Luin vanhoja omia blogejani ja yhdessä niistä pohdiskelin sitä, miten joku piti kyseenlaisena kristillistä uskoani, koska hän ei ollut havainnut minussa rakkautta toisin uskovia kohtaan.
Paavalin mukaan omaa uskoa tulee jokaisen kyseenalaistaa. Muutenhan ei voi edes tutkistella sitä onko oma usko oiekaa. Joten uskoni epäilijä oli hyvällä asialla ja laittoi minun pohtimaan uskoni perustaa.
Kaikkien rakastamista pidetään tärkeänä uskovan merkkinä. ”Jollei sitä ole niin ei voi olla uskoakaan”.
Näinhän usein ajatellaan. Siinä viitataan Herramme sanaan : ” siitä kakki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Aika kova vaatimus. Jollen siis siis rakasta niin en voi olla oikea kristitty.
En kyllä koe mitään rakkautta niitä kohtaan, jotka syyttävät minua vääräoppiseksi. Joten tämän Herramme sanan perusteella en siis ole oikea kristitty. Jos olisin, niin silloin minun tulisi hyväksyä toiset sellaisenaan, kuin ovat. Enkä siihen mitenkään kykene.
Onneksi Johannes, jota kutsutaan rakkauden apostoliksi, on selvittänyt rakkauden olemusta perusteellisemmin. Ensinäkin Johannes ilmaisee, että rakkaus ei tule meistä vaan Jumalasta. Rakkaus Jeesukseen syntyy vain siinä, että kun syntimme tunnustamme ja hylkäämme ja omistamme Hänen sovitustyönsä ja sen sisäisen puhtauden ja pyhyyden, jonka hän meille lahjoittaa.
Siinä samassa nipussa saamme myös Hänen rakkautensa vaikuttamaan meissä.
Koska näin on, niin siitä seuraa se, että ne joiden usko lepää vain sen varassa mitä Jeesus on heidän puolestaan tehnyt, rakastavat toisiaan ilman muuta.
Koen hengenheimolaisuutta jokaisen sellaisen kanssa, joka samalla tavalla omistaa rakkauden Jeesukseen. Rakkaus toisiin kristittyihin ei ole vaatimus, vaan lahja, jonka Jumala vaikuttaa omissaan. Rakkaus Jeesukseen on oikea tuntomerkki, josta Kristuksen omat tunnistavat toisensa. Heti kun jossakin henkilössä tunnistan tuon rakkauden Jeesukseen, niin koen myös sen keskinäisen rakkauden välillämme. Tämä rakkaus ei synny siitä, että olisimme samaa mieltä kaikesta, vaan ainoastaan siitä, että meille on ensiarvoisen tärkeää se, että olemme molemmat saaneet syntimme anteeksi Jumalan Pojan Jeesuksen pyhän sovintoveren tähden. Emmekä vain kerran vuosia sitten, vaan jatkuvasti. Elämämme ja uskomme ainut perusta on Jeesuksen rakkaudessa meitä kohtaan. Joten jos kerran Jumala rakastaa tuota toista, niin silloin voin kokea sen saman rakkauden vaikuttavan minussa. Emme rakasta toisiamme minkään mielipiteen tai muunkaan ominaisuuden tähden, vaan ainoastaan Jeesuksen tuntemisen tähden.
Pieleen menee herkästi kahteen suuntaan. Joko alkaa kuvitella itsensä tarpeeksi hyväksi, tai sitten liian huonoksi. Variaatioita on näistä lukemattomia. Eikä kukaan ole näistä täysin vapaa. Siksi on aina uudelleen ja uudelleen palattava lähtöruutuun..
Siinä se taas tuli vastaan, kun otin tuon Veli nimen mukaan. Heti se käännettiin sointuvaan muotoon.
Me kuulemme Jeesuksen ”äänen” käsittämättömän monin tavoin ja jos vaadimme kaikkia kuulemaan samalla tavalla, silloin alkavat erimielisyydet.
Ehkä meidän pitäisi antaa enemmän Jumalalle tilaa kasvattaa puutaan moniin suuntiin.
Miten se sitten käytännössä tehdään yhteisymmärryksessä, siinä on haastetta meille kovakorvaisille.
