Tuttuja sananlaskuja ovat muiden muassa: Paljon melua tyhjästä. Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Ehkä Pariisin olympiakisojen upeiden avajaisten nostattamaa kohua voisi kuvata – ainakin epäsuorasti – ranskalaisella sananlaskulla, jonka opin jo lukion ranskan tunnilla: On ne peut pas faire une omelette sans casser les œufs. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta (kanan)munia.
Toinen sopiva voisi olla: Paljon meteliä yhdestä kinkkumunakkaasta (Beaucoup de bruit pour une omelette au jambon !). Tämän kerrotaan tulleen 1600-luvulla ranskalaiselta runoilijalta Jacques Vallé des Barreaux´ltä, joka söi paastonpäivänä perjantaina kinkkumunakkaan ja alkoi ukonilma.
Ehkä kisojen avajaisissa rikottiin munia munakkaan saamiseksi, mutta mielestäni ja monien muiden mielestä siinä ei pilkattu Jumalaa, kirkkoa, kristinuskoa eikä ehtoollista. Ymmärrän, että jotkut kokivat niin tapahtuneen ja loukkaantuivat. Samalla huomiota voi kriittisesti kiinnittää siihen, miten kohua on myös jaettu ja käytetty omien uskonnollisten ja poliittisten näkemysten esille tuomiseen. Avajaisissa ”rikottiin kananmunia” käsittääkseni monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä, ei kristinuskon pilkkaamiseksi tai vastustamiseksi.
En tiedä, onko tuo jälkimmäinen ranskalainen sanonta reilu kritisoimaan syntynyttä kohua: Paljon melua yhdestä kinkkumunakkaasta! Paljon melua kohtauksesta, joka oli vain yksi osa neljä tuntia kestänyttä avajaisnäytöstä. Toki foorumi on mitä arvokkain ja näkyvin, kun kyse on kesäolympialaisten avajaisista.
Vielä Ranskan uskonnollisesta linjasta. Siellä on ollut pitkään käytössä ns. laicité-periaate, joka tarkoittaa valtion tunnuksettomuutta eli kirkon tai kirkkojen ja valtion erottamista toisistaan. Tämä periaate päätettiin 1905 ja siitä poikkeuksena on Ranskan armeija, jossa toimii sotilaspappeja. Ranska ei ole valtiona vihamielinen tai kielteinen kristinuskolle, mutta sen linjana on erottaa kirkko (usko) ja valtio toisistaan. Se on siis sekulaari valtio kuten on muuten Yhdysvallatkin, mutta siellä evankelikaalinen tai protestanttinen kristillisyys ja hengellisyys tunkevat politiikkaan ja siitä läpi varsinkin republikaanien kohdalla mutta osin myös demokraateilla.
Itse olen sitä mieltä, että uskon ja uskonnon pyhiä asioita ei pidä pilkata – olipa kyse mistä uskosta tai uskonnosta tahansa. Olen myös sitä mieltä, että uskontojen, myös kristinuskon asioita ja ilmenemismuotoja saa ja pitää tarpeen tullen kritisoida. Jos uskon tai uskonnon piirissä toimitaan ihmisiä ja perusoikeuksia polkien, on aihetta kritiikkiin. Tai jos niiden piirissä esiintyy mitä tahansa väärinkäytöksiä, on jälleen aihetta kritiikkiin.
Juutalaiset kokivat aikanaan, että Jeesus pilkkasi heidän uskoaan ja Jumalaansa. Jeesus rikkoi aikansa ”kananmunia” ja julisti Jumalan valtakuntaa. Häntä pilkattiin ja kidutettiin sen vuoksi. Kristittyjä lähetystyöntekijöitä on pilkattu ja niin edelleen. Joten: Olikohan olympialaisten avajaisissa pilkkaa? Ja kun joku niin koki, niin tekikö tuo pilkka kipeää tai aiheuttiko se mitä kärsimystä kenellekään?
Toivo Loikkanen
Niin, ainakin Kirkkojen Maailmanneuvosto ja muutama muu taho ovat pitäneet olympialaisten mainittua spektaakkelia kristinuskon pilkkaamisena.
