Kamerunin kirkolla on monta rakennusprojektia menossa tällä hetkellä. Tässä 24.8.2021 otetu kuva yhdestä projektista.
Vanhassa testamentissa Nehemia oli suuri rakentaja. Hän rakensi uudelleen Jerusalemin muurit pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Työ oli vaativaa, mutta hän voitti vastukset ja sai Pyhän Kaupungin uudelleen turvalliseksi.
Nehemian kirjassa on useampi näkökohta, jotka toimivat edelleen meidän aikanammekin.
- Kirkko on kansankirkko. Nehemialla ei toiminut omin päin itse itsensä valtuuttamana. Hän oli saanut valtuutuksen Persian kuninkaalta. Samalla hänen toimintansa mukana oli koko Jerusalemiin palannut juutalaisten joukko. Ketään ei jätetty pyhän kansan ulkopuolelle. Hän toimi Jumalan asialla koko yhteiskunnan hyväksi. Aidon kirkon tunnusmerkkejä on elää samaan aikaan sekä uskon asialla että oman aikansa yhteiskunnan keskellä koko kansan elämässä aidosti mukana eläen.
- Kirkko on tietoinen jäsenistään. Nehemia oli tarkoin selvillä montako ihmistä Jerusalemissa oli hänen aikanaan. Kirjassa väki esitellään sukukunnittain. Periaatteellisella tasolla kirkonkirjat eivät ole uusi keksintö.
- Kirkko on selkeästi järjestäytynyt. Nehemia teki erittäin selkeän työnjaon eri ihmisten välillä. Hän jakoi vastuun ja hän myös huolehti, että kaikki tehtiin ohjeitten mukaan. Vastuuhenkilöt kerrotaan tarkoin. Tuohon aikaan luettelo oli lyhyt. Nykyajan isommissa yhteisöissä tarvitaan myös isompi organisaatio.
- Kirkko tarvitsee varoja työnsä tekemiseen. Nehemian kirjassa kerrotaan minkälaisia lahjoituksia miltäkin suvulta tai ryhmältä saatiin. Meidän aikanamme kirkollisvero toimii meidän yhteiskunnassamme. Se säästää päällekkäistä työtä. Jäsenmaksut kerätään julkisten tarpeiden käyttöön kerättävän verotuksen mukana. Kukin jäsen maksaa oman maksukykynsä mukaisesti.
- Kirkon virka palvelee kirkkokansaa. Nehemian kirjassa kerrotaan oppineesta papista Esrasta ja hänen apunaan toimineista, jotka auttoivat Jumalan sanan opetamisessa. Myös meidän aikanamme kirkolla on selkeä virkarakenteensa, jonka tehtävänä on tukea seurakuntalaisia sanan ja sakramenttien jakamisessa sekä myös monissa muissakin tehtävissä.
- Esra luki oman aikansa Raamattua ja antoi opetusta puusta rakennetulla korokkeella. Tuolloin se oli kuuluvuuden ja näkyyyden helpottamiseksi. Nykyisinkin saarnatuoli tekee saman tehtävän. Toki äänentoistolaitteet mahdollistavat lukupulpettien käytön myös isommissa tiloissa.
- Seurakunta lausui oman aamenensa luettuun tekstiin. Kirkon liturgia ei ole mielivaltaisesti valittu ohjelman järjestys. Sillä on ikivanhat perinteet. Jo Vanhan testamentin aikana elettiin liturgisen kulttuurin keskellä. Nykyajan liturgia on saman liturgisen perinteen jatkumoa. Aamen laulettiin jo Nehemian aikaan niin kuin aikamme liturgiassakin.
- Kerran luettua ja opetettua syvennettiin palaamalla uudelleen Jumalan sanan tutkimiseen. Esra avustajineen opasti kansaa syventymään Jumalan sanan tuntemisessa. Näin tehdään meidänkin aikanamme. Olemme kuulleet monia raamatunkohtia jo lapsena, mutta liturgian aikana ne toistetaan. Niihin palataan uudelleen ja uudelleen. Sanomaa syventämään pyritään. Luettu, laulettu, kuultu ja rukoiltu sana vaikuttaa. Voimaannuttaa meitä Jumalan rakkauden kokemisessa.
- Nehemian ja Esran järjestämässä juhlassa pysyttiin yhdessä kokonainen viikko. Ruokailukin oli järjestetty. Näinhän tehdään nykyaikanakin, kun kokoontumiset ovat pidempiä ja niissä on enemmän väkeä liikkeellä. Kesäpäivät ja monet muutkin juhlakansan kokoontumiset vaativat omat käytännön järjestelynsä.
- Kaikki mukaan. Nehemia järjesti myös niin, että juhla-ateriasta pääsivät osallisiksi nekin, joilla itsellään ei ollut mahdollisuuksia huolehtia omasta ruuan saannistaan. Lahjoitusperiaate toimi. Nykyäänkin diakoniatyö toimii mitä moninaisimmin muodoin erilaisen avun antamisessa heikompiosaisille.
