Luin ensin kotimaa24:n uutisen Helsingin Raamattukoulusta, ”Raamattu rakentaa siltoja”. Kiinnostuksen herätti tuttu nimi: olisiko sama ihminen, jonka kanssa muinoin, yli 30 vuotta sitten olin samassa kirkollisessa koulutuksessa? Sen jälkeen on liikuttu eri puolilla tätä isoa kirkkoamme.
No, sitten luin laajemman haastattelun Kotimaa-lehdestä. Juttu on niin painava, että voisiko Ylläpito laittaa linkin siihen?
Tällaista keskustelua ev.lut. kirkossamme nyt kipeästi kaivattaisiin. Kirkon suurin kysymys ON Raamattu-kysymys. Kun apostoli kehottaa kilpailemaan toisten kunnioittamisessa, keskusteluissa kotimaa24ssä ynnä muualla kilpaillaan raamatullisuudessa. Kuka on raamatullisin? Tätä kilpaa ei käydä kokonaisuuksien ymmärtämisellä, vaan irtojakeilla. Kuten olen täällä jo sanonut, näin toimi myös Kiusaaja erämaassa: hän heitteli Jeesukselle raamatunlauseita.
Koska linkkiä Kotimaahan ei ole, lainaan muutamaa kohtaa Marja Heimala-Pelkosen haastattelusta. Lukekaa koko juttu:
”On tärkeää saada kokonaiskuva koko Raamatusta ia tuntea Raamattua. Pelkät irtolauseet johtavat ennemmin tai myöhemmin vikaan.”—”Etsimme Raamatun kokonaisuutta ja yhtenäisyyttä. Ne löytyvät avoimessa keskustelussa, jos ovat löytyäkseen.”—”Esimerkiksi kysymys suhtautumisesta sukupuolivähemmistöihin ei ole sellainen (pelastuskysymys), vaikka aihe puhuttaa ja kiihdyttää mieliä kirkollisessa keskustelussa. Ajattelen, että jokainen meistä on omalla tavallaan elämässään vinossa ja syntinen.Vain eläytymällä toisen asemaan päästään eteenpäin.”
Lainaus loppu. Lainaukset ovat maltillisen ja viisaan haastattelun kärjekkäämmästä päästä, tästä eteenpäin tekstista vastaan minä. Lue enemmän – luulet vähemmän. Näin sanotaan ja toden totta saan korjata omia ennakkoluulojani Helsingin Raamattukoulusta.
Jos Marja Heimala-Pelkosen perussuhtautuminen Raamattuun ja sen merkittävyyteen meillä yleisemmin hyväksyttäisiin, olisimme päässeet ison harppauksen eteenpäin. Mutta jos koettaa joskus sivusta kuunnella ns. kirkollista keskustelua, mitä se on? Inttämistä, kuuntelemattomuutta, toisen suuhun puhumista ja niin edelleen. Ja vielä pahempaakin: naisten kivittämistä irrallisilla raamatunlauseilla, sen osoittamista, että eri tavalla ajattelevat ovat väärässä.
Olisiko ollut kirkon työnohjaaja- vai perheneuvoja-koulutus? Joka tapauksessa vanha psykiatri, jonka nimeä en enää muista, sanoi meille koulutettaville mieleen syöpyneet sanat:
”Olen katsonut teidän kirkon ihmisten touhuja ja joskus on tullut mieleen, olisiko hyvä, jos teillä olisi vähän enemmän reipasta retkeilymieltä.”
Sitä minäkin olen monta kertaa miettinyt. Varmaan sitä on puuttunut itseltänikin.
”Kopisteli siinä kerran ohitse suomalainen pappi.” Mistä lie pastori sinne eksynyt? Kenen ohjeiksi mahtoi kirjojaan raahata?
Nyt taisi puolueen ja radiokanavan kieli olla kynnyskysymys.
Hätävarjelun liioittelua?