Ranskan vuoden 1905 linjauksella on myös pitkä ja repivä esihistoria. Vallankumouksessa 1789 – kirkkoja revittiin, munkkeja ja nunnia murhattiin ja usko Jumalaan korvattiin ”Korkeimman Olennon” sekä Järjen palvonnalla. Kirkon ja valtion suhteesta väännettiin koko 1800-luku. Kun olen seurannut ranskalaista vääntöä uskonnollisten symbolien julkisesta käytöstä tai niiden käytön kiellosta minulle on tullut se vaikutelma, että laicite edustaa radikaalia ja uskontoon nähden ongelmallista sekularismia.
KMN:n kirjelmässä ei suoraan väitetä, että avajaisten esitys oli tahallista pilkkaamista. Siinä todetaan, että monet kristityt ovat kokeneet sen sellaisena. Kirjelmässä esitetään toive, ettei sellaista olisi tai olisi ollut tarkoitus tehdä. Lopussa toivotetaan siunausta kisoille.
Toivo L. Ainakin Mari Teinilän uutisessa KMN:n kerrotaan reagoineen aika vahvasti…
Olen lukenut KMN:n kirjelmän. Voin kopsata sen tänne.
Esim. täällä kuvana: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1046998670321320&set=p.1046998670321320&type=3
Teinilän kirjoittamassa uutisjutussa yksi ote kirjeestä: ”Kirkkojen maailmanneuvosto toivoo olympiakomiteoilta, että ne avaisivat yksityiskohtaisesti kyseisen idean käyttämisen sekä sen, oliko siinä tarkoitus viitata kristilliseen uskoon”, kirjeessä todetaan.”
Kysyvät siis: Oliko siinä tarkoitus viitata kristilliseen uskoon.
Toivo L. Ei auennut, kun en käytä ”naamakirjaa”. Mutta Mari Teinilän uutisen otsikko oli minulle aivan riittävä.
Tätä ei tarvitse minun puolestani jatkaa, koska en katsonut koko avajaisia ja kilpailujenkin seuranta rajoittuu uutislähetysten urheiluosuuksiin puolella korvalla.
Noin yleisesti voin todeta, että en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi kenenkään usko(nto)a pitää pilkata ja kokeilla sopivaisuuden rajoja vain kokeilemisen vuoksi. Minun on vaikeata nähdä monissa Charlie Hebdon (ja Lars Vilksin) provokatiivisissa piirroksissa mitään positiivista ja jotenkin ajattelen, että ilmaisunvapaus ei voi tarkoittaa vapautta rienata ja kritisoida kritisoinnin vuoksi. Jotenkin tämä olympialaisten spektaakkeli sijoittuu minulla samaan lokeroon: kun on tarpeeksi ”sekulaari” kulttuuri, niin taju pyhyydestä ja sen loukkaamattomuudesta sekä rienaamisen aikaansaamasta loukkaantumisesta katoaa.
Marko, ei kannata jäädä jutuissa otsikkotasolle vaan lukea itse juttu. Tuossa yhdessä kommentissani on lainaus uutisen ja kirjelmän osasta. Se avaa enemmän, miten KMN suhtautui asiaan.
Blogitekstistä ei käy ilmi, mitä mahdollisella pilkalla ohjelmanumerossa tarkoitetaan.
Miten muunnos maalauksesta voisi olla Jumalan pilkkaa, eihän jumala ole sitä maalannut, päinvastoin, kielsi kuvien tekemisen yleensä ja varsinkaan Jumalasta ei saa tehdä kuvaa.
Itse olen ihmetellyt malausta naisena, koska mukana ei ole naisia, eikä lapsia, ja juutalaisessa kehyksessä käsittääkseni pääsiäinen oli perhejuhla, kuten muutkin sapatti-illalliset.
Maalaus on taiteilijan näkemys siitä, että vain miehillä on merkitystä. Onhan jo Samarian kaivolla esiin tuleva opetuslasten ihmettely, että’ Jeesus puhuu naisen kanssa,’ selvä osoitua siitä, että tämän jengin ja myöskin kiihkeimpien kannattajien ja seuraajien suhde naisiin ei ole ihan oikeudenmukaisella ja terveellä pohjalla ollut.
