Kieli muuttuu ja ihmisten kokemusmaailmat muuttuvat. Siksi Raamattua on käännetty ja käännetään edelleen uudestaan. Raamatun on tarkoitus tulla ymmärretyksi eri aikojen ihmisille eri tilanteissa. Vain siten voi toteutua Paavalin ajatus: ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”
Itse luin rippikoulussa vuosina 1933/38 valmistunutta käännöstä. Kiinnyin sen ilmaisuihin. Viimeisin virallinen Kirkolliskokouksen hyväksymä käännös on vuodelta 1992. Sitä valmisteltiin komiteatyönä 1970-luvulta lähtien. Sittemmin vuoden 1992 käännös on tullut minulle rakkaaksi ja luen lähes pelkästään sitä. Jokaisella on suosikkikäännöksensä ja raamatunkohtansa, joihin liittyy muistoja. Siksi ajatus uudesta käännöksestä tuntuu monista vaikealta. Uusia käännöksiä ei tehdä kuitenkaan ensisijaisesti meitä aiempien sukupolvien edustajia vaan tulevia sukupolvia varten. Sitä paitsi vanhoja käännöksiä ei kerätä pois. Niitä saa jokainen lukea edelleen.
_ _ _
Uuden käännöksen ilmestyminen noin 50 vuoden välein tarkoittaisi sitä, että pikkuhiljaa olisi laitettava käännöstyö vireille, jotta se valmistuisi esimerkiksi 2040-luvulla.
Heinäkuun puolivälissä Hesari julkaisi Antti Majanderin arvion syksyllä kirjamessujen yhteydessä julkistettavasta Uuden testamentin käännöksestä. Moni hieraisi silmiään, onko siis tehty uusi käännös? Kyse on Suomen Pipliaseuran kääntämästä ja Kirkkohallituksen rahoittamasta käännöksestä, joka on tarkoitettu mobiililaitteilta, kuten älypuhelimelta tai tabletilta luettavaksi. UT 2020 ei siis ole tarkoitus painaa kirjaksi. Nähtäväksi jää, millaiseksi sen käyttö muodostuu. Voisi kuitenkin uumoilla, että UT 2020 antaa lisäaikaa tulevalle käännöshankkeelle.
UT 2020 kohdalla oli raskaan komiteatyön sijasta kyse kääntäjän suoraan UT:n kreikankielisestä alkutekstistä kääntämästä ja suomenkielen tuntijan muokkaamasta tekstistä, jota Pipliaseuran jäseninä olevien kirkkokuntien edustajat sekä palauteryhmät, kuten varusmiehet, kommentoivat. Julkaisualustan mukaisesti lauseissa on pyritty selkeyteen ja lyhyyteen. Tässä on ajateltu Raamatun saamista paremmin internet-sukupolven ulottuville ja luettavaksi.
_ _ _
Keskustelua varmaankin herättää joidenkin Raamatun erityistermien kääntäminen yleiskielisillä vastineilla luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi. Kääntävätkö yleiskieliset vastineet kuitenkaan alkutekstin ajatusta riittävällä tarkkuudella? Mikael Agricola joutui luomaan Raamatun erityismerkityksiin uudissanoja juuri tavoitellessaan tarkkuutta. Sellainen on sanue vanhurskaus/vanhurskas, joka on tarkoitus vanhentuneena poistaa uudesta UT 2020:sta. Sen käännösvastineeksi on valittu asiayhteydestä riippuen eri sanoja.
Luterilaisen tunnustuksen eräitä avainkohtia on Roomalaiskirjeen opetus uskonvanhurskaudesta Room 3-5. Augustinolaismunkki Martti Luther koki niin kutsutun reformatorisen käänteensä edellisten Paavalin Roomalaiskirjeen lukujen äärellä: ”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” (Room 4:24).
