Paras on toivoa kirkolliskokoukselta seuraavaa lausumaa mikä saatellaan hyvässä järjestyksessä Kirkon järjestykseen. Mitään ei tarvitse muuttaa näin perinteisessä huomaamisessa.
Kirkolliskokous tällä päivämäärällä on päättänyt asiassa hyväksyä seuraavaa:
Suomen Ev.Luterilaisen kirkon papilla on oikeus vahvistaa niiden samansukupuolisten tahtomisien asia todettuna konsensuksena kirkollisena vihkimisenä mihin asiaan kirkkomme papit uskonnäkemyksensä ja uskontotuusnäkemyksensä mukaan voivat yhtyä.
Edellisen mukaan pappi voi parille rukoilla siunauksessa myös kirkon ja sen alttarin siunausta.
Jouni Turtiainen jaksoi kiitettävästi kaivaa Seppo Heinolalle perusteltuja faktoja. Itse en olisi pystynyt vastaavaan heprean ja käsikirjoitusten analyysiin, vaikka auttavasti ymmärränkin em. asiat teknisesti ottaen. – Asiaa tuntemattomalle saattaa välittyä vaikutelma, jossa Heinolalla olisi jotain hajua aidosta eksegeettisestä työskentelystä. Jos tuntee edes jossain määrin VT:n teologiaa perusteita, ja omaa perustason heprean tuntemusta, huomaa Heinolan argumenttien villin mielikuvituksellisyyden. Heinola vastustaa dogmaattisuutta, mutta hänen ”dogmansa” on nähdäkseni jonkinlaista pidäkkeetöntä gnostilaisuutta, jossa sisältö on teologisesti tarkastellen mielivaltaista mielikuvuksellisuutta, joka vain verhotaan kielen analysoinnin alle. Todellista Asiantuntemusta hänellä ei ole juuri nimeksikään.
Kommenttini kuulostaa tylyltä, mutta mielestäni tämä asia on sanottava suoraan. Nykyään on liikkeellä kaikenlaisia huijareita. Teatterimiehenä Heinola osaa vetää rooleja. En osaa sanoa yrittääkö hän esittäytyä jonkinlaisena eksegetiikan tuntijana, vai uskooko hän aidosti omia juttujaan. Itse kehottaisin kaikkia skippaamaan Heinolan jutut. Muutamista sitaateistaan huolimatta ne eivät perustu kurinalaiseen Raamatun tutkimukseen, vaan ovat täyttä hölynpölyä.
Ryösöltä törkeä olkinukke ja valheellinen vääristely,sanottakoon se suoraan. Missään en ole esiintynyt minään eksgetiikan asiantuntijana ja esim. kohdassa, missä Raamattu selvästi kuvaa Korkeimman Jahvea ylempänä, olen paitsi antanut esimerkin tekstistä itsestään vedonnut seemiläisten kielen professori Raija Sollamon mielipiteeseen.
Toki ajattelen monista eksegeettisitä asioista, joista olen satoja ellen tuhansia kirjoja lukenut- etenkin heprealaisen perimätiedon pohjalta toisin kuin dogmaatikot.
AIkaaan tosinajattelijat aikanaan poltettiin rovioilla tai muuten tapettiin.
Enää moinen ei onnistu mutta ylimielisyys ja asiantuntemattomuudesta ja kateudesta ja tietämättömyydestä nähtävästi nouseva typerä iva on nykyajan inkiviittorin ase.
Ne asiat, ,joista Turtiaisen kansa väänsin ovat väännön jälkeen avoimia edelleen.Ei Turtianen kyennyt tulkinnanvaraisia kohtia absolut varmasti dogman mukaisiksi todistamaan.
Aikanaan maan väittäminen palloksi ja aurinkoa kietäväksi oli fundamentalistiuskovan mielestä hölynpölyä.
Sama muutosvastarina on olemassa näköjään edelleen.
T: Se “hajim” on muuten “elohim”-sanan perässä – ei koskaan edessä, koska se on “elohim”-sanan attribuutti, ..
SH: Hehe tiedän, olin toki huolimaton mutta riippu siitä mistä suunnasta lukee… no irrelevanttiin asiaan takertuen ohitit asian ytimen eli sen, että elohjim chajjim voi viitata täsä aivan hyvin moniin jumaliin, koska chajjim voi myöskin merkitä monikollisen sanan yhteydessä monikkoa! Elohimia kun käytetään myös tarkoitamassa moniakin jumalia.
