Kuvassa näkymä Someron hautausmaan sankarihaudoilta
Helsinkiin odotetaan huipputapaamista. Toivottavasti Putinin ja Trumpin neuvottelut johtavat suurvaltojen välisten suhteiden paranemiseen.
Viholliskuvien luonti on vaarallista. Yksilöiden välillä se luo riitaisuuksia, kansojen välillä jopa sotia. Jotta näitä voidaan välttää tarvitaan työtä rauhan hyväksi, niin yksilöiden välillä naapurisuhteissa kuin kansojen välillä valtioiden suhteissa.
Sunnuntai 08.07.2018
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
Evankeliumi: Luuk. 6:27-31
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Kerrotaan tarinaa perheestä jotka olivat muuttaneet paikkakunnalta toiselle ilman että olivat löytäneet heille sopivaa paikkaa. Toinen heistä ihmetteli, kuinka kummassa heille aina sattui huonoja naapureita, vaikka he olivat yrittäneet löytää hyvää paikkakuntaa jo paristakymmenestä pitäjästä.
Toinen perhe puolestaan oli työnsä takia muuttanut paikkakunnalta toiselle, mutta he puolestaan olivat aina tavanneet vain miellyttäviä naapureita, mihin ikinä olivatkin asettuneet.
Jeesuksen sana kehottaa sopuun naapureitten kanssa.
Turvallisuuden tunne ja ihmissuhteet
Teimme kerran tutkimuksen 75 vuotiaista ja sitä vanhemmasta väestä. Oman seurakuntamme alueella haastattelimme kolmea lukuunottamatta kaikki ikäluokkaan kuuluneet vanhukset. Monia tärkeitä havaintoja saimme tulokseksi.
Tähän yhteyteen otan yhden näkökulman joka voi tulla joillekin yllätykseksi.
Huomasimme että jos ihmisellä oli hyvät ihmissuhteet kotonaan, niin hänellä oli hyvät ihmissuhteet myös sukulaisiin ja naapureihin. Tämä ei liene yllättävää, mutta samalla kertaa huomasimme myös että ihmisen taloudellisen turvallisuuden tunteminenkin riippui hänen ihmissuhteistaan. Taloudellisen turvallisuuden tunteminen ei nimittäin ollut missään suhteessa ihmisen käytössä olevaan varallisuuteen. Tuolloisen kerroin oli lähes tulkoon olematon.
Sen sijaan näkyi aivan selkeä ja ratkaiseva kerroin jonka mukaan taloudellinen turvallisuus selittyi. Ihminen koki olevansa taloudellisesti turvallinen silloin kun hänellä oli hyvät ihmissuhteet. Sen sijaan jos niissä ilmeni ongelmia tai ne olivat huonoja, niin siinä tapauksessa hän koki myös taloudellisesti suurta epävarmuutta.
Jeesuksen kehotus rakastamaan toinen toistaan auttaa myös ihmisen ulkonaisen turvallisuuden kokemiseen. Siispä: Välittäkäämme toinen toisestamme ja hoitakaamme ihmissuhteitamme.
Turvallinen rajaus ja terve yhteistyö
Kehomme rakentuu soluista. Solut muodostavat elimiä. Elimet elävät ruumiissa. Solut ja erilaiset elimet ovat rajattuja. Omalta osaltaan niiden rajaamat toiminnot vaativat oikean kokoista elintilaa. Ne eivät kuitenkaan ole eristyksissä toisistaan vaan palvelevat yhteisessä ruumiissa koko ihmistä, jokainen omalta osaltaan kokonaisuuden hyväksi toimien.
Näin myös ihmisten välisissä suhteissa meillä on erilaisia ryhmiä, organisaatioita, yhteiskunnallisia rakenteita, valtioita jne..
Kun koripallossa Suomi voitti Islannin, niin maassamme pääsi vallalle isänmaallinen Hyvä Suomi! -tunne. Kun jalkapallon maailmanmestaruus-otteluissa joku maa voitti, niin tuon maan mieliala piristyi. Terveen me hengen rakentaminen auttaa elämässä eteenpäin.