Paavali oli taustaltaan fariseus ja siten perehtynyt juutalaiseen lakiin. Menemättä yksityiskohtiin totean lyhyesti, että juuri fariseukset jatkoivat pitkää lakihurskauden traditiota, jonka varhaisvaihetta 500-luvulla eKr. kutsutaan deuteronomistiseksi koulukunnaksi. Kyseisen koulukunnan teologit tarkastelivat toimittamissaan Raamatun teksteissä (kuten 5 Moos-2 Kun) Israelin ja erityisesti kuninkaiden historiaa Jumalan lain (Deuteronomiumin = 5 Moos) noudattamisen näkökulmasta. Israelin kokemat onnettomuudet, kuten Jerusalemin ja temppelin hävitys sekä kansan pakkosiirtolaisuus olivat heidän mukaansa seurausta lain rikkomisesta.
Vastaavasti väärältä tieltä kääntymistä, katumista ja lain noudattamista seurasi Jumalan suosio, armahdus. Kyseisissä teksteissä esiintyy usein sanapari ”oikeus ja vanhurskaus” (misphat-zedaka). Lain noudattaja oli hurskas (zadik). Oleellista on, millä perusteella Jumala armahtaa syntisen. Laki on tärkeä liiton symboli ja väline Israelin sekä Jumalan välillä. Siten lain noudattaminen pitää liiton voimassa. Liiton sisällä puolestaan vaikuttaa Jumalan armahdus katuvalle. Tästä syystä Paavali ja muut fariseukset kilvoittelivat lain noudattamisessa eli hurskaudessa.
Ihmisen yritykset lain noudattamisessa jäävät kuitenkin puolitiehen. Siksi tarvittiin Jumalan Poika, joka täytti lain ja sovitti maailman synnin. Hänestä tuli uuden liiton välikappale. Kristukseen liittyminen kasteen ja uskon kautta sekä hänessä pysyminen tuovat yhteyden Jumalaan ja armahduksen. Tätä siis Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan: ”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” Miten se ilmaistaisiin muilla sanoilla, jos sanasta vanhurskaus luovutaan?
_ _ _
Kieli uudistuu ja uusia sanoja syntyy kuvaamaan uusia ilmiöitä tai asioita. Kiepporaikaste on jäänyt unhoon kun vierasperäinen rollon on korvannut sen. Viruslinko saattaa jäädä elämään koronakevään muistona. Olisiko vanhurskaudelle tarkkaa ja ymmärrettävää uudissanaa, korvataanko se jollain olemassa olevalla sanalla, vai keksitäänkö uusi?
Juuri näin. Lyhyesti ja suoraan nappiin. Jumalan mielenmukaisia ollaan Kristuksen tähden. Ei siis oman mielen mukaan. Näin sanoisi vanha Hebrealainen.
Pekka
Kiitos hyvästä tekstistä
Ennen sanottiin, että varusmiehet lukevat vain Aku Ankkaa ja pornolehtiä. Toivottavasti uusi ”käännös” sisältää nämä ikivanhat huudahdukset : ”Lempo soikoon !” ja ”Tuhat tulimmaista ! ”. Pornolehdistä muistuttaa ”huora” -sanan jättäminen ”käännökseen”. No, sitä miehet käyttävät yhä edelleen jo pikkutytöistä. Ekaluokkalainen tyttäreni kysyi, mitä ”huora” tarkoittaa. ”Iso poika” oli nimitellyt häntä. Lempo soitoon !
Keneen (kehen ?) viitataan Room 4 :24 lauseessa ”hän” -sanalla, kun se on pienellä ?
Kyllä se Jumalaan viittaa. Jostain syystä RK1992 kääntää sanan pienellä kirjaimella Hän.
Särkiö: ”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” (Room 4:24).
Apostoli kertoo kontekstissa Aabrahamista, joka eli ennen Mooseksen lakia, vapaudessa eikä lain orjuudessa.
Lainaus Rauhan julistuksesta, jotta ei lankea kirkon käännösten orjuuteen:
Room.4:22 ”Siksi se (usko) luettiin hänelle (Aabarahamille) oikeamielisyydeksi.”
