Vanhan testamentin käännöshankkeemme VT2028 on tiukasti aikataulutettu: kunkin kirjan kääntämisajankohta oli tiedossa suhteellisen tarkasti jo ennen hankkeen alkua. Käännettävää on paljon ja kääntämisessä on mukana monta omilla tahoillaan kiireistä asiantuntijaa. Ei siis ihme, että tehtävät ja ennen kaikkea kokoukset on kalenteroitava mielellään vähintään vuotta etukäteen. Kääntäjänä seuraan pitkälti yhdessä suunniteltua aikataulua mutta laadin jatkuvasti myös viikko- ja päiväkohtaisia aikataulusuunnitelmia omaksi avukseni. Ilman kelloa ja kalenteria kääntäjäparka olisi pian pahassa pulassa.
Mutta mitä sanoo ajasta ja aikatauluista käännökset kohde, Vanha testamentti? Kurkkaa tästä kolme pointtia!
Luonnollisessa rytmissä?
Kello ei Vanhassa testamentissa raksuta taustalla. Sen sijaan asiat tapahtuvat ”auringon laskiessa” (Joos. 10:27), siihen mennessä ”kun aamu valkenee” (Tuom. 16:2) tai ”päivän ollessa kuumimmillaan” (1. Sam. 11:9). Vuodenkiertoa jaksottavat juhlat, joista tärkeimmät pohjautuvat maanviljelysvuoden rytmiin: mikäpä olisi sen luonnollisempi juhlan ajankohta kuin sadonkorjuu (2. Moos. 23:16)? Jo Raamatun alkulehdillä Jumala toteaa, että luonto on se, mikä määrittelee aikaa. Luomistyön neljäntenä päivänä Jumala tekee taivaan kupuun valoja, jotka ” jakavat ajan päiviksi ja vuosiksi, ja juhla-ajat määräytyvät niiden mukaan.” (1. Moos. 1:14).
Luonnon rytmin mukaan eläminen houkuttaa nykyajan kääntäjääkin, etenkin nyt, kun päivänvalo vähenee ja väsymyksen tunne lisääntyy. Talvikuukausien pimeydessä työn aloittaminen vasta aamun valjetessa taitaisi olla käännöksen edistymisen kannalta tuhoon tuomittua, joten paluuta kellottomuuteen ei ole. Kotikonttorilla tehtävän itsenäisen käännöstyön hyviä puolia kuitenkin on, että lounastauon voi ajoittaa luonnonmukaisesti hetkeen, jolloin on nälkä, ja liiallisen työhön uppoutumisen katkaisee luontevasti se aika, jolloin pitää hakea lapset.
Kalenteri yhdistää
Kalenteri on tuttu asia Vanhassa testamentissakin. Raamatun maailmassa kalenteri kytkeytyy voimakkaasti suurvaltapolitiikkaan: hallitsijat päättivät, mitä kalenteria heidän valtaamillaan alueilla noudatetaan. Niinpä Vanhan testamentin nuoremmissa teksteissä näkyy babylonialaisen kalenterin mukaisia kuukausien nimiä. Esimerkiksi Esterin kirjassa kuningas kutsuu Esterin luokseen tebet-kuussa (Est. 2:16) ja purim-juhlaa aletaan viettää adar-kuussa (Est. 9:21). Vanhempaa aikaa heijastelevissa teksteissä vilahtelee silloin tällöin aiemmin, kanaanilaisen järjestelmän mukaisia kuukausia: Egyptin orjuudesta lähdetään abib-kuussa (2. Moos. 13:4) ja Salomon temppelin rakennustyöt aloitetaan siv-kuussa (1. Kun. 6:1).
Kalenterista riippumatta tärkeää Vanhassa testamentissa on, että juhlat vietetään oikeaan aikaan. Kalenteriin nojaaminen rakentaa osaltaan yhteisöä, joka voi elää eri paikoissa ja eri aikoina (vrt. esim. Est. 9:28). Pitkälti tietokoneohjelmien välityksellä tehtävä käännöstyö saa myös nykyajan kääntäjän kunnioittamaan yhteisiä kokoontumisia: kalenterin ohjaamana eri puolilla Suomea asuva ohjausryhmämme päätyy tietyin väliajoin samaan paikkaan. Tapaamisilla ja kasvokkain käytävillä keskusteluilla on suuri merkitys käännöksen edistämisessä ja hankkeessa mukana olevien yhteyden rakentamisessa.
Aika, jossa saadaan valmiiksi
Vanhassa testamentissa aikaa lasketaan usein tarkan tuntuisesti mutta huomiota kiinnittää, että tietyt luvut toistuvat varsin taajaan. Pitkä aika kestää tyypillisesti 40 päivää: Nooa-kertomuksessa vettä sataa 40 päivää ja 40 yötä (1. Moos. 7:12), eksodustraditiossa Israelilaiset viettävät autiomaassa 40 vuotta (4. Moos. 32:13). Täydellisyyttä ja valmiiksi saamista ilmaisee luku seitsemän: luomistyö kestää kuusi päivää, jonka jälkeen seitsemäs päivä on lepopäivä; peltoa saa viljellä kuusi vuotta mutta seitsemäntenä sen on annettava levätä (2. Moos. 23:10). Tarkan numeerisen arvonsa sijaan nämä luvut kantavat laajempia merkityksiä. Vanhassa testamentissa viikko ei ole ensisijaisesti tietty aikaväli kalenterissa vaan seitsemän päivää kestävä ajanjakso, jonka kuluessa jotain tulee valmiiksi.
