Paras on toivoa kirkolliskokoukselta seuraavaa lausumaa mikä saatellaan hyvässä järjestyksessä Kirkon järjestykseen. Mitään ei tarvitse muuttaa näin perinteisessä huomaamisessa.
Kirkolliskokous tällä päivämäärällä on päättänyt asiassa hyväksyä seuraavaa:
Suomen Ev.Luterilaisen kirkon papilla on oikeus vahvistaa niiden samansukupuolisten tahtomisien asia todettuna konsensuksena kirkollisena vihkimisenä mihin asiaan kirkkomme papit uskonnäkemyksensä ja uskontotuusnäkemyksensä mukaan voivat yhtyä.
Edellisen mukaan pappi voi parille rukoilla siunauksessa myös kirkon ja sen alttarin siunausta.
Molemmat projektit kuulostavat kiinnostavilta juuri omaan aikaamme kytkeytyvän problematiikan kannalta. Uskon, että ihminen ja ihmiskunta voivat ymmärtää omaa tilaansa paremmin juuri näiden kysymyksenasettelujen kautta. Odotamme tuloksia mielenkiinnolla!
”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö tutkii sitä, millä tavalla Lähi-idässä tapahtuneet isot kulttuurimuutokset ovat vaikuttaneet arvovaltaiseen asemaan nostettujen pyhien tekstien syntyyn ja muutoksiin ja päinvastoin”
Toivottavasti VIHDOIN tutkimusparadigaan otetaan mukaan myös ajan mesopotamialaiset ja juutalaiset perimätiedoliset traditiot ja niiden usein kätkeyt ilmentymät pyhissä teksteissä. Kyllä niiden olemassaolo tiedetään mutta aiemmin niitä ei ole selvästikää uskallettu lähestyä’ kun on pelätty mitä löydetään. (gnostilaisuus, uuspythagoralaisuus, uusplatonismi…)
On omituista että esim. välttämättömiin konteksteihin itsestään selvästi hyäksytään kunkin ajan yhteiksunnalliset uskonnollispoliittiset olot ja niiden vaikutukset mutta Ei vastaavan ajan tieteen ja taiteen heijastumia teksteihin. Aivan käsittämätöntä. Tämä tutkimus onkin varovasti alkanut teologian ulkopuolelta kun esim. Kenneth ja Minna Lönnqyist ovat arkeologian keinoin näyttäneet Qumranin arkkitehtuurin astromiaan liittyvät piirteet. On aivan selvää,että niitä on sekä avoimesti että salatusti teksteissäkin.
Seppo Heinola, joka ei aiempien lausuntojensa perusteella tunne edes eksegetiikan perusteita, arvioi tässä tieteellisen tutkimuksen lähtökohtia. Mielenkiintoista.
Jos Heinola on niin pystyvä raamatuntulkitsija kuin itse antaa ymmärtää, miksi hän ei saa / ole saanut näitä Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita? Miksi Heinolan yllä esittämät kysymykset eivät vakuuta sen enempää akateemista väkeä kuin muitakaan kriittisiä lukijoita?
Heinolan täytyy olla tietoinen, että Lönnqvistien arkeologiset Qumran-tutkimukset ovat akateemisissa piireissä sangen kiistanalaisia. Ei siksi, että niissä esitetään eriskummallisia teorioita Qumranin yhteisön elämästä, vaan siksi, että niiden perusteet ovat hatarat. Ne eivät läpäise kritiikin seulaa.
Kannattaisiko tämän tosiasian eteen pysähtyä miettimään miksi..? Vai voisiko sen kuitata taas yhdellä salaliittoteorialla: kirkko ja tiede vastaan oikea gnoosis eli tietäminen..?
Suosittelen kirkon virkamiehille pysymistä poissa julkisilta foorumeilta. Miksikö?
Kirkosta eroaminen ponkaisi päivillä huimaan nousuun.
Kannattaisi tämän tosiasian eteen pysähtyä miettimään miksi. Ihan vaikka viran puolesta, jos ei kutsumusta ole kuin ilkeämielisiin purkauksiin.
Luulen tuntevani sekä eksegeettisten menetelmien perusteet kuin myös sen fakltan,että kymenet tuhannet humaististen tieteitten tutkimusjulkaisut ovat kiistanalaisia. Kiistanalaisuus ei tee niistä tietenkään arvottomia, sillä oikeassa voivat aivan hyvin ola myös kiistan toiset osapuolet…
Siihen,että havaitsee teologisen tutkimuksen paradigmasta puuttuvan kokonaan juutalais-mesopotamialaisen perimatiedon antamat avaimet, voi nähdä kansakoulupohjalta, tämän itsestäänselviön havaitseminen ei todellakaan tarvitse Turtiainen akateemista sivistystä.
Olin kuuntelemassa Lönqistien ja teologien yhteistä keskustelutilaisuutta ja he pärjäsivät debatissa erittäin hyvin. Teologit joituivat ponnistelemaan maaperällä, jota eivät tunteneet juuri lainkaan. tein muistiinpanoja:
POIMINTOJA LÖNNQVISTEILTÄ: ARCHAELOGY OF THE HIDDEN QUMRAN
The New Paradigm:
Avain Jaasonin pyramidihauta Jerusalemissa ,Jaason olis syntynyt 195 eKr. Jerusalemissa, ylipappina 170 ekr, Jerusalemissa, tullut surmatuksi n 150 eKr. Jason oli zadokiitti. Hänellä oli veli Onias III. Jaasonin haudassa on kirjoitus, joka puhuu sielun astraalisesta kuolemattomuudesta egyptiläisen Osiris-tarussa kuvastuvaan tapaan. Jason ja Onias olivat molemmat paossa Egyptissä.