- Myös sosiaalieettiset kysymykset olivat Nehemialle tärkeitä. Hän oli avoin kuuntelemaan, miten kansa voi. Moni oli velkaantunut yli voimiensa. Nehemia järjesti valtavan kampanja velkojen anteeksiantamiseksi. Näin köyhä kansa sai avun ja elämä saattoi jatkua eteenpäin.
- Nehemia organisoi myös aikansa Jumalan kansan eli kirkon musiikkielämää. Kirkkomusiikilla oli merkittävä asema hänen tilaisuuksissaan.
Tässä on muutama näkökulma Nehemian suureen työhön omana aikanaan. Haluan nostaa ne esille, että Jumalan kansan elämän jatkumo tulisi näkyviin. Monet kirkon rakenteen ja toiminnan periaatteet olivat käytössä jo hänen aikanaan. Meillä on sama Jumala eikä ihminenkään syvimmältään ole muuttunut kovinkaan paljoa. Niinpä monetkin yhteisen elämän periaatteet ovat edelleenkin samoja kuin tuolloin. Vain historian kulkuun kuuluvat kunkin ajan erityispiirteet saavat aikaan, että yksityiskohdissa kukin aika tuo mukanaan oman aikansa lisän.
Olen edellä käsitellyt koko Nehemian kirjan aineistoa, mutta kiitollisuussunnuntain suuri sanoma on siinä, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Tämä ilo pursuaa suurena valtaisana virtana lukukappaleessamme.
SUNNUNTAI 5.9.2021
15. sunnuntai helluntaista
Kiitollisuus
Ensimmäinen lukukappale: Neh. 8:5–10
Nehemian kirjasta, luvusta 8
Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: ”Aamen, aamen!” Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jälleen noussut seisomaan, alkoivat leeviläiset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittää sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: ”Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.”
Kiitollisuuden sunnuntain aihetta kuvataan ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-5-9-2021/
Meillä on kuitenkin nykyisin valtion vero, kuntavero, arvonlisävero, perintövero ym, joilla hoidetaan puolustus, oikeuslaitos, yleinen turvallisuus, koululaitos, opetus, terveydenhoito, lasten-ja vanhusten hoito, sosiaaliturva jne. kirkko ei ole enää yhteiskunnallinen hallitusvalta.
Kirkkovalta on ohitettu, tällainen aikakauteen ilmestyvä lisä on sattunut puikahtamaan ilmoille ja jotenkin jäänyt kirkolta huomaamatta.
Oikeuslaitoskin toimii, ja pistää syntiset maksamaan teoistaan ja rikolliset vankilaan, eikä välitä tippaakaan siitä, että Jeesus on sovittanut kaikki synnit.
Kirkolla ei ole valtaa enää.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi
1) Emme suinkaan ole jääneet seuraamatta maamme lainsäädännön kehitystä.
Kirkko on yhä edelleen julkisoikeudellinen yhteisö meidän maassamme.
Kirkkolaissa on edelleen tietämäni mukaan rippisalaisuutta koskeva lakipykälä. Pappi noudattaessaan tätä voi saada maksimissaan kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion.
Reino
Kiitos puheenvuorostasi
Rippisalaisuuden on pysyttävä erittäin vahvana. Vain täten voidaan turvata sielunhoidon toimivuus kaikkein vaikeimmissa onelmissa kamppailevien keskuudessa.
Roto: ”Kirkko on yhä edelleen julkisoikeudellinen yhteisö meidän maassamme.”
Jolla oli vielä pari- kolmesataa vuotta sitten Suomessakin jonkinlaista valtaa oppimattoman rahvaan keskuudessa. Mutta kas kummaa, Suomessa ei enää olekaan oppimatonta rahvasta – eikä kirkolla valtaa.
Kimmo
1) Kansamme opetuksessa nimenomaan kirkko on ollut ratkaisevassa asemassa. Nimenomaan kirkon työn tuloksena maassamme on syntynyt sellainen kultuuri, jonka ansiosta maamme on jo hyvin pitkään ollut maailman lukutaitoisimpien kansojen joukossa. Vasta paljon myöhemmin yhteiskunnan työnjaon kehittyessä myös koululaitos pääsi kehittymään eteenpäin.
2) Kirkon vallan syvin ulottuvuus on evankeliumin voimassa. Kun evankeliumi saa vapauttaa ihmisen, niin silloin ihminen tulee todella vapaaksi. Siksi kirkko julistaa evankeliumia Kristuksesta, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Koska kaikki maailmassa oleva on Jumalan luomusta, niin silloin myös niin me kaikki ihmiset kuin myös kaikki ympärillämme oleva on Jumalan suuresta huolenpidosta olemassaolonsa saanut ja nimenomaan hänessä jokainen ihminen ja koko luomakunta saa todellisen ja aidon merkityksensä ja tarkoituksensa.