Luku seitsemän on alkanut puhutella uudella tavalla myös Vanhan testamentin kääntäjää: kuusi vuotta teemme työtä ja seitsemäntenä vuonna (2028) on koko Vanha testamentti valmis. Voisiko tämän raamatullisempaa aikataulua hankkeella olla! Omat ajatukseni eivät vielä juurikaan eksy vuoteen 2028 mutta jos Raamatun mukaan mennään, silloin pitäisi olla odotettavissa ainakin lepoa. Kääntäjäkollegoiden rinnalla iloitsen, että yksi asia tulee valmiiksi jo ensi keväänä: silloin julkaistaan Psalmien uusi käännös.
Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä, eksegetiikan asiantuntija, Suomen Pipliaseura
Tekstissä olevat raamattusitaatit ovat VT2028-käännösluonnoksista.
Hanna
Kiitos mielenkiintoisesta kerronnastasi.
Kivasti saat kytkettyä toisiinsa henkilökohtaiset ajankäyttöön kuuluvat näkökulmat ja toisaalta Vanhan testamentin erilaisten kalenterien esiintymiset eri aikakausina pyhän historian kuluessa.
Odotan innolla psalmien uutta käännöstä
Siunausta työhönne
Siunausta
Raamatun numeriikka on toki paljon paljon syvällisempää ja merkityksellisempää kuin pieni pintaraa-
paisu luvuista 40 ja 7 – tärkeitä toki nekin -antaa ymmärtää. Esim. luku 13 on todella merkityksellinen, samoin 3,1415 ja neliöjuuri 3. Syvällisin numeriikan tiedettä palveleva sisältö löytyy kertomuksessa Pietarin kalansaaliista, missä luvut 153, 265, 612 ja 1836, 1925 johtavat elämän alkusynnyn äärelle.
https://www.youtube.com/watch?v=TZVU6LqYRBQ
Aikajana Luomisesta, Aadamista Jeesukseen löytyy Luuk.3 luvun lopusta.
Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika,
24 Eeli Mattatin, tämä Leevin, tämä Melkin, tämä Jannain, tämä Joosefin,
25 tämä Mattatiaan, tämä Aamoksen, tämä Naahumin, tämä Eslin, tämä Naggain,
26 tämä Maahatin, tämä Mattatiaan, tämä Semeinin, tämä Joosekin, tämä Joodan,
27 tämä Johananin, tämä Reesan, tämä Serubbaabelin, tämä Sealtielin, tämä Neerin,
28 tämä Melkin, tämä Addin, tämä Koosamin, tämä Elmadamin, tämä Eerin,
29 tämä Jeesuksen, tämä Elieserin, tämä Joorimin, tämä Mattatin, tämä Leevin,
30 tämä Simeonin, tämä Juudan, tämä Joosefin, tämä Joonamin, tämä Eliakimin,
31 tämä Melean, tämä Mennan, tämä Mattatan, tämä Naatanin, tämä Daavidin,
32 tämä Iisain, tämä Oobedin, tämä Booaan, tämä Saalan, tämä Nahassonin,
33 tämä Aminadabin, tämä Adminin, tämä Arnin, tämä Esromin, tämä Faareen, tämä Juudan, 34 tämä Jaakobin, tämä Iisakin, tämä Aabrahamin, tämä Taaran, tämä Naahorin, 35 tämä Serukin, tämä Ragaun, tämä Faalekin, tämä Eberin, tämä Saalan,
36 tämä Kainamin, tämä Arfaksadin, tämä Seemin, tämä Nooan, tämä Laamekin,
37 tämä Metusalan, tämä Eenokin, tämä Jaaretin, tämä Mahalalelin, tämä Keenanin,
38 tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan. Luuk.3
Tuohon on mahdotonta sijoittaa, nykyisin niin suosittua evoluutio ja kehitysoppi ajatusta. Raamatusta ei löydy mitään tukea ns. Kehitysopille.
Kyllä löytyy, Genesis kertomuksen eri-sisältöiset nimet ihmiselle kuvaavat häntä eri kehitysvaiheissaan: adam, z achar-necheba, kaJn, ajish, enosh, Ja Adam kuvataan hermafrodiittina.
Midrash Rabbah – Genesis VIII:1 sovitti nämä kaksi toteamalla, että Genesis yksi, ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”, osoittaa, että Jumala loi alun perin Aadamin hermafrodiitiksi , ruumiillisesti ja hengellisesti sekä mieheksi että naiseksi, ennen kuin loi erilliset olennot Aatami ja Eeva.
Kyllä löytyy, sillä luomiskertomuksen ihmisestä käytetyt eri nimitykset adam, kajn ajsh, enosh zachar-nechebah, gebur kuvaavat ihmistä juuri eri kehitysvaiheissaan. Kuten eka adam oli vielä kaksineuvoinen, mikä alkutekstistä käy selvästi ilmi ja minkä esim. Moses Maimonides vahvistaa.