Pekka Veli Pesonen
”Siinä se taas tuli vastaan, kun otin tuon Veli nimen mukaan. Heti se käännettiin sointuvaan muotoon. ”
Anteks’ kauhiasti mun sointuvaisuuteni, näkyy olevan minun tekeleitä. Jos kirjoitan Pekka Veli luulevat, että olet minun veli ja sitä sinä et varmaankaan halua. Kirjoitan vastaisuudessa koko nimen.
Joskus yliopistolla en ollu löytää koetuloksia, kun sielläkin nimet oli kiepsahtaneet toisinpäin.
Joten olin jo vähän odotellut sitä, että mitenkähän nyt käy.
Usko on lujaa luottamista Jumalaan. Miten tämä näkyy ihmisessä? Rakkautena?
Armollisuutena lähimmäisiä kohtaan? Itseriittoisena ja hurskaampana Ihmisenä?
Kaksi noista kolmesta on oikein.
Vaatimukset ovat kaukana, kun luotamme Jeesuksen sanomaan: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh.15:1-5
Ihminen, joka jättää elämänsä Korkeimman huomaan, luottaa Jumalaan Kristuksen kautta. Eli uskoo mitä Jumala on puhunut ja sanonut.
Miten tämä luottamus näkyy ihmisessä, on sitten erityisen omituista ja suorastaan ihmeellistä. Joitakin Jumala ottaa papeiksi, joitakin Hän lähettää maan ääriin, joistakin tekee isiä ja äitejä jne.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.
Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.
Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. 1.Piet.1:3-13
”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka Minä olen teille puhunut.”
Nyt olisi taas sopiva tilanne tulossa Ismo, jossa olisi mahdollisuus tavata. Olen mukana pienessä järjestely tiimissä ja tavoitteemme on järkätä pienimuotoinen miesten tapahtuma 19-20.9 . Tapahtuma ei maksa mitään, mutta ollaan omin eväin tuo vuorokausi yhdessä.
Miehiä tulee toivon mukaan maan eri kolkista ja myös erilaisista seurakunnista. Vastaavia tapahtumia on järkätty vuosittain ja nyt kun ei ole voitu niitä pitää, niin kentältä olen kuullut, että olisi tarvetta järkätä jotain. Omat riskinsä tässä tietysti on, mutta täysipainoista elämää ei voi elää ilman niitä. Tarvitsemme toisten miesten kohtaamista myös syvällisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Sellainen mahdollistuu kun jaamme toisillemme elämää ja rakennumme yhteisestä uskosta.
Kiitos Pekka, olisi mukava tavata joskus. Tuona ajankohtana olen estynyt muiden toimien johdosta. Ehken vielä joskus…
Harvemmin kirjoitetaan Rakkaudesta, eli Jumalan agape-rakkaudesta. Se on ainoa asia mikä ”jyllää”, koska se ei ole ihmisestä. Huomiosi, V-P.P on kirkas ja toivoa vaikuttava niille, jotka haikailevat rakkautta, joko sen antajana tai vastaanottajana.
Luen Raamattua koko ajan ja yksi tapa lukea, tutkia sitä on, että etenen, luen jae jakeelta ja samalla kirjoitan jokaisen jakeen sellaisenaan tai huomioin, kun kohtaan sellaista, mikä herättää kirjoitettun asiaan uudelleen.
Kun olin kohdassa 1.Joh. 3 sen ensimmäisessä jakeessa, havahduin, että tähän asti yleispätevään ilmaisuun ”Katsokaa, minkälaisen rakkauden Isä on meille antanut …”.
Ensinnäkin on kysymyksessä agape-rakkaus, mikä on taivaallista alkuperää, Jumalasta. Kaikki muu, sympatia, empatia, hurmaantuminen jne, ovat katoavia, merkityksettömiä tunteita, tulen ruokaa. Jumala voi silti inhimilliseen iloon ja onnen tunteeseen ”suostua”, vt. Saarn. 5:
19 Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala kenelle ihmiselle antaa rikkautta ja tavaraa ja sallii hänen syödä siitä ja saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.
20 Sillä hän ei tule niin paljon ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala suostuu hänen sydämensä iloon.
Ajallisen uskova alistaa uudestisyntyneelle hengelleen ja katoavassa tunteessakin on ikuisuuttamme tukevaa, oikeaa iloa.
