Viime päivinä suurimmat otsikot on saanut aikaan valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala. Julkisuudessa on puitu sitä, onko ministeri estänyt tekemästä Greenpeacesta rikosilmoitusta. Hautala itse on vakuuttanut, että näin ei ole käynyt, mutta ministeriön virkamies on ottanut rikosilmoituksen perumisessa vastuullisen roolia.
Kesällä ministeri Päivi Räsänen aiheutti media-älämölön pohdiskelemalla julkisesti, pitääkö kristityn noudattaa enemmän lakia vai Jumalan sanaa. Hänen puheensa kontekstissa käsiteltiin muun muassa muun muassa homoliittojen, eutanasian ja abortin oikeutusta. ”Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan”, Räsänen kommentoi aikanaan Kotimaa24:lle, kun kohina oli alkanut.
Mitä näistä tapauksista opimme vai opimmeko mitään. Ainakin sen, että keskustelulle kansalaistottelemattomuudesta olisi Suomessa tarvetta. Siihenhän nämäkin esimerkit molemmat kiertyvät. Missä yhteyksissä kansalaistottelemattomuutta voi harjoittaa? Onko kansalaistottelemattomuus yksi hyväksytty tapa vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä kautta jopa lainsäädäntöön?
Milloin kansalaistottelemattomuus on järkevää tai sallitumpaa, ympäristöasioissa vai tasa-arvoasioissa esimerkiksi? Entä jos kansalaistottelemattomuutta harjoittaa pieni vähemmistö, joka on enemmistön kantaa ja ihmisoikeusnäkemyksiä vastaan?
Millaista kansalaistottelemattomuutta kirkossa voi olla? Sellaistako jota Luther-säätiö tai Lähetyshiippakunta ehkä harjoittaa? Onko kirkossa kansalaistottelemattomuutta, missä sitä on?
Osmo, päätökset on jo tehty.
Päätökset on kenties tehty, mutta olemmeko saaneet niistä omalla kohdallamme tiedon? Matteuksen mukaan yllätyksiä on luvassa: ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'”
Tottelemattomuutta on monen asteista kuten tottelemistakin. Seurakunnankin ’komentoketjun’ voi ajatella moniportaiseksi Jumalasta apostolien, kirkkoisien, uskonpuhdistajan, kirkolliskokouksen, arkkipiispan, tuomiokapitulin, kirkkoherran, kirkkoneuvoston ja lähetyspiirin vetäjän kautta siihen lähimmäiseen, joka muistuttaa unohtuneesta kahvinkeittovuorosta.
Juha. Päätökset on tehty, mutta niitä et sinä enkä minä tee. Emme voi riistää Jumalalta tuomiovaltaa. Viimeisellä tuomiolla tulee tapahtumaan yllätyksiäkin. Monet uskossaan itsevarmat tulevat löytämään itsensä Herran vasemmalta puolelta. Voi koskea minuakin tai jopa sinua. Ylpeys on ensimmäinen seitsemästä kuolemansynnistä.
Odotetaan nyt rauhassa Heidin selontekoa ja hutkitaan vasta sitten.
Media on jo nyt paisutellut juttua, kuten se tekee kaikessa nykyisin. Kohta ei viitsi edes päivälehteä lukea, saati sitten keltaisia lehtiä, joiden otsikot kirkuvat erilaisia kauheuksia, jotka sitten ovatkin aika pieniä tässä kaikessa nykypäivän kaaoksessa.
Näin Kiven päivän liepeillä kaipaisi joskus Impivaaran rauhaan, jossa vain huuhkaimet huhuilevat.
Siitä meitä itsekutakin vaanivasta ylpeyden synnistä vielä. Siitä on olemassa elämänkokemukseen perustuva sananlaskukin: ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä.”
Osmo, kommenttisi poikkeavat Kristuksen opista.
Jokainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja pitää häntä Herrana, pelastuu.
Juha.
Kristuksen opin mukaan viimeisellä tuomiolla on tuomarina Kristus, et sinä enkä minä. Matteus 25: 31-46. Ota Raamattu kouraan, jos sinulla on, ja lue. Jos uskot Pyhän Raamatun todistukseen, se on tuossa raamatunkohdassa kirjoitettu. Väitätkö, ettei se ole Kristuksen oppi? Kristus itse sen on sanonut. Et sinä voi ottaa tuomiovaltaa Isältä ja Pojalta. Ei jokainen, joka hokee ”Herra Herra”, pelastu.
Heinilä on innokas siteeraamaan Pyhää Raamattua. Kai se sitten sallitaan muillekin:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ´Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teille maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ´Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?
Kuningas vastaa heille: ´Totisesti: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ´Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.
Silloin nämä kysyvät: ´Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?
Silloin hän vastaa heille: ´Totisesti: kaiken, minkäte olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matteus 25: 31-46)
Siinähän sen on Jeesus itse sanonut. Nyt voimme yhdessä Juhan kanssa vain mietiskellä, kumpaanko joukkoon kuulumme.
Osmo, olet pihalla Kristuksen opista. Tekojemme perusteella ansaitsemme kadotuksen. Ainostaan Jeesuksen Kristuksen Golgatan työhön voimme luottaa ja yksin se riittää pelastukseen. Meidän omat tekomme ovat myöhässä 2000 vuotta. Ei Jeesus omiaan tuomitse kadotukseen.
Juha. Ei tuomitse omiaan. Ja keitä ne omat ovat, selviää siteeraamastani Jeesuksen opetuksesta Pyhän Raamatun mukaan Matteus 25: 31-46. Väitätkö, että Pyhä Raamattu puhuu väärin? Ja on huomattava myös Herran veljen Pyhän Jaakobin kirjeen sana: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaakob 2:26).