Kirkossa on jo pitkään oltu sitä mieltä, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja. Edes arkkikonservatiivina pidetty Osmo Tiililä ei katsonut, että Raamatun alkukertomukset välttämättä olisivat varsinaista historiankirjoitusta. Evoluutioteoria on yleisesti hyväksytty kirkossa. Sairauksia ei ole enää satoihin vuosiin yritetty parantaa Raamatun reseptein. Naisten kyvyistä on toisenlainen ymmärrys kuin Raamatun aikoina.
Homouden oppikirja Raamattu sen sijaan yhä joillekin on. Moderni tietämys ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta sivuutetaan, kun kyse on homoseksuaalisuudesta. Jos Raamatussa ei ole erityistä ilmoitusta muista luonnontieteellisistä asioista, miksi homoseksuaalisuudesta olisi? Ei siitä olekaan.
Raamatun tietämys homoseksuaalisuudesta – siinä missä muistakin luonnontieteellisistä asioista – ei kuulu Raamatun jumalallisuuden vaan inhimillisyyden alaan. Raamatun luonnontieteellinen tietämys on aikaan sidottua ja erehtyväistä.
Raamatun pysyvä arvo ja totuus on muualla. Ennen kaikkea siinä, että Raamattua lukiessamme kohtaamme Kristuksen. ”Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja hänen opetuslapsekseen pääseminen on elämämme kallein asia”, sanottiin vanhassa Kristinopissa. Tätä varten Raamattu on.
Miksi Raamatussa sitten on inhimillistä, aikaan sidottua, erehtyvää ainesta? Eikö Jumala olisi voinut antaa oppaaksemme kaikissa asioissa jumalallisen erehtymätöntä kirjaa? Kyse on luterilaisittain sanoen ristin teologiasta. Jumala ei halua kohdata meitä vallassaan ja loistossaan, vaan inhimillisyydessä ja alhaisuudessa. Niinpä Raamattukin on inhimillinen ja alhainen, ja sellaisena Kristus itse tuli tähän maailmaan.
Miten sitten pitäisi suhtautua sellaisiin kohtiin Raamatussa, jotka näyttävät olevan ristiriidassa luonnontieteellisen tietämyksen kanssa? Pitäisikö ne yksinkertaisesti ohittaa tai jopa sensuroida Raamatusta? Ei lainkaan. Niillä on oma tehtävänsä.
Arkkipiispa Martti Simojoki piti hyödyllisenä kysyä Raamatun tekstin äärellä kahta asiaa: 1) ”mitä Raamatusta puuttuisi, ellei siinä olisi juuri tätä kohtaa”. 2) ”missä Jeesus on tässä tekstissä”. Ensimmäinen kysymys auttoi Simojoen mukaan ymmärtämään tekstin erityisluonnetta, toinen taas löytämään ”sanoman Kristuksesta, joka on Raamatun ydin”.
Mitä Raamatusta siis puuttuisi, jollei siinä olisi vanhentuneita kohtia ja käsityksiä maailman syntyhistoriasta, sairauksista, naisen asemasta tai homoudesta? Siitä puuttuisi inhimillisyys, ajassa eläminen, elämän todellisuus, Jumalan kätkeytyminen ihmiselämän ja maailman puutteellisuuteen ja alhaisuuteen.
Miten näistä vanhentuneista kohdista sitten löytyy sanoma Kristuksesta? Vanhentuneet kohdat ovat kapaloita, joihin Kristus on kiedottu (Luther). Raamatussa on varjoja, joita vasten Kristuksen kirkkaus näkyy entistä loistavampana. Kristus löytyy kuin löytyykin Raamatun inhimillisyyden, puutteellisuuden ja alhaisuuden keskeltä. Sieltä Hän nousee, puhuu meille, pääsemme Hänen seuraansa. Ihme tapahtuu, ”uskon verso nousee, Herra, lahjanasi”.
Jeesus sanoi (aiemman raamatunkäännöksen mukaan): ”Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”. Tämä koskee myös Raamattua. Kristus löytyy – ei täydellisestä, vaan puutteellisesta Raamatusta. Siinä on Raamatun pysyvä arvo.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Jos Kotimaa.fi alkaa näyttäytyä kuten https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihainen_valkoinen_mies, niin kurja juttu.
Ehkä me ei-wernerjanhoset ja ei-samuelkettuset, ei -niinmikäsariseolikaan löydämme jonkun toisen kanavan. En millään muulla alustalla olekaan tullut vastaan noin peittelemättömiä hyökkäyksiä, no tiedätte kyllä mitä tarkoitan…
Minä olen jo vanha ihminen. Puolisoni kanssa olemme aina eläneet keskinäisessä rakkaudessa ja kunnioituksesta, kristillisessä uskossa ja jokapäiväisessä rukouksessa.
Täällä jotkut poikaset räyhäävät jostakin, mistä eivät mitään tiedä eivätkä ymmärrä. Olkoot tämä sitten heidän temmellyskenttänsä.
Jospa neitirantaset alkaisvat kehittää tiedotusta Setan kanavilla ja pitämään tilaisuuksia Setan, Vasemmistoliiton ja Vihreiden tiloissa. Omat tilat olisi aivan mainiot.
Ennen vanhaan kaksi riitelevää akkaa laitettiin riiheen pakkasella ja annettiin vaan yksi välly.
Taidat muistaa väärin sen, mitä oli enne vanhaan: https://www.youtube.com/watch?v=B3gGRNVQnUY&list=PLvrwr1fDyCFbJEvsCCR21q_-utfa6delg&index=113
Voi veikkosella Werner, mulla on pitkä kokemus saman vällyn jakamisesta toisen akan kanssa. Ei tuota mitään ongelmia ?.
Koska Werner on niin vahvasti eri mieltä Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoväen ja papiston enemmistön kanssa, niin kehotan Werneriä perustamaan oman herätysliikkeen. Kokoonnutte vähin äänin vaikka Wernerin keittiön nurkassa.
Seija ei saa vääristää. Tässähänhän on vaan kysymys erimielisyydestä Belgiassa asuvan akan kanssa.
Hyviä seurakuntiahan on lähes kaikki pietistiset herätysliikkeet. Paitsi ehkä sateenkaari körtit ja Menkää Loputkin meiningit.
Kimmo Wallentin. Niin. Usko avaa ymmärryksen.
Vaika uskoisit miten paljon ja sysvästi, et kykene varmasti kääntämään oikein Raamatun kerranlausuttuja käsitteitä, joiden varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan.
Uskon ensisijainen kohde on Jeesus Kristus sellaisena kuin Raamattu ja sen kanssa yhtäpitävä kristillisen kirkon käsitemäärittely Hänet kuvaavat. Tätä sanotaan pelastavaksi uskoksi. Ei siinä ole kohteena vaikka se, onko jokin VT:ssä mainittu lintulaji onnistuttu kääntämään oikein.
Raamatussa on paljon paljon sellaista joka ei koske uskoa Jeesukseen, mutta joka saattaa oikein käännetynä ja etenkin ymmärretynä muuttaa ratkaisevasti dogmaa.