Räsänen, Hautala ja Luther-säätiö

Viime päivinä suurimmat otsikot on saanut aikaan valtionohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala. Julkisuudessa on puitu sitä, onko ministeri estänyt tekemästä Greenpeacesta rikosilmoitusta. Hautala itse on vakuuttanut, että näin ei ole käynyt, mutta ministeriön virkamies on ottanut rikosilmoituksen perumisessa vastuullisen roolia.

Kesällä ministeri Päivi Räsänen aiheutti media-älämölön pohdiskelemalla julkisesti, pitääkö kristityn noudattaa enemmän lakia vai Jumalan sanaa. Hänen puheensa kontekstissa käsiteltiin muun muassa muun muassa homoliittojen, eutanasian ja abortin oikeutusta. ”Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan”, Räsänen kommentoi aikanaan Kotimaa24:lle, kun kohina oli alkanut.

Mitä näistä tapauksista opimme vai opimmeko mitään. Ainakin sen, että keskustelulle kansalaistottelemattomuudesta olisi Suomessa tarvetta. Siihenhän nämäkin esimerkit molemmat kiertyvät. Missä yhteyksissä kansalaistottelemattomuutta voi harjoittaa? Onko kansalaistottelemattomuus yksi hyväksytty tapa vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä kautta jopa lainsäädäntöön?

Milloin kansalaistottelemattomuus on järkevää tai sallitumpaa, ympäristöasioissa vai tasa-arvoasioissa esimerkiksi? Entä jos kansalaistottelemattomuutta harjoittaa pieni vähemmistö, joka on enemmistön kantaa ja ihmisoikeusnäkemyksiä vastaan?

Millaista kansalaistottelemattomuutta kirkossa voi olla? Sellaistako jota Luther-säätiö tai Lähetyshiippakunta ehkä harjoittaa? Onko kirkossa kansalaistottelemattomuutta, missä sitä on?

  1. Osmo, kuka on sokaissut silmäsi? Omien tekojemme perusteella meistä jokainen joutuisi kadotukseen. Eivät pelastettujen teot ole parempia kuin kadotukseen joutuvilla. Ainoastaan suhde Jeesukseen merkitsee. Jos emme pidä Jeesusta Herrana, niin kaikki väärät teot tai hyvän tekemättä jättämiset kohdistuvat Jeesukseen Kristukseen. Jeesusta Herrana pitävät ovat tehneet elämänsä aikana huomaamatta joskus hyvää lähimmäiselle ainakin kerran, joka tehdään Jeesukselle Kristukselle.

  2. Juha. Kyllä minä pidän Pyhässä Raamatussa esiin tuotuja Jeesuksen sanoja ohjenuoranani. En epäile, etteikö Matteuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta perustuisi Jeesuksen omiin sanoihin. Ei kristitty voi valikoida Raamatusta vain mieleisiään kohtia. Ei lähimmäisistä piittaamatonta elämää voi perustella sillä, että Jumala kyllä antaa kerran kaiken anteeksi. Ihmisellä on vastuu omista teoistaan, ja varsinkin kristityksi itseään kutsuvalla. Jeesus puhuu asiaa.

  3. Osmo, kaikki Jeesuksen opetukset ovat voimassa. Koko Raamattu on Jumalan sanaa, eikä sieltä voi ottaa mitään pois, eikä siihen saa lisätä mitään. Minusta, sinä et ymmärrä vanhurskautemme perustaa, josta seuraa, ettet ymmärrä Jeesuksen opetusta viimeisestä tuomiosta Matt. 25 -luvussa.

  4. Juha. Koska olen vakuuttunut, että Matteuksella on lähdeaineistossaan ollut käytettävissä ihan Jeesuksen oma puhe, olen sitä mieltä, että se on luettava juuri niin kuin se on kirjoitettu. Eli siis Jeesus, Vapahtajani, on näin sanonut. Minä uskon Hänen sanomaansa enemmän kuin kaikenlaisten ”selittelijöiden”. Jeesus puhuu asiaa. Kyllä minä ihan täysin ymmärrän, mitä Vapahtajani Herra Jeesus Kristus tässä puheessaan sanoo. Ymmärrätkö sinä?

  5. Osmo, taidamme ymmärtää eri lailla viimeisen tuomion. Tiedän, että omat tekoni eivät riitä muuhun kuin kadotustuomioon. Senpä vuoksi joudun turvautumaan Jeesuksen Kristukseen ja luottaa armoon. Kertomasi mukaan sinut tuomitaan tekosi mukaan, ymmärsinkö oikein?

  6. Salme. Tottakai se on näin. Mutta ei se tee tyhjäksi Jeesuksen opetuspuhetta viimeisestä tuomiosta. Ratkaisu on Hänen, ei minun. Asetan kysymyksen Matteuksen mukaan: jos ihminen suhtautuu välinpitämättömästi tai rakkaudettomasti lähimmäiseen, onko hänen uskonsa todellinen?

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.