Maalauksen voisi sanoa olevan väärä kuva aikansa paikallisen juhlatilaisuuden kuvauksena, hyvä että tämäkin asia tulee esiin. Se kuvaa enemmänkin roomalaisten tapaa pitää bakkanaaleja, eli juominkeja miesten kesken. Tai vanhaa islamilaista tapaa, kun naiset eivät saa tulla samaan pöytään miesten kanssa. Naisten pitää pysyä toisessa huoneessa.
tämä oli naisnäkökulma
Toivottavasti tässä ei tarkoiteta tapausta, jossa osa kristityistä ehti loukkaantumaan ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka kyseisellä ohjelmanumerolla ei edes ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
”Thomas Jolly, the artistic director behind the flamboyant opening ceremony, said the scene had not been inspired by ”The Last Supper” and depicted a pagan feast linked to the gods of Olympus.
”You will never find in my work a desire to denigrate anyone or anything,” Jolly told broadcaster BFMTV.”
https://www.reuters.com/sports/olympics/paris-2024-apologises-any-offence-caused-by-last-supper-sketch-2024-07-28/
Antero, Ihmiset loukkaantuivat avajaisten kohdasta, jonka tulkittiin viittaavan Vincin Viimeinen ehtoollinen maalaukseen ja siis ehtoolliseen. Viittausta ei ollut eikä tarkoitusta loukata. Kirjoitin siitä, että jotkut, myös joidenkin kirkkojen johtajat/piispat kokivat tuon osan loukkaavana. Kirjoitin myös siitä, kuinka asiaa käytettiin omien tarkoitusperien ajamiseen esittämällä, että kyse on kristinuskon pilkkaamisesta.
Yleensä kuitenkin lienee niin, että kristinsuko ja sen ”jutut” ovat ne, jota joko pilkataan, vähätellään tai sitten annetaan ymmärtää, että ne ovat sellaisia, joita ei oikeastaan kannata arvokkaasti esitellä. Näin siis sekulaarissa ”lännessä”. Kysymys Jumalan pilkkaamisesta on vaikeampi, enkä siihen ota kantaa – en myöskään Ranskan olympoialaisten avajaisiin. Sellainen käsitys kyllä tuli, että ei siinä kritillisyydelle juuri arvostusta ilmennyt. Olisiko pitänyt, on oma kysymyksensä.
Sinänsä kristinusko lienee ”perinteinen” pilkan ja ”kulttuurisen omimisen” kohde (eli kristillispohjaiset aiheet ja asiat ikäänkuin ”omitaan” johonkin muuhun tarkoitukseen – jopa päinvastaiseen. Saako tuollaista ”kulttuurista omimista” sitten julkisesti tehdä – ja mistä kulttuureista, on oma kysymyksensä. Näissä suhteissa olen ollut havaitsevinani jonkinlaista moninaisuusvajetta – ilmiö ei kohdistu kaikkiin kulttuuttuureihin ja uskonnollisfolosofisiin näkemyksiin.
Pitäisikö? on oma kysymyksensä, johon en tässä ota kantaa, mutta ehkä kannattaa pohdiskella, kuuluvatko sellaiset tavat yhteyttä vai vastakkainasettelua luoviin tai voimistaviin suuntauksiin.
Ranska on toki kulttuurisesti ymmärtääkseni ollut eturintamassa kristinuskon suhteen eräänlaisen ”vastakulttuurin” luojana: Rankan suuri vallankumous johti melkoiseen verilöylyyn, joka mielellään usein unohdetaan, kun ns. valitsusaatteita ihannoidaan. Ehkäpä valistusaatettakin voisi tässä valossa tuoda esiin. Ei välttämättä olympialaisten avajaisissa?
Jukka: ”Sinänsä kristinusko lienee ”perinteinen” pilkan ja ”kulttuurisen omimisen” kohde (eli kristillispohjaiset aiheet ja asiat ikäänkuin ”omitaan” johonkin muuhun tarkoitukseen – jopa päinvastaiseen. Saako tuollaista ”kulttuurista omimista” sitten julkisesti tehdä – ja mistä kulttuureista, on oma kysymyksensä.”