Tällä foorumilla nimenomaan on käyty vuosikausia keskusteluja joissa yritetään psykologian kautta osoittaa, että uskovat eivät ota kokonaisuutta huomioon. Jumala ottaa ihmisen ihmisenä huomioon, mutta voi toimia vain uudestisyntymisen kautta. Eli Jumal’suhde ei ala psykologialla, vaan Armosta.
Pidän kaikkia ’Jumala voi toimia vain…’ -lauseita Hänen kaikkivaltiutensa vähättelemisenä ja epäuskon ilmauksina. Jumala voi.
Martti,
Niin varmaan pidät, eikä uutta minulle ei sinulta eikä ”corpus mixtum”- opille. Siinä opissa nimittäin todentuu Jumalan ”arvaamattomuus”, mitä ei ole. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Sanassaan ja vahvistaa sen koko ajan uskovissa olevan Henkensä kautta, eli ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” ( Room. 8:16)
Jumala loi ihmisen tahtovmaan vapaasti, jota ominaisuutta ja Jumalan reiluutta käytti ensimmäiseksi hyväkseen Lucifer. Koko luomakunta on luotu Jumalan tahdosta ja on Jumalan kontrollissa. Silti esim. ihminen on ’oman onnensa seppä”. Jumala haluaa meidän sydämemme, eli meidän todellisen halun olla Hänen seuraajiaan, vaikka puutteellisina. Olemme oman itsemme iankaikkisuuteen ja kaikkeen tekemiseemmen nähden Jumalan työtovereita tai saatanan työtovereita.
Kiitos Reijo. Oikein sydän pomppii ilosta, kun tuota luen. Niinpä. Emme useinkaan kiinnitä huomiota joihinkin todella syvällisellä tavalla puhutteleviin sanoihin. Hyppäämme niiden yli, kuin itsestään selvyyksinä. Todellisuudessa teemme sen, koska emme pysähdy niihin siksi, ettemme käsitä mikä rikkaus niihin sisältyy. ” katsokaa millaisen rakkauden”… Tuo rakkaus on todella aivan erilainen, kuin kaikki muu jota rakkaudeksi kutsutaan.
Eikö se, mitä rakkaudeksi kutsutaan, ole kuitenkin heijastusta Jumalan rakkaudesta, Jumalan rakkaudessaan meille lahjaksi antamaa?
Metsä voi heijastua lammen pinnasta. Kukaan ei kuitenkaan etsi metsää lammesta. Yhtä vähän löydämme omasta kyvystämme rakastaa Jumalan rakkauden ihmeellisyyttä.
Me rakastumme ja rakastamme sitä jonka koemme erityisen arvokkaaksi ja se jopa voi valloittaa sisimpämme kokonaan. Jumala sen sijaan rakastaa arvotonta ja jopa sitä joka Jumalaa halveksii ja vihaa. Tämä rakkaus on koko Hänen olemuksensa perusta. Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, että meidän rakkautemme häneen on vain heijastus siitä ”lammen pinnassa”.
Nyt puhut eroksesta, joka on arvokkaaksi koetun palvontaa. Ihminen pystyy myös uhrautumaan vähäisempien puolesta, toisin sanoen toteuttamaan agapeta. Juuri se on Jumalan rakkauden jakamista edelleen.
Puhun Jumalan suuresta rakkaudesta, jonka Hän osoitti Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka antoi itsensä ruoskittavaksi, syljettäväksi, pilkattavaksi ja hyljättäväksi rakkautensa tähden. Samalla joka hetki tiedosti sen, että olisi voinut keskeyttää kaiken hetkessä, jos olisi vain tahtonut sen tehdä. Tuota ihmetellessäni peilaan tässä itseäni ja omaa rakkauttani häneen. En voi verrata sitä Jumalan rakkauteen.
Hän teki sen kaiken minun vuokseni. Enkä mitenkään voi käsittää olevani Jeesukselle jotakin niin valtavan arvokasta, että Hän suostui kaikkeen minun tähteni. Ajatella. Kyseessä on sentään koko äärettömän maailmankaikkeuden luoja ja holhooja.
Meillä jokaisella on mahdollisuus osoittaa itsemme kokoista jumalallista rakkautta toisillemme. Siihen meitä kutsutaan. Ei meiltä mahdottomia vaadita. ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”