Kirkossa on jo pitkään oltu sitä mieltä, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja. Edes arkkikonservatiivina pidetty Osmo Tiililä ei katsonut, että Raamatun alkukertomukset välttämättä olisivat varsinaista historiankirjoitusta. Evoluutioteoria on yleisesti hyväksytty kirkossa. Sairauksia ei ole enää satoihin vuosiin yritetty parantaa Raamatun reseptein. Naisten kyvyistä on toisenlainen ymmärrys kuin Raamatun aikoina.
Homouden oppikirja Raamattu sen sijaan yhä joillekin on. Moderni tietämys ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta sivuutetaan, kun kyse on homoseksuaalisuudesta. Jos Raamatussa ei ole erityistä ilmoitusta muista luonnontieteellisistä asioista, miksi homoseksuaalisuudesta olisi? Ei siitä olekaan.
Raamatun tietämys homoseksuaalisuudesta – siinä missä muistakin luonnontieteellisistä asioista – ei kuulu Raamatun jumalallisuuden vaan inhimillisyyden alaan. Raamatun luonnontieteellinen tietämys on aikaan sidottua ja erehtyväistä.
Raamatun pysyvä arvo ja totuus on muualla. Ennen kaikkea siinä, että Raamattua lukiessamme kohtaamme Kristuksen. ”Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja hänen opetuslapsekseen pääseminen on elämämme kallein asia”, sanottiin vanhassa Kristinopissa. Tätä varten Raamattu on.
Miksi Raamatussa sitten on inhimillistä, aikaan sidottua, erehtyvää ainesta? Eikö Jumala olisi voinut antaa oppaaksemme kaikissa asioissa jumalallisen erehtymätöntä kirjaa? Kyse on luterilaisittain sanoen ristin teologiasta. Jumala ei halua kohdata meitä vallassaan ja loistossaan, vaan inhimillisyydessä ja alhaisuudessa. Niinpä Raamattukin on inhimillinen ja alhainen, ja sellaisena Kristus itse tuli tähän maailmaan.
Miten sitten pitäisi suhtautua sellaisiin kohtiin Raamatussa, jotka näyttävät olevan ristiriidassa luonnontieteellisen tietämyksen kanssa? Pitäisikö ne yksinkertaisesti ohittaa tai jopa sensuroida Raamatusta? Ei lainkaan. Niillä on oma tehtävänsä.
Arkkipiispa Martti Simojoki piti hyödyllisenä kysyä Raamatun tekstin äärellä kahta asiaa: 1) ”mitä Raamatusta puuttuisi, ellei siinä olisi juuri tätä kohtaa”. 2) ”missä Jeesus on tässä tekstissä”. Ensimmäinen kysymys auttoi Simojoen mukaan ymmärtämään tekstin erityisluonnetta, toinen taas löytämään ”sanoman Kristuksesta, joka on Raamatun ydin”.
Mitä Raamatusta siis puuttuisi, jollei siinä olisi vanhentuneita kohtia ja käsityksiä maailman syntyhistoriasta, sairauksista, naisen asemasta tai homoudesta? Siitä puuttuisi inhimillisyys, ajassa eläminen, elämän todellisuus, Jumalan kätkeytyminen ihmiselämän ja maailman puutteellisuuteen ja alhaisuuteen.
Miten näistä vanhentuneista kohdista sitten löytyy sanoma Kristuksesta? Vanhentuneet kohdat ovat kapaloita, joihin Kristus on kiedottu (Luther). Raamatussa on varjoja, joita vasten Kristuksen kirkkaus näkyy entistä loistavampana. Kristus löytyy kuin löytyykin Raamatun inhimillisyyden, puutteellisuuden ja alhaisuuden keskeltä. Sieltä Hän nousee, puhuu meille, pääsemme Hänen seuraansa. Ihme tapahtuu, ”uskon verso nousee, Herra, lahjanasi”.
Jeesus sanoi (aiemman raamatunkäännöksen mukaan): ”Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”. Tämä koskee myös Raamattua. Kristus löytyy – ei täydellisestä, vaan puutteellisesta Raamatusta. Siinä on Raamatun pysyvä arvo.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
”Raamatun luonnontieteellinen tietämys on aikaan sidottua ja erehtyväistä.”
Näinon,jos Raamattua luetan sen perin asenteellisten ja dogmiohjattujen käännösten ja vanhoillisten heprealaisten tulkintojen perusteella.
Jos sensijan Raamatun Vt.n tekstejä avaltaan ja tulkitaan heprealaisten viisaittenantamin kabbalistisin avaimin, esim.genesis osottauitu luonnontietellisesti varsin päteväksi tietäen esim. DNA:n rakennekaavion ja kromosmien luokittelun sekä astronomisesti esimerkiksi oikean Venus-kierron.