Sen sijaan jos erilaisten ryhmien tai kansojen me henki suuntautuu toisia ryhmiä tai kansoja vastaan, niin silloin yhteisiä voimavaroja käytetään väärin. Sen sijaan että pyrittäisiin koko ihmiskunnan eteenpäin menoon, maat alkavatkin kuluttamaan voimiaan toisten kansojen elämän vaikeuttamiseen, alistamiseen ja pahimmillaan tuhoamiseen, kuten sodissa käy.
Myös ryhmien välisissä suhteissa Jeesuksen kehotus keskinäisen rakkauden etsimiseen ja löytämiseen on ratkaisevan tärkeää.
Jeesus itse täytti rakkauden täydellisellä sovintotyöllään
Ristin kuolemallaan Jeesus sovitti Jumalan vihan ihmiskuntaa kohtaan. Meidän syntejämme ei enää lueta meille syyksi, vaan kaikki on anteeksi annettu. Nyt meillä on rauha Jumalan kanssa. Olemme hänen rakkaita lapsiaan.
Koska meillä on turvallinen elämä Jeesuksen täytetyn rakkauden työn takia, niin mekin saamme rakastaa toinen toistamme, niin omassa kodissamme, sukulaistemme keskuudessa, naapureittemme välillä, omissa ryhmissämme, omilla paikkakunnillamme, kansamme parissa ja koko maailman kansojen yhteisessä kanssakäymisissämme.
Ei ole sattumaa, että me uskomme Pyhän Hengen työksi pyhän yhteisen seurakunnan.
Suokoon Jumalan rakkaus meille keskinäistä rakkautta ja toinen toisestaan välittämistä koko elämässämme ja kaikissa sen erilaisissa ihmissuhteissa, ympyröissä ja yhteisöissä, missä ikinä liikummekin elämämme aikana.
Sunnuntain 8.7.2018 aihetta ja tekstejä voi katsoa osoitteesta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180708
Matias Roto voiko olla todellinen Jeesuksen seurakunta joka vainoaa tois uskoisia?
Ari
On kaksi eri asiaa torjua väärät opit ja toisaalta ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin.
Väärien oppien torjumisessa pitää olla erittäin tarkka, jotteivat nuo vinoutumat pääse estämään aitoa Jumalan rakkautta joka kirkastuu oikean ja puhtaan opin julistuksella.
Sen sijaan väkivallan käyttö evankeliumin edistämiseen ei ole oikein.
Sen sijaan on huomattava, että joissakin tilanteissa epäuskon julistajat turvautuvat väkivaltaan. Silloin voi useinkin tulla tilanteita jolloin tuollaiset uhat voidaan torjua vain aidosti puolustautumalla lähestyvää väkivaltaa vastaan. Jos näin ei tee niin vahingot tulevat vieläkin pahemmiksi kuin asiallisella puolustautumisella. Näin toimi esimerkiksi Eurooppa kun islamin sotajoukot tunkeutuivat Eurooppaan ja länsimaat panivat hanttiin ja estivät islamia valtaamasta koko maanosaamme.
Samaten kun valtionuskonnoltaan ateistinen Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme, niin vahvalla puolustuksella maamme saattoi säilyttää itsenäisyytensä ja sen mukana myös uskonnonvapautensa terveen luterilaisen uskon esillä pitämiseen.
”On kaksi eri asiaa torjua väärät opit ja toisaalta ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin.”
Niinpä, niin katolinen kuin protestanttinen kirkko torjuivat sadistisesti ja väkivaltaisesti vääriä oppeja ; edellinen noin 1500 vuotta ja jälkimäinen ehti samaan vain noin 200 vuotta kunnes ateistis-deistinen Valistus loi moisen raakuuden ja typeryyden kieltävän lainsäädännön.