” 4:23 Mutta ei ainoastaan hänen (Aabrahamin) vuokseen ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, 4:24 vaan myös meidän vuoksemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,4:25 joka luovutettiin meidän lankeemustemme vuoksi ja herätettiin meidän syyttömiksi julistamisemme tähden.”
5:1 ”Koska me siis olemme uskosta syyttömiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”
Näin tapahtui, kun juutalainen oli uhrannut temppelissä eläinuhrin syntiensä sovitukseksi. Mutta entä missä on oikeamielisyys, josta keskustellaan UT 2020 käännöksen yhteydessä? Se löytyy monesta kohtaa, kuten Gal.2:21.
Kirkon orjuuttava käännös: “En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut”
Rauhan julistus kääntää jakeen tekstiuskollisesti, jolloin sisältö muuttuu:
“En laita Jumalan armoa syrjään, sillä jos lain kautta on oikeamielisyys, niin Kristus kuoli turhaan.”
Särkiö voisi selittää, mitä hänen mielestään Paavali jakeessa kertoo. Miksi Kristus kuoli apostolin mukaan ja miksi kirkon mukaan?
Kirkollisen ”raskaan komiteatyön” tarkoitus on varmistaa, että kirkon viralliset käännökset noudattavat kirkon katolispohjaista teologiaa täydennettynä Lutherilla. Ne ovatkin tekstimanipulaation mestarinäytteitä, väärennöksiä aidosta. Kirkon signeeraus ei tee työstä aitoa, vaikka aitoutta kaiken kirkollisen propagandan voimalla rummutetaankin totuutena.
Tähän propagandaan sopii liikuttavan hyvin kenttäpiispan lauseet ”Kiinnyin sen ilmaisuihin” sekä ”Sittemmin vuoden 1992 käännös on tullut minulle rakkaaksi”.
-38 käännös on minullekin merkittävä, mutta kun jo varhaisessa vaiheessa huomasin ilman teologista koulutusta pelkällä sisälukemisella, että sen on pakko olla väärennös, niin vastenmielisyys kirkon teologista petosta kohtaan on estänyt rakastumisen. Kaikkein eniten inhoan -92 väännöstä. Ihmisiä on petetty vuosisatoja ja johdettu harhaan eli syntiin.
Onneksi kirkolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa. Sinänsä on yhdentekevää, vaikka kirkkokupla leijailisi taivaan avaruuksiin. Viimeistään Jeesuksen palatessa takaisin kuplat puhkeavat, jolloin ihmiset ja kansat ja uskovaiset, jotka seisovat Jeesuksen edessä, ovat samassa asemassa. Siinä on turha enää vedota kirkkovanhurskauksiin ja kirkon lupauksiin. Vain teoilla on merkitystä. Jumala on oikeamielinen, mutta ei vanhurskas, koska miksi ja miten ja minkä kautta hän julistaisi itsensä syyttömäksi? 🙂
Pekka Särkiö
”Israelin kokemat onnettomuudet, kuten Jerusalemin ja temppelin hävitys sekä kansan pakkosiirtolaisuus olivat heidän mukaansa seurausta lain rikkomisesta. ”
Tässä voi kysyä, että kenen lakia rikottiin. Vastatusten oli kaksi lakia, Rooman laki ja Mooseksen laki, isien laki. Kaikkien jotka oli alistettu Rooman valtaan, oli noudatettava Rooman lakia, otettava heidän jumalat ja kuvat palvottaviksi. Mutta Herodeksen kuoleman jälkeen syntyi kapinaa miehittäjää vastaan ja itsenäisyyden tavoittelu ja isien lain voimaansaattaminen.
”Siksi tarvittiin Jumalan Poika, joka täytti lain ja sovitti maailman synnin. Hänestä tuli uuden liiton välikappale.”
Lakia ei täytetä, sitä noudatetaan. Mutta lain täyttämisen voi tietysti nähdä monella tavalla, kuten vaikka siten, että joku näkee lain epätäydellisenä ja siihen pitää tehdä lisäyksiä.
