Kamerunissa kuljimme hyvin paljon yhdessä Coletten kanssa. Teimme matkoja lähelle ja matkoja kauas, matkoja suuriin kaupunkeihin ja matkoja pieniin kyliin.
Julistimme Jumalan suurta ja rajatonta armoa. Kerroimme hyvän Jumalamme suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Armosta olemme pelastetut, uskon kautta, Kristuksen tähden.
Olipa kerran mummo, joka oli hyvin innokas lukemaan Raamattua. Aina välillä hän huusi kovaan ääneen: ”Halleluja!” Kerran talon lapset ajattelivat tehdä hänelle pienen kepposen. He vaihtoivatkin Raamatun paikalle koulunsa maantiedon kirjan. Kun mummo astui huoneeseensa, lapset jäivät kuuntelemaan, mitä tapahtuisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen huoneesta kuului jälleen tavanomainen Halleluja -huuto, mutta ehkä vieläkin reippaammin kuin pitkään aikaan.
Lapset ryntäsivät mummon huoneeseen ja ilakoiden kertoivat, että nyt taisi mummolle käydä erehdys. Eihän tuo kirja ollut Raamattu vaan maantiedon kirja.
Mummo vastasi rauhallisesti:
”Toki heti huomasin tuon kirjan kertovan maantiedosta. Ajattelin vain, että ehkä halusitte kertoa jotakin minulle ja niin minä avasin sen. Tässä kohdassa kerrotaan, miten syvin meri on yli 10 km syvä.
Silloin muistin Raamatun sanan, että Jumala heittää meidän syntimme meren syvyyteen. En ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että meri on noin syvä. Sieltä ei mitään enää käydä onkimassa ylös. Se mikä sinne on mennyt, se myös siellä pysyy.
Niinpä Jumalan armo Vapahtajassamme on niin äärettömän suuri, että se mikä on anteeksi annettu, se myös pysyy anteeksiannettuna eikä sitä enää milloinkaan uudelleen nosteta esiin meitä syyttämään.”
Näillä sanoilla mummo kertoi Jumalan suuresta hyvyydestä lapsenlapsilleen.
Tällä tarinalla haluan valaista lukukappaleemme ajatusta:
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
SUNNUNTAI 18.4.2021
2. sunnuntai pääsiäisestä
Latinaksi Misericordia Domini
Hyvä paimen
Ensimmäinen lukukappale: Miika 7:14-20.
Olen elänyt lapsuuteni maatalossa. Kesäisin karjaa laidunnettiin takapeltojen laitumilla. Ne kuitenkin lypsettiin navetassa. Minun tehtäväni oli hakea lehmät lypsylle metsäpolkua pitkin. Kun tulin laitumen ääreen, niin pitkin laidunta levänneet lehmät tulivat paikalle ja niin kävelimme koko matkan yhdessä minä heidän seassaan milloin ensimmäisenä, milloin viimeisenä, milloin keskellä laumaa.
Lehmät tunsivat minut ja minä tunsin heidät. Metsän läpi kulkiessamme olimme yhtä joukkoa. Kuuluimme kaikki yhteen. Yksikään heistä ei lähtenyt joukosta erilleen, vaan kaikki pidimme yhtä.
Navetalle saapuessamme lehmät aivan omatoimisesti menivät omalle paikalleen ja nauttivat pöydälle pantuja herkkupaloja ja väkirehua, jotka täydensivät ravinnon kokonaisannin kohdalleen.
Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten Jeesus pitää meistä huolta. Hän tuli ihmiseksi, hän tuli yhdeksi meistä. Yhdessä meidän kanssamme kulkien hän johtaa meitä matkallamme, tukee ja kantaa koko elämämme ajan. Hänen seurassaan yhdessä joukossa kulkien, yhteisessä kirkossa taivaltamme tehden, pääsemme perille. Kaikella on määränpäänsä ja tarkoituksensa.
Lapsuuteni lehmille määränpää oli lypsylle pääsy. Meidän Vapahtajamme joukossa eläessämme meidän määränpäämme on taivaan ilo ja onni. Jumala on kaiken jo valmiiksi rakentanut meitä varten eikä meiltä tule puuttumaan mitään, vaan kaikki on täydellistä, ikuista riemua taivaan asunnoissa, jotka Hän on meille valmistanut.
Tässä hyvän paimenen sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Miika 7:14–20
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi!
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.
Poistakaa tollaiset uutiset.
Mukavampi looshissa kuin kylmällä kadulla:-)
Onko Laaksonen saarnannut kylmällä kadulla?