Kirkon sivistystyötä kansamme keskuudessa voi verrata ns. akanvirtaan: kun alussa vuolas virta tekee suvannon ja kääntyy taaksepäin. Kirkko ei halunnut ihmisten lukevan kuin uskonnollista kirjallisuutta tyyliin ’hauki on kala hauki on kala…mikä hauki on ? en tiedä… ei opettanut ihmisiä kirjoittamaan ja vastusti kansan laajempaa sivistymispyrkimystä eikä olisi päästänyt esim. naisia yliopistoon.
Vasta ateistis-deistinen valistus aloitti todellisen sivistyksen ja aikaansai kansamme hyvinvoinnin.
Vaikka kirkolla ei olisikaan valtaa mikä tosin ei pidä paikkaansa niin Jumalan sanaa saarnataan kuitenkin kirkoissamme edelleen. Se ei ole mihinkään hävinnyt.
Jeesus sanoi ” jos joku tahtoo tulee hän tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani.”
Kysymys on siitä tahdommeko ojentaa elämämme Jeesuksen antamien ohjeviittojen mukaan vai haluammeko toimia toisin, oman päämme mukaan.
Lopputuloksella on suuri eroavaisuus, joko Jeesuksen seurassa tämä vielä täällä elettävä aika ja paikka kerran iankaikkisuudessa tai vähät välittäminen Jeesuksesta ja paikka erossa Hänestä iankaikkisesti.
Kumman sinä valitsisit?
Ja mitä suosittelisit muille?
Seppo
Vaikuttaa siltä että sinulla on kovin yksipuolinen näkemys historian kulusta. Nimenomaan kirkon osuudesta sivistyksen eteenpäin viemisessä näyttää sinelle olevan aivan hakusessa.
Viimeisen parin vuosituhannen aikana nimenomaan kirkko on vienyt sivistystä eteenpäin enemmän kuin mikään muu kansanliike maailmassa.
Meidänkin maassamme kansan lukutaito maailman kärkimaiden joukkoon on nimenomaan kirkon aikaansaamaa. Muu yhteiskunta otti vastuun koulutuksesta vasta runsas sata vuotta sitten.
Maailmanlähetyksen historiaa lukeneena huomaan että suurin osa maailmassamme olevista kirjakielistä on syntynyt kirkon ylläpitämien koulujen ja kirjallisuustyön tuloksena.
Valistusajan suuri sokea piste oli siinä, että muutamat alkoivat puhumaan ”pimeästä keskiajasta” ottamatta huomioon, että koko heidän teoreettinen apparaattinsa oli keskiajan tuottamaa. Uutta tuli vain siitä, että tuo jo monia satoja vuosia aikaisemmin tapahtunut teoreettinen työ juuri tuohon aikaan alkoi tuottaa myös käytännön tasolle ulottuvia hedelmiä. Muutamat omista ideoistaan lumoutuneet jättivät kokonaan kertomatta kenen harteilla he tutkimuksissaan istuivat, kun halusivat vain kertoa kuinka korkealla heidän päänsä oli lattiasta.
Kirkko noudattaa julkishallinnon perusperiaatteita. Valtiolla on valta määrätä valtionkirkon asemassa olevan kirkon asioista. Kirkon halinnosta säädetään laissa. Kirkon hallinnon tekemiin päätöksiin on mahdollisuus hakea muutosta hallinto-oikeudessa.
Charlotta
Kiitos puheenvuorostasi.
Tuot esille monta kohtaa, joissa kirkkomme julkishallinto tulee näkyviin käytännön tasolla.
Kiitos näiden kohtien esiin nostamisesta!
Kirkolla on ollut ja on edelleen suuri merkitys Jumalan sanan esillä pitämisessä ja sen eteenpäin viemisessä.
Sitä ei voi mitenkään aliarvioida.
Jokainen ihminen joutuu kerran Jumalan eteen siitä mitä ruumiissa ollessaan on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Pahinta on se, että jos ihminen väheksyy tai jättää kokonaan huomiotta Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen antaman uhrin jokaisen ihmisen syntien edestä.
Tätä sanomaa varten on kirkko olemassa ja sitä sanomaa saarnataan säännöllisesti sanan ja sakramenttien kautta kaikissa maamme kirkoissa ”ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi.”
Jorma
Kiitos puheenvuorostasi. Tuot esille kirkon olemukseen kuuluvan keskeisen sanoman.
Kirkon elämässä taivas ja maa yhdistyvät. Jumalan läsnäolo on reaalista jokaisessa messussa, kun Kristus antaa ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä.
