Viime päivinä suurimmat otsikot on saanut aikaan valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala. Julkisuudessa on puitu sitä, onko ministeri estänyt tekemästä Greenpeacesta rikosilmoitusta. Hautala itse on vakuuttanut, että näin ei ole käynyt, mutta ministeriön virkamies on ottanut rikosilmoituksen perumisessa vastuullisen roolia.
Kesällä ministeri Päivi Räsänen aiheutti media-älämölön pohdiskelemalla julkisesti, pitääkö kristityn noudattaa enemmän lakia vai Jumalan sanaa. Hänen puheensa kontekstissa käsiteltiin muun muassa muun muassa homoliittojen, eutanasian ja abortin oikeutusta. ”Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan”, Räsänen kommentoi aikanaan Kotimaa24:lle, kun kohina oli alkanut.
Mitä näistä tapauksista opimme vai opimmeko mitään. Ainakin sen, että keskustelulle kansalaistottelemattomuudesta olisi Suomessa tarvetta. Siihenhän nämäkin esimerkit molemmat kiertyvät. Missä yhteyksissä kansalaistottelemattomuutta voi harjoittaa? Onko kansalaistottelemattomuus yksi hyväksytty tapa vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä kautta jopa lainsäädäntöön?
Milloin kansalaistottelemattomuus on järkevää tai sallitumpaa, ympäristöasioissa vai tasa-arvoasioissa esimerkiksi? Entä jos kansalaistottelemattomuutta harjoittaa pieni vähemmistö, joka on enemmistön kantaa ja ihmisoikeusnäkemyksiä vastaan?
Millaista kansalaistottelemattomuutta kirkossa voi olla? Sellaistako jota Luther-säätiö tai Lähetyshiippakunta ehkä harjoittaa? Onko kirkossa kansalaistottelemattomuutta, missä sitä on?
Otin yhdeltä osalta kantaa blogin aiheeseen Jukka Kivimäen blogissa.
Enempää ei nyt jaksa hämmästellä ja fundeerata.
On totta puhuen kummallista, että tässä asiassa ei nyt millään malteta pysyä faktoissa vaan toistellaan Iltalehden uutisankkaa. Päätöksen teki Arctia Shippingin toimiva johto. Myös poliisi oli ilmaissut oman kantansa yritykselle: rikosilmoitus ei ole tarkoituksenmukainen ratkaisu. Yrityksen johto ei ole kokenut tulleensa painostetuksi miltään taholta. Sen paremmin ministeri, ministeriön virkamies kuin poliisikaan eivät ole estäneet rikosilmoituksen tekoa, vaikka ne ovat kantansa ja linjauksensa esittäneetkin.
Keskustelu kansalaistottelemattomuudesta on kiinnostava ja tärkeäkin aihe. Olisi hienoa, että keskustelun lähtökohtaksi tarjottaisiin faktoja eikä uutisankkaa. Ironista sinänsä, että nyt annetaan ymmärtää, että keskustelu ministeriön linjauksista valtion 100 % omistamien yritysten ja ministeriön välillä on yritysten puolesta päättämistä. Ja sitten samalla toivotaan keskustelua. Ei tässä varmaankaan kannata sanoa mitään, ettei saa syytteitä niskaansa, että on päättänyt K24:n puolesta, miten kansalaistottelemattomuuteen pitää suhtautua.
Hautala itse on vakuuttanut, että näin ei ole käynyt, mutta ministeriön virkamies on ottanut rikosilmoituksen perumisessa vastuullisen roolia.
Näinhän tapahtui myös Anneli Jäätteenmäen kohdalla, kun hänet Suomen ensimmäisenä naispääministerinä julkisesti ”teloitettiin sosiaalisesti”, vaikka hän oppositiopuolueen johtajana oli oikeutettu samaan tiedot, jotka hän sai, mutta vain ”pidemmän byrokraattisen kaavan mukaan” . Virkamiehenä toiminut Manninen luovutti hänelle YYA-Suomen käytänteiden mukaisesti vailla maan tavaksi muodostunutta ”laillisen protokollan” vaatimaa byrokratiaa tiedot, jotka hänellä oli oikeus saada. Silloinen presidentti totesi asiasta, että ”rikos on aina rikos” ja Manninen sai tehtävästään ”kenkää” ja vaikka Jäätteenmäki todettiin oikeudessa syyttömäksi rikokseen, jonka vuoksi hänet julkisesti ”sosiaalisesti teloitettiin”, hän joutui jättämään pääministerin tehtävänsä. Tuota primitiivireaktiota ja sen aikaansaamaa päämisterivaihdosta ”ensin unohtuneine ja sitten kuitenkin löytyneine muistilappuineen” luotsannut sdp-Backman ei saanut edes huomautusta ”unohtamisestaan”. Miksi?
Rikosilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole kansalaistottelemattomuutta, koska rikosilmoituksen tekeminen ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Jos rikosilmoitusta ei tehdä, ei tehdä väärin. Monet yritykset jättävät tekemättä, koska käräjäuutisissa roikkuminen ei tee hyvää yritysten julkisuuskuvalle. Jos jokin rikos on yleisesti vaarallinen tai törkeä, poliisi ottaa sen tutkittavakseen ilman ilmoitustakin.
Greenpeacen tapauksissa rikosilmoituksen tekeminen pikemminkin ajaa sen asiaa, koska järjestön tarkoitus on hankkia jatkuvaa julkisuutta epäkohdille, joita se nostaa esiin.
Teemu Kakkuri :”Rikosilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole kansalaistottelemattomuutta, koska rikosilmoituksen tekeminen ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Jos rikosilmoitusta ei tehdä, ei tehdä väärin”
Miltei 10 vuotta olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en tehnyt rikosilmoitusta, kun KD:n sitoutumattomana kunnan varavaltuutettuna ja Lahden Unicef-toimintaryhmän pj:na sekä HS:n yleisönosastoon nuorten puolesta kirjoittaneena ja sekä kuntaan että seurakuntaan aloitteet nuorten puolesta tehneenä ml. parvekkeellamme ja puutarhassamme filmattuun Luuseri-tv-pätkään osallistuneena ja lopulta eduskunnassa istuneen nuoruuden ystävämme pyynnöstäni tekemän hallituskyselyn aikaansaaneena en tehnyt rikosilmoitusta, kun jouduin kunnan verovaroista kustantamalla ”information society -palstalla” mustamaalatuksi. Uskoin, että ”Information Society” edistää lähidemokratiaa ja että kysymyksessä sen ja myös itseni kohdalla olivat vain ”alkuvaikeudet”. Kun kunnan sdp-ohjautunut kunnan palkkalistoilla ollut moderaattori sen paremmin kuin samaa aatesuuntaa edustava kunnanjohtakaan eivät pyynnöistäni huolimatta halunneet vastoin verovaroista kustannetun palstan sääntöjä poistaa herjausvietejä, sain viestit loppumaan, kun postasin palstalle Viestintäviraston lähettämieni näytteiden seurauksena lakimieheltä saamani tiedon, jonka mukaan : ”Kysymys on viestinnän sisällön lainmukaisuudesta ja asiaan liittyy mm. rikoslain kunnianloukkausta koskeva lainsäädäntö (RL 24 luku 9-10§)” Käsitykseni on, että pimeässä bittiavaruudessa verovaroilla kustannettu ”information society” edistää ainoastaan yksityisyrittäjä-toisinajattelijoiden mustamaalaamista ja vaientamista.
On hienoa olla Taivaan kansalainen. Tämä kansalaisuus on kaikilla, jotka kuuluvat Kristuksen kirkkoon. Tärkeintä on olla kuuliainen kirkon Herralle, Jeesukselle Kristukselle. Ketkä ovat kansalaistottelemattomia kirkossa?
Juha Heinilä :”On hienoa olla Taivaan kansalainen. Tämä kansalaisuus on kaikilla, jotka kuuluvat Kristuksen kirkkoon.”
Tuskinpa Kristuksen kirkko on ainakaan minun kirkkoni, kun olen aina ollut sitä mieltä, että vähintään yhtä tärkeää kuin ihmisille on oikeus elämään kuoleman jälkeen, on oikeus elämään ennen kuolemaa. Riski tässä asenteessa näyttää kuitenkin olevan turhautumisesta johtuva tunteiden kuolema, jota kyynisyydeksi sanotaan. En vielä parikymmentä vuotta sitten olisi voinut uskoa esim. sitä, että tulemme antamaan Suomen valtiolle 30 000 markan omavelkaisen takauksen, että suomalaisten pyynnöstä eteläiseltä pallonpuoliskolta maahan tullut ja karkotusuhan alla ollut nuori saa jäädä maahan tai sitä, että soitan sosiaali- ja terveysministeriöön ja kysyn, että ”haluatteko te todella tappaa heidät kaikki”, kun 90-luvun laman kourissa konkurssiin joutunut ja kaikkensa menettänyt pienyrittäjä ei saanut ”sossusta” rahaa edes jokapäiväiseen leipään ja aikoi sen vuoksi tehdä itsemurhan. Kuka se runoilikaan, että ”häpeän maailmaa, johon lapseni saatan…” ?
Joku arvelee jo nyt olevansa taivaan kansalainen. Saapihan sitä olettaa. Mutta taitaa olla kuitenkin niin, että vasta viimeisellä tuomiolla se asia ratkaistaan.
Osmo, etkö todellakaan tiedä mihin polkusi vie. Jeesusta Herrana pitävät tietävät, koska Jeesus on tie ja totuus ja elämä.
Heinilä. Minä rakastan Vapahtajaani. Hän päättää viimeisellä tuomiolla minun iäisyyskohtalostani. En minä ite.