Motiivi on nähtävissä Aleksandrialaisissa Osiris-mysteereissä.Jaasonin haudan oli rakentanut jo aiemmin luultavasti Simon Oikeamielinen. Hauta on Osiris-hautatyyppiä.
Juutalaisilla oli siirtokunta Elefantinessa Egyptissä., Onias perusti temppelin Leontopolikseen: Leijona kaupunkiin. Leijona oli aurinkosymboli. Pyramidin muoto viittaa myös auringon alaspäin leviäviin säteisiin, joiden alla haudattu uinuu.
Kaikki edellinen on kontekstissa Qumraniin.
Haudan pääakseli on itäpohjoiseen kuten Qumranin luostarin itäseinäkin. Kohti kevätpäiväntasausta. Qumranin haudat sijoittavat myös 20 astetta itäpohjoiseen.Nousevan auringon suuntaan.
Leontopoliksen temppelin suhteen vastaavat Salomonin temppelin suhteita ja Salomonin temppeli oli aurinkokunnan metafora.
Qumranin locus 77 on muutaman sentin tarkkuudella sama kuin Jaasonin hauta.
Marissan hautalöytöjen perusteella Qumran ja Egypti linkittyvät myös pyhagoralaisuuteen,
Mistä on osituksena Marissasta löydetyt pythagorealaiset symbolit. Marissan haudassa esiintyvät aurinkonimet Helios ja On.
Qumranin kuuluisassa kuparikäärössä on kuvaus Zaadokin haudasta, joka näyttää sijainneen Jerusalemissa. Zaadokin hautaa oli haudattu myös ’kuun poikia’. (Sons of Yerah)
Essealaisten kanssa linkissä olevia ryhmiä: Therapeutit. karaiitit, maghariitit, ebioonit, bogomiilit, pythagorealaiset
Auringonpalvontaan viittaa auringonnousun hymni.
Motiivi siivekkäästä lautasesta viittaa aurinkoon Egyptissä ja Mesopotamiassa.
Qumran käytti punaista mustetta kuten Egyptikin ja myöhemmät salakirjoituksia harrastavat, siitä sai näkymätöntä mustetta.
Leontopoliksen temppelissä Egyptissä oli jälkiä juutalaisesta kalenterista ja temppelistä tehtiin myös observatorisia havaintoja. Aurinko taivaan lakipisteessään oli tärkeä.
Essealaisista käytettiin nimityksiä gens=samansukuiset, ja Josefuksen essealaisista käyttämä genos viittasi rotuun, mutta myös ’sukulaisiin’ ja heimoon.
Elefantinen sotilasjuutalaiset olivat polyteistisia! Oli Jahu, mutta myös Anath, Bethel ja Heres ja muita alijumalia.
Leontopoliksen malli oli Heliopolis, aurinkokaupunki. Aurinkojumala Raa. An pää oli alettu kuvata leijonana ja näin Heliopoliksesta tuli Leontopolis. (Tämä idea jatkuu Uudessa testamentissa ilmestyskirjan symboliikassa: Juudaan jalopeura) ptolemaioksien aikana Leontopoliksessa muumioitiin ja palvottiin leijonia.
Jesajan 19 luvussa puhutaan Egyptiin Herran pystyttämästä aurinkokaupungista.Sana tuo aurinko ha heres voidaan kääntää myös polttavaksi, mutta on mielenkiintoista, että vapaamuurariudessa on aste heredom, missä aurinkoa häräs vastaava sana haer mekitsee arabiassa ja hepreassa –’vapaana syntynyt.’ (Vrt. heir=periä englannissa).Sanakirjassa häräs on myös aurinko.(Vrt kuningas Herodes, m ja s kirjaimet sekoitettu samankaltaisuutensa vuoksi.):
18. Sinä päivänä Egyptissä on oleva viisi kaupunkia, jotka puhuvat heprean kieltä ja vihkiytyvät Herran Sebaotin omiksi. Niiden joukossa on Ir-Heres.
19. Sinä päivänä Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata ja pyhä kivi sen rajalla.
20. Tämä on merkkinä ja todistaa Herrasta Sebaotista Egyptin asukkaille: kun he huutavat Herralta apua sortajia vastaan, hän lähettää heille auttajan, joka ajaa heidän asiaansa ja pelastaa heidät.
On huomattava, että LXX kääntää heres sanan oikeudenmukaisuudeksi.
Varmuus essealaisten suhteesta aurinkoon saadaan Josefus Flaviukselta (Juutalaissodat II):
Heidän hurskautensa Jumaluuteen saa omalaatuisia muotoja. Auringon edessä he eivät päästäneet suustaan sanaakaan, mutta uhraavat sille tiettyjä rukouksia jotka ovat peräisin heidän esi-isiltään, pyytäen sitä hartaasti nousemaan.
Josefus ei tässä ole ainoa lähde. On teksti The Words of Luminaries, missä todentuu aamurukous, joka on omistettu auringolle. Qumranin yhteisö noudatti myös aurinko- tai kuu- aurinkokalenteria.
Essealaiset pitivät luostariaan ’uutena Jerusalemina.’ Siellä oli myös temppelitorni, joka toimi myös observatoriona. Tornit olivat tärkeitä eenokilaisissa piireissä ja Qumranissa oli erityinen ’Taivaanvartijoiden kirja’.
Yhtymäkohtia Egyptin mysteerikultteihin:
Elementit essealaisilla 1) Aurinko ja valo ja enkelit 2) pimeys ja demoonit, 3) vesi, puhtaus ja pyhyys.