T: Masoreettinen teksti on valitettavasti tässäkin kohdassa erittäin arvoituksellinen ja vähintäänkin epäselvä.
SH: No niimpä tietenkin aina kun joku on opillisesti hankalaa… dogmiuskollisissa kohdin ei ole koskaa mitään arvoituksellista. Selektiivistä sangen selektiivistä…
T: Mitä tarkoitetaan ajatuksella “Israelin heimojen luvun mukaan”..? Että jumalia olisi ollut alunperin ollut 12, kuten Israelin heimojakin..? Ja näistä jumalista yksi olisi ollut Jahve, joka valitsi / sai omaksi kansakseen Jaakobin / Israelin..?
SH: No Jumalista on selvästi jakeen 9 mukaan yksi ollut Jahve. Sinässä Korkein/Jahve ongelman kannalta jumalien lukumäärällä ei ole tässä muuta merkitystä kuin se että niitä on varmasti ollut enemmän kuin yksi ja se,että Korkein jakaa ja yhden jako-osuuden yksi saaja on siis Jahve!
T: Mutta jos jumalia oli alunperin “Israelin heimojen luvun mukaan” 12, kuka näistä silloin oli “Korkein” (hepr. “eljon”)..? Jos “Korkein” taas ei kuulunut näihin 12:n heimojumalan joukkoon, oliko siis jumalia alunperin 13 eikä 12 (“Isrelin heimojen luvun mukaan”)..?
SH: Ei kukaan niistä koska on Korkein oli noinen tarkoitettujen jumalien ulko- ja yläpuolella. Kuten sanottu lukumäärällä ei ole merkitystä: Korkein on edelleen jakaja ja Jahve yksi jaon kohde!
T: Mihin tällainen epämääräinen 12-13 jumalan lukumäärä sitten olisi perustunut?
SH: Ihan sama,mutta vastaan: Zodiackin merkkien määrään 12, koska nuo merkit olivat jaettavien kansojen symboleja ja Korkein oli Aurinko, jonka vaikutus maahan oli antiikissa jaettu sekä taivaan että maan suhten 12 osaan. Käärmeenkantaja oli joskus mukana jolloin merkkejä oli 13. Jahven osa on Juuda , johon liittyi Leijonan merkki.
T: Minusta vaikuttaa uskottavimmalta – tekstin epäjohdonmukaisuuksista ja heikkouksista huolimatta – että tässäkin “Korkein” ja “Jahve” itse asiassa rinnastuvat toisiinsa, jotta tuo “Israelin lasten lukumäärä” (12) saadaan täsmäämään.
SH:Korkeinta ja Jahvea ei mikään lukutapa eikä käytettävissä ole teksti saa noissa jakeissa 8 ja 9 rinnastumaan toisiinsa. Korkein jakaa ja Jahve saa jako-osan.
T: Mitä tämä kaikki sitten taas tarkoittaa? Edellä sanotun perusteella ei ilmeisesti mitään muuta kuin vahvistaa edellä sanottua esieksiilistä monolatrista ajatusta: muilla kansoilla olkoon omat jumalansa, mutta Israel palvelkoon vain Jahvea.
SH: Monolatria on kohdassa itsestäänselvyys, mutta Jahven yläpuolelle jää Korkein edelleen.
T: Mitenkään alistussuhteena “Korkein” (“eljon”) vs. Jahve en tätä vieläkään näe. Ainakaan pelkästään alkutekstejä lukemalla.
SH: Sana Korkein antaa ko suhteen ja jae 9 ilmaisee Jahven olevan jotain muuta kuin Korkein!
T: Ennemminkin kyse on Jahven valinnasta: hän valitsi autiomaassa harhailevan kansan (Jaakobin/Israelin) ja antoi sille paikan, missä palvoa ainoastaan häntä (5 Moos 32:10ss.).
SH: Kyse on Korkeimman valinnasta, hän valitsi Juudalle jahven!
T: “heprean “elämää”-sana on aina monikollinen “hajim” – kuten “vettä” merkitsevä sanakin on aina monikollinen “majim” (duaali).
SH: Lienen ilmaissut kysymykseni epselvästi, tarkoitin kysä m i k s i se on – ei varsinaisesti duaali, jota se ei ole- käytössä aina monikollinen? Siksikö että on alun perin uskottu moniin elämiin silloisessa syklisessä maailmankuvassa?