Lupauksensa mukaan Jeesus on läsnä jokaisessa kokoontumisessa missä hänen nimeensä kokoonnumme.
Kirkko on Kristuksen ruumis. Ef. 1:22-23. Näin ollen Jumalan kansan kokoontumisessa saamme kohdata meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Kiitos kirkon syvimmän todellisuuden esille nostamisesta: Me elämme Vapahtajamme yhteydessä, hänen armahtaminaan ja hänen johtaminaan.
Ezran ja Nehemjan kirjat luetaan yhdeksi kirjaksi, koska ne käsittelevät samaa aikakautta. Ezra, palattuaan Babylonin karkotukssesta n.v.466 e.a.a. , jatkoi profeettojen jälkeen kansanjohtajana. Hän perusti Suuren seurakunnan, joka hänen johdollaan palautti Toran opit kansan keskuuteen. Nhemja toimi Jrusalajimin ympärille rakennetun muurin työnjohtajana. Rakentajat olivat orjia.
Toisen temppalin ajoista lähtien juutalaisuuden oppia ja perinnettä veivät eteenpäin rabbit. Rabbien ajan kirjallinen monumentti on Talmud.
Ottaessaan Har Sinailla vastaan kirjoitetun Toran, Mose sai sen ohella suullisen Toran. Ezra käytti ensimmäisenä ns. midras (tutkia) -menetelmää. Suullista Toraa opetettiin kirjoitetun Toran teksin tulkinnan pohjalta. Seuraavaksi siirryttiin misna (toistaa) -menetelmään. Misna-aineiston saattoi kirjalliseen asuun rabbi Jehuda Hanasi (136-210) j.a.a. Se on kirjoitettu hepreaksi. Eri puolilla juutalaisia keskuksia syntyi valtava kirjallisuus, joka on saanut nimen Gmara. Se on kirjoitettu aramean kielellä. Misna ja Gmara muodostavat Talmudin. Talmud-kokoelmia on kaksi, Talmusd jrusalmi ja Talmud bavli. Edellinen syntyi Erets Jisraelissa ( valmis n.v. 350), jälkimmäinen (merkitykseltään ylivoimainen) syntyi Babylonian juutalaiskeskuksien opinahjoissa ja valmistui n.v. 500. Talmud rakentuu kuudesta pääjaksosta (Siemenet, Juhla-aika, Naiset, Vahingot, Pyhät asiat,
Puhdistatuminen). Talmud bavlissa on yli 2000 juutalaisen oppineen myötävaikutuksella syntynyt 5 366 sivua. Se on juutalaisen ajattelun ensyklopedia, johon on kerätty kaikki tietämys (uskonnon määräyksiä, tarinoita, hostoriaa, kulttuuria), mitä juutalaisuus on synnyttänyt vuosisatojen aikana. Aina silloin, kun vaino on kohdannut juutalaisia, on Talmudkin joutunut polttoroviolle. Sieltä on etsitty ”todisteita” juutalaisten tuomitsemisen tueksi.
Charlotta
Kiitos paljon tietoa sisältävästä puheenvuorostasi.
Some tulee tietysti muuttamaan myös kirkollista luomisenmaailmaa, koska kansalaiset keskutelevat keskenän ja oppivat toisiltaan.
Onhan todeksi jo havaittu, että kirkollinen raamatunselitys perustuu siihen, että ei ymmärretä lukemaansa, joko tarkoituksellisesti, tai tahattomasti selitetään väärin.
Vaikka puhutaan Jumalan sanasta ja sen kunnioittamisesta, ei kuitenkaan ole pienintäkään kunnioitusta VT:n kirjoituksia kohtaan, niillä pyritään vain todistelemaan Kristusta, useimmiten yhden jakeen perusteella.
Esim. Jesaja 53 kokonaan luettuna, ei mitenkään voi kertoa Jeesuksesta, samoin kuin lause ” Lapsi on meille syntynyt ” selitetään tarkoittavan Jeesusta, vaikka Jesaja ei vaikuttanut Jeesuksen syntymän aikana.
Myös ennustus : Jesaja 7. ” Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ” joka kyllä
on ennustus, koska mitään ei vielä ollut tapahtunut, mutta tapahtuu jo luvussa 8, kun neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Ja lapsesta tuli kunngas Hiskia, joka sanotaan Daavidin pojaksi, koska kuninkaan valtaistuin oli kuvaannollisesti Daavidin.
Myöskään Psalmi 110, jonka selitys kuuluu niihin Paavalin valheisiin, joiden kautta totuuden pitäisi tulla esiin, osoittaa totuuden esiin tullessa, että eipä tietenkään voikaan olla kysymyksessä Daavidin kertomus siitä, että Herra, herra, kertoisi Jeesuksen istumisesta Jumalan oikealla puolella. Miten voisikaan, eihän Jeesuksesta ollut tietoakaan vielä Daavidin aikana.
