta jumaluusopilliselle (teologiselle) jatkumolle, eli kirkolle.
”Se, miten kuvaat Herramme ihmiseksi tuloa ja korotusta kirkkauteen ylösnousemuksessa on harhaoppia eikä vastaa kristillisen kirkon/seurakunnan yhteistä ymmärrystä.”
Harhaoppi on aina muuta kuin mitä Raamatussa on kirjoitettu, on luettavana. Se, mikä ei ole Raamatussa on vain omin, inhimillisin kyvyin noudatettavissa. Eli siihen ei Jumalaa tarvita. Se saadaan uskonnollis-lailliseksi, eli voidaan sekoittaa henkinen ja hengellinen eli maallinen ja taivaallinen. Ei-taivaallinen voi olla tästä maasta tai maan alta, mikä on sielunvihollisen tarkoituskin, eli sotkea, tehdä asiat ”syvällisiksi”, vaikka se on vain sekavuutta.
Tämän saman asian, Jeesuksen lihaan tulemisen yhteydessä on ollut rintama, joka on innostunut siitä, että voivat syyttää minua harhaopista! Yksikään ei ole millään tavalla kommentoinnut Raamatun kirjoitusta mihin tässä yhteydessä viittaan, eli perustelen. Jakamaton tai jaettu kirkko ja niiden opit eivät ole perusteluita. Samat laitosyhteisöt ovat perustettu harhan päälle, eli sellaisen, mitä Raamattu ei opettaa, vaan päinvastoin opettavat ihmiskäskyjä, joista Jeesus vakavasti varoitti, ja kehotti pysyä erossa.
Reijo M. Minä en ole minkään ”rintaman” jäsen eikä minulla ole intressiä ruveta metsästämään harhaoppisia kun en ole inkvisiittori. Totean vain sen, minkä jokainen teologian peruskurssit käynyt voi todeta. Sinun ojentamisesi kuuluu oman yhteisösi hengellisille johtajille ja vanhimmille eikä minulle.
Se, että Herramme oli – ja on – tosi Jumala ja tosi ihminen, perustuu hyvin huolelliseen Raamatun tutkimiseen eikä mihinkään ”kirkkolaitoksen” pakottamiseen. Tiedän toki, että katoliset veljemme ovat mielellään korostaneet, että kuuliaisuus kirkolle ja sen opetukselle on tärkeää.
Rautalangasta: Uusi testamentti puhuu yhtäältä Jeesuksesta oikeana ihmisenä ja toisaalta Jumalana. Kumpikin asia ilmaistaan moneen kertaan ja eri tavoin eri kirjoittajien teksteissä.
Lisäksi Raamatusta käy ilmi, että Hänen alkuperänsä on sekä taivaasta että alhaalta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme… ja sana oli Jumala”. ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika Nasaretista ja eivätkö hänen veljensä asu meidän keskellämme?” ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Pointti on siinä, että Herramme maanpäällisen vaelluksensa aikana kätki Jumaluutensa suureen heikkouteen ja käytti kaikkivaltiuttaan vain välähdyksen omaisesti. Jos Hän ei olisi ollut sekä Jumala että ihminen, hän ei olisi voinut kuolemallaan sovittaa meidän syntejämme eikä meidän olisi lupa rukoilla Häntä. Jne jne jne.
Kosti,
”Huotari ja Mäkipelto ovat hellaritaustaisia ja ovat myöhemmin aikuisiällä liittyneet luterilaiseen kirkkoon.”
Niinkutustut helluntalaiset ovat E-Amerikassa, Filippiineillä, Euroopassa, kuten Italia, kaikki roomalaiskatolisia taustaltaan. Missään ei kuitenkaan näissä mainituissa uskoontulleitten keskittymissä mainita jostain ”taustasta”, kuten nyt ahkeriasti tehdään mm. Suomessa, kun katolisuudesta tai luterilaisuudesta uskoontulleet liittyvät Helluntaipäivän Kastajaliikkeeseen.
” … kun katolisuudesta tai luterilaisuudesta …”
piti olla: kun helluntalaisuudesta, esim. perheenjäsen, alkaa katoliseksi tai luterilaiseksi.”
Näitä vuotoja on muutama, mutta nostetaan esille kuin niitä olisi esim. täällä Suomessa merkityksellisesti paljon.
Kaikki lähetystyö Euroopassa, koskien Helluntaipäivän Kastajaliikettä on suoritettu vain katolisten ja luterilaisten parissa.
Reijo, luin useampaan kertaan kolme viestiäsi ja yritin ymmärtää, mitä haluat sanoa. Vaikeaa se on. En oikein ymmärrä.
Mitä ajattelet siitä, että hyväksyisimme kaikki nekin kristityiksi, joilla on erilaisia mielipiteitä?
Heikki,
Valitan! Tämä on ollutkin yleisin ulospääsy itse asiasta. Toivon, että käsität, että asian vierestä ei ole vaikea eikä haasteellista puhua. Ehdottaisin kuitenkin, että kommentoisit vain sen verran kuin käsität, eikä kukaan siitä sinua moittisi.
Heikki,
”Mitä ajattelet siitä, että hyväksyisimme kaikki nekin kristityiksi, joilla on erilaisia mielipiteitä?”
Jeesuksen seuraaja on tullut uskoon ja sen merkiksi kastettu (upottamalla). Heitä on vain vähän, eikä se, mitä he hyväksyvät voi erota mitä Jeesus hyväksyy.
