Rakkaus on tämän ajan iskusana!Ja pakkohan sitä on käyttää, koska ilman sitä ei ole mitään varsinkin, kun Jumala on rakkaus! Joku aforismi totesi: Rakkaus alkaa tuijotuksella! Muistan miten vuosia sitten marssin Konelan sivumyymälään Turun Linnankadun varrella. Ja siinä se oli kiiltäväksi puunattu punainen Lada 1200, jossa oli alkuperäinen malli pyöreine lamppuineen. Tarvitsin eli halusin auton ja siinä se oli, ei tarvinnut muita katsella. Se oli saatava ja sen sain siis ostamalla. Ryppyjä tuli kyllä sitten rakkauteen, kun en tuntenut käyttöohjetta kunnolla. Moottorin sievä hyrinä muuttui hiljalleen roklotukseksi ja ajattelin, että venttiilit varmaan pitää säätää, joten auto oli luovutettava huoltomiehen käsiin. Tilaus oli siis, vaihdetaan öljyt ja säädetään venttiilit. Puhelinsoitto voi olla joskus masentava, jos joku kertoo, että rakkaasi on ollut uskoton. Minun rakkaasta latukasta sanottiin: Nokka-akseli ja venttiilin keinuvivut ovt kuluneet suurille koloille, joten kaikki on uusittava. Vain yksi ihan pieni asia oli jäänyt tekemättä. Nokkaketju olisi pitänyt kiristää silloin tällöin. Aikanaan meille tuli ero. Luovutimme sen eräälle venäläiselle ystävälle, joka hyppäsi tullissa rattiin, kun minulla ei ollut pääsyä pitemmälle. Katsoin loittonevaa perää haikeana varskinkin, kun sitä alkoi ohjastaa ajokortiton kaveri Mihail. Kaasu pohjassa jollain pienehköllä vaihteella se mennä ujelsi rinnettä yös Nuijamaalla kadoten olopullisesti näkyvistäni.
Joskus on traagista seurata toisen ihmisen rakkauden ilmituloa. Olen nähnyt miten pelaamiseen rakastunut kaveri vaihtoi setelin toisensa jälkeen pelatakseen 20 pennin pajatsoa. Se rakkaudentunnustus oli tosi perusteellista aiheuttaen lopulta vapinan, jota sanotaan piireissä korttiviluksi. Olen nähnyt rakkautta päihteisiin siinä määrin, että sen alttarille on uhrattu terveys, avioliitto ja kaikki omaisuus. Olen kuullut useita rakkauskertomuksia narkoottisiin aineisiin, jotka ovat ottaneet ihmisen niin perusteellisesti omakseen, että voisi myydä vaikka anopin, jos markkinat olisivat vapaat. Edellisen laman yhteydessä rakkaus rahaan oli niin vaativa, että se pakotti ottamaan tuhansien yrittäjien elämäntyön pois ajamaan heidät asunnoistaan, niinkuin samalla tavalla Täällä Pohjantähden alla-kirja kertoo ja filmi sen on esittänyt. Vaikuttihan siinä myöskin erään herran petipaikka olohuoneen sohvalla ihmeellisiä asioita. Rakkaus on joskus vaativaa. Rakkaus valtaan on joskus niin iso juttu, että mennään vaikka maanääriin, jos jossain on hiukan isompi tukku saatavilla. Vanha sananlasku sanoo: Oma suu on lähempänä kuin kontinsuu! Se kertoo itserakkaudesta. Rakkauden kaksoiskäsky sanoo: Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Itseä siis pitää rakastaa, mutta niin, että on valmis antamaan se vihreä oksa toiselle vaikka itselläkin olisi mahdollisuus sen saada. Olisiko kumminkin syytä teologien tutkia, mitä tarkoittaa rakkaus Raamatun kielellä?
Kyllä rakkautta piisaa juu… Onkin joskus outoa, kun rakkaudella puolustetaan kaiken näköistä, sanotaan: ”Kun se rakastaa sitä niin paljon”, vaikka kyse olisi juuri kuten sanoit aivan muusta, kuin minkä merkityksen Raamattu antaa tuolle sanalle.
Johannes todistaakin Fariseuksista: Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa Joh.12:43
Eikös juuri rakkaus ole väärin ymmärretty myös nykyisin, kun kaikkialla itsekeskeisyys vain lisääntyy ja sitä pidetään kohta jo yleisesti hyveenä?
Vaikuttaa, että se on kollektiivinen itsepetos, jota tuon sanan ympärillä harjoitetaan. Joitakin vuosia sitten lanseerattiin termi: Syntisten solidaarisuus. Mitä se tarkkoittaneekin. Hyvänä asiana se voisi olla todellista tasa-arvoa, että on vain syntisiä, joita Jeesus tahtoo pelastaa.
