Olet maailman kaunein nainen! Olet maailman komein mies! Miten tällainen keskustelu pitäisi tulkita. Miehen kommentti voidaan tulkita: Sinut pitäisi ilmoittaa missikisoihin, jonka jälkeen sinut valittaisiin ensin miss Suomeksi ja sitten miss universumiksi. Ja naisen kommentti: Sinä voittaisit mr. universum -kilpailut. Todennäköisesti kuitenkaan kyse ei ole juorulehtien etusivun ihanneparista vaan kahdesta toisiinsa palavasti rakastuneesta ihan tavallisesta ihmisestä. Tähän rakkauden kieleen ei kuulu toisen virheiden nostaminen esille. Toisaalta rakkauden kieleen eivät kuulu myöskään mauttomat ylilyönnit. Ja vielä vähemmän siihen kuuluu ulkopuolisten vakuuttaminen siitä, että omat rakkaudentunnustukset ovat objektiivisia totuuksia.
Kristitty rakastaa Raamattua. Tätä rakkautta on vuosituhansien kuluessa ilmaistu mitä erilaisimmin tavoin. Tämä rakkaus ei kuitenkaan ole tarkoittanut kritiikittömyyttä. Jo Toisen Pietarin kirjeen kirjoittaja tiesi, että kaikki ei ole selvää kuin vesi: Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. (2. Piet. 3:15-16). Ja Luther saattoi kutsua Jaakobin kirjettä puutaheinää kirjeeksi.
Sitten on niitä, jotka ottavat jokaisen lausutun ja kirjoitetun rakkaudentunnustuksen objektiivisena totuutena ja jokaisen niiden kanssa jännitteisen lausuman vihan ilmauksena: Jos Raamattu on Jumalan Sanaa [tahallinen kirjoitusvirhe po. Jumalan sanaa], niin sen pitää olla kaikessa erehtymätön ja virheetön. Jokainen väite, joka kyseenalaistaa tämän (tosiasiassa subjektiivisen) totuuden, on Saatanan juoni. Ja siihen reagoidaan agressiivisesti. Ja sitten on niitä, jotka ottavat nämä rakkaudentunnustukset todesta ja pyrkivät osoittamaan, että niiden esittäjä on väärässä. He ajattelevat: Raamattu ei voi olla jumalan sanaa [tässä ei ole kirjoitusvirhettä!], koska se on tässä ja tässä asiassa ristiriitainen ja tässä ja tässä asiassa väärässä. Keskustelu näidän kahden ryhmän välillä on luonnollisesti tuomittu muuttumaan juupas-eipäs väittelyksi.
Joskus rakkaus muuttuu hyväksikäytöksi. Minusta tämä tapahtuu Raamatun kohdalla silloin, kun keskusteluun jostakin päivänkohtaisesta asiasta tuodaan argumentti, jossa rakkaus Raamattuun sidotaan omaan kantaan asiasta: Jos rakastat Raamattua, olet tästä asiasta minun kanssani samaa mieltä! Ja sama pätee luonnollisesti myös kristilliseen uskoon, kun väitetään: Et voi olla kristitty, jos ajattelet noin! Silloin usko on turmeltu valjastamalla se inhimillisen mielipiteen vetojuhdaksi ja oman mielipiteen kiristyskeinoksi.
On muitekin rakkauden tunnustuksia, kuin kritiikitön kehuminen. Eksegeetin rakkaus Raamattuun ei ole sokeaa ihastumista, koska sokeasti ihastunut on kritiikitön ihastuksensa kohteen suhteen. Ja tieteellisessä tutkimuksessa kritiikittömyys on kuoleman synti. Rakkauden kieli onkin saanut toisen muodon: Sinun kanssasi haluan viettää elämäni! Ei rakkaus ole kuollut silloin, kun kritiikittömän ihastuksen tunnustusten sijalle on tullut rakastamisen tahton ilmaisut. Tällaisen rakkauden ei tarvitse jäädä vain eksegeettien maailmaan: siihen voidaan ja pitää kutsua tämän päivän suomalaisia.
Oikea rakkaus on tahtolaji.