On ilmeistä, että otsikon ”kristitty” alla on kaikki, jotka herran nimen mainitsevat, vaikka Raamattu painottaa juuri tätä seikkaa, 2Tim.2:
19 Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
Kohdistus on niille, jotka Herran nimeä käyttää. Pitäisikö minun jättää tämä kohta huomioimatta? On myös muistettava, että tämä mainita on läpi Raamatun, tiivistyen Ilm. 22:
11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen
Kyllä ihmiset ihmisinä ovat minulle samanarvoisia, enkä heitä erottele, enkä tuomitse, koska Jumala itse tekee sen Sanassaan. Uskon, että siitä mainitseinen on niiden kristittyjen velvollisuus, jotka seuraavat Jeesusta.
Heikki P.,
”Raamattu on tosi kiinnostava kirjakokoelma. Sitä ei kannata lukea vain yksin, vaan myös yhdessä, keskustellen.”
Olen useassa yhteydessä maininnut lähes elinikäisen katolisessa yhteiskunnassa elämisestäni. Lisäisin tähän myös ympäröivan luterilaisuuden yhtä kauan ja jopa samanaikaisesti. Kummassakin ympäristössä elin Jeesuksen seuraajana, joihin nk. helluntalaisuus, tai paremminkin Helluntaipäivän Kastajaliike kuului. Tämä viimeinen ”tunnustuskunta” on yksiselitteisin. Eli ei ole kysymys kirkollisesta järjestäytymisestä, vaan niistä, joiden oppi on Apostolien Tekojen toinen luku.
Kirjakokoelma eli Raamattu on elävä Sana, mutta aktivoituu eläväksi vain vastaanotettuna, mikä tapahtuu, kun uskova sitä lukee tai Jumalaa kohti jopa silmät ummessa hapuileva sitä lukee, koska Hän ei ole kaukana yhdestäkään, vt. Apt. 17:27.
Katolisuus, idän ja lännen, lestadiolaisuus ja yleensä luterilaisuus, opettavat, ettei Raamattua yksin luettaisi, ei asioissa sisällä olevat eikä muut. Kuriositeettina mainitsen, että Taize-liike toimintakeskuksessaan ja muissa sessioissaan, isoissa ja pienissä käyttää vain muutamaa kohtaa Raamatusta ja muutamalla sanalla tuettua melodiaa.
Raamatun luku on ollut RKK:n kielto, aina Vatikaani toisen jälkeiseen aikaan asti. Sen jälkeen sen lukemisesta on varoitettu. Italian ja Sveitsin puolella helluntaiseurakuntiin on tullut paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon itsekseen Raamattua lukemalla. Minunkin paikallisessa pienessä seurakunnassa heitä oli useita.
Heikille:
Jos et tätäkään käsitä, niin anna asian olla ja olen tyytyväinen, ettet poista kommenttejani.
”Kirjakokoelma eli Raamattu on elävä Sana.” Tätä saan taas painottaa: elävä Sana on Kristus. Näinhän Raamattukin asian ilmoittaa. Emme saa korottaa kirjakokoelmaa sen Herran yläpuolelle, minkä se meille osoittaa.
Reijo, uskomme kohde ei ole Raamattu, vaan Jumala, joka Raamatussa puhuu. Jeesus hylkäsi isien perinnäissäännöt. Onko kastettu vettä valelemalla vai veteen upottamalla, ei ole olennaista. Pikemminkin se muistuttaa noita perinnäissääntojä. Älä kerää irtojakeita korvasyyhyysi. Koeta ymmärtää kokonaisuus.
Heikki, olemme siis pitkälti samaa mieltä fundamentalismista (ja literalismista). Mutta ymmärrän tuon tulkintaperinteen ajattelua.
Sen sijaan eroamme siinä, että ymmärrän Raamatun kuitenkin nimenomaan Jumalan puheeksi (sanaksi) meille ihmisille ja sellaisena lähtökohtaisesti luotettavaksi ja meitä velvoittavaksi. Myös silloin, kun oma aikamme ei tahdo tähän suostua. Common sense -kirjaimellinen ja tekstien syntyajan kulttuurin huomioiva tulkinta, joka seuraa uskon sääntöä ja uskontunnustuksia, johtaa pitkälle.
Olen sitä mieltä, että pelkkä yhteinen keskustelu ei välttämättä johdata meitä löytämään sen sanomaa tähän päivään, jos keskustelijoilla ei ole yhteistä uskoa ja halua sitoutua Sanan alaisuuteen. Kuten A. H. Francke asian ilmaisi: Raamatulla on ulkoinen ja sisäinen selkeys, joista jälkimmäinen vaatii Pyhää Henkeä ja uskon avaamaa ymmärrystä. Monista asioista ja tekstien tulkinnoista saamme varmasti olla eri mieltä. Ja kuitenkin: prophetia olkoon uskon kanssa yhteinen kuten Biblia asian sanoittaa.
Tuli taas tuplana. Tämän saa poistaa 🙁
Marko, hyvä että löydät yhteistä. Minusta nämä 2 asiaa liittyvät yhteen:
– että Jeesus kirkon uskon mukaan oli tosi ihminen ja tosi Jumala, ja
– että Raamattu on sekä Juumalan että myös ihmisten puhetta. Sekä jumalallinen että inhimillinen.
P.o. Jumaln
Katsokaa! Painovirhepaholainen työssä!