DNA sisältää 4 emästä joista 3 erilaista kerrallaan koodaavat korkeintaan 64 valkuaisainetta. Käytännössä luonto tuntee niitä vain 22. Juutalaisessa Elämänpuussa on ensiksikin 22 polkua ja 10 luomisympyrää eli yht. 32 tekijää. Kun ne voidaan laskea ylhäältä alas (jumaluus) ja alhaalta ylös (ihmisyys) tulee luvuksi 64. Siis 64 on DNA:n mahdollistamien eri valkuaisnaineiden määrä. Adamin ja Evan eli ihmisen yhteinen lukuarvo on juuri 64. Elämän puu on toiseksi myös ihmisen symboli ja JHVH teki ihmis/adamin 22 heprean kirjaimen kautta. Nyt ihmisessä on juuri 22 autosomista kromosomiparia + sukukromosomit x ja y. Ihmisen kromosomiluku on siis 46 mikä on myös lausutun adam-sanan lukuarvo!(1+4+1+40) Kun autosomisia kromosomeja on 2 x 22 eli 44 niin hämmästyttävästi myös nimessä adam osio d a m eli v e r i saa juuri lukuarvoin 44! Ja kun miehen ja naisen yhteisten kromosomiluku on 45 ja adm:n lukuarvo on 45, ovat Genesiksen 1. ihmisen lukuarvot 44 45 ja 46 eli täsmälleen sama kuin nykytieteemme ilmaisema eri kromosomimäärien luokittelu 44 45 46!!!
Nelikirjain ja kolmikirjain olivat olennaisia siis myös DNA:n rakenteelle ja toiminnalle, missä juuri 4 emästä mahdollisti 64 erilaisen kolmikirjain yhdistelmän ohjaamaa valkuaisainetta. Kolmikirjain hvh (tulla elämään!) saa numeraalit 565, mikä liittyy kolmikirjain DNA:n emäksien geometrisesti kuvailtuun molekyylirakenteeseen. melkoisia ‘yhteensattumia’, jos nyt niitä ovat etenkin kun ‘herra’ eli J HVH on juuri nelikirjain jossa elämää luova osa HVH (565 dna’n rakenenne!) on juuri kolmikirjain!
Kiitoksia keskustelunavauksesta Vesa Hirvonen
Kirkkojärjestyksemme mukaan kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Tästä näkökulmasta ajatus että Raamatussa olisi jotain virheitä, tuntuu kovasti ristiriitaiselta. Kirkon opin kannalta Raamattu pitää siis nostaa auktoriteetiksi riippumatta siitä, miten se on yhteen sovitettavissa kulloisenkin eettisen maailmankuvamme kannalta.
Meidän tulee kuitenkin lukea Raamattua kontekstuaalisesti. Mitä Pyhä Henki on kulloinkin tahtonut viestittää tekstin alkuperäisille lukijoille , koskettaako tämä viesti joenkin myös meidän aikamme ja mitenkä viesti on sovellettavissa omassa ajassamme?
Kirkon opin ytimessämme on käsitys siitä, miten Jumala on itsensä meille ilmoittanut; käsitys sitä, että ihminen on olemukseltaan syntinen ja sellaisena Jumalan kirkkautta vailla; käsitys siitä miten Jumala on sovittanut itsensä meidän kanssamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka kuoli meidän syntiemme vuoksi; käsitys Jumalan vanhurskaudesta ja ihmisen vanhurskauttamisesta; käsitys pelastetun ihmisen iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Kirkon opin ytimessä on niin ikään käsitys Jumalan laista ja evankeliumista sekä niiden tosistaan erottamattomuudesta ja toisiinsa sekoittamattomuudesta.
Erityisesti edellä luettelemissa asioissa opetus on kaikkina aikoina sama.
Kiitos, Jukka Kivimäki. Miksi tuntuisi ristiriitaiselta tutkia ja arvioida kaikkea oppia kirkossa Jumalan pyhän sanan mukaan, jos Raamatussa olisi joitain virheitä?
Ensinnäkin, kuten jo totesit Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja. Raamattu on kirjoitettu kirjoittamisaikakautensa ihmisten maailmankuvasta käsin, heidän tuntemillaan ilmaisuilla ja käsitteillä. Raamatun kehotukset oikeasta menettelytavasta yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseksi ovat niin ikään tarkoitettu ensisijassa tekstien alkuperäisille lukijoille. Niiden soveltaminen juuri sellaisenaan meidän aikanamme voi siten olla joiltakin osin anakronista.
Uskontomme tunnustuksellisesta kontekstista tarkasteltuna ei ole kyse siitä, että Raamatussa olisi joitakin virheitä. Pyhä Henki on aikojen saatossa tahtonut juuri kyseisten tekstien päätyvän Raamatun kaanoniin.