Matias Roto siis väitätkö että todellinen Jeesuksen seuraaja voi tarttua miekkaan?
Evankeliumin mukaan ei voi ja tämä on Jeesuksen itsensä selkeästi Sanoma.
Ari
Ei pidä tehdä oikosulkumaisia johtopäätöksiä irroittamalla yksittäisiä jakeita jostain yhteydestä ikään kuin se olisi koko totuus kaikissa tilanteissa. Esittämäsi ajatuksen yhteys oli sellainen että siinä tilanteessa miekan käyttö olisi tuottanut vain vahinkoa, moni olisi kuollut tai vahingoittunut ilman että kuviteltu puolustus olisi kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.
Sen sijaan meillä on Raamatussa myös yleislause joka kertoo siitä että ulkonaisen järjestyksen tai alamaisten turvallisuuden ylläpitämiseen pitää panna kova kovaa vastaan, jotta pahuus ei pääse riehumaan ja kenenkään estämättä tuottamaan suurta vahinkoa.
Roomalaiskirje:
13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
Huomaapa tästä että ihmisiä suojellakseen pahantekijöitä vastaan esivalta toimii Jumalan palvelijana.
Huomaapa sanat _ ” J u m a l a n _ _ p a l v e l i j a . ” _
Sanoppa Matias Roto onko lapsesi sinun palvelijasi?
Ari
anteeksi, mutta en ymmärrä, mitä oikein yrität sanoa kysymykselläsi. Miten tämä liittyy käsittelemäämme asiaan?
Matias Roto kun tuot esille ”Jumalan palvelija” niin onko sitten Jumalan lapsi Jumalan palvelija?
Minä en ymmärrä kuinka lapsi voisi olla Isänsä palvelija?
Ari
Nuo käsitteet kuuluvat eri asiayhteyteen eikä niitä voi ajaa toisiaan vastaan, koska ne eivät ole samalla viivalla.
Jumalan lapsi -käsite kertoo meidän Jumala -suhteestamme. Olemme pyhässä kasteessa tulleet Jumalan omiksi, hänen lapsikseen, taivaan perillisiksi.
Roomalaiskirjeen kohta kertoo siitä, että esivallan on suojeltava ihmisiä. Toisinaan sen on käytettävä voimakeinoja, ”miekkaa”, voidakseen täyttää tehtävänsä. Tässä tehtävässään se käyttää Jumalan sille antamaa valtuutusta. Siis se on Jumalan palvelija. Tässä tehtävässä toimiessaan ihminen siis toimii Jumalan palvelijana.
Matias Roto selitäppä minulle lapsenmieliselle kuinka oli sitten mahdollista että luterilaisuus syntyi?
Eikö siinä tapahtunut selkeä esivaltaa vastaan kohdistunut kapina eli luterilaisuuteen kääntyneet ruhtinaat/ym nousivat hallitsijaa vastaan ja irtaantuivat omiksi erilillisiksi valtioikseen.
Kuinka siis ruotsisuomi muuttui luterilaiseksi?
Ari
Luterilaisuus syntyi sellaisessa tilanteessa, missä katolisen kirkon tuolloinen johto torjui kirkon uudistukseen pyrkivät voimat. Luther ja hänen ystävänsä halusivat että kirkko palaa katolisen kirkon keskeiseen sanomaan, siihen että Raamattu ja vanhan kirkon alkuperäinen julistus pääsee jälleen rohkeasti esille. Tätä alkuperäiseen sanomaan palaamista toiset kuitenkin alkoivat syyttelemään virheelliseksi opiksi. Minun mielestäni Euroopan tulevaisuutta ajatellen vahingollisesti.
Augsburgin tunnustuksessa tämä sanotaan:
”Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua. Koska näin on, niin ne, jotka vaativat pitämään meitä harhaoppisina, tuomitsevat kohtuuttomasti. Koko erimielisyyden kohteena ovat vain tietyt harvat väärinkäytökset, jotka ilman varmaa perustetta ovat päässeet pesiytymään seurakuntiin.”