Philon mukaan essealaiset rukoilivat auringon noustessa, jotta heidän mielensä täyttyisi valolla: Philo jatkaa:
He nousivat ylös ja ojensivat kätensä ja käänyivät kohti itää (Nousevaa aurinkoa) ja niin pian kuin he näkivät auringon nousevan he ojensivat kätensä taivaalle ja langeten polvilleen rukoilivat fair päivää ja oikeudenmukaisuutta.
Josefuksen mukaan Pythagoras vaikutti essealaisiin. Pythagoras oli ollut Egyptissä 22 vuotta opiskellen siellä aurinkokalenterin, jota noudattivat myös therapeutit, magariitit ja siis essealaiset.
Pythagoraalla oli erikoinen aurinkokeskeinen näkemys, mutta aurinko ei ollut sama kinmeidän aurinkomme, vaan se oli ’KESKUSTULI, jota aurinkommekin kiersi. Tavallaan Pythagoras oli oikeassa tässäkin, sillä kiertaahän koko aurinkokuntammekin avaruudessa muita isompia aurinkoja.
Ensimmäisen varsinaisesti aurinkokeskeisen maailmankuvan lienee esittänyt pyhtagoralainen Aristarkhos Samoslainen.
Philon mukaan therapeutit pitivät suorakulmaista kolmiota universumin perusrakenteena.
Qumranissa harjoitettiin astrologiaa, he viittasivat eläinrataan ja horoskooppimerkkeihin. He myös tulkitsivat unia. Astrologiset teksti olivat hyvin usein kryptisiä (4QCryptic).Tämä Härkä-juhliin liittyvä teksti on koodattu kreikaksi, protohepreaksi ja sisältää kryptisiä merkintöjä.
(Jeesus, minä olen alpha ja omega, minä olen härkä…)Teksti puhuu tähtien vaikutuksesta ihmisen rumiiseen ja sieluun. Teksti kertoo Härän merkissä Härän juhlan päivänä syntyneestä pitkästä ja hoikasta ihmisestä, jolla on kuusi osaa ’valon talossa ja kolme osa pimeydessä.
Härän merkki on eläinradan II merkki ja aurinko saapui siihen 25 huhtikuuta 160 eKr.
Härkä/Apis, ja Osiris liittyvät yhteen.
Serapis,Osiris ja Apis liitettiin myös parantamistaitoon.
Epifanus sanoo,että therapeuttien aiempi nimi oli Essaioi, merkiten lääkäri tai parantaja. Nimi tulee lähelle nimeä Jesse ja Jeesus. (Vrt. Isis)
Varhaisempi Onianien oli ylipappi Jaason, jolla oli siis konteksti Egyptiin ja therapeutteihin ja lacedaimonilaisiin ja pythagorealaisiin, oli Josefuksen heprealaiselta nimeltään – Jeesus.
Kreikkalaisesa mytologiassa Jaason haki kultaista taljaa, mutta hän oli myös lääkäri ja parantaja.
Josefus luonnehtii essealaisia: ”Heidän hurskautensa sai omaalaatuisia muotoja, auringon edessä he eivät puhuneet maallisia asioita vaan omisivat sile rukouksia ,joita olivat perineet esi-isiltään, kuin anoakseen sitä nousemaan.
Kalenterissa, yhdyskuntasäännäössä ja hautaustavoissa essealaislla oli paljon aurinkokulttiin viittaavaa. Käyttivät aurinko- tai kuuaurinkokalenteria.
Zaadok on sama kuin Simon Oikeamielinen,Jaasonin ja Oniad III:n isä. Tämä on edelleensama kuin Vanhurskauden opettaja.
Samariitit kuuluivat zaadokeihin, vrt. Jeesus ja laupias samarialainen.
Qumranin vartiotornisssa oli jälkiä zarathustrakaisuudesta, torni oli omituisesti omistettu eri enkelinimille, jotka olivat kosmologisesti merkittäviä
Jaasonin haudan mittasuhteet vastaavat Qumrainin ns. kirjoitussalin mittoja, samoin astroargeologinen sijoitus 20 asettta koillliseen, 106 kaakkoon.
Hauta oli pappisuvun perhehauta. Papit olivat zadokilaisia.
Qumranin kuparikäärössä annettu kuvaus Zaadokin haudasta vasta kuvausta Jaasonin haudasta.
Zadok on samaistettu Qumranin Vanhurskauden opettajaan. Siis Jaasonin hauta Jerusalemissa voi olla Qumranin Vanhurskauden opettajan hauta.
Jaasonin ja Oniaan isä oli Simon Oikeudenmukainen. Simon Oikeudenmukainen oli siis myös Vanhurskauden Opettaja.
VO katsottiin olevan Qumranissa Uusi Mooses, joka oli tehnyt Jumalan kanssa uuden Liiton.
Oniaat olivat paossa Egyptissä Elefantinen saarella, Syenessä, Mempihissäja Mareassa.
Täällä tuli kontakteja mysteereihin ja mm pythagoralaisuuteen.
Onias tuli Heliopoliksen alueelle ja sitten Leontopolikseen, joka Raamatussa esiintyy aurinkokaupunkina. (170-160 eKr)
Leontopoliksen juutalaistemppeli oli Jerusalemin temppelin substituutio, se oli rakennettu kuin kuvaksi, joskin pienenpään kokoon. Olennainen siinä oli vartiotorni, josta vartioitiin maata ja taivasta. Torni oli siis myös observatorio, jolla oli astronominen, astrologinen ja apokalyptinen funktio.