Se on Daavid jolle puhutaan siitä, kuinka hänen tulee toimia oikein, ( olla oikeudenmukaisuuden puolella) ja sen seurauksena Jumala on hänen puolellaan vihollista vastaan, ja sanoo hänen olevan pappi ikuisesti Melkitsedekin järjesyksen mukaan. joka tarkoittaa, että hän on Israelin pää ja ruhtinas ikuisesti. Ei Daavid ole kuollut, hän elää meidän muistoissa. Siinäkin Paavali valehtelee, että Daavid on kuollut.
Luetun ymmärtäminen on se avain, millä totuus paljastuu valheiden alta.
Paavali tosin sanoo: ”Missä synti on suureksi tullut, siellä armo on käynyt ylenpalttiseksi. ” Mutta kukapa tietää, kun se on Paavali, joka sanoo, että pitääkö sekään paikkaansa.
( Jos totuus tulee minun valheiden kautta paremmin esille Jumalan kunniaksi, niin miksi minutkin sitten syntisenä tuomitaan ) Paavali
Tarja
Kiitos kommentistasi
2) Daavidin vaikutus tuntui koko pyhän kansan elämässä vuosisatojen ajan. Daavidin muisto ei ollut vain jonkun edesmenneen muistelemista ja muiston kunnioittamista, vaan häneen vedottiin mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Näin ollen hänen perintönsä oli elävää arkitodellisuutta kansan yhteisissä kokoontumisissa.
Uuden testamentin teksteissä tämä Daavidin perinnöstä ”tässä ja nyt” elämäninen toimii aivan tuon ajan yleisen Daavidin muiston ajankohtaistamisen menetelmän mukaisesti. Niinpä häneen vedotaan myös hänen sukuunsa syntyneen Vapahtajan työn kuvaamiseen. Daavid kuoli. Jeesus kuoli mutta hän myös nousi kuolleista. Sama tultinnan ajankohtaistaminen pystyi selittämään myös muut Jeesuksen elämän tapahtumat.
Jeesus ei aitona juutalaisena suinkaan ollut mikään kansan ulkopuolinen valloittaja vaan koko kansan yhteisen perinnön keskeisen sanoman keskus. Hänessä koko Vanhan testamentin perintö pystyi kokoamaan yhteen eri tahoilta tulevat perinteen linjat.
Panen tähän Apostolien tekojen Daavidia koskevia kohtia, missä tulee näkyviin Pietarin ja Paavalin tapa käyttää oman aikansa rabbinistista menetelmää Vanhan testamentin soveltamisessa tuon hetken ajankohtaisiin kysymyksiin.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=daavid&kaannos=fi-38&kirjat=apt
Tarja
3) Heprealaiskirjeen kirjoittajasta ei ole tietoa. Aikoinaan nelisen sataa vuotta Jeesuksen maanpäällistä elämää myöhemmin oli kansan keskuuteen levinnit kuvitelma, että kirje olisi Paavalin kirjoittama. Syynä oli se että kokoelmissa teksti oli suoraan Paavalin kirjeiden jälkeen. Näin ollen muutamissa tuohon aikaan tehdyissä käännöksissä esiintyy Paavalin nimi myöhempänä lisäyksenä.
Sen sijaan sen paremmin Paavali kuin Heprealaiskirjeen kirjoittaja eivät suinkaan olleet mitään valehtelijoita tai väärentäjiä, vaan he toimivat oman aikansa juutalaisen hyvän tulkintaperinteen mukaisesti Vanhan testamentin aineistoa oman aikansa ajankohtaisten tapahtumien kuvaamiseen. Heidän tapauksessaan tämä merkitsi, että Vanhan testamentin tekstejä käytettiin Jeesuksen työn merkityksen kuvaamiseen. Tässä he onnistuivatkin oikein suuremmoisen mestarillisella tavalla.
Eivät onnistuneet suuremmoisen mestarillisella tavalla valheissaan, koska minäkin, joka en kukaan, enkä mikään ole, pystyn näkemään mikä on totta alkuperäisen tarinan mukaan, ja mikä omavanhurskaudessa vääräksi taivutettu.
Minulla ei ole kristillistä peitettä kasvoilla, enkä suutele hunnun läpi VT:n kirjoituksia niin , että minun pitäisi katsella samaa valheunta kristittyjen kanssa.
Olen hereillä, ja ainoa haluni on kuulua sukupolveen jolloin antisemitismi loppuu, siksi minä tutkin näitä kirjoituksia, että mistä se on alkanut ja onhan se enemmän kuin järkyttävää tajuta, että väärennetään kirjoituksia ja sitten ollaan vihaisia, kun juutalaiset eivät ole uskoneet väärennöksiä ja kääntyneet tähän oppiin, on käyty vielä hengen päälle, eli tappamaan ja juostu perässä ristiä heiluttaen. Ja edelleen huudellan herjoja netissä.
