Muuan savolaisseurakunta on virittänyt itselleen mielenkiintoisen miinan kun se on hakuilmoituksessa päättänyt edellyttää raamatullisuutta pian valittavalta uudelta kirkkoherraltaan.
Kyseinen seurakunta on päättänyt, että kirkkoherra valitaan kirkkovaltuustossa. Siinä ei ole moittimista, vanha – vaihtoehtoinen – tapa valita kansanäänestyksellä ei kuulu nykymaailman aikaan.
Seurakunnan laatimassa hakuilmoituksessa siis edellytetään uudelta kirkkoherralta muun ohessa ”raamatullisuutta”. Julkisuudessa entinen kirkkoherra selventää, mitä kirkkovaltuusto on tarkoittanut. Seurakunta haluaa turvallista linjaa edustavaa ehdokasta. Maalaisseurakunnassa, jossa seurakuntaväki on iäkästä, liberaalit näkemykset eivät ole suosiossa. Termi raamatullinen viittaa klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen. Linjauksella ei kuitenkaan ole tarkoitus karkottaa naishakijoita. Naispapit hyväksytään. Sen sijaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vedenjakaja.
No mikä sitten on se miina, jonka seurakunta meni itselleen virittämään? Kun valtuusto valitsee viranhaltijan, sen päättämät ja ilmoittamat kelpoisuusehdot ratkaisevat sen, kuka viran hakijoista on valittava kirkkoherraksi. Kirkkolainsäädännön edellyttämät viralliset kelpoisuusehdot ovat pohjalla ja voimassa, mutta valtuuston ilmoittamat lisäedellytykset tulevat lisäksi. Se siis tarkoittaa, että jos joku hakijoista sitten valittaa virkavalinnasta sen perusteella, että hänet on sivuutettu raamatullisuus –edellytyksen puuttumisen tai valitun henkilön valintaan vaikuttaneen, mutta valittajan mielestä väärän raamatullisuuden perusteella, raamatullisuus ja sen ulottuvuudet tulevat valinnasta tehdyn valituksen johdosta”maallisen” tuomioistuimen arvioivaksi ja ratkaistavaksi .
Ovatkohan päätöksen tehneet henkilöt tulleet ajatelleeksi, että heidän uuden kirkkoherransa raamatullisuuden viime kädessä arvioi ”maallinen” hallintotuomioistuin? No, niin makaa kuin petaa.
Juristi on tietysti onnellisimmillaan, kun mielenkiintoiseen oikeustapaukseen saadaan tuomioistuimen arvovaltainen ratkaisu. Mutta en tiedä tuleeko kirkko ja asianomainen seurakunta siitä sitten ihan yhtä onnelliseksi.
Kiitos blogista! Kirkollinen työhönotto kiinnostaa, etenkin silloin jos valintakriteeriksi julkisesti mainitaan suhtautuminen naispappeuteen tai homoseksuaalisuuteen.
Kopioin tähän tätä asiaa koskevan K24-uutisen yhteyteen kirjoittamani kommentin:
http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/yhdenvertaisuus
Ja pätkä edellämainitusta linkistä löytyvästä tekstistä:
“Syrjintä on kielletty työhön otettaessa, työnteon aikana ja työn päättämistilanteissa. Työnantaja voi syyllistyä syrjintään jo ennen varsinaista työhönottoa valintakriteerien asettamisessa tai työpaikkailmoittelussa”.
Julkisesti on nyt tehty selväksi (Kotimaa-lehdessä julkaistussa hakuilmoituksessa) muun muassa se, että “seurakunta pitää kirkkoherran viran hoitamisen edellytyksinä hengellistä johtajuutta, hallinnon taitamista, talouden tuntemusta, henkilöstöjohtamisen taitoa ja raamatullisuutta”. Ilmoituksen sanamuotoja on ilmoituksen julkaisemisen jälkeen K24-haastattelussa (eli julkisessa haastattelussa, jota todennäköisesti lukevat myös potentiaaliset viranhakijat) selvennetty seurakunnan viranhaltijan eli kirkkoherran taholta muun muassa seuraavasti (pätkä Joroisten kirkkoherran K24-haastattelutekstiä):
“– Termi raamatullinen viittaa klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen, Karjalainen selventää. Linjauksella ei kuitenkaan ole tarkoitus karkottaa naishakijoita. Naispapit hyväksytään Karjalaisen mukaan Joroisissakin. – Sen sijaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vedenjakaja.”