Toisaalta kristinusko on ominut ihan samalla tavalla itseensä vaikutteita ja kulttuuria muualta, että kuka sitten omi ensin ja mitä. Eiköhän se lopulta ole niin, että me olemme ihmiskuntana kantamassa kulttuurimme kokonaisuutta ja kaikki siihen liittyvä on meidän, ei minkään yksittäisen uskonnon tai muun aatemallin omistusta.
Sitähän kulttuuri on: moni ”innovaatio” on itsessään toisinti jotain aiemmasta. Mutta kyllähän toisinaan jotain ajatellaan uudella tvalla. Mikä kaikki sitten on uusintamista (tai lainaa) on oma kysymyksensä. Saatetaanhan sama asia keksiä uudelleen ilman ”kulttuurista omimistakin”.
Kristillinen usko, kristillinen kulttuuri ja siihen liittyvät perustotuudet ovat kaikki omioa asioitaan, eikä niitä väärin perustein pidä myöskään sekoittaa (keskenään).
Muistan kyllä senkin , että joku muukin täällä kertoi lukeneensa saman suunnitelman. Eipä tullut silloin otettua asiaa hänen kanssaan esiin.
Opiskelin kasvatustieteen aineopintoja Tampereella ja selasin vielä tietyn kurssin kirjat, mutta sitten muistin, ettei se ollut niissä, vaan jossain kirjassa, jota suositeltiin. En tietenkään muista mikä se kirja on. Eikä sillä ole minulle enää mitään väliäkään. Kirkko ei sen lukemisesta hyödy.. Nyt on jo liian myöhäistä surra sitä, ettei kirjaa löydy.
Pari päivää menee nyt muissa puuhissa, joten osaltani tämä oli tässä.
Minusta kyse oli paljon pahemmasta asiasta, kuin pilkkaamisesta. Ei siksi että tavoite olisi ollut huono. Sehän oli juuri tämän ajan mukainen. Elämme ajassa jossa pyhää ei enää pidetä erossa muusta elämästä. Selitys tapahtumasta oli se, että halutaan hyväksyä kaikki. Eli kaikki saa tulla ja kaikki on luvallista. ”Ennen oli ennen ja nyt on nyt.” Koska pyhän merkitystä ei pidetä arvossa, niin Viimeinen ehtoollinenkin nähdään kuvaavan vain aikansa kulttuuria ja avajaiset taas tämän ajan kulttuuria. Kyseinen tapahtuma on kristityille ajan merkki. Meille kuuluu nyt kehotus: ” olkaa pyhät”. Samaan aikaan kun muu maailma menee vauhdilla vastakkaiseen suuntaan.
Pekka: Taitelijan tavoite tulee ilmi tässä hänen lausunnossaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_Jolly .
Olet ehkä tulkinnut nyt jotakin väärin?
Jumalanpilkka ei ketään vie kadotukseen, eli se ei ole kuolemansynti, mitä raamatullisuuteen tulee. Jumalan kutsun hylkääminen ja Jumalan Pojan jalkoihinsa polkeminen on vahvistus siitä kenen oma tällaiseen osallistuja on ja omistus alkaa täällä maan päällä eikä pääty koskaan.
Jos jumalaton, (ei luopio), etenkin, pilkkaa Jumalaa niin hän pilkkaa sitä, mitä ei tunne. Eli huono käytös sellaisenaan, ei ole synti, koska hän on tuomitun osassa kunnes hän suostuu ensin Isän vetoon Jeesuksen pelastettavaksi.
Hebr. 10. ja etenkin sen jaa 29, ”kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”
kertoo yksiselitteisesti mikä hukuttaa ihmisen ja mikä tila alkaa jo täällä ajassa.
Jumala on silti laittanut ajalliset lakinsa, joiden noudattamisesta on hyvät seuraamukset, jotka päättyy kuolemassa. Hengelliset lait eivät ole ristiriidassa ajallisten lakien kanssa, elleivät ne ole vastoin Jumalan luomistyössään asettamia säätämyksiä.
