Oivaltavassa kirjassaan Kasvu (Teos 2011) Marko Kulmala kehottaa – ennen muuta – ensin juomaan kahvit. Sillä kahvi on hänen mukaansa yksi harvoista hyödykkeistä, jonka käyttäminen ei perustu kilpailuun.
Kulmalan mukaan tavalliseksi kasvamisen ydin on siinä, että osaa heti luovuttaa. Ja taas yrittää. Sillä kasvu on piste. Pisteen toisella puolella kasvu jatkuu.
Minulla on ollut jo pitkään tapana kutsua blogiini itseäni kiehtovia kirjailijoita, joiden kanssa käyn keskustelua siten, että tummennettu teksti on vierailijan, tavallinen taas Ruttopuiston rovastin kommentointia. Nyt lähtee:
Tavalliseksi kasvaminen on vaikeinta.
RR: Eihän kukaan kai lapsena tahdokaan isona olla tavis vaan mieluummin jonkinlainen supersankari? Vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät kasvattaa lapsensa pumpulissa, tulee aika, jolloin haaveet kaatuvat, elämä lyö, puree, potkii ja herjaa. Lyhyesti sanottuna lyö meidät lattajalaksi.
Suomalainen elämä vaatii meiltä maailmankuulua suomalaista sisua. Viihdeartisti Danny lauloi aikoinaan, että ”tahto rautainen vie läpi harmaan kallion, siinä katajaisen kansan mahti on”. Selviytymistaitojen oppiminen on ensiarvoisen tärkeää elämässä. Jos kaadumme kymmenen kertaa, niin nousemme ylös 11 kertaa. Myönteinen asenne kuuluu myös kuvaan.
Kaikki alkaa näkymättömästä, uskosta ja toivosta.
RR: …ja toivottavasti kaikki myös päättyy uskossa ja toivossa.
Kaikki kasvu on henkilökohtaista ja yhteistä. Kaikki mitä meillä on, on muilta saatua. Nimemme, tulomme. Se minkä ansaitsemme, on muille lahjoitus tai annettu palkkio.
RR: Sama pätee myös uskoon: Toisten ihmisten välityksellä olemme sen saaneet. Ensin on itse saatava jotakin, jotta voisi antaa muille.
Kasvulla on neljä estettä: katkeruus, itsekkyys, epärehellisyys ja pelko. Nämä neljä ratsumiestä taltutetaan nöyryydellä.
RR: Ensimmäinen mielikuvani neljästä vaarallisesta, haarniskapukuisesta ratsumiehestä oli se, että niitten kimppuun tulee käydä siten, että ensin kampitetaan hevonen ja sitten pyritään saamaan soturi nurin. Soturille kun pystyssä pysyminen on kaiken A ja Ö. Ilman apua rautapukuun pukeutunut, rähmällään oleva taistelija on vikkelälle vastustajalle helppo saalis.
Vaan sitten huomasin, että nöyryydellähän ratsumiehet pitikin tekstin mukaan taltuttaa. Nöyryyteen kasvaminen tarkoittaa pienemmäksi kasvamista. Sillä vain pienellä ihmisellä voi olla suuri Jumala. Se, joka luulee jotakin olevansa, isottelee niin paljon, että hänen elämässään on tilaa vain hyvin pienelle Jumalalle. Tutussa adventtilaulussa sanotaan Kristuksen vallasta: ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus, voimalla, väkivallalla et tahdo hallita”.
Nöyryys on totuudelle avointa mieltä. (Ja kyllä – totuudelle avoin mieli on usein arjessa vähän vähemmän avoin.)
RR: Loppujen lopuksi: Eihän uskomme Jumalaan ole muuta kuin avautumista Jumalan todellisuudelle, hänen läsnäololleen tässä ja nyt. Jumalan etsiminenkin on terminä vähän hassu, kun se usein luo mielikuvan, että Jumalaa pitää lähteä etsimään, koska hän on hukassa, kateissa, poissa. Monille saattaa tulla yllätyksenä se, että Jumala onkin aina läsnä ja lähellä, mutta me ihmiset olemme sangen usein eksyksissä, hukassa itseltämme, lähimmäisiltämme ja Jumalalta. Meidän on suostuminen Jumalan löydettäviksi. Ja Jeesuksen vapahtamiksi. Jotta oppisimme tuntemaan ja kestämään totuuden, elämään sen valossa. Jeesus sanoi niille, jotka uskoivat häneen:
| ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; |
| ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. (Joh. 8:31b-32)Kasvu alkaa henkilökohtaisesta ja yhteisestä vastasyntymisestä. Sen myöntämisestä, että emme tiedä juuri mitään, emme tiedä miten hyvää tai huonoa jokin on. Se mikä on huonoa nyt, voi osoittautua onnenpotkuksi myöhemmin. |
RR: No, ihan näin pieniksikö me kasvoimmekin? Kunpa olisimmekin liian pieniä kiipeämään Hyvän ja Pahan tiedon puuhun! Ihmisen suurin onni ja kurjuus liittyvät siihen, että emme voi edes aavistaa, miten hyviä tahi pahoja me voisimme olla. Ensiksi mainittu saisi meidät ylpistymään, jälkimmäinen ajaisi meidät epätoivoon.
Olen vakuuttunut siitä, että Jumala voi kääntää pahankin palvelemaan hyvää. Menetys täällä maan päällä voi osoittautua joskus myöhemmin todelliseksi menestykseksi JO ennen Taivaan porttia.
Meidän ajatuksemme, arvomme, asenteemme ja tekomme mitataan joka päivä uudestaan. Arki testaa ne, varmasti.