Ei se voi ikuisesti kestää, ja tuskimpa se alkoi jo aikojen alussa, eli luomisessa, ja vaikka olisi alkanutkin, niin eikö siellä ole myös lupaus, että paha lähtee päästä aikanaan, kun ihmiset viisastuvat, oikeustaju kasvaa ja he pudottavat sortopaholaisen päästään, niinkuin lohikäärmeen taivaasta.
Tarja
Jatko kohtaan 3)
Valitettavasti tarkastelutapasi on nykyajan individualisen yhteiskunnan keskelle noussut yksittäisten kirjoittajien tekijänoikeuslakien soveltamista sellaisiin teksteihin, joissa kansa eli kollektiivisessa yhteisössä ja missä kirjapainoa ei tunnettu, vaan kaikki tekstit piti kopioida käsin. Kopiointia ei suinkaan koettu tekijän oikeuksien loukkaamiseksi tai ajatusten varastamiseksi vaan päin vastoin kunnian antamiseksi alkuperäiselle kirjoittajalle, jonka teokset kopioinnin takia saivat laajemman levikin.
Näinhän myös Vanhan testamentin tekstit säilyivät meidän aikaamme kun ahkerat ihmiset uhrasivat aikaansa ja voimiansa tekstien kopiointiin. Tästä kopioinnin suuritöisyydestä johtui että vielä uuden ajan alkupuolella yhden ainoan kirjan hinnalla saattoi ostaa maatilan tai erittäin hyvän hevosen.
Suomessakin yhden Raamatun hinta pysyisi hyvin korkeana aina 1900 -luvun alkupuolille asti. Vasta vihkiraamattujen jako antoi köyhimmille mahdollisuuuden tutkia Jumalan sanaa itse omasta kirjasta lukemalla.
4 )
Myöskään alkuperäisen tekstin ja kommenttien välinen erottelu ei ollut nykyaikaisen mallin mukainen vaan molemmat kulkivat itse tekstissä sisäkkäin. Toisinaan sitaatit kirjoitettiin selkeästi ulos, mutta toisinaan ne voi tiedostaa vain sellainen, joka tuntee erittäin hyvin ne tekstit joista sitaatit on tehty.
Olen nähnyt paljon noin sata vuotta sitten julkaistuja kirjoja, joiden sitaatit vielä saattoivat olla hyvin huonosti tekstistä erottuvia, toisinaan vain lainausmerkeillä varustettuja, toisinaan ei edes sen vertaa, vaikka toisin paikoin vähitellen alkoi myös tulla paremmin esiin tuotuja tekstien lähteitä myös tieteellisen tekstin ulkopuolellekin. Aluksi nuo ulos kirjoitetut sitaattien lähteet tulivat esiin silloin, kun jokin ajatus oli selkeästi poikkeava tai sitten sellainen että tekstin kirjoittaja oli asiasta eri mieltä.
Tässä on nyt muutama näkökohta, jotta huomaisit miten yli 3000 (tai eräässä mielessä 5000 vuoden) perinne on elänyt erilaisessa kulttuurikäytännössä kuin mitä nykyaikainen tekijänoikeuslain parissa kasvanut ihminen tulisi ajatelleeksi.
Aikoinaan vain teosten teettäjät mainittiin. mutta tekijät jäivät kertomusten ulkopuolelle.
Matias
Sinä olet nyt ymmärtänyt väärin, joko tahallasi tai tahattomasti, minä en tarkoita suoraa tekstin kopiointia, jolloin sisältö pysyy samana. Jossa tarina ei muutu.
Se on ollut todella pikkutarkkaa kun yksikään piirto tai kirjain ei saanut kadota.
Hengellistäminen, jota evankeliumi edustaa, sensijaa poimii yksittäisiä jakeita VT:n puolelta ja kokoaa niistä kuin palapelin, täysin erilaisen tarinan ja sanoo sitä täyttymykseksi.
Kun palaa takaisin jakeen lähteeseen VT:n puolelle, se kertookin ihan muuta tarinaa, kuten tässä aikaisemmin on esille tullutkin, ei se liian vaikeaa ole ymmärtää, jos fakta on tärkeämpi kuin lauman mielipide, joka lauma on uskonut vain kuulemaansa, tai ei ole kiinnostunut asiasta ollenkaan, mutta on joskus kastettu mukaan. Minun lähipiiri kuuluu jälkimmäisiin, heitä ei kiinnosta pätkääkään, elämä kiinnostaa. Siksi olen hyvin kiitollinen kun olen saanut keskustella täällä, teidän kanssanne.
