Tuttuja sananlaskuja ovat muiden muassa: Paljon melua tyhjästä. Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Ehkä Pariisin olympiakisojen upeiden avajaisten nostattamaa kohua voisi kuvata – ainakin epäsuorasti – ranskalaisella sananlaskulla, jonka opin jo lukion ranskan tunnilla: On ne peut pas faire une omelette sans casser les œufs. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta (kanan)munia.
Toinen sopiva voisi olla: Paljon meteliä yhdestä kinkkumunakkaasta (Beaucoup de bruit pour une omelette au jambon !). Tämän kerrotaan tulleen 1600-luvulla ranskalaiselta runoilijalta Jacques Vallé des Barreaux´ltä, joka söi paastonpäivänä perjantaina kinkkumunakkaan ja alkoi ukonilma.
Ehkä kisojen avajaisissa rikottiin munia munakkaan saamiseksi, mutta mielestäni ja monien muiden mielestä siinä ei pilkattu Jumalaa, kirkkoa, kristinuskoa eikä ehtoollista. Ymmärrän, että jotkut kokivat niin tapahtuneen ja loukkaantuivat. Samalla huomiota voi kriittisesti kiinnittää siihen, miten kohua on myös jaettu ja käytetty omien uskonnollisten ja poliittisten näkemysten esille tuomiseen. Avajaisissa ”rikottiin kananmunia” käsittääkseni monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä, ei kristinuskon pilkkaamiseksi tai vastustamiseksi.
En tiedä, onko tuo jälkimmäinen ranskalainen sanonta reilu kritisoimaan syntynyttä kohua: Paljon melua yhdestä kinkkumunakkaasta! Paljon melua kohtauksesta, joka oli vain yksi osa neljä tuntia kestänyttä avajaisnäytöstä. Toki foorumi on mitä arvokkain ja näkyvin, kun kyse on kesäolympialaisten avajaisista.
Vielä Ranskan uskonnollisesta linjasta. Siellä on ollut pitkään käytössä ns. laicité-periaate, joka tarkoittaa valtion tunnuksettomuutta eli kirkon tai kirkkojen ja valtion erottamista toisistaan. Tämä periaate päätettiin 1905 ja siitä poikkeuksena on Ranskan armeija, jossa toimii sotilaspappeja. Ranska ei ole valtiona vihamielinen tai kielteinen kristinuskolle, mutta sen linjana on erottaa kirkko (usko) ja valtio toisistaan. Se on siis sekulaari valtio kuten on muuten Yhdysvallatkin, mutta siellä evankelikaalinen tai protestanttinen kristillisyys ja hengellisyys tunkevat politiikkaan ja siitä läpi varsinkin republikaanien kohdalla mutta osin myös demokraateilla.
Itse olen sitä mieltä, että uskon ja uskonnon pyhiä asioita ei pidä pilkata – olipa kyse mistä uskosta tai uskonnosta tahansa. Olen myös sitä mieltä, että uskontojen, myös kristinuskon asioita ja ilmenemismuotoja saa ja pitää tarpeen tullen kritisoida. Jos uskon tai uskonnon piirissä toimitaan ihmisiä ja perusoikeuksia polkien, on aihetta kritiikkiin. Tai jos niiden piirissä esiintyy mitä tahansa väärinkäytöksiä, on jälleen aihetta kritiikkiin.
Juutalaiset kokivat aikanaan, että Jeesus pilkkasi heidän uskoaan ja Jumalaansa. Jeesus rikkoi aikansa ”kananmunia” ja julisti Jumalan valtakuntaa. Häntä pilkattiin ja kidutettiin sen vuoksi. Kristittyjä lähetystyöntekijöitä on pilkattu ja niin edelleen. Joten: Olikohan olympialaisten avajaisissa pilkkaa? Ja kun joku niin koki, niin tekikö tuo pilkka kipeää tai aiheuttiko se mitä kärsimystä kenellekään?
Toivo Loikkanen
Voihan Voke
”Voke tarkoittaa valveutuneisuutta, yhteiskunnallista tiedostamista. Vokessa välitetään vähemmintöistä, syrjinnästä, vihapuheesta.
Sana on peräisin Yhdysvaltain afrikkalaisen väestön englannista.”
Wikipedia
Mitä pelottavaa tässä Vokessa on ?
Kristittyjen pilkaamisesta puheen ollen, on olemssa yksi hyvä jae Raamatussa, jopa omassa evankeliumissa: ” Mitä kylvää sitä niittää ” eli, jos on harrastanut pilkkaamista kylvötyönään, sitä saa saaliiksi myös, nyt kun vilja on kypsynyt leikattavaksi, älkää siis valittako, ( kuka valittaa?) se on naurettavaa historian näkökulmasta.