Pidän enemmän kuin huonona harkintana seksuaalivähemmistöjen eros-rakkauden silittelyä. Myäs avajaisten toinen suomeksi selostaja viestitti vähän väliä ”kaikenlaisesta rakkaudesta”.
Olympialaiset ovat aina edistämässä oman aikansa kulttuuria. Tässä nyt näemme oikein kouluesimerin Voke – kulttuurin tavoitteesta. Tämä kulttuuri on kirkon kriisin synnyttänyt ja saa aikaan kirkon jakaantumisen. Se on tuon kulttuurin yksi välitavoite. Se on onnistunut tähän mennessä kaikessa muussakin. Joten en näe mitään syytä sille, etteikö se kirkon hajottamisessa onnistu.
Pekka hyvä, Kaikessa voi nähdä mustaa ja pahaa, jos niin haluaa nähdä. Toivon, että voisit katsoa maailmaa myös toisenlaisin silmin.
Kauan sitten sain käsiini selkeän suunnitelman, jossa kohta kohdalta esitettiin toimintasuunnitelma kirkon hajottamiseksi. Siinä todettiin se miten kirkko on jakaantunut konservatiiveihin ja liberaaleihin. Tätä asiaa hyväksikäyttämällä saadaan kirkko jakautumaan tuomalla kirkkoon homoseksuaalisuus. Suunnitelmassa todettiin jo silloin, että konservatiivit eivät tule sitä milloinkaan hyväksymään. Lopulta kirkko itse tulee ottamaan asian omakseen ja lähtee sitä viemään eteenpäin. Yhteiskunnassa sukupuolineutraalius viedään kouluihin ja päiväkoteihin, lainsäädäntöön ja koko yhteiskuntaan normiksi. Kaikki tämä on tapahtunut jo . Joten en osaa ajatella edes sitä mahdollisuutta ettei varsinainen suunnitelman tavoite toteudu. En osaa kuin ihmetellä sitä sokeutta joka kirkossa aon vallalla. Kirkkokin voisi avata silmänsä, mutta en usko että niin tapahtuu.
Jäi silloin ottamatta kopio suunnitelmasta, mutta pääasioita siitä olen seurannut. Vuosi vuodelta nuo kakki on tapahtuneet. Jopa jokainen niistä. Joten en näe mitään syytä sille. ettei suunnitelman muukin osa toteudu. Kirkko kun itse on ryhtynyt tätä kehitystä tukemaan.
Olet, Pekka, kertonut tällä foorumilla aikaisemminkin tuosta suunnitelmasta. Outoa on, että kukaan muu ei ole sellaista nähnyt. Luulen, että olet jotakin nähnyt mutta että kirjoittamasi on ylivirittynyttä tulkintaa. Voitko kertoa, missä tuo suunnitelma oli ja kenen laatima?
Pekka : Omalta osaltani kirkko- ja lesboaktiivina en ymmärrä kommentistasi oikein mitään.
Ehkä näitä lukemaasi salaliittoteorioita ei kannata aivan vakavasti ottaa.
Piispa Laajasalo kommentoi näitä avajaisia viesti palvelu X:ssä todeten mm.
”Jos nimittäin pilkata halutaan, niin sen voi tehdä niinkin, että ei jää epäselvyyttä aikomuksista tai vaikutteista. Niin ei kuitenkaan näytä tässä spektaakkelissa tapahtuneen. Kun ei ole täysin selvää pilkan aietta, niin ehkä sellaista ei kannata myöskään rakentaa. Siinä on nimittäin riski, että nähdessään salahankkeen kristityn lännen romahduttamiseksi saattaa itse osallistua joidenkin muiden tahojen salahankkeeseen riidankylvämiseksi siihen samaiseen kristittyyn länteemme.”
Minulle ei aivan selvinnyt, keitä ”muita tahoja” piispa Laajasalo tässä tarkoittaa?
Hohhoijaa ! Suomi on vaarallisin paikka naisille Euroopassa. Turpiin tulee. Tässä mukakristillisessä maassa se on jumalanpilkkaa, jos mikä. Kristittynä oleminen/eläminen on tekoja. Täällä kidutetaan myös eläimiä (olympiaratsastuksia on vaikea katsoa, hevonen ei ole ihmisen lelu).