Essealaisten opetukset eivät olleet puhtaasti juutalaisia, Pythagoraana vaikutus oli suuri.
Raamatuntulkinta oli allegorista kuten hellenistyneiden juutalaisten Aleksandriassa.
Essealaisilla oli kontakteja maghariaatteihin, therapeutteihin, pythagorealaisiin ja ylipäätään Egyptin Aleksandriassa harjoitettuihin mysteereihin.
Tuntomerrkejä, rituaalikylvyt, vihkimysriitit, pyhät valat, parantaminen, voitelu, ateriat, valkoiset vaatteet.
Luostari tuhoutui joko maanjäristyksessä tai tulvassa, mutta rakennettiin jälleen.
Astroarkeologisesti luostari sijaitsee pohjoisteleäsuunnassa kitenkin viistoon niin, että temppelirakennuksen päätyseinän azimut pohjoisesta katsoen on 20 astetta ja sivuseinä 106 astetta.
Sama koskee Jasonin hautaa. Ein Feksan rakennuksia ja Jerusalemin temppeliä ja Teotikachuan temppeliä.
Qumranin azimuthin linjat osoittavat Drakoniksen Y ja Orionin B tähteen.
Pohjoinen oli jälleensyntymän ja elämän suunta. Etelä sielujen laskeutumispaikka ja
itä auringon uudelleen syntymän paikka. Uskottiin, että aurinko jälleensyntyy joka aamu.
Luoteessa oli oikeudenmukaisuuden puutarha.
Qumranin kalenteri oli Heenokin mukainen aurinkokalenteri, aurinkovuoden tärkeät kulminaatiot oli merkitty rakennusten mittoihin ja kiinnitetty ympärillä oleviin maamerkkeihin.
Qumranin kalenterissa oli vuodessa 364 päivää, joista saatiin 7 kuukautta, joissa kussakin oli 52 päivää. Muta vuodessa oli myös neljä kulminaatiota, joiden väliset kaudet, kevään, kesän, syksyn ja talven kestivät 91 päivää kukin. Ts. tasaus- ja seisauspäivät koittivat 91 päivän välein.
Puhdistautumisrituaalit olivat tärkeitä ja luonteeltaan uskonnollisia koska altaissa ei ollut juokseva eikä vaihtuva vesi. Rituaalit muistuttivat mysteeriuskonnoissa käytettyjä. Altaisiin vei portaat, jotka oli jaettu kaiteilla. Puhdistautuessa mentiin upoksiin.: Isi-Serapis, Niilin kultit olivat ’läsnä’.
Hautausmaa oli myös koillis-suunnassa ja luurangot katsoivat itään kohti nousevaa aurinkoa.
Qumranilaisilla oli parantamiseen ja aurinkoon viittaavia amuletteja.
Pahus, täällä taisi olla yöllä esoteerinen väitöstilaisuus.
Nyt aletaan olla ytimessä. Mutta tärkein tosta kuitenkin unohtui, nimittäin John Fogertyn kitarasoolo Creedence Clearwater Revival -biisissä Keep On Chooglin’.
Kuten veli Peitsamo jo osuvasti totesikin, vain CCR:n biisin kitarasooloa jäin minäkin tästä ytimekkäästä ja varsin selkeästä aurinkokalenteri-Jeesus-Jaason-Josefus-Filon Aleksandrialainen-astroarkeologian-essealais-heliopolialaiseen-pytagoralais-azimuthilais-egyptiläisestä Serapis-kultista kaipaamaan.
Muuten meni tämäkin raamattueksegeesi Sepolta ihan nappiin.
Otan kantaa kutenkin vain tuohon raamatunkohtaan (Jesaja 19:18), jossa Heinola perustelee: ”Jesajan 19 luvussa puhutaan Egyptiin Herran pystyttämästä aurinkokaupungista.Sana tuo aurinko ha heres voidaan kääntää myös polttavaksi”.
Ensinnäkään heprealainen teksti ei puhu mistään ”Herran pystyttämästä aurinkokaupungista”, vaan aivan jostain muusta:
tekstissä kerrotaan kuinka ”sinä päivänä” (Jumalan pelastustekojen päivänä) viidessä Egyptin kaupungissa puhutaan ”kanaaninkieltä” (=hepreaa) ja yhdeksi niistä mainitaan ”Rauniokaupunki” (hepreaksi ”ir-Ha-Heres” = ”Hävityksen kaupunki”; nykyinen Kirkkoraamattu v:lta 1992 jättää tämän kääntämättä ja puhuu ainoastaan paikkakunnasta nimeltä ”Ir-Haheres”).
Vaatii todellakin erityistä aurinkokalenteri-Jeesus-Jaason-Josefus-Filon Aleksandrialainen-astroarkeologian-essealais-heliopolialaiseen-pytagoralais-azimuthilais-egyptiläistä Serapis-kultti -ajattelua, jotta tämä teksti muuksi muuttuisi.
Onnittelut tästä Sepolle! 🙂
Jep. VT:ssä on todellakin kerrostumia ja vaikutteita joka lähtöön, jopa jo minunkin vajavaisen ymmärrykseni mukaan. Tulkita saa, ja pitääkin, mutta kannattaa varoa antamasta pakkomielteilleen valtaa, vaikka kuinka tuntisi kiusausta ajaa kaikki data oman persoonan värittämän ja vääristämän prosessorin kautta. Kun näkökulma tarpeeksi kapenee ja lukkiutuu, tulee sokeaksi totuudelle ja näkee kaikessa vain omat ideansa. Juuri tämän vaaran vuoksi meillä on kriittinen tiedeyhteisö, joka päivittää, tarkistaa ja korjaa tiedon, omansakin.