T: “Minun elämäni” on (klassiseksi) hepreaksi “hajjai” ja nykyhepreaksi “hahajim sheli”. Siis AINA monikko, vaikka sillä tarkoitettaisiin vain yhden ihmisen yhtä elämää.
SH: Mistäs tiedät ettei aikanaan uskottu ’minulla’ voineen olla monta elämää?! Filonin ja Josefuksen mukaan monet antiikin heprealaiset uskoivat jälleensyntymään.
SLUT
Ryösö: Nykyään on liikkeellä kaikenlaisia huijareita.
Tarkoitanee uskonnollisilla ihmeparantamisilla rahastavia…
Heinola: ”SH: Mistäs tiedät ettei aikanaan uskottu ’minulla’ voineen olla monta elämää?! Filonin ja Josefuksen mukaan monet antiikin heprealaiset uskoivat jälleensyntymään”
Alun perin Babylonian, Assyrian ja Egyptin ns. pakanauskontojen uskomuksia, josta ne siirtyivät kreikkalaisen filosofian jumaluustaruihin. Sai jonkin verran jalansijaa myöskin uskottomassa ”luopiojuutalaisuudessa”, ja sitten myöskin sielun kuolemattomuus ja helvetin tuli opetusten muodossa ”luopumuksen” jälkeisessä ”luopiokristillisyydessä.” Ei-raamatullisia opetuksia ja uskonkäsityksiä.
Heinola: ”Aikanaan maan väittäminen palloksi ja aurinkoa kiertäväksi oli fundamentalistiuskovan mielestä hölynpölyä”
Perustuivat lähinnä keski-ajan katolisen kirkon virheellisiin tulkintoihin Raamatun teksteistä.
VeaA. Ajatus jälleensyntymästä liittyy voimakkaammin Raamatun sekä Vanhaan että Uuten testamenttiin kuin tiedät, kun tod. näk. tiedät ja ymmärrät Raamatusta vain sen mitä jehovantodistajien ’hauki on kala’ -tyyppisessä yksitasoisessa opetuksessa sinuun on iskostettu.
Aiemmin kyselin kasteen ja uskon (oikean uskon) suhteesta ja merkityksestä perisyntiin ja siitä vapautumiseen. Kirkkoisät ovat todistaneet kasteen vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen. Perisynti on mm. määritelty aineelliseksi substanssiksi, mikä jotenkin siirtyy sikiämisessä. Onko muita määritelmiä. Perisynnistä sitten vapaudutaan aineetonta hengellistä substanssia käyttämällä. Ovatko vai eivätkö nämä ole dokmaattisia totuuksia. Mutta sitten toiseen asiaan. Onko kirkkomme ehtoollinen ja sen sakramenttistatus lähtöisin Paavalilta vai Jeesukselta. Puhdasoppisesta Juutalaisuudesta se tuskin on lähtöisin, kun tiedetään Palestiinan ja Galilean Juutalaisten kauhu verta ja etenkin sen juomista kohtaan. Minkälainen on kelvollinen ehtoollisvieras, kun Paavali kirjoittaa, että joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis Ihminen Itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta, sillä joka juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Edellyttääkö ehtoolliselle meno oikeaa uskoa. Kirkkomme lupaa armoa ja uskoa kaikille. Onko tämä sama asia, minkä jokainen voi lukea Uudesta Testamentista, vai onko tämä kirkkomme dokmeihin perustuvaa oikeaa uskoa.
Seppo Heinola katselee mielenkiintoisia asioita ajatuksena huomata ja ymmärtää uutta.
Manu Rysö on sitten sitä mieltä, että absoluuttisen totuuden julistaminen on ansiokkaampaa kuin sen vilpitön ja rehellinen etsiminen sen itsensä vuoksi.
Pekka Väisänen: ”Kirkkoisät ovat todistaneet kasteen vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen. Perisynti on mm. määritelty aineelliseksi substanssiksi, mikä jotenkin siirtyy sikiämisessä. Onko muita määritelmiä.”
Kaste ei voi vapauttaa mistään perisynnistä. Uuden testamentin mukaan kasteelle mennään kun omaksuttu usko. Se on eräänlainen vertauskuva ihmisen ehdottomasta antautumisesta ja lupauksesta Jumalan palvelukseen ja tämän alaisuuteen.
