Kontekstistä irrotettua raamatun opetusta on aina ollut paljon , se on myös harhaoppien kasvupohjaa.Suomenkin kristillisessä kentässä on monia vuosikymmeniä jatkuvia ”totuuksia” jotka elävät kristikunnan keskellä. Kaikki ei ole tosin siinä mielessä vahingollisia että vievät täysin harhaan ihmistä.On kuitenkin hyvä miettiä mistä lähtökohdista ajattelu kumpuaa.
Kaksi asiaa liittyy kontekstiin,asiayhteyteen eli missä yhteydessä sanat on sanottu ja kenelle sanottu.
Sitten toinen asia on mistä lähtökohdista lukija ottaa sanat vastaan.
On hyvä aloittaa Galilean vuorelta jossa oli Jeesuksen puhe yhdelletoista opetuslapselle,tämä auktoriteetti itse Jeesus Kristus saa aikaan pelkoa opetuslapsissa,hän joka hallitsee rakkaudella sanoo että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maanpäällä. Tämän jälkeen on hyvä miettiä miten suuria sanoja hän sanoi ;
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Kaikki tämä edellä on tarkoitettu Kristuksen ruumiin ,seurakunnan yhteyteen , jos lähtökohtaisesti ajattelee näitä kaikkia irrallisiksi niin ihminen ajattelee irrallisesti seurakuntakirjeitä luultavasti myös . Esimerkkinä vaikkapa paljon lausuttu ja korostettu kuin ; henkilökohtainen usko ,joka tietysti voi ja saa olla totta,mutta ajattelu Kristuksen ruumiista käsin ja apostolien opetuksista se lähtee ajatuksista ;yhteinen usko .yksi usko ,yksi ruumis ,sydämet yhteenliitettyinä jne. silloin käy myös monissa raamatun kohtien tulkinnoissa niin että emme katso asioita sisältä seurakunnasta vaan ulkoa käsin omina itsenämme vaikka olemmekin Jumalan armosta hänen lapsiaan.Seurakunnalle annetut lupaukset on omistettavissa seurakunnassa ensisijaisesti.
VÄÄRIN YMMÄRRETTY ESIMERKKI
14Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan.
Tästä opetus on ollut vuosikymmeniä ja on edelleen monissa puheissa siteerattu huonolla kontekstilla.
Yleistä on sanoa että avaa ovi kun Jeesus kolkuttaa että voisi tulla sinuun asumaan (oven kahva tosin puuttuu sydämestä) tai olisitpa kylmä tai kuuma jolla opetetaan uskovan hengellistä tilaa (onko veli palavalla paikalla)
Laodikean seurakunta oli ainoa ilmestyskirjan seurakunnista ,josta ei ollut mitään hyvää sanottavaa ,koska Kristus oli ajettu pois seurakunnasta ja nyt seurakunnan enkelille on annettu tehtävä kertoa että Kristus tahtoo tulla takaisin seurakuntaan .
Laodikea oli ja on Turkissa lähteiden perukoilla ja se vesi joka sinne tuli oli haaleaa ,se vesi ei kelvannut käyttöön,kuuma vesi olisi peseytymiseen ja kylmä ruuanlaittoon, tämä on raamatullista tapaa ilmaista asioita että kumpi vaan olisi ollut hyvä oli sitten kylmä tai kuuma.Kysyin henkilöltä joka oli ollut Turkissa lähetystyössä että kävikö laodikean alueella ja hän sanoi että vesi on edelleen haaleaa.
Toisille usko on enemmän tekemistä ja toisille luovuttamista . Siksi olen luterilainen , koska rauha tulee siitä mitä Kristus on tehnyt , eikä omaa yritystä alussa eikä matkalla . Ja usein vanhurskauttaminen ja pyhitys sotketaan iloisesti toisiinsa , joka halventaa Kristuksen sovitustyötä.
Otin esimerkin Laodikean seurakunnasta ja sitä voit Sami selittää miten sen näet oikeaksi? Jos nyt kahva- kristillisyys jätetään sivuun.