Tuolla choogle-verbillä on muuten nykyään monta hauskaa merkitystä sen alkuperäisen lisäksi.
Menemättä enempää enää choogle-verbin etymologiaan ja merkityksiin totean, että varhaisissa Creedence-kappaleissa oli muuten merkillisen ankara ja vahva vanhatestamentillinen vire. Esim. biisissä The Working Man lauletaan: Whatever you say Lord/ That’s what I’m gonna do/ ’Cause I’m the working man/ And I do the job for you. Tuon olisi Abrahamkin varmaan allekirjoittanut. Ei kuitenkaan kuulu suoranaisesti Qumran-tutkimukseen, joten se siitä.
Haasteita saa olla. Muinaisessa Egyptissä jokaisella pikkuvaltiolla oli oma Jumala, jota kutsuttiin Maailmanluojaksi, kaiken hyvän antajaksi tai Jumalien Hallitsijaksi. Jumalan hyödyllisyys tuli sen mukaan, miten kansan pyrkimykset sisäisesti ja ulkoisesti menestyivät. Korkeamman kulttuurin kansoilla on yleensä luja luottamus Jumaltensa mahtiin ja hyväntahtoisuuteen, kun asiat menevät hyvin tai jopa tyydyttävästi. Roomalaiset katsoivat kaupunkivaltionsa suuruuden lepyteltyjen Jumalien ansioksi, joita oli sopivasti lepytelty, Kreikkalaiset katsoivat voittonsa Persialaisista tulleen Zeus Jumalan ansiosta. Tämmönen haastelu hyvinkin tuo uusia ajatuksia siitä, miten historiassa siirryttiin persoonalliseen Jumala käsitteeseen. Yhtä järkevää olisi ymmärtää vanhurskauttamisoppimme ihmeellisyyksiä, Luterilaisen ripin sisältöä suhteessa katumukseen ja syyllisyyteen tai sitä miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen. Niin, seuraakohan näistä hankkeista se, että pikkuhiljaa aletaan palata takaisin luonnonuskontoon. Saapa nähdä. Toisin kuin kirkko uskoo, minä uskon ihmisen kehittyvän.
En tunne hyvin room.katolisuutta, mutta sen oppiin ymmärtääkseni kuuluu, että kasteessa perisynti poistuu. Tästä taas on vaikutus siihen, miten rippi room.katolisuudessa ymmärretään. Luterilaisuudessa tuollaista käsitystä ei ole, mikä puolestaan vaikuttaa sen rippiin.
Niin, tuo perisynti? Sen voi nähdä vaikka ihmiselle luontaisena Jumalan vastaisuutena, ja sitä luterilaisuus ikäänkuin kehottaa meitä itsessä huomioimaan.
Artikkeli: ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö tutkii ..”
Niiden ”Pyhien tekstien” ei pitäisi muuttua lainkaan kristinuskon oppikirjana pidetyn ja Jumalan henkeyttämänä sanana pidetyn Pyhän Raamatun mukaan. Siellähän sanotaan mm., “Jumala ei muutu”, että “Jumalan Sana pysyy ikuisesti”, eikä muutu, ja että “älä mene yli sen mikä on kirjoitettu”, ja ettei siitä Jumalan Sanasta saa ottaa mitään pois, eikä tehdä siihen lisäyksiä.
Ns. traditiot ovat taas enimmäkseen ihmisten keksintöä. Ainoa vuosittainen tilaisuus joita siellä kristittyjen käsketään viettää on Kristuksen kuoleman muistotilaisuus. Lapsikasteesta ja muista ihmisten traditioista siellä ei puhuta mitään.
Artikkeli: ”Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikön tutkimuskohteena ovat uskonnollisen hyväksymisen tavat historiassa ja nykypäivänä. Huippuyksikössä kysytään, miten uskonnolliset ryhmät ovat hyväksyneet tai tunnustaneet muita yhteiskunnan toimijoita sekä miten uskonnot ovat olleet erilaisissa yhteiskunnissa hyväksyttyjä.”
Kristityille tärkeintä pitäisi olla se onko ja kuinka voisi saavuttaa Jumalan hyväksymisen. Jeesus opetuksissaan ja Uuden testamentin tekstit taas tuovat esiin, että kristityillä ei aina välttämättä ole muiden, ”maailman” hyväksymystä, ja että he ovat siitä ”erottautuneet, vaikka sen keskellä elävätkin. Varsin selkeää ja yksinkertaista.
Nuo kaikenmoiset kulttuuriset vaikutukset, joita pyhien tekstien historian aikoina esiintyi. Kannattaa huomata myös VT:stä alkaen vastustuskyky noita vaikutteita kohtaan. Mitä muuta esim. israelilaisen kansan kohtaama epäjumalanpalveluskaan oli. Siihen sorruttiin, se tuomittiin, ja Babylonian pakkosiirtolaisuuden traumasta ilmeisesti jotain opittiinkin.
Turtiaisen kristilline rehellisyys ohitti sen faktan,että yo luettelosani esitin kylläkin po Jesaja 19 jakeet 18 19 20 niiden käännöksissä saamin muodoin:
18. Sinä päivänä Egyptissä on oleva viisi kaupunkia, jotka puhuvat heprean kieltä ja vihkiytyvät Herran Sebaotin omiksi. Niiden joukossa on Ir-Heres. 19. Sinä päivänä Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata ja pyhä kivi sen rajalla. 20. Tämä on merkkinä ja todistaa Herrasta Sebaotista Egyptin asukkaille: kun he huutavat Herralta apua sortajia vastaan, hän lähettää heille auttajan, joka ajaa heidän asiaansa ja pelastaa heidät.