Näyttää kuitenkin, että sille on annettu sellainen sisältö, että saamme kaikki pitää omat helmasyntimme eikä kukaan saa moittia mitään synnin muotoa, ettei tule paha mieli! Elikkä, kun synti poistetaan uskonnollisesta sanastosta, niin Jeesus muuttuu mukavaksi kaveriksi, joka ei sano enää: Mene äläkä enää syntiä tee, ettei sinulle jotain pahempaa tapahtuisi!
”Näyttää kuitenkin, että sille on annettu sellainen sisältö, että saamme kaikki pitää omat helmasyntimme eikä kukaan saa moittia mitään synnin muotoa, ettei tule paha mieli!” Synnistä lienee monella sellainen kuva, että se on jollakin lailla miellyttävä asia, josta niuhottavat moralistit pyrkivät meitä kiusallaan erottamaan. Kuitenkin on niin, että syntihän se pahaa mieltä aiheuttaa. Julistuksen kai pitäisi olla se, että meidän ei enää tarvitse pitää helmasyntejämme vaan saamme niistä vapautua.
MP! Aamen! Helmasynti aiheuttaa ongelmia, koska synti on kapinaa Jumalaa vastaan. Siinä olisi hyvä alku herätykselle, jos sanottaisi niin, että Kristuksen rakkauden tunteminen karkoittaa ihmisestä synninrakkautta eli riippuvuutta!
Sallineet lainauksen Lutherilta, joka lataa aika kovaa.
1. Joh. 5:19
”Koko maailma on pahan vallassa. Maailmaa sanotaan perkeleen valtakunnaksi sen tähden, että siinä ei ole muuta kuin tietämättömyyttä, Jumalan halveksimista ja vihaamista sekä tottelemattomuutta kaikkia Jumalan sanoja ja tekoja kohtaan. Ellet siis ole Kristuksen valtakunnassa, kuulut totisesti perkeleen valtakuntaan, joka on tuo paha maailma. Kaikki lahjasi, kuten viisaus, vanhurskaus, pyhyys, kaunopuheisuus, voima, kauneus ja rikkaus ovat silloin tämän hirmuvaltiaan sota- ja työaseita, jotka hän on pannut orjansa käsiin. Näillä tätä pakotetaan häntä palvelemaan ja hänen valtaansa levittämään.
Senkin tähden maailmaa syystä sanotaan pahaksi, että se parhaimmillaan ollessaan on pahin. Hurskaissa, viisaissa ja oppineissa maailma on parhain, mutta itse asiassa kaksin verroin paha. Törkeät toista taulua vastaan tehdyt synnit, kuten tottelemattomuus vanhempia kohtaan, haureus, ahneus, varkaus, murha, kateus ja viha, joihin maailma on peräti uponneena, ovat kuitenkin vähäisiä verrattuina jumalattomien viisauteen, vanhurskauteen ja muihin sellaisiin, joilla he taistelevat ensimmäistä taulua vastaan. Valkoinen perkele, joka ahdistaa hengellisiin synteihin, jotka näyttävät vanhurskaudelta, vahingoittaa paljon enemmän kuin musta, joka ahdistaa vain lihan tekoihin, jotka maailmakin synneiksi tunnustaa.” M Luther
Tuossa on koko ihmisen tila. Jos ei ole uskoa, ei voi myöskään uskoa syntiä todeksi. Jos taas uskotaan parannus vain tämän lihan parhaaksi hyviä tekoja varten ahkeroidakseen, niin menetetää helposti iankaikkinen elämä Kristuksessa, joka ei ole lihan parantamista vaan sielun puhdistamista synnistä, Kristuksen kautta.
Synti ei itse asiassa ole mitään tekemistä, vaan olemista. Olemme syntisiä ja synnistä syntyneet julistaa myös Paavali.
Onkin varmaa, että oma synti täytyy uskoa todeksi, jollei oma liha aja ihmistä niin nurkkaan, niin ettei ihminen voi enää millään puolustella syntiään. Tosin on olemassa ihmisraunioita, jotka eivät ojan pohjillakaan tunnusta ja tunne syntiä, vaan vihoittelevat Jumalalle; ”miksi minusta tällaisen teit.”
Olihan toisaalta Jobinkin jouduttava saatanan rusikoimaksi, niin ettei enää ihmiseksi tunnettu, vaikka oli kaikessa vaeltamisessaan vanhurskas lihan mukaan, kuten myös Aabraham oli, mutta Job ei taipunut epäuskoon ja luopunut uskosta, vaikka kiukutteli ja piti itseään onnettomana ihmispoloisena. Sanoi vain: ”Herra antoi, Herra otti, ylistetty olkoon Herran nimi”
Lopulta sai kuitenkin kohdata pelastajansa ja sai nähdä Jumalan. Synti onkin siis niin totaalinen ja syvä meissä, ettei sitä voi ymmärtää täysin kuin uskon kautta, kuten on myös Armon laita.
Onko siis niin, etteivät ihmiset enää usko olevansa kadotettuja ja syntisiä?