Minä olen.
Mitä tämän surullisen ihmiskohtalon uutisointi palvelee? Eikös anneta tämän Jaakkolan jo olla rauhassa ainakin tällaiselta.
Samaa mieltä Antin kanssa.
En minäkään tästä iloitse. Viestini johtui tuohtumuksesta,, kun ei tajuta tilannetta ja käännetään eikä omista toimista kanneta vastuuta. Vastaavan tapaista on tapahtunut kauan sitten. Enkä todellakaan toivo sitä uutisiin. En itsekkään halua yllyttää tällaiseen.
Kas, kommentit ovat poistuneet. Luin niitä 9, eikä ne 9 olleet kovin asiattomia. Olisiko ollut fiksumpaa poistaa uutinen, kuten Osmo Kauppinen sanoo.
Laitan linkin ja suosittelen arvon pappikonkkaronkan, jotka täällä viestittelivät lukevan Imatralaisten kommentit.
http://www.uutisvuoksi.fi/Online/2014/01/07/Jaakkola+jatkaa+saarnaamista+kadulla/2014516733768/16
En muuten suosittele poistoa. Aamu oli hyvin opettavainen. Sääli, ettei viesti näy välimuistissa. Olisin laittanut linkin.
Kopio Uutisvuoksen kommenteista:
”Agnostic 19 tuntia sitten 6
Näky olleen paasaamassa tänäänkin kävelykadulla. Poliisitkin oli ”turvaamassa” kirkonmiehen mantraa paheksuvilta katseilta ja ohi kulkioiden huuteluilta. Jotenkin miule jäi sellaine olo 15min. kuuntelun jälkeen, että voi kun on mies polo eksyksissä. Mikä ihmeen maailman parantamistarve joillekkin tulee ja miksi siitä on tehtävä niin iso asia? Voimia kaikille, niin kuulioille kun saarnaajalle.”
Paikkakuntalaisena en voi kuin yhtyä tuohon kommentoijaan. Jaksoin katsoa ko. henkilön ”saarnaa” jokusen sekunnin Youtubesta ja oli pakko laittaa myötähäpeän takia pois. Tietysti joku on nyt vahvasti sitä mieltä että herran mielenterveyttä ei pitäisi kyseenalaistaa mutta minkä sille voi? Ja noille poliiseille olisi kyllä tässäkin kaupungissa ollut ihan muuta tekemistä kuin kadullahuutelijan valvominen. Onneksi ei, asuinpaikan ja muun liikkumisen takia, tarvitse tuossa niin hirveästi liikkua.
Ehkä meidän K24 ihmisten ei tarvitse päättää sitä, saako hän saarnata kadulla vai ei. Uskoakseni luvan antaminen kuuluu virkavallan päätöksen piiriin. Ellei hän aiheuta häiriötä, niin mikäs siinä.
Terve näkemys!
Olen käynyt Lontoon Hyde Park:ssa, ja mielestäni on hienoa, että jossakin toteutetaan sananvapautta ihan konkreettisesti eikä vain juhlavissa julistautumisssa ”avoimiksi”, ”moniäänisiksi” ja ”suvaitsevaisiksi”, mitä on paljon ollut liikkeellä viime aikoina mm täällä Suomen siionissa.
Ei kenenkään ole pakko pysähtyä kuuntelemaan puhujaa, ellei viestinsä miellytä.
Suomessa on esiintynyt ennenkin ns. katusaarnaajia. Ennen Viipurin menetystä kalakauppias Mikko Reponen osoittautui ”tosia” puhuneeksi profeetaksi. Mies liikuskeli Viipurin kaduilla herätyssaarnaajana. Lukuisia kertoja Reponen pidätettiin ja vietiin kuulusteltavaksi poliisiasemalle. Erään kerran hän ”profetoi” pidättäjilleen: tämä poliisiasema tuhoutuu niin äkillisesti ettette ehdi ottaa virkalakkejanne poliisiaseman naulakosta. Sodan jälkeen Reponen kohtasi Porin torilla tutun viipurilaisen poliisimiehen, joka kertoi virkalakkinsa jääneen pommituksessa tuhoutuneen poliisiaseman hattuhyllylle.
1980-luvulla muistan pysähtyneeni Lappeenrannan torille kuuntelemaan Jaakko Malmi-nimistä katusaarnaajaa ( netin tietona:
kuollut v. 2005 ? ). Jaakko Malmin olemuksesta jäi mieleen hiljainen nöyryys yhtyneenä järeään luterilaishenkiseen herätyssaarnaan. Muistelen että Malmi veisasi puheensa lopuksi virrren luterilaisesta virsikirjasta. Jaakko Malmista olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin.