Erikseen siis vain perustelin Heres sana etyomolgia esitellen, miksi mielestäni Ir Heres merkitsee aurinkokaupunkia ja miksi ’alttari keskellä Egyptin maata’ ja ’ sinä päivän Egyptissä on oleva viis kaupunkia,niiden joukossa Ir heres’ viittaavat siihen että kyseessä oli Egyptissä sijainnut kaupunki…
Missä muuten ne Septuagintan ja Peshittan heprealaiset pohjateksti, joihin viittaat ovat Turtiainen nähtävissä?
Heinola: ”Missä muuten ne Septuagintan ja Peshittan heprealaiset pohjateksti, joihin viittaat ovat Turtiainen nähtävissä?”
Ovat ne Heinolankin nähtävissä, jos hän vain osaa sujuvasti Raamatun alkukieliä. Turtiainen sattuu osaamaan. On niitä opettanutkin yli kymmenen vuotta ja opiskellut hepreansa ja aramensa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuosina 1988-1990.
Hyvä opinahjo se olikin. Sain oppia myös arabian kielessä – sekä kirjakielessä että Jerusalemissa puhutusta murteesta sen verran, ettei Turtiaista myydä Jerusalemin basaareissa.
Kreikkaa olen opiskellut vain Helsingin yliopistossa eksegetiikan laudaturin tasoa varten vaadittavan oppimäärän.
Mutta, jottei menisi vain narsistiseksi itsekehuksi, vastaan Heinolan kysymykseen: käännetään siis kreikan ja aramean sanat hepreaksi – ja voilá: meillä on niiden pohjana käytetty (sittemmin historian hämäriin kadonnut) heprealainen teksti.
Jos tämä on liian vaikeaa, voi aina turvautua Vanhan testamentin tieteellisesti toimitettuihin tekstilaitoksiin, kuten vaikka Biblia Hebraica Stuttgartensiaan (tieteellisesti luotettavaa lisätietoja täältä:
en.wikipedia.org/wiki/Biblia_Hebraica_Stuttgartensia
The Biblia Hebraica Stuttgartensia, or bhs, is an edition of the Masoretic Text of the Hebrew Bible as preserved in the Leningrad Codex, and supplemented by …)
Kari Peitsamo, käyttämäsi sanontan ’kaikki data’ on hyperbola. kukan ei ole ajanut missään raamatun ’kaikea dataa’ minkään yhden prosessorin läpi.
ja muistapa,että kristillinen Dogma eli Oppi on rakennettu juuri niin,että teologit ja keisarit ovat tulkineet Vanhan ja sittemmin Uuden testamentin tuolloisen oman kapean prossesorinsa läpi. Muitakin mielipiteitä oli ollut, mutta niiden edustajat hiljennettiin tehokkaasti lähinnä Rooman sotilasmahdin tuella. (Esim. donatolaiset ja pelagiolaiset, myöhemmin bogomiilit ja albigenssit jne)
Se ”kapea prosessori”, joksi Heinola pejoratiivisesti nimittää kristittyjen teologien vuosisataisia pohdiskeluja Raamatun tekstien äärellä, on kuitenkin suodattanut lävitseen kaikki Raamatun ja sen liepeillä syntyneet tekstit – niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin.
Kun tästä prosessoinnista on jäänyt jäljelle kristillisen uskon ydin, tiivistettyinä sen symboleihin (uskontunnustuksiin), tuloksena on seuloutunut myös paljon hylkytavaraa – kuten Heinolan mainitsemia ei-kristillisiä opetuksia.
Keisarit sitten suosivat sitä, mikä vakuutti heidät – kuten poliitikkojen tuleekin. Jos keisarit olisivat valinneet kristinuskon sijaan jonkun heresioista Rooman valtionuskonnoksi, klassinen kristinusko olisi luonnollisesti painunut maan alle, kuten vainojen aikana jo tapahtui.
Paluu lähtöruutuun olisi siis ollut edessä, mutta kristinusko ei olisi sammunut. Itse asiassa juuri vainoissa koeteltiin todellinen kristinusko – jossain vaiheessa oltiin tiukkoja siinä, että luopuneita kristittyjä ei eds huolittu takaisin kirkon jäseniksi, mutta armollisempi linja lopulta voitti. Onneksi.
Heresioiden kannattajat hävisivät historian unholaan, koska eivät lopulta kestäneet vainoja. Ihmisenkokoinen järkeis-Jumala (kuten areiolaisuuden jumalakuva) eikä ihmistekoinen pelastusoppi (kuten pelagiolaisuuden pelastusoppi) riitä vainojen hehkussa.. Mutta Jeesus Kristus – 100%:sesti Jumala ja 100%:sesti ihminen – ja kolmiyhteisen Jumalan armosta antama lahja-usko voi viedä läpi vainojen ahjon ikuiseen elämään.
Jotkut kirkon hylkäämistä heresioista ovat nousseet uudelleen pintaan, koska klassinen kristinusko ei ole koskaan kaikille kelvannut. Kuten ei kaiketi Heinolallekaan, vaikka kristillisellä kasteella hänetkin lienee kastettu..?
Vaihtoehdothan ovat varsin selkeästi nähtävissä: joko klassinen kristinusko (joka ehkä parhaiten ilmaistaan Nikean uskontunnustuksessa) tai sitten nämä heresiat.
Kirkko on valintansa tehnyt huolellisella raamatuntutkimuksella. Muut tehkööt omat valintansa, mutta sitä älköön enää kutsuttako sitten kristinuskoksi, vaan joksikin aivan muuksi.