Oppikaa siis Kristusta tarkasti tuntemaan! Koko Raamattuhan omistaa vanhurskauden Kristuksen oikealle tuntemiselle. Mutta Pyhän Hengen täytyy tämä vaikuttaa. Rukoilkaamme siis Jumalaa, että hänen evankeliuminsa pääsisi vauhtiin, ja me oppisimme tuntemaan Kristuksen oikein, näin ylösnousisimme hänen kanssansa ja pääsisimme kaikki, niin kuin hänkin, Jumalan kunniaan!
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 300, SLEY, 1942.
Hyvä lainaus , kuitenkin tämäkin Lutherin ajatus täytyisi olla opetuksien muodossa seurakunnassa . On harvoja ihmisiä jotka tutkivat asioita ja teologeilla on vaara selittää tai opettaa liian syvältä asioita . Systemaattista yksinkertaista focusoitua opetusta täytyy olla ja asiasta enemmän kiinnostuneet voivat tutkia eri kirjallisuuden kautta asioita . Paavalin viisaus oli varmaan kiistatonta ja hän halusi pyrkiä puhumaan selvästi ja ymmärrettävästi ja siihen täytyisi opetus ohjautua . Seurakunta ei ole mitään ”virkapappeutta” vaan seurakuntalaisten tehtävä on omilla lahjoilla olla pyrkimässä selvyyteen että Kristuksen sovitustyö ja Jumalan tahto saisi sanan kautta olla siinä muodossa että sana tulisi sidotuksi omiintuntoihin Siinä on ilo ja vapaus
Liturgian tehtävään uskon opettajana liittyy erottamattomasti jumalanpalveluksessa luettavat Raamatun lukukappaleet sisältävän evankeliumikirjan käyttö. Joka KIRKKOVUOSI seurakunta elää uudestaan Kristuksen kanssa pelastushistorian tapahtumat. Se alkaa hänen odotuksestaan (adventti) edeten hänen syntymäänsä (joulu), kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (pääsiäinen) ja Pyhän Hengen lähettämiseen (helluntai). Näin liitettynä kirkkovuoden kautta Jeesuksen elämään ja työhön seurakuntalaiselle opetetaan uskon perusasiat.
Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, Historiallinen jumalanpalvelus vai modernit erityismessut?, s. 7, Suomen Luther-säätiö, Aamutähti Nro 8, 2001. Käännös eräästä luterilaisen Missouri-synodin julkaisusta.
Mikä on Jumalan ylistämisen tuottama hyöty? Meidän ei tarvitse ylistää Jumalaa siinä tarkoituksessa, että pääsisimme askel askeleelta nousemaan taivaaseen. Jumala ei tarvitse meidän ylistyslaulujamme. Hän ei saa itselleen mitään etua niistä…. Laulaessamme ylistyslaulujamme jumalanpalveluksessa me saarnaamme evankeliumia koko olemuksellamme toinen toisellemme ja maailmalle. Meidän ylistyslaulumme tuovat ilmi Kristuksen, Jumalan lihaantulleen Pojan, salaisuuden, hänen, joka kohtaa meidät sanassa ja sakramentissa täyttääkseen meidät Pyhällä Hengellä ja antaakseen meille pääsyn Isän Jumalan yhteyteen. Ylistyksessään kirkko ei ainoastaan julista, että taivas on tullut maan päälle Jeesuksessa; se saa myös taivaan esimakua tuodessaan kiitoksensa ja osoittaessaan palvontaansa kolmiyhteiselle Jumalalle.
John Kleinig, Herraa hyvää kiittäkää, Mitä Raamattu opettaa ylistyksestä? Called to be praisesingers, s. 23, Suomen Luther-säätiö, Aamutähti Nro 30, 2004.
Ja vaikka teemmekin tuon tuostakin syntiä emmekä suinkaan aina täytä velvollisuuttamme, voimme sentään aina turvautua syntien anteeksiantoon.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 559, WSOY, 1959.
Meidän täytyy lujasti uskoa, että Kristus Jumalan Poika on puolellamme ja on ottanut kaikki syntimme päälleen ja on ikuinen syntiemme sovitus Jumalan Isän edessä.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 392, WSOY, 1959, ote ns. Invocavit- viikon kuudennesta saarnasta, pidetty Wittenbergissä vuonna 1522.