Viime päivinä suurimmat otsikot on saanut aikaan valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala. Julkisuudessa on puitu sitä, onko ministeri estänyt tekemästä Greenpeacesta rikosilmoitusta. Hautala itse on vakuuttanut, että näin ei ole käynyt, mutta ministeriön virkamies on ottanut rikosilmoituksen perumisessa vastuullisen roolia.
Kesällä ministeri Päivi Räsänen aiheutti media-älämölön pohdiskelemalla julkisesti, pitääkö kristityn noudattaa enemmän lakia vai Jumalan sanaa. Hänen puheensa kontekstissa käsiteltiin muun muassa muun muassa homoliittojen, eutanasian ja abortin oikeutusta. ”Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan”, Räsänen kommentoi aikanaan Kotimaa24:lle, kun kohina oli alkanut.
Mitä näistä tapauksista opimme vai opimmeko mitään. Ainakin sen, että keskustelulle kansalaistottelemattomuudesta olisi Suomessa tarvetta. Siihenhän nämäkin esimerkit molemmat kiertyvät. Missä yhteyksissä kansalaistottelemattomuutta voi harjoittaa? Onko kansalaistottelemattomuus yksi hyväksytty tapa vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä kautta jopa lainsäädäntöön?
Milloin kansalaistottelemattomuus on järkevää tai sallitumpaa, ympäristöasioissa vai tasa-arvoasioissa esimerkiksi? Entä jos kansalaistottelemattomuutta harjoittaa pieni vähemmistö, joka on enemmistön kantaa ja ihmisoikeusnäkemyksiä vastaan?
Millaista kansalaistottelemattomuutta kirkossa voi olla? Sellaistako jota Luther-säätiö tai Lähetyshiippakunta ehkä harjoittaa? Onko kirkossa kansalaistottelemattomuutta, missä sitä on?
Tuosta kolehtien tilittämisvelvollisuusasiasta tuli mieleen muistot yli kolmen vuosikymmenen takaa, jolloin toimin Karstulan Evankelisen Kansanopiston rehtorina. Opiston toveripäivät pidettiin maaliskuussa ja kirkkoherra suostui ystävällisesti aina siihen, että kolehti kerättiin sinä sunnuntaina kansanopistolle, vaikka kirkkohallitus oli toisin määrännyt. Sitten se määrätty kolehti kerättiin jonain ns. vapaana sunnuntaina. Ei siitä kukaan koskaan purnannut. Ja köyhä opisto sai taloudellista tukea.
Nykyaikana kolehtien merkitys ei ole enää niin suuri kuin ennen. Kun katselee hiljaisimpien pyhien kolehtituottoja, tulee mieleen, peittävätkö ne edes sen kustannuksen, jonka pankki laskuttaa kolehdin laskemisesta.
Heh, olipas mielenkiintoisen kiihkeää tuo Osmon ja Juhan keskustelu, vaikka se ei ihan aiheeseen liittynytkään Voisit vaikka, Juha, kirjoitella ko. asiasta omaa blogia…
Jotenkin tällä kertaa yllätyksekseni ymmärsin enemmän Juhaa…
Toki Osmonkin kannanotoissa oli paljon asiaa…
CIA:n toiminta, käyttämät menetelmät, eivät ole sen ihmeellisempiä kuin muissakaan suurvalloissa ja valtioissa, joissa uskonto hallitsee maata. Kansallinen turvallisuus on kyseisissä tapauksissa numero yksi mutta voidaan luonnollisesti kysyä, kuinka pitkälle siinä tapauksessa voidaan mennä tietojen selville saamisessa.
Aivan, vielä julmempia ja epäinhimillisempiä ne menetelmät ovat olleet niissä maissa, missä
ateismi ja uskonnon vastaisuus ovat hallinneet maata ja sen arvomaailmaa.
