Hyvää Roomassa on Luomisen kuudennen päivän anomalian hyväksyminen luonnontieteellisessä konkregatiossaan.
Siellä ei kuitenkaan ole vielä päästy asiaan Luomisen kahdeksannen päivän asiassa jolloin Jumala kielsi anomalian nyt erijatkuvuutta sen diskontinuiteetissä.
Nyt esilletulleet Ihmisarvonloukkaukset tulisi järkyttää koko katolista yhteisöä.
Hyvää Roomassa on myös hyvät muurit Rooman kirkon ja Vatikaanin ympärillä. Montako sielunhoitajaa tarvitaan hyväksi ja kaltoinkohtelujen selvittämiseen itse päämajassa.
Niin, sinne ei sielunhoitajia kaivata vaan siellä erheille on systematisoidut preesensit päästä omanlaisessa korvausteologiassa syntiin katsoen siittä pois vapahdukseen asti.
Vieläkö Hiippalakkien valtakuntaan Suomesta vuosittaista tervehdystä lähdetään viemään alkuvuodesta. Paavin Hiipassa lukee Hänen olevan Kristus maan päällä. Ainakin aiemmin näin oli.
Nyt tarvitaan selkärankaa Suomen kirkossa viedäkö sinne vielä nuoria laulamaan
tai yhteysasiakirjoja viemään.
Kirkkomme tiedossa on pitkän aikaa ollut Rooman kirkon Ihmisoikeusloukkaukset. Miksi täällä ollaan kyvyttömiä johtopäätöksiin.
Intohimot asialle ovat ilmeisesti liian isoja saada olla makustelematta Rooman tuoksuja.
Kyllä löytyy. Mutta Raamatusta ei löydy kehoitusta kommentoida uutisia tai ylipäätään kommentoida tai kirjoittaa mitään 😉
Voisi ajatella, että kritillisessä kentässä pääuutinen olisi Raamattu kannesta kanteen ohjelman ehdokkuus vuoden radio-ohjelmaksi eikä Novan tekemättä jättämiset. No, oli silti mukava kuulla, että kristillisiäkin ohjelmia huomioidaan tuollaisessa kilpailussa.
Juhani Heinonen sanoi osuvasti. Vähän samaa itsekin ihmettelin. Käykää te Raamattua rakastavat antamassa äänenne Raamattu kannesta kanteen ohjelmalle!
Pekka
1) Pedofiliasta
Jokainen pedofiliatapaus on liikaa. Näiden takia moni uhri on saanut koko ikänsä kestäviä traumoja.
Samaan aikaan on opeteltava uutisten kriittistä seuraamista, ettei mene niiden mukana ylilyönteihin ja vääristyneitten mittasuhteitten mielikuviin.
Noiden Ranskassa kerrottujen tapausten määrään on otettu tapauksia 1950 -luvulta alkaen. Jokaisessa maassa tapauksien määrä vaihtelee vuodesta toiseen, mutta jos lasketaan keskiarvo karkeasti pyöristäen arvoilla 3200/60 vuotta niin päästään noin 53 tapausta vuodessa.
Kun sitten ajatellaan että Ranskan väestöä 67 422 000 koko alue mukaan lukien ja 65 252 000 France métropolitainen mukaan laskien.
Ranskalaisista noin 65 % on katolisia. Toki sielläkin kirkon väkimäärä laskee vuosittain kuten Suomessakin. Mutta tästä jo näkee että heitä kuitenkin on monin verrein enemmän kuin meitä suomalaisia. Kun siis puhumme Ranskan katolisista niin puhumme yli puolta ranskalaisista ja noin pyöreästi kahdeksan kertaa isommasta kirkon jäsenmäärästä kuin koko Suomen kansalaisten määrästä.
Katsoin Suomen tilastoja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä
https://poliisi.fi/toimintaymparisto-ja-tilastot
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö oli vuonna 2019 koko maassa 1307 tapausta, vuonna 2020 puolestaan 1246 tapausta ja 1.- 8. kuun 2021 tilasto 865 tapausta.
Joten tällä vauhdilla tuo katolisten keskuudessa esitetty yli puolen vuosisadan luku 3200 tulee täyteen kotomaassamme jo aivan muutamassa vuodessa. Ja meitä on vain kahdeksasosa tuosta vertailtavasta jäsenmäärästä.
Jokainen tapaus on liikaa. Tämä on muistettava.
Mutta mielestäni uutisoinnin arvioinnissa on huomattava, miten tuo määrä suhtautuu toisiin vastaaviin lukumääriin, meidän suomalaisten kannalta meidän oman maamme hirvittävän suureen tapausten määrään.
Näitä lukemia ei voi panna vastakkain liian suoraviivaisesti. Todellisessa syvällisessä vertailussa on katsottava myös muita numeroihin vaikuttavia tekijöitä. Mutta mielestäni jo tällä pitäisi käydä selväksi ettei meillä ole aihetta ruveta maalittamaan noin suurta ranskalaisten määrää, kun jo pinnallinenkin tilastojen tarkkailu näyttää, ketkä ovat varsinaisia pahiksia ja ketkä pulmusia.