RR: Emme voi olla kristittyjä vain sanoissa vaan ennen kaikkea teoissamme. Ja mittapuuna pidetään jokapäiväistä elämää. Viimeisellä tuomiolla meiltä kysytään, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä Kristuksen vähimmille ystäville (veljille).
Aluksi on hyvä juoda kahvit.
RR: Cocis Zero minulle, kiitos. Kuluvan vuoden maaliskuussa yritin omilla 60-vuotissynttäreilläni opetella juomaan kahvia, kun olin sitä ennen aina pitänyt itseäni liian nuorena nauttimaan kyseistä juomaa. No, tilasin kupillisen. Maistui pahalle ja tuli hiki, aivan hirmuisen raivoisa hiki, joka puski suoraan otsan läpi. Vedenvuoto oli niin voimakasta, että piti kesken kaiken mennä pyyhkimään litimärkiä kasvoja talouspaperein. Tuli ihan paha olokin. Vatsasta väänsi ja sydän takoi tuhatta ja sataa. Miten mummot voivat tätä tököttiä nauttia ihan tuosta vaan? Elävätkö kaffinistit päivänsä ihan iloisessa kofeiinihumalassa?
Onneksi olin varautunut myös CCZ:lla.
Kansakoulussa opimme lystin laulun, joka lienee toiminut minulle vahvana rokotuksena kahvia vastaan:
”C-A-F-F-E ällös juo kahvia, ompi lapsille se myrkkyä, posket kalventaa ja polvet heikentää. VAIN MUMMO KAHVISTA LUOVU EI!”
Seuraavan kerran kokeilen kahvin juontia taas 60 vuoden kuluttua…
Mielenkiintoista. Aina ennenhän kahvia on pidetty kehitysmaiden riiston ja epätasa-arvon malliesimerkkinä…
Riistona ja epätasa-arvon malliesimerkkinä voitanee myös pitää sitä, että jossakin ei tarjota kahvia ollenkaan?
Tulisiko, Elias, sinun päivästäsi mitään ilman kahvia?
Vaimoni prinsessa Colette on viljellyt kahvia, muttei itse juo sitä. Kahvihan on kylmempien maiden juoma.
Matias Roto :”Kahvihan on kylmempien maiden juoma.”
Kahvi oli tärkeä juoma myös omassa 50-luvun mummolassani. Mummolassa heräsi aamuisin, kun mummolan ainoan huoneen kattolampun varjoksi oli kiedottu huivi ja mummo sytytteli aamuisin jo ennen ”kukonlaulua” tulen hellaan, johon polttopuut aseteltiin hellassa olleen hellanlevyjen viereen jätetyn aukon kautta. Kahvi jauhettiin pavuista kahvimyllyllä, jonka nyt omistan ”kulttuuriperintönä”.
Entä kuinka kaakao? Kertoisiko joku kristitympi ja viisaampi, mihin perustuu se, että voittoa tavoittelevaan ylikansalliseen Fazer-konserniin kuuluva yhtiö pystyy tuottamaan minkäänlaisia säästöjä omakustannushinnalla palveluja tuottavalle julkiselle sektorille? Löytyykö selitys Länsi-Afrikan lapsityövoimalla toimivien kaakaon tuottajien työn tehostamisesta vai kiihdyttävätkö kasvua ja arvon kasvattamista julkisen sektorin ulkoistamisesta saatujen verovarojen ohella esimerkiksi valuuttatermiinit ja valuutan- ja koronvaihtosopimukset tai ulkoisia valuuttalainoja turvaavat cross currency- paperit?
Olen asunut Afrikassa ja voin sanoa että syitä on moniakin. Yksi niistä on, että afrikkalaisen ja suomalaisen valuutan välillä on erittäin epätasapainoinen kurssi. Niinpä numeroissa monet tuotteet näyttävät erittäin halvoilta meidän valuuttaamme vaihdettuna. Esim. erään hiippakunnan varapresidentti eli meidän kirkkoamme ajatellen piispan lähin varamies sai käytännössä palkkaa yhtenäkin kuukautena 5000 FCFA eli noin seitsemän ja puoli euroa, tarkasti ottaen 7:62 €, ja hänellä oli yhdeksänlapsinen perhe. Hänelle olisi kuulunut suurempi palkka mutta kun seurakunnilla ei ollut rahaa maksaa sen enempää.
Sambiassa kukaan pappi ei saanut laisinkaan palkaa, vaan heidän piti itse huolehtia toimeentulostaan ja tehdä kaikki papintyönsä toimeentulotyönsä vapaa-aikana. Koko Sambian kirkon rahallinen budjetti on pienempi kuin suomalaisen perheen vuotuiset autonkäytön kulut.
Koska nuo Sambian kirkon kokonaiskulut oli maksettu Suomesta käsin, niin maailman rikkaimpiin luterilaisiin kirkollisiin yksiköihin kuuluvan Helsingin seurakuntayhtymän touhu rahalla boikotoida eräitä kirkkomme lähetysjärjestöjä sai aikaan sen, että maailman köyhimpiin luterilaisiin kirkkoihin kuuluva Sambian kirkko menetti tuonkin osuuden tuloistaan.
Tässäkin kävi niin että tuolla päätöksellään kaikkein rikkainpiin kuuluvat hesalaiset sortivat kaikkein köyhimpiin kuuluvia sambialaisia kristittyjä. Solidaarisuus köyhiä kohtaan loisti poissaolollaan tuota päätöstä tehtäessä.
Kiitos Hannu-serkku. Osui ja upposi juttusi. Puhukoot muut nyt kahvista.