Jotta jonkinlainen uskottavuus palautuisi ja jotta sama ei toistuisi seuraavan republikaanipresidentin aikana, on syyllisiä rangaistava. USA:ssa on varmasti jonkinlainen lainsäädäntö, jossa on rangaistukset rikoksista ihmisyyttä vastaan. Rangaistukset on ulotettava kaikille hallinnon tasoille aina presidentti Bushiin asti. Kaikkein pelottavinta on, että sama voi hyvinkin toistua. Olemme antaneet tiedustelupalvelujen kerätä itsestämme valtavat määrät tietoa. Olemme luottaneet, että viranomaiset eivät käytä noita tietoja muuhun kuin oikeiden terroristien toimien estämiseen. Nyt alkaa näyttää siltä, että noita tietoja tullaan käyttämään väärin. On paljastunut, että jopa terroristien sukulaisia ja ystäviä on kidutettu, jotta he kertoisivat tietoja etsitystä. Kuka hyvänsä voi siis olla kidutuksen kohde. Jos syyllisiä ei rangaista, se on selvä signaali siitä, että jos sama toistuu, siitä ei tule kenellekään mitään seuraamuksia. Ihmisen pahuus on pohjimmiltaan banaalia. Tämä tarkoittaa sitä, että suurimmat pahuudet tehdään yhdessä porukan mukana. Pahat ihmiset eivät ole luovia, vaan keskinkertaisia byrokraatteja, jotka eivät ajattele, mitä tekevät. Ja juuri nämä pahat normaali-ihmiset tekevät suurimmat vääryydet, kun ei ole mitään meknismia, joka voisi saattaa heidät edesvastuuseen. Silloin vain mennään joukon mukana aivan kuten Abu Ghraibin vanginvartijat. Pahinta on, että suurimpiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan osallistuvat aivan tavalliset herttaiset perheenisät ja -äidit – siis kuka hyvänsä. Psykologi Zimbardo puhuu Lucifer-efektistä, jossa tavalliset ihmiset saadaan tekemään helposti mitä tahansa hirveyksiä. Efekti vahvistuu, kun teilla ei ole rangaistusta ja sillä on virallinen hyväksyntä. Elämme pelottavaa aikaa.
Ihmettelen suuresti tälläsiä lausuntoja,eiköhän usan maine ole mennyt jo aikaa sitten monesta eri asiasta.
Tämähän on vain jäävuorten huippuja.
Intiaanien kohtelu on liannut Yhdysvaltain sotalaitoksen maineen ja kunniakäsitteen vuosisadoiksi.
Men of Honour surmasivat naisia ja lapsia, eikä edes Wounded Knee ollut ensimmäinen tapaus.
Sotahistoria ei taida tuntea ainuttakaan taistelua, jossa amerikkalaiset olisivat urheutensa ja päällikkönsä taktisen nerokkuuden ansiosta voittaneet.
Kun omien kansalaisten kaltoinkohtelua ei voida luotettavasti tutkia, on koko hallintokulttuuri mätä.
On julkinen salaisuus, että esim. Kansallisen Intiaaniviraston raha-asiat ovat yhtä suurta sekamelskaa ja korruption tahraama.
Demokratia koskee pientä eliittiä, ja sekin on tässä likaisessa revohkassa mukana.
Asian hämäämiseksi julkistetaan vuosittain State Departementin ns. ihmisoikeusraportti, jossa Suomeakin on suomittu. Samaan aikaan latinot ovat puolittain orjan asemassa – talouselämän parhaaksi.
Minä en sanoisi, että uskonto ohjaa Yhdysvaltoja. Raha se on ollut alusta alkaen.
Kähmiminen oli mukana jo siirtokuntien vapaussodan aikoina.
Eiköhän ihmisarvo ole aika pieni kaikkialla, missä se joutuu vastakkain suuren vallan tai rahan kanssa? Vaikkei K24 sivustolla olekaan muodikasta vedota Raamattuun, niin yritän silti: Muistaakseni sekä vanhalla että uudella puolella käytetään suurvalloista nimitystä peto. Ja sitten mainitaan vielä, että koko maailma on pahan vallassa. Joskus toki nokka irtoaa, …mutta valitettavasti pyrstö tarttuu.