Perisynti Raamatun opetusten mukaan on yksinkertaisesti vain sitä, että ensimmäinen ihmispari tottelemattomuutensa ja riippumattomuuden halunsa vuoksi menetti sille annetun täydellisen ja iankaikkisen elämän. Siksi heidän jälkeläisensäkin syntyvät epätäydellisinä ja synnin ja kuoleman orjuuteen. Kristuksen lunnaiden hyödyntäminen voi taas vapauttaa ihmisen tästä taakasta ja mahdollistaa lopulta iankaikkisen elämän. Lopullinen ”elämän” palkinto voidaan saada vasta kun oltu ”loppuun asti uskollisia.”
Pekka Väisänen: ”Onko kirkkomme ehtoollinen ja sen sakramenttistatus lähtöisin Paavalilta vai Jeesukselta. Puhdasoppisesta Juutalaisuudesta se tuskin on lähtöisin, kun tiedetään Palestiinan ja Galilean Juutalaisten kauhu verta ja etenkin sen juomista kohtaan..”
Vaikka nyt itse en ole kirkon jäsen, niin sanotun ”Herran illallisen/ehtoollisen tarkoitus on palauttaa mieleen Jeesuksen kuoleman ja lunnaiden tarkoitus ja merkitys. Viini ja leipä ovat siinä vertauskuvia Jeesuksen uhratusta verestä ja lihasta. Verihän Raamatussa kuvataan myös edustamaan elämää.
Pekka Väisänen: ”Minkälainen on kelvollinen ehtoollisvieras, kun Paavali kirjoittaa, että joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis Ihminen Itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta, sillä joka juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa..”
Kirkko tiettävästi ei sille osallistumiselle juurikaan aseta vaateita. Raamatun teksteistä taas voi päätellä, että uskoa ja ymmärrystä asian suhteen tarvitaan, ja että henkilö itse sisimmässään tuntee kuuluvansa Jeesuksen ”voideltujen, sinetöityjen perijätovereiden” rajoitettuun joukkoon, joilla on taivaallisen elämän toivo.
Seppo Heinola: ”VeaA. Ajatus jälleensyntymästä liittyy voimakkaammin Raamatun sekä Vanhaan että Uuten testamenttiin kuin tiedät,”
Eipä nyt sentään. Liittyvät lähinnä niihin vanhoihin sielun kuolemattomuus myytteihin ja taruihin. Alla siteerauksia ei-uskonnollisten tekstin tutkijoiden lausunnoista:
Professori Heikki Palva teoksessaan Raamatun tietosanasto:
”Kuolemattoman sielun käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä uuteen testamenttiin.”
Professori Jussi Aro teoksessa Psalmit nykysuomeksi:
”Heprean nefes (sieluksi käännetty sana) ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, itseä.”
New Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja):
”Se käsitys, että sielu jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta……Vanhassa testamentissa sielu ei tarkoita jotain osaa ihmisestä, vaan koko ihmistä – ihmistä elävänä olentona. Samoin Uudessa testamentissa se merkitsee ihmiselämää, elämää yksilönä.”
The Jewish Encyclopedia (Juutalainen tietosanakirja):
”Usko, että sielu jatkaa olemassaoloaan ruumiin hajaannuttua, on pikemminkin filosofisen tai teologisen pohdiskelun tulos kuin yksinkertaisen uskon asia, eikä sitä niin ollen nimenomaan opeteta missään kohdassa Pyhässä Raamatussa.”
The Concise Jewish Encyclopedia:
”Raamattu ei esitä sielun kuolemattomuusoppia, eikä se tule selvästi esiin varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa.”
Raamatun antama todistus:
1. Mooseksen kirja 2:7:
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin hänestä tuli elävä sielu.”
1. Mooseksen kirja 3:19:
”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
Hesekiel 18:4
”…..Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”
Roomalaisille 5:12 :
”Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”
Saarnaajan kirja 9:5,10
”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unohdettu……..ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”
Psalmit 146:3,4
”Älkää luottako…ihmislapseen……Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.”
Roomalaisille 6:23
”……synnin palkka on kuolema.
Roomalaisille 6:7
”Sillä se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään.”
Raamatun opetusten mukaan siis kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoista olotilaa, tai jotain erillistä ”henkeä”, joka siirtyisi johonkin epämääräiseen henkimaailmaan, paremmalle puolelle, tai vähän epämukavammalle ”kuumalle osastolle.”
