”Kaiken minkä te olette tehneet yhdelle pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus.
Rakkaus ei koskaan katoa.
Tuomiosunnuntai 26.11.2017
Evankeliumi Matt. 25:31-46
Aikoinaan kirkkovuoden alku oli syyskuun alussa. Noin puoli vuosituhatta sitten kirkkovuoden alku siirrettiin nykyisen adventin alkuun. Tästä seurasi myös että Matteuksen evankeliumin kuvaus viimeisestä tuomiosta sai uuden tulkinnan.
Itse teksti ei ole muuttunut, mutta sen käyttö on. Vähävaraisista ja köyhistä huolehtiminen saa eri painotuksen ja sosiaalisen tulkinnan.
Pikkupaasto ja naapurin apu
Kun evankeliumimme kuului pikkupaaston aikaan, niin sen sanoma liittyi joulun valmisteluun. Oikeaan joulun valmisteluun kuuluu yhteisöllisyys. Parempiosaiset huolehtivat heikompiosaisista. Rikkaammat ottavat juhlan valmisteluissa huomioon köyhät naapurinsa ja lähiympäristönsä vähävaraiset. Näillekin tarjotaan jouluiloa, osallisuutta yhteisen juhlan rikkaasta riemusta.
Aikana jolloin yhteiskunnan tuki ei vielä ollut virallisesti järjestettyä, piti turvautua naapurin apuun. Joululahjojen tehtävä ei ollut vain kotipiirin pieni muistamisen merkki, vaan naapurusten välistä huolenpitoa kotikulman kurjista. Lahjoituksilla turvattiin, että kaikille tuli joulutunnelma.
Tähän heikompiosaisten auttamiseen tähtäsi evankeliumin harras kehotus pitää huolta heistä, joilla ei mitään ole tai ainakin liian vähän päästäkseen jouluilon osallisuuteen. Paaston aika ei siis ollut vain pientä ruokavalion yksinkertaistamista, vaan siihen sisältyi myös ajatus siitä, että vähän omastaan tinkimällä aikaa jäi enemmän rukoukseen ja sisäiseen hiljentymiseen ja varallisuutta jäi toisten auttamiseen.
Jesajan kirja sanoo 58:6-9:
6 Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
7 murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
8 Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi
ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
9 Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua,
hän sanoo: ”Tässä minä olen.”
Jumalan kirkkauden ilmestyminen ja rakkauden merkitys
Kun nykyinen tuomiosunnuntai jäi kirkkovuoden viimeiseksi sunnuntaiksi, niin sen painopiste siirtyi viimeisen tuomion kuvaamiseen. Tulevaisen maailman elämään siirtyminen tuli etualalle. Kristuksen oikeudenmukaisen hallinnon tullessa esiin kaikki kansat siirtyvät hänen kuninkaalliseen hallintoonsa. Silloin ne joille rakkaus on ollut elämän voima ja sisältö kokevat Jumalan rakkauden hyvyyden ja iloitsevat hänen majesteettisesta kirkkaudestaan. Jumalan valtakunnan varsinainen olemus Jumalan rakkauden rajaton voima korostuu ja ikuisuus on rakkautta täynnä. Iankaikkinen ilo odottaa Jumalan kansaa.
Matt. 25:
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.
Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut
valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Sen sijaan siellä missä rakkaus on torjuttu ja sen olemus on kielletty, myös tulee esille se mihin rakkauden puute johtaa: kurjuuteen, hätään, tuhoon, kadotukseen. Se joka ajassa on kylvänyt rakkauden hylkäämiseen joutuu ikuisuudessa korjaamaan hyljätyksi tulemisen satoa. Se joka on viljellyt lähimmäisensä torjumista, toisen ihmisen laiminlyöntiä, Jumalan luoman luotaan heittämiseen, tulee itse torjutuksi, pois karkotetuksi, ulos heitetyksi.
Matt. 25:
41 ”Menkää pois minun luotani, te kirotut.”
Taivas ja helvetti
Ikuista elämää Jumalan yhteydessä Raamattu nimittää taivaaksi. Jumalan kansalle on taivas varattu, pelastettujen asuinsija, ikuinen perintö Jumalan hyvyyden yhteydessä. Koska Jumala on ikuinen, niin myös hänen omansa saavat elääkseen ikuisen onnen ja riemun täyteydessä.