Kuten esim. avioliittoa koskien. Jeesuksen mielestä, erota ei saanut, vaan jos erosi teki syntiä, ja joka nai eronneen myös hän tekee syntiä, ja joka hyljätyn nai, hänkin tekee syntiä.
Jos käsi viettelee, se pitää hakata poikki, jos silmä, se pitää repiä irti. Tällaista ei ole Mooseksen laissa.
Ja vaikka hän kehoittaa vihaamaan isää ja äitiä, siskoja ja veljiä, vaimoa ja lapsia, muuten hänelle ei kelpaa, hän sanoo myös, että joka sanoo veljelleen sinä tyhjänpäinen on ansainnut suuren nouvoston tuomion ja joka sanoo veljelleen sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen. Sekavaa ohjeistusta. Jos tällainen sekasotku kuoli ristillä, se oli sille ihan oikein.
Jos puhutaan Rooman laista ja sen rangaistuskäytännöistä, kuten ristiinnaulitseminen, Jeesus hyväksyi senkin ja veronmaksun keisarille, ja siirsi syyn juutalaisten päälle, Juudaksen kautta, ja siitä syntyi antisemitismi, eli kansalle kärsimystie, jota he eivät ole ansainneet.
Ja vaikka sanotaan, että Jeesus ei syyttänyt ketään, niin ainakin evankeliumin kirjoittajat ovat hanakoita syyttämään ja tekemään myös Jeesuksesta syyttäjän.
Tarja, tarkoitan Israelin kokemilla onnettomuuksilla v. 587 eKr. Babylonian armeijan tekemää hyökkäystä Jerusalemiin. Siis kauan ennen Rooman valtakunnan vaikutusta Israelissa, silloisessa Palestiinan provinssissa.
Pitäisi kai hankkia tuo 1992 käännös. Mutta vastarintaa on , kun pelkään että siinä käännöksessä on tehty samoin kun viimeisimmässä ruotsalaisessa käännökseeä kasite sielun suhteen. Ruotsalaisesta käännöksestä on sana sielu eliminoitu lähes täysin. Ei lingvistisistä syistä ,vaan jonkinlainen moderni ajattelu jonka mukaan ihminen on ruumiillinen psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, on sumentanut silmät.
Toisaalta voi siis kysyä sitä, että onko sielua olemassa ja onko ihmisellä sellaista?
Markku . Pelkosi on tuossa suhteessa aiheellinen, koska sielu-sanan käyttö on kovin vähäistä myös käännöksessä KR92. Aimo T Nikolainen perusteli käännösratkaisuja sillä, että sielu yleensä tarkoittaa ihmistä kokonaisuutena. Ja taitaa sama päteä myös Jumalasta, koska alkukielisen tekstin mukaisesti Jesaja kirjoittaaa näin: ”Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne…”(KR38) KR92 kuitenkin oikoo: ”minä vihaan niitä”(Jes1:14)
Käännös tällä kohden epäilemättä nojaa siihen, miten sielu-käsite ymmärretään. Onko se joka kuolematon ja varjomainen osa meissä vai kokonaisuutemme. Ei kaikissa kohdissa edes KR38 ole laittanut sielua tekstiinsä. Kun Biblia heprealaiselle tekstille uskollisesti kertoo, että ”Älä siis anna pedolle mettises sielua, KR38 ei sitä tekstissään tuo ilmi(Ps74:19) Englantilaisista nykykäännöksistäkin voi toisinaan löytää sielun tuolla kohden eläimeenkin liitettynä.
Tavallisen raamatunlukijan kannalta olisi hyvä, jos vaikka alaviittein voitaisiin kertoa, miten kääntäjä on poikennut alkuperäisistä ilmauksista. Tosin nykyään on kovin helppo aiheesta kiinnostuneen selvittää sielun merkitystä Raamatun sivuilla. Taitaa olla vain niin, että monelle se alkuperäinen käsitys on niin pyhä ja luovuttamaton, ettei sitä halua niin kovin paljon punnita uudelleen?
Ennen vanhaan psykologiaa sanottiin sielutieteeksi, vaikka se on mielitiedettä. Joskus sielua sanotaan psyykeksi. Itse sanon, että se on ”itse”.