Vanhan testamentin langettamat kivitystuomiot kuuluvat Raamattuun ja Pyhä Henki ne on Raamatun kaanoniin tarkoittanut. Se ei kuitenkaan että meidän tulisi tänä päivänä kivittää ketään. Päin vastoin, Herra on meille armollinen ja niin myös meidän tulisi olla armollisia toinen toisillemme.
Raamatun tekstit ovat ihmisten kirjoittamia ja Pyhä Henki on mitä ilmeisemmin tahtonut myös tekstien kirjoittajien rosoisen elämänkaaren näkyvän heidän teksteissään. Tässäkään ei siis ole kyse virheistä Raamatussa.
Tunnustuksestamme käsin uskomme, että Pyhällä Hengellä on kyllä ollut kaikkina aikoina kaikki tieto tulevasta, eikä kirjoittajien rajalliset tiedot siten ole päätyneet virheiksi Raamatun kaanoniin.
Jos katoisimme, että Raamattu sisältäisi virheitää, joita meidän tulisi kyetä sieltä omin voimin poimia pois, mitätöisimme samalla Raamatun pyhyyden ja luotettavuuden opillisena auktoriteettina. Jos tekisimme Pyhästä Hengestä erehtyväisen, mitätöisimme samalla Jumalan kaikkivaltiuden ja kaikkitietävyyden.
Ei Raamatun inhimillisyys ja erehtyväisyys joissain asioissa tarkoita, että Pyhä Henki olisi erehtyväinen. Hän vain puhuu erehtyväisten ihmisten kautta, antaa ihmisten erehtyä monissa asioissa, Raamatussakin. Tämä on niin sanotulle fundamentalistiselle raamattukäsitykselle ongelma, mutta ei ollenkaan pelastushistorialliselle.
Luterilaisittain raamatuntulkinta on lähtökohdaltaan fundamentalistinen.
Tarkoittaen siis sitä, että kaikki uskomme fundamentit perustuvat Raamattuun ja yksin Raamattuun. Pelastushistoriallinen raamatuntulkinta mahtuu siis näin määritellyn fundamentaalisen raamatuntulkinnan sisään.
Luterilaisittain tarkasteltuna uskomme fundamenttien etsimistä Raamatun ulkopuolella, jos Raamatusta ei tarkoitukseemme sopivaa tai mieluista löydy, kutsutaan luopumukseksi. Kokonaan toinen asia on, että luterilainen raamatuntulkinta on myös kontekstuaalista ja allegorista.
Sivuseikkaan pieni tarkennus: Tiililä taatusti oli arvokonservatiivi, ja piti moraalisaarnoja otsa tuimasti kurtussa, paksujen silmälasien läpi Suomen kansalle ja kirkolle, mutta teologisesti, ja dogmaatikkona varsin liberaali, von Harnackin ja Ritchlin perillinen.
Kaikki puhe sukupuolen moninaisuudesta minusta hölinää, mutta homojen kivittämiseen Raamatunkaan perusteella en ole kovin innokas koskaan ollut.
Hups! Ritcshlistä puuttuu ”s.”
Hups! Se s kuuluu ennen ch`ta.
Se ”s” kuuluu ennen ch´ta.
Oikeassa olet.
Yrittäkää nyt opetella tajuamaan se tosiasia, että VT ja UT ova kaksi eri asiaa.
VT on juutalaisten kulttuuriperintöä, se ei ole mikääm Kristuksen kapalo. Messias siellä voi olla ja onkin, mutta se on eri asia kuin Kristinuskon Plagioitu-messias ajatus.
Aivan eri asia.
Kun sanotaan ja väitetään, että VT kertookin ’Jeesuksesta kristuksesta’ tai että Jeesus Kristus on sana, ja ollut jo aikojen alusta. On vain yritys kävellä yli juutalaisuus ja väittää, että kristinusko oli ensin, ja juutalaisuus on vain kristinuskon kerettilaisyyttä.
Kristinoppi on ollut kaksituhatta vuotta. VT on juutalaisten kulttuurierintö, se on arvokas itsenään jo senkin takia, että se on vanha ja toisaalta, siellä on isien testamentti peintömaasta ja siunauksista, jotka Jumala on heille isien kautta jättänyt ikuiseksi perinnöksi ja ikuiseksi maaksi.
VT
Kun viittasin vanhan arvoon kulttuuriperintönä ja sen kunnioittamiseen sellaisenaan, tarkoitin sitä, että se ei vaadi hengellistämistä, kumoamista, mitätöimistä tai uskomistakaan.
Se kertoo siitä, miten on ajateltu ja oltu ja eletty jossakin ajassa. Kukaan ei pakota uskomaan että luomistarina on totta tai että Job niminen henkilö on ollut olemassa. Jokaisella maalla on myös oma vedenpaisumustarinansa ja oma kansalainen on se, joka pelastuu.