Ikuista eroa Jumalan luota Raamattu nimittää helvetiksi. Toisin kuin vanha suomalainen kansanperinne puhuu, niin Piru ei hallitse helvetissä, vaan helvetti hallitsee sitä. Tulen kuluttava liekki kertoo Paholaisen täydellisestä kukistumisesta ja helvetin ikuisuus merkitsee ettei se enää milloinkaan pääse turmelemaan Jumalan työtä eikä vahingoittamaan ainoatakaan Jumalan ihmistä.
Koska viimeinen tuomio on pahan loppumisen päivä, niin tuomiosunnuntai on Jumalan kuninkuuden suuren päivän koitto. Jumala ottaa täyden vallan julkisesti. Hänen kuninkuutensa yli koko maailmankaikkeuden tulee julki. Ilo ja kunnia, ylistys ja kiitoslaulu Jumalan suuresta vapautuksen hetkestä alkaa ja jatkuu alati, aina ja ikuisesti. Jumala on saanut voiton ja se tulee kaikille julki.
Tuomiosunnuntain kehotus
Tuomiosunnuntai nostaa katseemme tulevaan. Jumala tulee kunniassaan ja tekee lopun pahasta. Jumalan julkinen hallinto tulee näkyvästi esiin. Paholaisen valta päättyy lopullisesti. Jumalan lapset käyvät Jumalan kirkkauden asuntoihin elämään ikuista elämää. Tuleva maailma koittaa kerran ja sinne meitä kehotetaan pyrkimään, hakautumaan Jumalan läheisyyteen ja hänen ikuista rakkauttaan ympärillemme levittämään sekä sanoin että teoin sekä uskon rohkeudella ja luottamuksella että rakkauden täyteisen laupeuden osoittamisella, kanssaeläjillemme, lähimmäisillemme, Jumalan luomille ja lunastamille.
Tässä on tuomiosunnuntain esittelyä ja tekstit
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20171126
Suomalaisessa kansanperinteessä monin paikoin piru esiintyy helvetin saunamestarina eli siis helvetin hallitsijana. Voimme verrata tähää arabialaista Muhammedin teologiaa Koraanissa. Siellä on oikeampi oppi, kun siinä opetetaan, että paholainen joukkoineen päätyy helvetin rangaistukseen.
Tekemättä isompaa esittelyä otan tähän esimerkkinä vain viittauksen yhteen kohtaan.
Suurassa 26 sanotaan seuraavasti
90.
Puutarha avautuu niille, jotka pahaa karttavat,
91.
mutta eksyneiden eteen ilmaantuu helvetti.
92.
Heille sanotaan: »Missä ovat ne, joita te palvelitte
93.
Jumalan sijasta? Voivatko he teitä auttaa tai edes itseänsä suojella?»
94.
Heidät heitetään helvettiin, sekä heidät että ne, jotka eksyivät,
95.
ja saatanan sotajoukko, kaikki tyynni.
100.
Ja nyt meillä ei ole ketään auttajaa,
101.
eikä yhtäkään tosi ystävää.
Myös kirkkomme virallinen tunnustus puhuu selkeästi, että paholainen saa rangaistuksensa eli että pahuus saa loppunsa eikä enää voi häiritä Jumalan ihmisten ikuista onnea.
Augsburgin tunnustus
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Otan tähän vielä muutaman raamatunkohdan puhumaan samasta asiasta eli siitä että Jeesuksen julkisen vallan tultua ilmi pahuuden vallat poistetaan niin etteivät ne enää voi pahojaan tehdä ketään vastaan:
1) Ihmisiä uhkaavat tuhovoimat poistetaan, 2) valhe poistetaan, 3) pahuuden alkuperä poistetaan ja 4) katoavaisuus ja sen valta poistetaan.
Kun pahuus on tuomittu, niin jäljelle jää 1)rakkaus, 2) totuus, 3) hyvyys ja 4) ikuinen elämä Jumalan suurena lahjana.
Nämä esille ottamani kohdat ovat Ilmestyskirjasta, minkä kielenkäyttö on hyvin voimakkain ilmaisuin ja kielikuvin sävytettyä. Suuret ja ratkaisevat totuudet tuodaan esille korostetun konkreettisin kuvin.
1) ihmisiin kohdistuvien uhkien poisto ja 2) valheen poisto:
19: 20 Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, —. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.
3) kaiken pahan alkuperän poisto:
20: 10 Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.
4) katoavaisuuden ja sen valtapiirin poisto:
20: 14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
Kun siis Kristuksen takaisintulo koittaa, niin Jumalan valtakunta tulee esille, niin silloin
mikään uhka ei enää kohtaa ihmistä
mikään valhe ei enää harhauta ihmistä
pahuus ei enää ihmistä vallitse
ihminen saa ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.
Hitaat on Herrojen kiireet.