Luin jostakin vanhasta kirjasta, että vanhurskaus tarkoittaa sitä, että on liitossa Jumalan kanssa, on siis samanaikaisesti hurskas ja syntinen. Minä olen vain syntinen.
”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” Miten se ilmaistaisiin muilla sanoilla, jos sanasta vanhurskaus luovutaan? ”
Jos vanhurskauttamista uskon kautta, sanotaan ’ syyttömäksi julistamiseksi,’ niin kai se Vanhurskaus silloin tarkoittaa sitä, että julistetaan syyttömäksi. Mutta kuka sen tekee? Voiko ihminen julistaa itsensä tai toisen syyttömäksi ja siirtää vastuunsa jollekin välikädelle. Hän kantoi meidän syntimme, olemme syyttömiä.
Miten se, että uskomme Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista, tekisi meistä syyttömiä siihen, mitä maailmassa on tapahtunut, tai siihen mitä ihminen itse on tehnyt. Tekeekö se meistä aikuisia ihmisiä, jotka kantavat vastuun omista tekemisistään, ei tee, se tekee meistä mielisairaita ja lapsia, jotka eivät pysty kantamaan vastuuta omasta elämästään, toisten elämästä, ja maailmasta. Ikäänkuin olisivat hyvän ja pahan, synnin ja hyveen ulkopuolella, kuten tavallaan ovatkin, heiltä ei vaadita sitä, mitä terveiltä aikuisilta vaaditaan. He ovat holhouksen alaisia.
Lasten valtakunta: Paavali sanoo, ’ olen antanut teille vasta maitoa, koska vahvempaa ruokaa ette pysty vielä syömään’ . Siitä on kulunut kaksituhatta vuotta, eikö aika olisi siirtyä vahvempaan ja vastuullisempaan aikuisuuteen.
Ihmisenä oleminen on niemomaan vastuun tilassa elämistä.
Joku viisas on sanonut.” Mitä lähempänä Jumalaa olemme, sitä enemmän osoitamme vastuuta. Mitä vähemmän osoitamme vastuuta, sitä kauempana olemme Jumalasta ja omasta ihmisyydestämme. ”
Tää onkin mielenkiintoinen juttu, siis miksi eivät kääntäjät ole lähteneet muokkaamaan Raamattua oman oppinsa mukaiseksi, siis esim vauvakasteeseen sopivaksi?
Toinen asia on sitten kun kääntäjät ovat ilmeisesti lukeneet Raamattua kovinkin tarkoin, mutta ovatko itse ymmärtäneet sitä? Siis kun siellä Jeesus selkeästi sanoo Jumalan salaavan evankliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”, niin ovatko nämä kääntäjät miettineet tuota omalle kohdalleen?
Otetaampa esimerkiksi Luther, hän kyllä käänsi Raamatun ilmeisen sanatarkasti, mutta ymmärsikö hän itse esim sen ettei ulkopuolella olevat voi ymmärtää vertauksia? Siis kun Jeesus selkeästi sanoo missä on näkyvissä huonoa hedelmää sieltä ei tule etsiä mitään, siis kun paavi leipoi bannapulliaan niin eikö tuo ole huonoa hedelmää, siis kuinka sieltä voi etsiä mitään hyvää, siis omaa perustaa uskolleen, ei voi.
Kela (jonka kulut me kaikki maksamme) osoittaa vastuuta kansalaisista. Köyhät saavat enemmän kuin rikkaat. Jos tämä vastuu kapenee, olemme kaikki heikoilla. Myös verotus tasaa (paitsi pääomaverotus). Kirkko on uskonnollinen Kela.
Siellä köyhä saa lohdutuksen ja lupauksen taivaankodista, jossa on kultakruunut. Rikas jää nuolemaan näppejään. Se on vanhurskasta.
En ymmärrä tuota van-etuliitettä, paitsi nimissä ( Vincent van Gogh). Lyhennys vanhasta hurskaasta ?