Jos Vanhan testamentin tutkiminen on individualismia, niin olkoon vaan, sehän osoittaa, että ei ole laumasielu, eikä lammas, joka teuraaksi viedään ääntä päästämättä. Tutkimista tietysti vaikeuttaa kristillinen käännöstyö, jossa Herra siellä ja Herra täällä ja kaikkialla Herra, Herra sotkee kaiken .
Herra jumalana ja Herra ihmisenä ei ainakaan helpota tulkintaa siitä, että milloin on kyse Jumalasta ja milloin ihmisestä.
Tarja
5) Tekstien käyttö uudessa tilanteessa
Sinä nostat esille sen miten Vanhan testamentin eräissä tilanteissa syntyneitä tekstejä on Uudessa testamentissa käytetty kokonaan uudenlaisen tilanteen kuvaukseen. Mainitset siinä myös yksittäisten jakeiden käytön noihin uusiin tilanteisiin sovellettuna.
Ensinnä katse nykyajan filosofiseen keskusteluun. Joku tutkija viittaa johonkin aikaisempaan filosofiin muutaman rivin verran. Sitten hän analysoi sen ja sitten tekee johtopäätökset, jotka uudessa teoksessa liittyvät aivan toisenlaiseen filosofiseen kontekstiin siksi, että tutkija on jo siirtynyt aikaan jolloin kyseisen tutkimansa filosofin suurin vaikutus on jo siirtynyt menneisyyteen, menettänyt ajankohtaisuutensa nykypäivän elämässä.
Tässä itse asiassa toimitaan periaatteellisesti saman tekniikan käytössä kuin jo aikoinaan juutalaiset kirjanoppineet toimivat Esran ja Nehemian ajoista Jeesuksen ja apostolien aikaan. Muutama rivi tekstiä otetaan tarkasteluun ja sen sisältöä käytetään uuden tilanteen aikaisissa uusissa kysymyksenasetteluilla. Nykyajan tutkielmissa vain tutkittavat teemat voivat olla aivan erilaisia kuin aikoinaan juutalaisten oppineitten, mutta ihmisen tapa liittää uutta ja vanhaa yhteen on säilynyt ihan siitä syystä, että halutaan ymmärtää niitä historiallisia tilanteita, joista nykyhetken ajattelun palaset ovat kokoontuneet.
Joten
Kun ajatellaan miten pitkä aika on kulunut vaikkapa Nehemian ajasta Paavalin lähetysmatkojen aikaan eli Uuden testamentin ensimmäisenä kirjallisen asun saaneisiin teoksiin, niin se on suunnilleen yhtä pitkä kuin Lutherin ajoista meidän aikaamme eli noin puoli vuosituhatta. Tuollaisena aikana paljon on ehtinyt muuttua niin meillä Euroopassa kuin myös aikoinaan juutalaisten yhteisössä.
Esra ja Nehemia elivat Persian suurvallan alaisuudessa. Sen jälkeen Aleksanteri Suuren aikana siirryttiin kreikkalaisen kulttuurin valtapiiriin, jossa puolestaan oli kaksi eri kautta sekä egyptiläinen että syyrialainen vallan alla olemisen kausi. Sitten seurasi vajaan sadan vuoden itsenäisyyden kausi ja sen päätyttyä elettiin Rooman vallan alla koko Uuden testamentin synnyn aikana.
Kaikki tämä on aivan luonnollisella tavalla muuttanut juutalaista kulttuuria monin tavoin. Kukin kirjanoppineitten kausi muovasi pyhän kansan hengellisestä perinnöstä juuri tuohon aikaan sopivat kysymyksenasettelut ja pyrki löytämään vastauksia juuri näihin esiin tulleisiin uusiin haasteisiin.
Mielestäni väitteesi kuvastavat vain tätä pitkän ajallisen välimatkan aiheuttamaa ongelmaa tekstien käytössä ja tulkinnassa.
Tätä voisi verrata vaikkapa Helsingin ja Utsjoen välisiin eroihin,
etelän kalliiden citymaastureitten kaupungista pulkkiin porojen.
Näitä yhdistää Valtatie 4 eli Nelostie, joka on Suomen halki Helsingistä Lahden, Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen kautta Utsjoelle johtava valtatie. Yksi tie mutta kuinka erilaiset olosuhteet ovatkaan. Helsingissä muristaan jonkun bussin muutaman minuutin myöhästymisestä, mutta Utsjoelta et suoraa bussia saa Enontekiölle, vaan pitää koukata Rovaniemen kautta.
Tai toinen vertaus männyn elämästä. Nuori taimi on jossain vaiheessa sellainen että siinä on vain muutama oksa metrin parin korkeudella, mutta myöhemmin sillä voi olla upea oksisto jykevän puun latvaosassa ja viidestä kymmeneen metriä oksatonta kauniisti auringossa henkuvaa männynkaarnaa. Nyt olisi väärin sanoa, että tuo iso mänty on väärentänyt tuon taimen olemuksen kun tuolla samalla korkeudella ei enää ole mitään oksia. Kyseessä ei kuitenkaan ole väärennös vaan aivan luonnollinen puun kasvun mukanaan tuoma kokonaan uusiin mittasuhteisiin ulottunut upea petäjä.