Kukaan ei ole vielä sanonut teistä, olette isästä perkeleestä, kyykäärmeen sikijöitä, valkeiksi kalkittuja hautoja, sisältä täynnä saastaa ja laittomuutta, mutta sekin aika voi vielä tulla, ennen loppua. ”Mitä kylvää, sitä niittää.”
( Kauheaa tekstiä, ihan nettikelvotonta vihapuhetta pojalta. )
Aiheellinen huomio: Mitä pelottavaa Wokessa on? Ei mitään.
Wokessa on hurskas ulkokuori vaan mitä on sen sisällä? Hurskaat sanat eivät vielä tee asiasta todellisuudessa hyvää jos ei pahaakaan. Mutta jaljissä ei ole pelkästään siunauksellisuuden merkkejä. Ehkä ongelma onkin ihmisissä eikä hurksaissa väitteissä?
Wokessa ei ole kyse tasa-arvosta tms. Kyse on ihmisten alistamisesta ja syrjimisestä ihonvärin tai kulttuuritaustan perusteella. Woke vaatii tietyille ihmisryhmille etuoikeuksia todellisten tai kuviteltujen historiallisten vääryyksien perusteella. Woken lähtökohta ja koko idea on äärimmäisen syrjivä: ihmiset lokeroidaan syntymäominaisuuksiensa perusteella.
Loikkanen Toivo
Kiitos lisäyksestä W.
Minä olen maalta.
Nämä kristillisyyden kaapuun itsensä verhoavat mielensäpahoittajat ovat hauska ilmiö sinänsä. Eivätkä mitenkään uusi sellainen.
Olen ymmärtänyt, että monet tänne kirjoittavat henkilöt eivät tilaa Kotimaa-lehteä. Heille nyt tiedoksi: Kotimaa -lehdessä julkaistaan joka viikko samaisessa lehdessä sata vuotta sitten julkaistuja artikkeleita. Ihan samat huolenaiheet ovat olleet mielensäpahoittajilla silloin. Milloin on kristinuskoa solvattu, milloin on koko kirkko ollut kadotukseen tiellä, työväenliike aivan kauhistus koko kirkolle …
Mielensäpahoittajat eivät yleensä – eivätkä tässäkään tapauksessa – tutki mitään taustatietoja mielensä pahoittamiseksi. Riittää, että on joku juoru netissä, että ehkä nyt taas on kristinuskoa pilkattu.
Thomas Jolly kuitenkin itse irtisanoutui pilkkaamisasiasta. https://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Jolly .
Minulle on syntynyt kyllä sellainen käsitys, että mielensä pahoittajia tai loukkaantumisen kokemuksia on viime vuosina ollut muuallakin kuin ns. kristillisissä piireissä, suorastaan korostetustikin.
Sinänsä lienee toki niin, että oikeastaan ”ei mitään uutta auringon alla”. Ihmiskunnan eri osat uusintavat vanhaa monin tavoin, vaikka kuinka ovat olevinaan ”edistyksellisiä”. Ehkäpä ”wokettajat”(kin) osaltaan ja osin tiedostamattaankin uusintavat kirkon tekemiä ja suosimia syntejä? Emme tunnu pääsevän eroon ”me-te/he” syndoomasta – emme edes wokettamallam tai kirkollisuudella. Kullakin ajalla on tietynlaiset ilmenemismuodot. Perussyntisyys meissä säilyy, olimmepa (konservatiiveja” tai ”woke-mielisiä”.
Ehkä omalle ajallemme on ominaista, että ”loukkaantumisen oikeus” haluttaisiin varmistaa erityisesti osalle ihmisistä tai ihmisryhmistä. Tämähän lienee ”woketuksenkin” perussyntisynti, ja samaa syntitaipumusta toki on muillakin ajattelusuuntauksen edustajilla. Kaikki me kai kaipaisimme todellista turvallista tilaa, jota ei kuitenkaan saavutettane edes woketuksella kaikille sitä toivojille. Eivät kirkkolaitoksetkaan siinä tainneet ihan onnistua. Todellinen turvallinen tila tulee ihan muusta lähteestä.
Jukka: Sinähän olet ajatuksinesi päätynyt aivan ministeritasolle: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000010591494.html .
Tietysti oli tarkoitus loukata kristittyjä. Mutta juuri tätä Herra lupasi seuraajilleen, joten ei pitäisi loukkaantua tai pöyristyä.