Joten mielestäni syyttelevän sormen pitäisikin kääntyä osoittamaan oman maamme traumoja aiheuttavaa käytäntöä vastaan.
2) Toiseksi paavin hiipasta, eli Pyhän Hengen liekkiä symboloivasta lakista.
Paavin hiipassa ei lue Substitutus Christi eli Korvaava Kristus,
vaan siinä lukee Vicarius Christi.
Jotta ymmärtäisit miten tuo on ymmärrettävä niin sana vicarius tarkoittaa kirkkoherraa eli siis Jumalan sanan ja sakramenttien palvelijaa jossakin tietyssä paikassa, omassa seurakunnassaan. Paavin hiipassa mainitulla nimikkeellä siis kerrotaan, että paavi on Jumalan sanan ja sakramenttien palvelija koko Kristuksen kirkkoa varten.
3) Ihmisoikeuksista
Katoliset maat olivat mukana hyväksymässä ihmisoikeuksien julistusta Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948.
Katolinen moraaliteologia on hyvinkin paljon työskennellyt ihmisoikeuksien toteuttamiseksi erilaisten kulttuurien keskuudessa. Itse olen lukenut heidän työskentelystään afrikkalaisessa kulttuuriympäristössä. Pelkkä julkilausumien teko ei riitä, tarvitaan työtä aivan käytännön tasolla. Asenteet eivät muutu hetkessä vaan tarvitaan kokonaisten sukupolvien pituista kasvatusta ennen kuin näissä kysymyksissä saadaan tuloksia.
Kannattaa muistaa heidän, jotka puolustavat pedofiliaa Ranskassa, että Ranska on vain yksi esille tulleista maista, monta muuta maata on tullut esille jo aikaisemmin.
Lisäksi on löydetyt, esiin kaivetut lasten joukkohaudat, lapsikauppa ja muu hyväksikäyttö. Joista vast’ikään olemme saaneet lukea.
Kysymys on maailmalaajuisesta turmeluksesta, jota sisäpiiri lisäksi suojelee ja nyyhkii, että saatana on luikerrellut heidän keskuuteensa, kuten ’pääpere’ eli ylin paavi sanoi haastattelussa. Nyt ainakin tiedämme missä se paholainen on jo pitkään majaansa pitänyt.
Ehkä ne houkuttelevat pikkupoikia liittymään joukkoonsa hypistelemällä poikien pippeleitä ja kehoituksilla varomaan venusta ja naisia, että täällä kyllä pidetään teidän nautinnoista huoli isällisellä pappaenergialla, muistakaa pysyä tässä uskossa. Pyhille kaikki on pyhää ja me täällä olemme ne pyhät.
Jos saisi, niin sanoisin ISON ja hyvin ruman sanan, jotain vuohipukeista ja muista sarvipäisistä ja tulipunaisista hiippailijoista syömässä lapsia ja hekumoitsemassa veren valuessa suupielistä ja silmien kiiluessa uuden ja neitseellisen pojan suuntaan. Poikarakkautta, sitä se on.
Matias Roton ja Tarja Parkkilan kommentit ovat asiaan sopivia. Kiitosta paljon!
Sitten on kulttuurinen aikajana 1800.taa luvun alusta jolloin Freudin tutkielma Wienin analyytikkojen kokouksessa tyrmättiin. Asiasta Freud joutui lähes suljetuksi yhteisönsä ulkopuolelle. Viettelyteoria oli liikaa kultivoituneelle kuulijakunnalle.
Freud ei kokonaan hylännyt esittämäänsä vaan palasi siihen myöhemmin. Asia tuli esille myös 1930.tä luvulla hiukka puolivälin jälkeen kun yksi asiaan uskonut halusi sitä ottaa esille.
Kesti kuitenkin 1970.tä luvulle ennenkuin asiaa uskallettiin katsoa uudestaan.
Näin kaikkinensa menetimme huiman ajan katsoaksemme totuutta päin.
Näin ei ole eroa yhden kirkon tai yhteiskunnan huomaamisessa.
Totta on myös peruuttaneiden ryhmiä syntyneen valloissa. Näin muistikuvat ovat saaneet uutta ymmärrystä.
Kappasta vaan;
”sitten on kulttuurinen aikajana 1800.taa luvun alusta ”. Piti kirjoittaa lopun alusta,.
Tänään tulleissa uutisissa on tarkennuksia aikaisempiin uutisiin. Niinpä huomaan että olen aikaisemmin väärinkäsittänyt asiaan sotkeutuneitten henkilöitten määrän tapausten määriin. Tapauksia onkin ilmoitettu 330 000. Sen jälkeen tilasto alkaa olla suhteessa Ranskan koko väkilukuun, joten en voikaan osoittaa puoleen enkä toiseen ennen kuin saan luetuksi koko raportin.