Seppo Heinola, havaintosi ja kommenttisi Qumran-tutkimukseen liittyen ovat erittäin kiinnostavia ja osoittavat suurta perehtyneisyyttä aiheeseen. Yritin vain sanoa, että jos väkisin lähdet etsimään yhteyksiä kauempaa kuin on tarvis, voi kokonaiskuva kuitenkin hämärtyä irrallisten yksityiskohtien paineessa. Sillä jotkut argumenttisi tuntuvat väkinäisiltä, ikään kuin olisit jo valmiiksi määrännyt mielestäsi oikean kuvan, johon sitten pakotat vääriä palasia kohdalleen. Mutta, kuten sanoin, en ole asiantuntija. Luen joka tapauksessa kiinnostuneena kommenttejasi. Kiitos niistä.
Kiitos kommentista Kari, arvostan vilpittömyttäsi ja aitouttasi. Totean vain vielä tähän, että kokonaisuutta perinteisesti tutkivia eksegeettejä ja Raamatun perinteisen uskon apologeettoja on sadoin tuhansin, mutta juuri niitä paloja, jotka Raamatusta ja ns. Hedelmäälisen puolkikuun alueelta tuonajan historiasta toki löytyvät mutta jotka eivät sovi mihinkaan konventionaalisiin tulkintoihin,ei juuri kukaan tutki. Minusta ne kuitenkin kuuluvat Raamattuun ja sen historiaan ja minusta on erittäin hyvä että Suomessakin edes jotkut niihin huomiota kiinnittävät.
Seppo Heinola: ”juuri niitä paloja, jotka Raamatusta ja ns. Hedelmäälisen puolkikuun alueelta tuonajan historiasta toki löytyvät mutta jotka eivät sovi mihinkaan konventionaalisiin tulkintoihin,ei juuri kukaan tutki.”
Juuri tätä tieteellinen raamatuntukimus tutkii. Mitään merkittävää dataa ei jätetä tarkoituksellisesti pois. Jos on uskottavat argumentit ja selkeät näytöt (ei mitään heliopolis-mystis-astrologis-salakirjoitus-numerologia -höpinää), mikään ei estä tulemasta samoihin johtopäätöksiin kuin Heinola.
Mutta kun ei olla tultu. Se taas ei johdu siitä, että tieteen tekijät olisivat välttämättä kristinuskoon nähden puolueellisia (mitä monet kylläkin ovat, tosin kriittisyydessään kristinuskoa kohtaan), vaan siitä, että dokumentit ja tehdyt havainnot tukevat jotain muuta kuin Heinolan edustamaa ”tutkimusta” .
Turtiainen ei kuitenkaan ole edes teologiasta väitellyt ja työhistoriasta löytyy arveluttavia firmoja kuten Kylväjä ja OPKO. Että enempi ne arveluttavat kuin esimerkiksi gnostilaisuus, jota Suomessakin jo tutkitaan. Muuallahan sitä on tutkittu jo vuosikymmeniä sitten.
Sepon kommentit ja kirjoitukset ovat mielenkiintoisia ja niistä näkee selkeästi syvällisen perehtymisen. Ikävää minusta tuollainen ylimielinen/yksimielinen suhtautuminen. Kateutta varmaan.
Heinola: “Missä muuten ne Septuagintan ja Peshittan heprealaiset pohjateksti, joihin viittaat ovat Turtiainen nähtävissä?”
Ovat ne Heinolankin nähtävissä, jos hän vain osaa sujuvasti Raamatun alkukieliä. Turtiainen sattuu osaamaan. On niitä opettanutkin yli kymmenen vuotta ja opiskellut hepreansa ja aramensa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuosina 1988-1990.
Varmaan olet pätevä noissa kielissä mutta selvännäkijä tuskin olet ja et siis ilman pohjatekstiä voi tieteellisellä varmuudella osoittaa mikä kunkin käännössanan lähtönä on ollut, et varsinkan kun on ihan kielitieteilijöitten toimesta osoitettu Septuagintan olevan varsin epämääräisen.
Kun siis osat hyvin hepreaa,niin miten kääntäisit sanatarkasti tämän:
יג וַיְהִי כַּאֲשֶׁר הִתְעוּ אֹתִי, אֱלֹהִים מִבֵּית אָבִי, וָאֹמַר לָהּ, זֶה חַסְדֵּךְ אֲשֶׁר תַּעֲשִׂי עִמָּדִי: אֶל כָּל-הַמָּקוֹם אֲשֶׁר נָבוֹא שָׁמָּה, אִמְרִי-לִי אָחִי הוּא.
Tuohan on 1 Moos. 20:13. Mitäs jekkua siinä sanatarkkuudessa mahtaa ollakaan?
En haluaisi osallistua mihinkään Raamattu-tietovisaan enkä ryhtyä kenenkään henkilökohtaiseksi kääntäjäavuksi (ainakaan maksutta :->). Minulla ei myöskään ole tarvetta ryhtyä todistelemaan taitojani eikä rehvastelemaan Raaamatun alkukielten osaamisellani.
Voin kuitenkin tämän kerran suostua Heinolan pyyntöön, joskin jo annetun tekstin perusteella haistan, mikä Heinolan juoni tähän virkkeeseen kätkeytyy.
Ennen kuin annan tähän omaa käännösehdotustani, kerron muillekin mahdollisille lukijoille (mikäli tällainen jaarittelu ketään kiinnostaa), mikä on Heinolan juoni tässä tekstikohdassa (sen voi jokainen katsoa sitten vaikka itse 1 Moos 20:13).