Puolen vuosituhannen aikainen juutalaisten oppineitten kova työ ja uudelleen ja uudelleen toistuneitten olosuhteitten vaihdosten aieuttamat uudet kysymyksenasettelut on nähtävä, ennen kuin lähtee vertaamaan palasia toisiinsa liian suoraviivaisesti asettamalla eri tilanteissa käytettyjä palasia vastakohdikseen.
Matias
Vilkaisin linkkiäsi jossa Apostolien tekojen kerronta Daavidista on kutakuinkin erikoinen, sikäli, että jos Daavid kutsui Jeesusta Herraksi, joka istuu hänen oikealla puolella….. niin…. ja Daavid kuoli ja hautakin on olemassa… Jeesus siis …..
istuukin Daavidin oikella puolella mutta missä, kun Daavid on kuollut ? Ja toisaalta, miksi Daavid kuoli vaikka kutsui Jeesusta herraksi, eikö hänen olisi pitänyt päästä taivaaseen, kristillisen tulkinnan mukaan.
Voi voi.
Tarja
6) Psalmista 110
Psalmissa 110 Herra Jumala pyytää psalmilaulajan Herraa istumaan oikealle puolelleen.
Psalmin taustalla olevan varhaisemman laulun käyttö kuninkaan valtaistuimelle nousussa kuvasi sitä, että kunnioitetaan uutta kuningasta Jumalan palvelijana. Kuningas ei käyttänyt valtaa omassa mahdissaan, vaan kansan palvelijana Jumalan asettamana käskynhaltijana kansan etujen edistäjänä.
Kun psalmia sitten käytetään Jeesuksesta, niin silloin puhutaan Jeesuksen kuninkaallisesta vallasta, joka on ylempi kuin kaikkien ajallisten kuninkaitten, puhutaan hänestä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja joka käyttää valtaansa ihmisten hyväksi. Sovitustyönsä tehtyään ristillä, ylösnoustuaan ja taivaaseen astuttuaan hän käyttää kaikkivaltiuttaan koko maailman saattamiseksi sovinnon, rauhan ja elämän voiton hyväksi.
Jeesus oli aikaisemmin käyttänyt tätä psalmia keskustellessaan aikansa pätevien oppineitten kesken siitä, miten tämän ajatuksen palaset suhtautuvat toisiinsa.
Toisaalta sanotaan että Messias on Daavidin poika. Tämä seuraa suoraan Daavidille aikoinaan annetusta profetiasta joka jo Jeesuksen aikaan tultaessa oli yksimielisesti tulkittu Jumalan antamaksi Messiaan lupaukseksi. Samaten Messias oli jo tulkittu suuremmaksi kuin Daavid, lupausten täyttymykseksi. Siis käskyvallaltaan Messias oli myös Daavidin herra.
Tämä sisältää kuitenkin sen ongelman, että yleisen ajattelun mukaista oli todeta isän olevan poikaansa suurempi. Isä oli kasvattaja. Pojan tuli totella isäänsä. Isä siis oli pojalleen herra.
Tähän ristiriitaan Jeesuksen haastajat eivät vastanneet.
Koko tämän Jeesuksen kollegoilleen erättämän juutalaiseen ajattelutapaan kuuluneen ristiriidan ratkaisuksi löytyi selkeä opetus Jeesuksen olemuksesta Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Inhimillisen luontonsa puolesta Messiaan Jeesuksen syntymä piti olla Daavidin suvusta, niin kuin olikin. Jumaluuden puolesta Jeesuksen kaikkivaltiudesta seuraa se, että hän on keikkien Herra, siis myös kuninkaista maineikkaimman eli Daavidin.
Näin ymmärrettynä Jumala Isä Kaikkivaltias julistaa Pojan Kaikkivaltiuden yhdessä Jumalan Kaikkivaltiudessa: Yksi Jumala kolmessa persoonassa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Matias
Daavidin Herra ei voi olla kukaan muu kuin El Shaddai, eli Kaikkivaltias.
Näin me olemme sen asian nyt päättäneet tämän Psalmin kohdalla.
Tarja
Jatkoa kohtaan 6)
Hänpä juuri kukas muu?
Alkukielessä Herra Jumala on ilmaistu Pyhällä Nimellä Jahwe kun taas minun herrani (pienellä alkukirjaimella) tarkoittaa psalmin kertojan eli siis jumalanpalvelukseen kokoontuvan kansan kuningasta.
Psalmissa todetaan että Herra Jumala on Siionin valtias ja koko Jumalaa ylistävä kansa on hänen omaisuuskansaansa.