Saksan keisarikunta oli hyvin pitkälti liittovaltiomainen muodostelma. Keisarilla oli sanavaltaa muutamissa asioissa, mutta mitä suurimmassa määrin asioita päätettiin keisarin kutsumilla valtiopäivillä, missä paikalliset ruhtinaat yhdessä ratkaisivat asioita. (Huomaa, että nykyäänkin Saksa on liittovaltio, missä osavaltioilla on päätösvaltaa mitä erilaisimmissa kysymyksissä.)
Saksan keisarikunnan sisällä oli eri suuntiin vieviä voimia. Talonpojat nousivat kapinaan ruhtinaita vastaan ja tuossa kapinassa kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä. Eri ruhtinaskunnat vetivät eri suuntiin sen mukaan mikä heidän oman etunsa mukaisesti oli parasta.
Sitten tuli edelleen turkkilaisten hyökkäys ulkoisena uhkana. Tätä varten kutsuttiin koolle valtiopäivät Augsburgiin. Tuossa yhteydessä tuotiin esille myös Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen kysymys. Luther oli kuitenkin julistettu lainsuojattomaksi. Niinpä uskonpuhdistuksen näkökulmaa varten Melanchthon toimi puolestapuhujana. Hän kirjoitti Augsburgin tunnustuksen. Siinä haluttiin kertoa mitkä kysymykset olivat uskonpuhdistajille tärkeitä.
Tuon tunnustuksen esipuheessa painotettiin sitä että asiat on ratkaistava keskustelemalla niin että yhteinen uskonnon harjoitus pysyy voimassa koko valtakunnassa.
Tässä tuota kuvaava lainaus Augsburgin tunnustuksesta:
”Teidän Keisarillinen Majesteettinne on kutsunut koolle valtiopäivät Augsburgiin neuvottelemaan apujoukoista turkkilaisia vastaan, jotka vanhastaan ovat kristillisen uskon ja kaiken kristillisyyden pahimpia perivihollisia, ja päättämään pysyvistä puolustustoimenpiteistä heidän kiivaiden hyökkäystensä torjumiseksi ja lisäksi keskustelemaan erimielisyyksistä, jotka koskevat meidän pyhää uskontoamme ja kristillistä uskoamme.
Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa – sen jälkeen kun molemmin puolin esitetyt yksipuoliset kirjalliset lausunnot on oikaistu — saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.”
Tämä Melanchthonin teksti luettiin valtiopäivillä 25.6.1530. Lukeminen kesti kaksi tuntia. Sen jälkeen se ojennettiin keisarille. Eräät uskonpuhdistuksen uudistuksia vastustaneet kirjoittivat tuohon vastineen ja Melanchthon puolestaan vastasi tuohon kirjoittamalla Augsburgin tunnustuksen puolustuksen.
Keisarikunnan poliittisen tilanteen takia keisari ei kuitenkaan suostunut keskustelemaan näistä kysymyksistä vaan alkoi melkoinen painostuspolitiikka, minkä lopputuloksena seurasi pitkäaikainen erilleen ajautuminen. Vähitellen näistä historiallisista jännitteistä seurasi läntisen kirkon jakautuminen etelän katolisiin ja luterilaiseen pohjoiseen.
Tarkempi kuvaus vaatisi niin paljon tilaa ettei se ole mielekästä näin nettikeskustelulle.
Lisää aiheesta voi saada tutustumalla kirkkohistorian professori Kaarlo Arffmanin tuotantoon. Hän on kirjoittanut erinomaisia aikakautta kuvaavia teoksia. Kirjastosta voi etsiä noita ja lukea. Silloin voit saada tarkempaa tietoa kysymästäsi aiheesta.
Tällä pieni välähdys hänen kannanottoihinsa.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/reformaatio-puhkesi-jakautuneessa-euroopassa/