Kuoleman sanotaan olevan rangaistus, kuoleman ilman ylösnousemustoivoa.
Sen sijaan alkuperäinen kristinusko ja Raamattu puhuvat ylösnousemustoivosta, joka tulisi tapahtumaan Kristuksen läsnäolon ja lopulta hänen tuhatvuotishallituksen alaisuudessa. Tällöin viimeksimainitun aikana maan päälle.
Elämänpyörät:
Ennen kuin hopealanka katkeaa
Ja kultamalja särkyy
Ja vesiastia särkyy lähteellä
Ja nostopyörä särkyneenä putoaa
kaivoon
Ja tomu palajaa maahan, mistä se on
Tullutkin Ja sielu palajaa Jumalan
tykö, joka on en antanutkin.
Huomio tulee kiinnittää sanaan nostopyörä tai ammennuspyörä, jota sanaa vanha suomalainen käännös käyttää. Kun palautamme mieleen erään antiikin kaivon nostolaitteen mallin, voimme nähdä siinä kaivon yllä olevan pyörän, joka kierrättää pyörän kautta kulkevaa hihnaa, jossa on vesiastioita säännöllisin välein. Koska vesi oli elämälle tärkein elementti erämaassa, alettiin vettä nostavaa pyörää kutsua myös elämän pyöräksi. Saarnaaja käyttää pyörästä heprealaista sanaa galgal ja koska sana on erittäin merkittävä kirjasemme jatkoakin ajatellen, toistamme yllä olevan jakeen 6 tähän myös hepreaksi:
bhzh tlg jrtv pckh lbx qxry al rsa di
rvbh la lglgh jrgv ivbmh lv dk rbstv (Vaihda fontit heprealaisiin)
Nostopyörää tarkoittava sana on kolmas toisella rivillä vasemmalta eli lglg. Tämä sana on itse asiassa yhdyssana ja muodostuu kahdesti toistuvasta sanasta gal, joka puolestaan tarkoittaa pyöreistä kivistä muodostunutta kasaa. Sanasta johtuu myös eräitten eläimien tuottamia pieniä ulostepalloja kuvaava käsite galal. Tästä sanasta on tullut edelleen verbi pyörittää gilal ja viimein pyörä galgal. Sanassa on siis idea pallon tai pallojen pyörittämisestä ja luultavaa, että samasta alkuideasta on lähtöisin Egyptin skarabee eli pillerinpyörittäjä, siis eräs koppakuoriaislaji, joka pyörittää pieniä lantapalloja, ja josta on tullut ikuisen elämän symboli. Tästä ei olekaan sitten enää pitkä matka heprealaisen sanan gilgul merkitykseen ’pyöristä pyörissä’, sillä gilgul lvglg on heprean jälleensyntymää tarkoittava sana. Siihen on vain tullut lisää ja sanaa vastaava kirjain vav eli v joka hepreassa tarkoittaa yhdistymistä ja onkin kirjaimelliselta nimeltään koukku tai haka. Kirjain siis yhdistää eri ympyrät toisiinsa ja kun v kabbalistisessa symboliikassaan vastaa vielä membrum virileä syntyy näin johdonmukaisesti idea jälleensyntymäympyröistä. Kirjainnimien gl ja u yhteiset lukuarvot ovat myös aiheen kannalta tärkeitä, mutta tulemme niihin myöhemmin.
Vaikka asia kuullostaakin banaalilta ja karkealta, niin pienet lantapalloulosteet syntyvät lähes samasta paikasta kuin pieni lapsikin, eli elävää ja kuollutta synnyttävät ’syvyyden kaivot’ ovat ihmisessäkin rintarinnan. Ja heprean sana lähdekin on gilgal. Näin on myös ymmärrettävää, että vielä tänäänkin sanat shit ja sex ovat kielellisiä sukulaisia. Nostopyörä nostaa uudelleen ja uudelleen elämän vettä ja härät pyörittävät ja pyörittävät nostopyörän aisaa ja vetohärät jättävät nekin pyöröuran, joka täyttyy vähitellen lannasta. Tästä kuoleman lantapyörästä nousee elävä skarabee-kuoriainen pyörittämään kokkareesta omaa pyöräänsä.
Saarnaajan ’hopealanka’ on siis verrattavissa kaivon nostopyörän nuoraan, molemmissa symboloidaan elämälle välttämätöntä yhteyttä sen ikuiseen lähteeseen, mistä toistuvat elämät ammentavat.