Ei meistä kukaan mene hengellistämään Egyptin hieroglyyfejäkään, vaan niitä luetaan ikäänkuin viestejä kaukaa menneisyydestä. Ne kertovat miten on eletty silloin, mitä on syöty, viljelty, metsästetty, ja kuka on hallinnut ja minkälaisia jumalia oli heillä. Mitä on runoiltu ja ajateltu.
Näin pitää lukea myös VT, ja joka löytää sieltä viisauksia jakeista ja ajatuksista, niitä voi pohtia, ilman että haukkuu juutalaisia paholaisen lapsiksi ja kristuksen murhaajiksi evankellisesti.
Tästä se lähtee, maailmanparantaminen maallisesti, järkevästi ja ymmärrettävästi.
Huomioksi että Tarja Parikka lähestyy Raamattua täysin eri kontekstissa kuin Vesa Hirvonen blogikirjoituksessaan. Kulttuuriantropologia ja teologia ovat eri asioita. Niin ikään on hyvä tunnistaa, että myöskin apologetiikka ja ekumenitiikka pelaavat ainakin osin eri kentillä.
Jukka Kivimäki
Minä lähetyn asiaa raamatun, ja historian näkökulmasta sotkematta siihen yhtään ” tiikkaa” joilla on tarkoitus vain oikeuttaa ja hyväksyttää plagiointia ja väärentämistä.
Kirjoitit kuitenkin kommenttisi Vesa Hirvosen blogitekstiin, joka on selkeästi teologinen keskustelunavaus.
Tupla
Jukka Kivimäki
Miten tämä avaus liittyy sinuun, kun et ole Hirvonen ?
Jos haluat tehdä minusta keskustelun aiheen, niin voisin myös huomauttaa, että en ole tämän blogin aihe.
Jos taas haluat keskustella minun kanssani, niin puutu kommenttieni sisältöön reilusti äläkä lokeroi niitä jonkin oppisuunnan sisälle, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä.
Tarja Parkkila, Raamattua voi todellakin lähestyä ja tutkia perin eri näkökulmista. Kuten Jukka Kivimäki totesi, minun näkökulmani blogitekstissä on teologinen ja kirkollinen.
”Tiililä ei katsonut, että Raamatun alkukertomukset välttämättä olisivat varsinaista historiankirjoitusta. Evoluutioteoria on yleisesti hyväksytty kirkossa. Sairauksia ei ole enää satoihin vuosiin yritetty parantaa Raamatun reseptein. Naisten kyvyistä on toisenlainen ymmärrys kuin Raamatun aikoina.”
-On yksi asia ja oma kysymyksensä se _mitä_ asiat tosiasiassa ja olemukseltaan ovat. Toinen on näkemys, tieto ja ymmärrys siitä mitä Jumala tahtoo ja mitä Jumala ei tahdo.
”Homouden oppikirja Raamattu sen sijaan yhä joillekin on. Moderni tietämys ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta sivuutetaan, kun kyse on homoseksuaalisuudesta.”
-Ei mitään tarvitse sivuuttaa. Toki voi olla kiusaus uskoa, että (esim.) homous on aina valinta ja helppo asia. Mutta voi olla myös kiusaus uskoa sen ehdottomaan muuttumattomuuteen ja synnynnäisyyteen.
”Jos Raamatussa ei ole erityistä ilmoitusta muista luonnontieteellisistä asioista, miksi homoseksuaalisuudesta olisi? Ei siitä olekaan.”
-Ei niin. Eikä kaikesta, tai oikeastaahn mistään Raamatussa tarvitsekaan olla luonnontieteellistä tietoa mistään asiasta. Oleellista on se edellämainittu: mitä Jumala tahtoo ja mitä ei tahdo.
Oma kysymyksensä on sekin miten tulee suhtautua erilaisiin ihmisiin ja heidän ominaisuuksiinsa. Näitä kolmea -tieteellinen tieto itse asiasta, Jumalan tahto ko. asian suhteen ja erilaisten ihmisten kohtaaminen asiassa X- ei pidä sekoittaa.
On erotettava kristillinen kirkko ja maallistunut, luopunut. Edellinen on aina pitäytynyt, syntinsä tuntien ja anteeksi uskoen vakaalle sanan ilmoituksen pohjalle. Siellä sanotaan näistä ilmiöistä kirkkaan selvästi, ei mitään epäselvän tulkinnan vaaraa.
Itsenäisyyspäiväksikin pitää tuputtaa tätä homohommaa. Mautonta.
Kyllä pitäisi Tulkaa kaikki liikkeen järjestää oma foorumi tälle homokeskustelulle.