Savolaisille sitä sattuu, mutta on siinä omat riskinsäkin.
Risto Voipio :”Ovatkohan päätöksen tehneet henkilöt tulleet ajatelleeksi, että heidän uuden kirkkoherransa raamatullisuuden viime kädessä arvioi ”maallinen” hallintotuomioistuin? No, niin makaa kuin petaa.”
Niinhän se on, että sekulaarin maallisen regimentin lainsäädäntö ratkaisee mikä kirkossa on oikein ja mikä ei. Toivottavasti yksikään maallisen regimentin lainsäädännön miinoja hyväksikäyttävä ei vaikeuta oman liksansa lisäämiseksi tilannetta alueella, jossa ”alueen yleisestä kehittämisestä” vastaa Joroisissa Etelä-Savon ja Varkaudessa Pohjois-Savon maakuntaliitto.
Ei (”maallinen”) tuomioistuin suinkaan ratkaise, mikä on raamatullisesti oikein tai väärin. Se ratkaisee tässä fiktiivisessä esimerkkitapauksessa sen, onko seurakunta noudattanut asettamaansa kelpoisuusehtoa lainmukaisella tavalla. Ja sen, miten virantäyttöä on arvioitava siihen nähden, että juuri noin muotoiltu ja spesifioitu kelpoisuusehto on asetettu. Ja tuomioistuimen tähtihetket alkavat silloin, kun eri osapuolet yrittävät parhaansa mukaan osoittaa tuomioistuimelle, mitä raamatullisuutena itse kunkin osapuolen mielestä olisi pidettävä. Silloin keskiöön nousee se, miten seurakunta on kelpoisuusehtonsa määritellyt ja julkistanut.
Risto
Olen kokevani tekstissäsi savolaisten harkintakyvyn halveksuntaa, ikään kuin Joroisissa ei oikein tiedettäisi minkälaiset kriteerit
h e i d ä n
mielestään olisi aiheellista ottaa huomioon
h e i d ä n
kirkkoherraansa valittaessa.
Jokainen joka on laatinut erilaisia ilmoituksia ovat ne sitten urakka- tai hakuilmoituksia on täysin tietoinen siitä että ennalta ilmoitetut seikat vaikuttavat asian myöhempään käsittelyyn.
Siinäpä savolaiset soppansa nielevät.
Matias hyvä, ei päätöksen kriittinen ja perusteltu tarkastelu ole toisin ajatelleen harkintakyvyn halveksuntaa. Ainakaan minun ymmärtääkseni. Silloinhan kaikki keskustelu ja mielipiteiden vaihto osoittamatta ”halveksuntaa” olisi mahdotonta.
Risto
Ok.
Entä miten on pääkaupunkilaisten kriittisyys Helsingin hiippakunnan alueen ratkaisuihin? Onko niitä tarkasteltu samalla tavoin kriittisin silmin?
Toisinaan ulkopuolisesta joka ei ole nähnyt seurakuntien tarkemmin määrittelemiä erityisvaatimuksia, tuntuu oudolta nähdä että joku vain muutama vuosi sitten valmistunut yhden maisteritutkinnon suorittanut on ohittanut vaalisijalle asetettaessa ansioituneen lääninrovastin, jolla on korkeampi pastoraali ja useampi maisteritutkinto takanaan samalla kun tohtorintutkinnon suorittanut jätetään kokonaan ulkopuolelle vaalisijan.
Ajattelen vain että jos on kriittinen, niin voisiko olla kriittinen tasapuolisesti.
En ole seurannut Helsingin hiippakunnan virantäyttöjä enkä siksi voi niitä kommentoida. Blogini perusviesti oli se, että virkojen kelpoisuusehtojen pitää olla selkeitä ja myös todennettavia, jopa mitattavia. Kirkkoherran työssä tarvitaan muodollisen kelpoisuuden ohella mm. hallinto- ja johtamiskokemusta, johtamis- ja vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, kykyä päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen sekä kykyä toimia henkisen paineen alaisena sekä kritiikinsietoa. Tällaiset taidot ja kokemus tai niiden puuttuminen ovat todennettavissa ja myös tarvittaessa riitautettavissa valitustilanteessa. Sen sijaan uskovaisuus, tunnustuksellisuus, raamatullisuus, liberaalisuus, konservatiivisuus, vapaamielisyys, turvallisuus yms ovat sisällöltään epämääräisiä sekä mahdottomia todentaa tai mitata objektiivisesti. Ne ovat sen sijaan oivallisia lyömäaseita juuri epämääräisyytensä ja subjektiivisuutensa vuoksi. Lisäksi ne ovat valitustuomioistuimessa todella vaikeasti argumentoitavissa ja arvioitavissa, kun tuomioistuin yrittää ratkaista, onko virantäytössä menetelty laillisesti.
On todella hyvä kehitys se, ettei tohtorintutkinto tai useampi akateeminen tutkinto tai muu ylhänen koulutus automaattisesti avaa tietä vaalisijoille kirkkoherran vaalissa. Tohtorin tutkinnon suorittanut voi olla hyvä johtaja, mutta itsestään se tai useampi akateeminen tutkinto ei anna riittäviä valmiuksia kirkkoherran virkaan. Kirkkoherra on ja hänen tulee olla johtaja. Tunnen monia tohtoreita, jotka ovat hyviä esimiehiä ja johtajia. Ja tiedän useita tohtoreita, joita ei olisi pitänyt koskaan päästää johtamistehtäviin onnettomuudeksi itselleen, työyhteisölleen ja läheisilleen.
Edellisessä Joroisten kirkkoherranvaalissa oli mukana hakija jolla tietääkseni oli kaksi tohtorintutkintoa ja kolme maisterintutkintoa. Häntä ei valittu. Valituksi tuli nykyinen kirkkoherra, joka osaa hoitaa hallinnon erinomaisesti.
Pientä filosofointia.
Yhteiskuntamme maksaa suuria summia kansalaistemme kouluttamisesta. Jotenkin on ilmausta yhteiskuntamme rakenteellisesta ongelmasta se ettei tämä julkisilla rahoilla ylläpidetty laitos pysty tuottamaan sellaisia oppimistuloksia että toiset julkisoikeudelliset laitokset voisivat hyödyntää niitä sataprosenttisesti. On yhteisten varojen hukkakäyttöä sellainen että eri puolilla pitää vielä järjestää rinnakkaiskoulutusta jotta varsinaiset tehtävään sopivat voitaisiin löytää ja varustaa työtään varten.
Suorastaan yhteiskuntamme sairauden merkki on se että yhden laitoksen edustajana varaoikeuskansleri yrittää panna kapuloita toisen julkisoikeudellisen laitoksen eli kirkon rattaisiin. Minusta näyttää että tuolloin hän ei ole ajatellut sitä julkisoikeutemme perusperiaatetta, että julkisoikeudellisten laitosten pitäisi toimia yhteistyössä toinen toistaan tukien. Kun tämä nähdään niin uskonnonvapauslaki on silloin samaan luokkaan kuuluva laki kuin mitä yleisestä asevelvollisuudesta on mahdollisuus väistää kun säädöksissä mainitut edellytykset täyttyvät.
Kirkolle kaikki on mahdollista, ja Jumalalle.
Ongelmallisuutta lisää se, että työnantajan ja esimiehen velvollisuuksiin kuuluu (myös kirkossa) yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain noudattaminen. Kirkollisen työnantajan tulee edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa suunnitelmallisesti.
Ote yhdenvertaisuuslaista:
”7 §
Työnantajan velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
Työnantajan on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikalla ja työpaikan tarpeet huomioon ottaen kehitettävä työoloja sekä niitä toimintatapoja, joita noudatetaan henkilöstöä valittaessa ja henkilöstöä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Edistämistoimenpiteiden on oltava toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia. ”
Kun työnantaja nyt siis hakee kirkkoherraa, jolta edellytetään ”raamatullisuutta” ja ”turvallisuutta” – vedenjakajana suhtautuminen homoseksuaalisuuteen – niin miten tämä suhteutuu yhdenvertaisuuden edistämisvelvotteeseen? Entä miten tällaisilla kriteereillä valittu kirkkoherra kykenee esimiehenä suoriutumaan yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteesta seurakunnassaan?
Onko Joroisten seurakunta ylipäätään (mm. työturvallisuuden suhteen) turvallinen paikka homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuville työntekijöille? Entä samasukupuolisissa suhteissa eläville työntekijöille?
Ovatko homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvat – tai samasukupuolisissa suhteissa elävät ihmiset – ylipäätään tervetulleita Joroisten seurakuntaan? Olisiko heidän kannaltaan turvallisinta mennä jonnekin muualle?
Sari R-L :”Ongelmallisuutta lisää se, että työnantajan ja esimiehen velvollisuuksiin kuuluu (myös kirkossa) yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain noudattaminen. ”
Pakkoluovutetulta alueelta sotaa paenneen vaille maanhankintalain korvauksia ja muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa jätetyn pienyrittäjän ja hänen 1918 punaorvoksi jääneen äitinsä jälkeläisenä pitäisin suuni kiinni yhdenvertaisuus- tai tasa-arvolain noudattamisesta. Koskevatko kyseiset lait vain sukupuolivähemmistöjä? Kun olet asiaan niin perusteellisen perehtynyt, niin voitko kertoa kuinka monta prosenttia sukupuolivähemmistöihin kuuluvista todella uskoo Jumalaan ja Raamattuun muussa mielessä kuin tavoitteen romuttaa yhteiskunnan kristillinen arvopohja ”uhriutumisellaan”.
”Ovatko homoseksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvat – tai samasukupuolisissa suhteissa elävät ihmiset – ylipäätään tervetulleita Joroisten seurakuntaan? Olisiko heidän kannaltaan turvallisinta mennä jonnekin muualle?” Sari
Minkälaisen turvallisuusuhkan ajattelet yllä mainitsemisesi ryhmien kohtaavan Joroisissa?
Salme Kaikusalo :”Minkälaisen turvallisuusuhkan ajattelet yllä mainitsemisesi ryhmien kohtaavan Joroisissa?”
Vietimme lapsuutemme ja nuoruutemme Joroisissa enkä huomannut, että kenenkään siellä olisi tarvinnut pelätä sen enempää kuin muillakaan paikkakunnilla. Yksi sikäläiseen seksuaalivähemmistöön kuulunut oli jopa ihastunut nykyiseen puolisooni, mutta ei hän seurakunnan palkkalistoille pyrkinyt. Asuimme Joroisissa, kun saimme äänioikeuden, ja ,heh-heh, ensimmäisen vaaleissa antamani äänen sai ainakin KD:ssa tunnettu Porno-Ronkaiseksi sanottu Olavi Ronkainen.
Sari R-L,
Joroista pelkääville aikuisille tiedoksi, että pienet lapsemmekaan eivät ole pelänneet paikkakunnalla. Kun he olivat pieniä, vietimme usein kesä- ym. lomia Joroisissa ja lapset kuuntelivat aina mielellään, kun Joroisiin silloisten vallankäyttäjien vastustamaa Karjalaan jääneiden muistomerkkiäkin aikoinaan puuhaamassa ollut isäni kertoi heille lapsuutensa Karjalasta.
Myöhemmin yksi heistä kirjoitti ”Minun maailmassani karjalaisuus on aina ollut jotain, millä olen suorastaan ylvästellyt, ei koskaan kipeä muisto tai hyvittämättä jäänyt suru. – – Ne paikat ovat olleet ja ovat yhä tärkeitä ihmisille, jotka ovat minulle rakkaita. Sitä myöten kaartuu silta Päivölän rannasta minun elämääni ja minun maisemiini. Ukin kesämaa oli Inkilässä, ja niistä tarinoista se nivoutui osaksi minun lettu-, uinti- ja mansikkakesiäni Savossa ja Hämeessä.- – Menetyksen kipu on poissa, mutta ei kai sitä perinnöksemme tarkoitettukaan. Emme me ”maattomat” unohda juuriamme, koska ne juuret ovat kiinni teissä, ukit ja mummit, isät ja äidit.”
Lapsellista löpinää ja aina samaa. Luuletko sinä todella että kirkkoherran tehtävissä on joku abstrakti yhdenvertaisuuden edistäminen jotenkin keskeisellä sijalla? On kyse mistä tahansa asiasta niin sinä olet aina paikalla tyrkyttämässä samaa roskaa.
Ei Joroisten tulevan kirkkoherran tarvitse nauttia TK-liikkeen luottamusta. Joroisissa ei liikkeestä nähdä edes pahaa unta. Anna seurakunnan ihan itse valita kirkkoherransa. Onneksi sinulla ei ole siellä ääni- eikä myöskään valitusoikeutta päätöksestä.
Kirjoitin Sari R-L:n kommenttiisi vastauksen tuolla toisessa keskustelussa. Tässä haluaisin vielä ihmetellä ja kysyä.
Kun kerran tarkoitat sitä että kaikkiin töihin pitää ottaa ensijaisesti homoseksuaali, jos hän täyttää muuten kelpoisuusvaatimukset niin mikset kirjoita sitä suoraan ulos? Nyt tämä vaikuttaa ihan kuurupiilolta ja pelleilyltä.
Risto
unohditko ettei monijäsenisen viranomaisen jäsenen tarvitse perustella äänestyskäyttäytymistään. Valituksi tulee se joka saa eniten ääniä.
Päätökseen ei toki voida kirjata laittomia perusteluja.
Vaikka yksittäinen äänestykseen osallistunut ei ole velvollinen lausumaan perusteluja kannalleen, seurakunnan päätöksentekoviranomainen joutuu valitustuomioistuimessa osoittamaan miten se on päätökseensä päätynyt. Erityisesti tilanteessa, jossa valitus on tehty syrjintäperusteella, seurakunnan viranomaisen on voitava osoittaa, ettei se ole syrjinyt. Se on aika haastava tehtävä, ja siinä ei riitä, että ”näin nyt äänestettiin, sori siitä”.
Tämä keskustelu on nyt jokseenkin lahjakkaasti irtaantunut alkuperäisestä blogista ja sen sisältämästä viestistä. Ja se siis oli, että valintakriteerien pitää olla selkeitä, todennettavissa olevia ja läpinäkyviä. Mitä tulkinnanvaraisempi kelpoisuuskriteeri on, sitä varmemmin tulee matkaan mutkia.
On totte että perustuslain 6 § tarkoitama yhdenvertaisuusperiaate koskee myös kirkkoherran vaalia ja papinvirkoja yelisemminkin. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa muihin nähden eri asemaan, mutta papin virassa on hyväksyttävää edellyttää sitoutumista raamattuun. Papin tehtävät liittyvät keskeisesti uskonnonharjoittamiseen.
Samasta syystä yhdenvertaisuuslain säädökset eivät kaikiltaosin koske papinvirkoja. Opillisia valintakriteerejä ei voida tutkia yhdenvertaisuuslain pohjalta. Huomaa että yhdenvertaisuuslaki on muuttunut vuoden 2015 alusta lukien.
Jos siis joku valittaisi hallinto-oikeuteen, että hänen raamatullisuuttaan on arvoitu virheellisin kriteerein, joutuisi hallinto-oikeus toteamaan ettei raamatullisuuden arvointi kuulu sen toimivaltaan, eikä asiaa muutoinkaan voida tutkia yhdenvertaisuuslain nojalla.
Koska kirkkoherran tulee olla kirkon pappisvirassa, on raamatullisuus vaatimus tehtävässä jokseenkin itsestään selvyys. Kirkkoherran virkaan ei siis ainakaan pitäisi olla kelpoinen, jos henkilö on ilmeisen epäraamatullkinen. Silloinhan kyseisen kandidaatin pitäisi olla jo muutoinkin piispansa puhuttelussa.
Sikäli kun hakijalla raamatullisuus kriteeri täytyy, henkilö on siltgäosin kelpoinen ei sitä muutoin tarvitse käyttää ansiovertailuperusteena. Vertailuesimerkki. Jos tehtävään olisi kelpoisuusvaatimuksena vaikkapa vähintään viiden vuoden käytännön kokemus seurakuntapapin työstä, ei esimerkiksi viisitoista vuotta palvellut olisi vällttämättä yhtään sen ansioituneempi kuin seitsemän vuotta palvellut. Molemmilla kelpoisuusehto täyttyisi.
Jostain mieleni uumenista nousi tähän Joroisten uutiseen liittyen sanonta, jonka lanseerasi tuomiorovasti Pikkarainen, se on ”etelän valopäät”. Käykö tässä niin, että jotkut ”etelän valopäät” tekevät tästäkin kirkollisesta ilmoituksesta kantelun?
Periaatteessa valintakriteerien pitää olla sellaisia että niiden avulla voidaan mitata pätevyys. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi sellaiset perusteet kuin miten hyvin on hoitanut jotain hommaansa jäävät hyvinkin arvostelijoitten mielikuvien varaan. Jotkut seikat toki on nähtävissä, mutta arvio jää kuitenkin henkilöitten mielikuvien varaan.
Kun sitten ajatellaan mitä juridisesti on ajateltavissa raamatullisuudella kirkon yhteydessä niin tämä on katsottavat kirkkolain mukaisesti. Tähän on kirkkolaissa selkeät pykälät. Kirkkolain ensimmäinen ja toinen pykälä puhuvat raamatusta kirkkoyhteisön yhteydessä. ”Raamattu” ja ”Jumalan sana” ovat koko kirkon peruspilarit.
Näin ollen kirkkolain näkökulmasta monet raamattukysymysten erimielisyydet on näiden kirkon perustavien pykälien valossa jätettävä syrjään ja nähtävä raamatullisuus kirkon perustavana suuntaviivana.
Näiden pykälien valossa siis on lähinnä arvioitava miten kirkon varsinainen perustehtävä tulee ilmi hakijoitten toiminnassa eli miten hyvin hakijat ovat sitoutuneet kirkkoon ja sen perustaan ja siitä nousevaan tehtävään.
Pieni historiallinen esimerkki mitä tuo kirkon ja kulttuurin yhteisöllisyys merkitsee kovissa kriisitilanteissa. Kun noin sata vuotta sitten turkkilaiset järjestivät armenialaisten kansanmurhan, niin rtunnsumerkkinä armenialaisuudelle oli kristinusko. Muutamille annettiin vaihtoehto joko kääntyä islamiin tai kuolla. Suurin osa valitsi kuoleman. Ja huomattakoon tämä: myös sellaiset, jotka yksityisissä subjektiivisissa sanoissaan olivat sanoneet itseään ateisteiksi, valitsivat mieluummin kristittynä marttyyrina kuolemisen kuin islamiin kääntymisen.
Sillä seikalla että kirkkolaissa raamatullisuus on pantu yhteisön perustavaksi ohjenuoraksi, se samalla muuttuu luonteeltaan yhteisölliseksi. Niinpä yksittäinen sanailu ja persoonalliset painotuserot eivät voi olla ratkaisevia, vaan se miten raamatun käyttö toteutuu yhteisön elämässä.
Raamatullinen voi tarkoittaa myös beckiläistä biblisismiä, siis aikoinaan merkittävää hengellistä liikettä. Tuskinpa tässä ihan sitä tarkoitetaan. Suora viittaus johonkin kirkkomme herätysliikkeseen ei taida sopia hakuilmoitukseen. Miten paljon mahdetaan käyttää peitettyjä vihjeitä, joista hakijoiden toivotaan ymmärtävän, että haetaan esimerkiksi herännyttä tai lestadiolaista kirkkoherraa?
Mikä se ”peitetty vihje” on tässä Joroisten tapaiksessa? Miten se luetaan rivien välistä?
Eiköhän tuo ’raamatullinen’ ole tässä jo avattu: ”Termi raamatullinen viittaa klassisen kristinuskon mukaiseen Raamattu-uskollisuuteen. Linjauksella ei kuitenkaan ole tarkoitus karkottaa naishakijoita. Naispapit hyväksytään. Sen sijaan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on vedenjakaja.” Pohdin edellä kirkollisia hakuilmoituksia laajemmin. En tiedä, kirjoitetaanko niihin rivien väliin mitään. Siksi kysyn, kun pidän sitä kuitenkin mahdollisena. Olen aikoinani ollut mukana valitsemassa työntekijöitä seurakuntaan ja huomannut joitakin lausumattomia toiveita olevan ilmassa.
Martti Pentti :”En tiedä, kirjoitetaanko niihin rivien väliin mitään. ”
Olen Joroisten kirkkopolitiikassa sen verran ”suviuuno”, että emme lapsina saaneet osallistua evl.kirkon kerhoihin ja toimintaan, kun meillä oli se ”ortodoksisuus”. Puolisoni kuitenkin sai osallistua niihin ja oli mukana mm. kanttorin johtamassa nuorten orkesterissa. Olemme keskustelleet näistä asioista ja käsitykseni on, että Joroisten seurakunnassa ”ei kirjoiteta mitään rivien väliin.”
Seuraavaksi voimme kysyä, ovatko rivien välistä luettavat (kuten on väitetty olevan) asiat epäraamatullisia?
En kysele tästä mahdollisesta piiloviestinnästä paheksuakseni, vaan kiinnostuneena. Keskustelun ainoa tarkoitus ei liene joko kannattaa tai vastustaa jotain.
”Raamatullinen”… Hmmm… ”Sanoilla on se merkitys, minkä minä niille annan. Ei sen enempää, eikä sen vähempää” (Tyyris Tyllero kirjassa Liisa ihmemaassa).