Jos on aiheellista ymmärtää historian kehysten merkitys Raamatun tekstien muokkautumiseen, samoin kuin kirkon teologian ja dokmien kehittymiseen, olisi hyvä katsoa myös sitä, mikä on tämän päivän merkitys kirkon julistukseen. Syystä voidaan mielestäni puhua kirkkopolitiikasta. Se tarkoittaa sitä, että kirkko lupaa kaikille pelastusta, armoa ja uskoa. Tätä ei ole kuitenkaan luettavissa Uudesta Testamentista. Tosin eihän Kristinuskosta olisi tullut Rooman valtionkaan uskontoa, jos se ei olisi hyväksynyt sodankäyntiä ja on tunnettua olevan olemassa kirkkoisienkin pohdiskelema termi kuin Oikeutettu Sota. Kirkkopolitiikkaa on myös se, että paaston merkityksestä askeesin muotona tuskin tietää kukaan seurakuntalainen, puhumattakaan siitä, että kirkon saarna kehottaisi pidättäytymään ja mahdollisuuksien mukaan harrastamaan itsetutkistelua. Kirkko haluaa olla kaikessa mukavassa mukana, shoppailemassa siellä, missä ihmisetkin ovat. Ongelma on vain siinä, että kun synnit on tunnustettu ja uutta hankintaa käytetty jokunen viikko, on tehdyn asian lämpö viilennyt ja rituaalit pitää jälleen toistaa, jotta niiden teho säilyisi. Kirkkopolitiikkaa on myös se, että kirkkomme ei anna jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Sehän tarkoittaisi sitä, että kirkon pitäisi opettaa ja kehottaa jäseniään pitämään huolta omasta itsestään ihmisarvon mukaisesti, eikä olemaan markkinatalouden riistokohde, jonka tarkoitus on se, että Ihminen nimenomaan kadottaa sielunsa ja oman itseytensä. Ei siis tarvitse lähteä useamman vuosituhannen takaisiin mietelmiin joka asiassa, vaan katsottavaa löytyy lähempääkin. Käsittämätöntä viitsimättömyyttä on myös kirkkomme välinpitämättömyys Luterilaisesta rippikäsityksestä, mikä ei halua ymmärtää katumuksen ja syyllisyyden merkitystä ihmisarvon mukaisesti. Olisi saanut tulla myös yksi huippuyksikkö katsomaan tämän päivän kirkkomme toimintaa ja julistusta. Mutta Jouluhan on taas tänäkin vuonna.
Tämä keskustelun atk-tekninen totoutus on todella alkeellinen aiempaan verrattuna. Ainakin pitäsi saada ohjelmallisesti käännettyä keskustelu niin että sitä voi lukea myös vanhemmasta uudempaan. Tätä sinänsä mielenkiintosita keskuskusteluketjua on täysin mahdoton lukea, ja kun se on lukukelvoton, se ohjelmapohja on kelvoton väline.
En oikein usko, että tämän päivän ohjelmoijat eivät osaa muokata ohjelmaa niin että se pystyy kuten edeltäjänsä kääntämään tekstien järjsetyksen myös toisin päin. Myös tekstien korjaamisen mahdollisuus tai oikoluku ennen julkaisua olisi oikeaa teknistä palvelua meille.
Vähäiseen katsomiseen nähden asia ei lene merkittävä.
Tunnustuskirjat katsovat seurakunnan uskovien yhteisöksi. Samoin kasteesta meille opetetaan asiaa mikä ei ole sama mistä Luther sanoo; oikean uskon Ihmiselle voi antaa vain Jumala itse, ja edellinen Jumalan Armosta.
Ei ehkä uskon fundamenteista mutta kuitenkin; eikö niin papin kuin kirkon rivijäsenen asiassa pitäisi huomata kuin ymmärtää itsekunkin uskontotuutta ja uskonnäkemystä mikä ainakin kirkon rivijäsenillä koskettaa henkilökohtaista halukkuutta osallistumiseen aktiviteetteihin seurakunnassaan Messusta alkaen.
Näin kirkon jäsen seurakuntalaisena kuin kirkkomme pappina on tiellä ja matkalla ennen täältä poislähtöään.
Näin blogin katsominen uskonnäkemisen, ja uskontotuusnäkemisen asiassa on perusteltu.