”Rakkauden kieli onkin saanut toisen muodon: Sinun kanssasi haluan viettää elämäni!” Tämän tapaista kai on minunkin rakkauteni Raamattuun. Vuosikymmenien kuluessa Herra puhuu siinä minun Herranani, joka on minut nimeltäni kutsunut. ”Hän puhuu rauhaa kansallensa.”
Tuollaiset heitot ovat vähän masentavia kuten tuo Lutherin asenteesta muistuttaminen Jaakobin kirjettä vastaan. Hänen suhtautumisensa Raamattuun näkyy hänen selityksissään eri kirjoihin. Lähtökohta oli ”kritiikitön”. Jos antilegomenakirjojen tunnustaminen on ”kritiikkiä”, niin luterilainen ortodoksiakin oli raamattukriittinen.
Ylipäätään yleisen tason luonnehdinta ei kuvaile riittävästi Raamattuun suhtautumista. Todellinen suhtautuminen Raamattuun näkyy sen käytössä, mistä tahansa se antaa ilmoituksen.
”Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” Tässä lainauksessa huomioni kiinnittyi sanoihin ’tietämättömät ja haihattelevat’. Raamattukeskustelussa moititaan toisinaan juuri Raamattua työkseen tutkivia ja Raamattuun perehtyneitä sen sanoman vääristelemisestä. Tietämättömiä he eivät taatusti ole ja tuskin heitä voi kutsua haihattelijoiksikaan.
Heikki Leppä
Kiitos taas tosi hyvästä blogista.
On siis raskasta kuulla olevansa ties mikä liberaalikristitty, joka sanojalleen saattaa tarkoittaa, ettet todellakaan voi olla kristitty, etkä tuntea/ravita itseäsi myös Raamatulla. Siis se satuttaa niin syvältä. Joku koleerikko äkkijyrkkä tuomitsee vaan; ei siinä rakennu, vaan se murentaa uskoa ja identiteettiä. Sitt turhautuu.
Kun on itse käynyt mielettömiä ”pimeitä öitä” ja kamppaillut jo ilman lyttääjiäkin. Mutt he vahvistaa veikeästi. Tästä on psalmeissa hyvää tekstiä, samoin Jobilla. Onneksi pysyy luottamus Jumalaan, ettei alistu näiden paineiden ja mitätöinnin alle.
Että siinä mielessä se Raamattu on libruksikin tuomitulla uskon, rauhan, toivon ja rakkauden lähde. Vaikka yritetään työntää ulkopuolelle ja osattomaksi Kristuksen rakkaudesta.
Heikki, kiitos kirjoituksesta. Pyhä Raamattu on luotettava.
Lutherin esipuhe Jaakobin kirjeeseen (Biblia 1776 ):
Opetuksen suhteen Raamattu ei erehdy, eikä ole ristiriitainen.
Serotoniinitasojen vaihtelu (rakastumisen huuma tulee ja menee). Arki. Rikkominen toista vastaan. Ero. Takaisin tuleminen. Liitto. Toinen oman persoonan peilinä. Toisen käsittämättömät piirteet. Toisen ristiriitaisuus. Puutteet. Käsittämättömyyksien, ristiriitaisuuden ja puutteiden sietäminen. Oikea tai väärä riippuvuus toisesta. Yhteenkasvaminen. Toisen näkeminen uudessa valossa. Pysyvyys. Sanat. Puhe. Kuunteleminen. Niin ja kaveria pitää kuunnella, mutta paha on mennä neuvomaan, kun omassa on tarpeeksi miettimistä
Monet vihaavat Jumalaa ja hänen sanaansa, koska he yrittävät kaikella lailla osoittaa Raamatun epäluotettavaksi. Miksi on vaikeaa uskoa Jumalan sanaa, jos se poikkeaa omasta agendasta? Evlut-kirkon papit ovat luvanneet tai vannoneet pysyvän Jumalan kirjoitetussa sanassa ja siten opettaen; kuinka tämä näkyy?
Jeesus sanoi: Isä, pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. (Joh. 17:17)
”Monet vihaavat Jumalaa ja hänen sanaansa, koska he yrittävät kaikella lailla osoittaa Raamatun epäluotettavaksi.” Toiset taas yrittävät kahlita Jumalan ja hänen elävän sanansa tekemällä Raamatusta kirjaimellisen totuuden hievahtamattoman järkäleen.