Paras on toivoa kirkolliskokoukselta seuraavaa lausumaa mikä saatellaan hyvässä järjestyksessä Kirkon järjestykseen. Mitään ei tarvitse muuttaa näin perinteisessä huomaamisessa.
Kirkolliskokous tällä päivämäärällä on päättänyt asiassa hyväksyä seuraavaa:
Suomen Ev.Luterilaisen kirkon papilla on oikeus vahvistaa niiden samansukupuolisten tahtomisien asia todettuna konsensuksena kirkollisena vihkimisenä mihin asiaan kirkkomme papit uskonnäkemyksensä ja uskontotuusnäkemyksensä mukaan voivat yhtyä.
Edellisen mukaan pappi voi parille rukoilla siunauksessa myös kirkon ja sen alttarin siunausta.
”Mutta kun ei olla tultu. Se taas ei johdu siitä, että tieteen tekijät olisivat välttämättä kristinuskoon nähden puolueellisia (mitä monet kylläkin ovat, tosin kriittisyydessään kristinuskoa kohtaan), vaan siitä, että dokumentit ja tehdyt havainnot tukevat jotain muuta kuin Heinolan edustamaa “tutkimusta” .”
Tieteellisen teologian paradigmaan ei yksinkertaisesti kuulu lainkaan juutalaisen ja mesopotamilaisen esoteerisen periämätiedon tarjomien tulkinta-avainten kokeileminen Raamattuun. ”Me tiedämme, että Raamatussa on numerologiaa- sanoi eräs johtava eksegeettimme- mutta me emme tutki sitä!”
Nain lainoppineemme jatkavat samaa linjaa mitä Jeesus moitti, hylkäävät yhden tiedon avaimen ja yrittävät edelleen estää seurakuntaa tätä avainta lukittuihin oviin koettelemasta.
F a k t a nyt vaan esim. on se, että kreikan Jeesuksen käytämä sanan a v a i n lukaurvo on 273 kuten sanan ’gematriakin’, joka on siis juuri tuo Jeesuksen kaipaama avain. Mutta vaika teillä on silmät te ette näe ja vaika teillä on korvat te ette kuule.
Puhuime aiemmin sanan Heres eli aurinko merkityksestä, no Hereskin on siis aurinko ja määrätyssä muodosa Ha Heres 273 . Edelleen ”The all-seeing eye: a most obvious Masonic Symbol often also seen on Masonic aprons. It is said that the All Seeing Eye has a gematria value of 70 + 3 + 200 =273, which is the same value as the phrase EHBEN MOSU HABONIM, meaning “the stone which the builders refused”, which York Rite Masons will no doubt understand. It also has the same gematria value as HIRAM ABIFF, the architect of K.S. Temple
Nämä ovat Turtianen Raamatun gematrisia faktoja suhtaudut niihin miten ylimielisen yläviistosti hyvänsä!
Ut:n avoimet kolmiluvut 153, 276 ja 666 ovat pyhagoralaisia ns. kolmiolukuja. