Luomiskertomuksessa mainitaan kaksi toimialaa, jotka annettiin ihmiselle tehtäväksi: Viljellä ja varjella! Kuinka ollakkaan, juuri näistä asioista on ollut lähiaikoina kovimmat väännöt eduskunnassa ja myös osin mediassa. Maatalous antaa meille pötyä pöytään ja rajan vartiointi suo meille rauhalliset olot. Miksi nämä kaksi asiaa ovat niin kiivaiden tunnekuohujen aiheita?
Kirjoitin taannoin blokin: Tie tehomaatalouteen. Aikoinaan Suomessa asui suhteellisen onnellinen kansa osittain asutustoiminnan seurauksena. Peltoviljely ja karjatalous olivat sulassa sovussa ja hyödyttivät toisiaan. Lanta pitäisi aina palauttaa sinne pellolle, mistä se on syöty eli tuotettu. Pelto voi hyvin ja vesistöt samoin, kun ei kakita niihin.Kun politiikka lainehtii, niin joskus suuri kortisto on hyvä ja taasen toisella kerralla sitä koitetaan pinentää tempputyöllistämisellä.
Kun emännät otettiin teollisuuden palvelukseen alkoi maatilan koneistaminen, koska isäntä ei käsipelillä pystynyt tekemään kaikkea. Välillä tilakokoa piti suurentaa, sehän on pakko kosta koneita piti hankkia ja ne maksavat maltaita. Nyt on suuruuden ongelma ja lanta ei menekkään entisellä systeemillä pellolle. Siitähän tulisi biokaasua, jos kaikki käytettäisi , niin energiatoimintaan tulisi väljyyttä ja jäämä kelpaa edelleen pellolle. Näyttää siltä, että maatalous on ongelmissa tempoilevan politiikan takia ja mikä pahinta uhrit syyllistetään merien saastumisesta, vaikka merta ei ole lähelläkään.
Rajan vartiointi on toinen kuuma peruna. Vapaa liikkuminen on vain niiden valtioiden kesken, jotka ovat liittyneet siihen sopimukseen. Eu:n ulkoraja on raja, jossa on oikeus katsoa ketä tänne tulee. Joku sanoi joskus: Kun aseet puhuvat, silloin lait vaikenevat. Jos sotilaallisen vaikuttamisen merkeissä laitetaan ihmisaalto menemään toiseen maahan, niin pitäisikö sanoa kaikille : Tervetuloa ja viihtykää niin kuin taidatte. Siinäkin tavallaan uhrit syyllistetään. Pakolaiseksi lähtevällä pitäisi olla oikeus tietää minkälaisiin oloihin on pyrkimässä. Hädänalaisimmillahan on tuskin mahdollista matkustaa tuhansia kilometrejä ja maksaa salakuljettajille kynnysrahoja. Onko niin, että kansainvälinen oikeus ja järjestyksenpito ei voi vaikuttaa päämiehiin, jotka kohtelevat omiaan kaltoin, tai rampauttaa naapuriaan.
Kirkko onaina olut maapalloa voimakkaasti tuhoavien elinkeinojärjestelmien tukena.
Muutama fakta: Rakennusteolisuuden betoniin tarvitsema hiekka on loppumassa. Sitä kuluu yli 50 miljardia tonnia vuodessa. ärimmäine kuivuus haihdutta mailmanvesivarannot j esim. Australiasta on jo loppumassa makea vesi.Mehiläiskato uhkaa ruuantuotantoa. Infra onhajoamssa , esim. yksin Usa:ssa on rappeutumassa 48 000 siltaa.
Meret ovat muuten aina yhtä lähellä kuin niihin esim.maalatousmaiden halki laskevat joet. Itämeren rehevöityminen johtuu siitä, että mereen on vuosikymmenien ajan päässyt liikaa ravinteita, eritysesti fosforia ja typpeä. Niitä tulee ennen kaikkea maa- ja metsätaloudesta, mutta myös esimerkiksi teollisuuden ja kotien jätevesistä sekä liikenteestä.
Sananmukaisesti, päin helvettiä ollaan menossa. Tai se on jo maanpäällä, eikä jossain uskovien fantasioissa.
Elinkeinoelämät perustuvat aivan liikaa tavaratuotantoon, jonka raaka-aineidenhankinta, tuotteiden tekeminen ja kauppalogistiikka tuhoavat luontoa tehokkaasti.
Muta ei hätinä,temmataahna oikeat ihmiset tuhon keskeltä taivaaseen…
Korjaantuisikohan nuo Sepon mainitsemat asiat, jos kirkko katoaisi maailmasta?
Jospa se kirkko ja sen jäsenet alkaisivat vähän vähemmän kerskakuluttaa itse ja saarnata ja tooimia enemän moista mielettömyyttä vastaan. Saattaisi auttaa.
Kirkko ei ole pystynyt siihen, mikä oli tarkoitus. Esimerkiksi ihmisen ahneuden suitsimiseen. Kirkko antaa päinvastaisen mallin (antakaa rahanne tänne, niin pääsette taivaaseen). Tuotantolinja toimii hyvin.
Kolmaskin toimiala annettiin tehtäväksi: täyttää maa eli lisääntyminen.
Me olemme riistäneet Afrikan rikkaudet ja temme sitä yhä. Tuolle maanosalle ei ole jäänyt muuta rikkautta kuin sen omat lapset. Vain köyhissä maissa väestö lisääntyy vauhdilla. Riistämällä köyhiä maita, joudutamme väestörjähdystä.
Jostain luin taannoin tarinan: Afrikan maa tuottaa puuvillaa. Vaihtotalous toimi niin, että yhdellä isolla puuvillapaalilla sai yhden sopivan traktorin, näin elettiin aikansa. Kunnes Länneltä tulee asiamies ja sanoo: Meillä on inflaatio vaikuttanut niin, että tarvitsemme kaksi paalia yhtä traktoria kohti. Afrikkalainen ihmetteli, miksi meillä ei ole inflaatiota. He olisivat yhtäläisesti voineet vaatia kaksi traktoria yhdestä paalista. Nyt on tasauksen aika Teollisuusmaat ovat syöneet Afrikan pöydästä aikansa, nyt maksetaan viiveellä sitä velkaa.