”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.”(Matt. 5:11)
Yhteiskunnassa ja erityisesti kirkossa on ollut ihmisryhmiä, joita on saanut ihan vapaasti syrjiä ja pilkata. Sitten kun rohkeat yksilöt alkavat muistuttaa, ettei syrjiminen ja pilkkaaminen olekaan ihan o.k., niin suututtaahan se hirveästi. Sittenpä onkin kiire keksiä uusia pilkkasanoja syrjinnän vastustajille, jotka ovatkin nyt suvakkeja, äärifeministejä, wokettajia, friikkejä… Erityisen ikävää, että näiden pilkkasanojen huutelijoiden joukossa näyttää olevan ihmisiä, jotka toisaalta kutsuvat itseään kristityiksi. He vetävät pingispallon kokoisia herneitä nenuihinsa ja martyrisoituvat aina, kun vain joku jonkun syyn sepittää.
Seija hyvä,
olet tietenkin siinä oikeassa, että epäsiallista ”huutelua” on ja on ollut. Kumpaisellakin laidalla.
Valitettavasti linee niin, että huutelulla pyritään vastapuoli vaientamaan. Vaientamiseen käytetään myös uuskielellisiä keinoja. Joskus tuntuu siltä, että jonkinlainen (menneen ajan) ”potut maksetaan” (nykyisen ajan) ”pottuina”. Siis lähes kilpailuna pottuilusta.
Toiset ovat surasukaisempia, toiset taas taitavampia käyttämään uuskielellisiä ja kaunopuheisia tehokeinoja ja määrittelyj. Niistäkin Paavali taisi varoittaa. Uhriutumisen ”marttyyrius” osataan tuoda ilmi, sekin kumpaisellakin puolella, kulttuurisen vallankumoustaiston keskellä ja sivustoillakin.
Tuosta ”ministeriasiasta” en jaksa ajatella mitään.
Joku ilmoittanut kaksi viestiäni tässä keskustelussa asiattomaksi, joissa ei tietenkään ole mitään asiatonta. Blogialustalle ei siis ole tehty mitään muutoksia tämän suhteen vaikka ongelma on ollut tiedossa kuukausia. Ilmoitat vain minkä tahansa kommentin asiattomaksi, niin se katoaa ”odottamaan moderointia” päiväkausiksi. Ylläpito on kyllä tehnyt lapsellisen kiusanteon valitettavan helpoksi.
Ikävää ja surullista!
Harmittaa kun erehdyin taas kerran ottamaan osaa tähän tietynlaiseen keskusteluun. Silloin kauan sitten lukemassani tekstissä oli sekin, että nimenomaan keskustelulla vastustajat väsytetään. Jolloin asioiden eteenpäin vieminen helpottuu. Joten olen pyrkinyt välttämään tähän aiheeseen liittyviä keskusteluja ja vältän yhä. Joten pyydän anteeksi, että tulin mukaan.
Pekka, Ei ole mitään syytä pyytää anteeksi. Rohkenen kuitenkin ehdottaa, että kävisit purkamassa tuota asiaa jonkun kanssa eli sitä, mitä kerrot joskus lukeneesi.
Tuon tiedon avulla on säästynyt paljolta turhalta vaivalta. Se on auttanut suhtautumaan rakentavalla tavalla asiaan, johon minun ei pidä ollenkaan puuttua. Eihän se minua oikeastaan koske mitenkään, eikä suurinta osaa kirkon jäsenistäkään. Antaa niiden nahistella keskenään, jotka siihen aikaansa haluaa käyttää. Minulla on riittävästi tekemistä muutenkin. Joskus vain jalka lipsahtaa. Turha lähteä asiaa kenenkään kanssa purkamaan, kun kopiota siitä, ei edes ole käsillä. Lisäksi kaikki muu on jo toteutunut.
Toivo Loikkanen rohkaisee minua etsimään käsiini tuon tekstin, jota hän kaipaa. Esittäessään että tarvitsen terapiaa, jollen sitä tekstiä löydä.
Missä olen tuollaista esittänyt? Kirjoitin, että voisit purkaa tuota asiaa jonkun kanssa. En kirjoittanut terapiasta mitään. Ehkä tuokin oli liikaa. Pahoittelut siitä.
Ja kommenttini ei liittynyt mitenkään siihen, löydätkö tekstin vai et.
Tulkitsin väärin ja sain herneen nenään. Pyydän anteeksi Toivo. Toivon että voimme säilyttää ystävyyden jatkossakin.
Elän hyvin vaikeaa elämän vaihetta ja ylireagoin taas. Oma – ja rakkaan läheisen syöpä laittaa ahtaalle.
Pekka, eipä mitään. Pysymme aina Kristuksen tähden ystävinä ja veljinä Kristuksessa. Voimia teille vaikeaan elämänvaiheeseen ja hyvää vointia vaimollesi!
Kiitos Toivo. Vaimon syöpäkasvain on pienentynyt yllättävän paljon hoidon ansiosta. Eikä hoito ole aiheuttanut pahoja sivuvaikutuksia. Joten meillä on paljon aihetta kiitokseen.