Heprean ”Jumalaa” merkitsevä sana on monikollinen (hepreaksi ”elohim”), mutta sitä seuraava attribuutti tai verbi on aina yksiköllinen. Se erottaa selkeästi, milloin tarkoitetaan spesifisti Israelin Jumalaa ja milloin tekstissä puhutaan muista jumalista (monikollinen sana ja monikollinen attributti / verbi).
Juutalaisen ymmärryksen mukaanhan Jumala on yksi (ks. 5 Moos 6:4, jossa nyk. Kirkkoraamatun käännös tosin viittaa monolatriaan – ei enää selkeään monoteismiin, kuten vuoden 1938 Kirkkoraamatun käännös).
Joka tapauksessa tässä Heinolan esiin ottamassa raamatunkohdassa patriarkka Abraham kertoo Gerarin kuninkaalle Abimelekille, miksi oli valehdellut, että Saara oli hänen sisarensa (vastaava tapaus on kerrottu jo 1 Moos 12:10-20, mutta silloin tapahtuma sijoittui Egyptiin).
Tässä yhteydessä Abraham sanoo masoreettisen tekstin mukaan tuolle pakanakuningas Abimelekille, että ”tapahtui, että kun jumalat olivat vieneet minut isäni kodista sanoin hänelle (vaimolleni): ’tee minulle se armonosoitus, että jokaisessa paikassa, johon tulemme, sano minusta että hän on veljeni’ ”.
Tässä kohdassa on siis selvä poikkeus, mistä syystä myöhemmät masoreettisen käsikirjoituksen kopioijat ovat tehneet tekstiin ainoastaan reunamerkinnän: ”viedä”-verbi tulisi olla yksikössä monikon sijasta. Itse tekstiin he eivät ole rohjenneet koskea, koska se oli jo keskiajalla ymmärretty pyhäksi tekstiksi, johon ei saanut tehdä korjaavia merkintöjä (sen vuoksi muutokset tehtiin tekstin marginaaliin, joskus ne osoitettiin vain vokaalimerkein).
Toisin lukee samarialaisessa Pentateukissa (hepreaksi): siellä lukee tässä kohdassa selkeästi yksiköllinen verbi ”Jumala siirsi minut..”. Samalla tosin samarialaiset lisäsivät ”isäni kodista” -ilmaisun perään vielä tähän muualla Abrahamin kertomukseen kuuluvan ilmaisun ”ja syntymämaastani”, mikä viittaa myös siihen, että samarialainen tekstitraditio on tältä osin säilyttänyt masoreettista tekstiä varhaisemman lukutradition (ns. lectio difficilior -periaate).
Heinolalla on epäilemättä omat tulkintansa tähän erikoiseen kohtaan, mutta ennen sitä annan omani pyytämättä (vaikka jokainen käännöshän on samalla myös tekstin tulkintaa, ja sitähän Heinola nimenomaisesti minulta pyysi).
Mielestäni tässä on kaksi mahdollisuutta:
1) alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä, jota vanha samarialainen traditio noudattaa, on ollut yksikkö, mutta jossain vaiheessa tekstikopioitsijalle (masoreetille) on tullut luku- / kuulovirhe ja he-kirjain on muuttunut waw-kirjaimeksi (se käy helposti). Tämän jälkeen waw-kirjain (heprean maskuliinin monikko) on jäänyt tekstiin ja se on siirtynyt sellaisenaan pyhässä tekstissä eteenpäin (vain marginaalihuomautuksella, että tässä pitäisi olla waw:n tilalla he-kirjain). Samarialainen Pentateukki on säilyttänyt varhaisemman heprealaisen lukutradition ja todistaa Abrahamin Jumalasta yksikössä.
2) Masoreettisen tekstin lukutraditio on alkuperäinen: kyseessä on Abrahamin sana monijumalaiselle pakanakuninkaalle, jossa hän tarkoituksellisesti käyttää ilmaisuja, jotka ovat Abimelekille ymmärrettäviä. Tämän vuoksi Abraham siis todellakin olisi puhunut Abimelekille kontekstiin sopivasti ja autenttisesti itselleenkin epätyypillisesti ”jumalista”.
Jälkimmäisen vaihtoehdon ongelma on tekstin kontekstissa: kaikkialla muualla Abrahamin Jumalasta puhutaan yksikössä (esim. kuinka hän tulee Abimelekin luo unessa; 20:3). Ei siis ole todennäköistä (eikä mielestäni uskottavaa), että Abraham olisi puhunut omasta Jumalastaan edes pakanakuninkaalle monikollisesti.
Niinpä mielestäni ensimmäinen vaihtoehto on luontevin (ja mielestäni uskottavin). Kyse on tekstiin tulleesta kopiointivirheestä, jota ei ole tekstin pyhyyden vuoksi missään vaiheessa korjata itse tekstiin, mutta samarialaisten Pentateukki (siis hepreaksi kirjoitettu teksti) on sisällyttänyt tämän – sekä Abrahamin uskoon että juutalaiseen teologiaan uskottavimman – tekstivariantin.
Huonoin vaihtoehto on jokin esoteerinen teoria, jonka mukaan Abraham (ja varhainen juutalaisuus) olisi sisällyttänyt uskoonsa polyteistisiä piirteitä.
No, Seppo, paljastaisitko nyt, mitä mielessäsi oli valitessasi juuri tuon kohdan käännettäväksi? Oli muuten hyvä, etten harrastelijan taidoillani ruvennut sitä täällä selvittelemään. Jouni latasikin aika paketin, siitä kiitos hänelle, oikein valaiseva selvitys asiasta!