En tiedä miksi kommentteja on poistettu.
Itse olen nähnyt Jaakko Malmin Lappeenrannassa. Ja hän saarnasi kadulla, useimmiten Alkon edessä. No miksi ei?
Mieheni mainitsi, että hänestä olisi ollut joskus kauan sitten joku tv-ohjelmakin. Sanoi vain, että näköjään ihan tavallinen, mukava kaveri arkielämässä. Hänellä näköjään oli vain tarve saarnata parannusta. Mitäs vikaa siinä muuten on?
Eilen kirjoitin tänne Jaakko Malmista, mutta jonkun päähänpiston vuoksi sekin heitettiin mäkeen. Lappeenranta oli lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupunki, joten ilmiöt tunnen. Malmi saarnasi jykevällä äänellä aina siellä, missä ihmisiä oli koolla: torilla, puistoissa, satamassa jne. Hän ikään kuin kuului kaupunkikuvaan. Malmi luki Päivän tunnussanaa, piti parannussaarnansa ja veisasi virren, ääni kuului kauemmaksikin. Joskus hänellä tyylitaju petti, kenelläpä ei joskus, ja mm. kerran hän rupesi saarnaamaan kaupungin keskellä olevan Lappeen kirkon parvelta kirkkotilaisuuden jälkeen. Syynsä kai hänellä oli siihenkin.
Tässä linkki Hyvän paimenen sunnuntain esittelyyn ja tekstien näyttöön
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-18-4-2021/
Matias
Toinen profeettta sanoo:
” Minun kansani synneistä he saavat ruokansa ja heidän pahoja tekojaan heidän sydämensä himoitsee.. ”
Mistä sitten puhutaan, kun ei voida enää muistella Israelin syntejä. Ja onko se ollut oikein tähänkään asti. Mitä ne meille kuuluu, kun Jumala on se, joka armahtaa, jos jotain on sattunut.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
Hoosean kirjan kohta puhuu varoittavana esimerkkinä sellaiselle menolle, missä koko kansa joutuu tuhoon, kun ihmiset tuhoavat toinen toistaan. Vahvempi kuvaannollisesti sanoen syö heikomman. Tämä tapahtuu riistämällä heikommalta heidän ihmisarvonsa ja toimeentulonsa edellytykset.
Pohjoisen valtion eli Israelin sisäiset toinen toisiaan vastaan suuntautuneet väärinkäytökset heikonsivat sitä niin paljon että Assyyria lopulta tuhosi sen vuonna 721 eKr.
Näin Hoosean kirja on ikään kuin varoittavana esimerkkinä tuleville sukupolville siitä, ettei pidä mennä keskinäiseen toinen toistensa tuhoavaan toimintaan, koska siitä voi seurata jopa koko kansan häviäminen historian kirjoista.
Sen sijaan eri ihmisten ja hyvin paljon myös kansanryhmien ja jopa kansojen ja kulttuurienkin välisissä suhteissa on asialle eduksi, että ei mennä kaivelemaan menneitä enempää kuin siinä määrin että yhteyden esteenä olevat menneisyyden ”luurangot kaapeissa” saadaan poistetuksi.
Eihän ole mitään järkeä muistella jo aikoja sitten käytyjen sotien aikaista sotapropagandaa muka nykyhetken ajankohtaisten kysymysten yhteisessä ratkaisemisessa.
Samaten jos naapurit vielä vuosikymmenienkään jälkeen eivät ole sopineet keskenään jotain jo aikoja sitten ajankohtaisuutensa menettäneestä asiasta, niin molemmat puolet siitä häviävät.
Samalla tavoin perhe-elämässäkään ei pidä uudelleen ja uudelleen kaivaa esiin jo aikoja sitten anteeksiannettuja töppäilyjä, vaan pitää pystyä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta nykyhetken vaatimusten mukaisista lähtökohdista käsin.
Useinkin on ihmisistä itsestään kiinni pystyykö sopimaan toisten ihmisten kanssa. Joku voi valitella että hän on muuttanut paikasta toiseen jo yli 20 kertaa, mutta aina vain hänelle on sattunut tulemaan huonoja naapureita. Joku toinen puolestaan on voinut iloita siitä, että aina on ollut hyviä ja luotettavia naapureita, mihin sitten erilaiset elämän olosuhteet ovatkaan hänet johdattaneet.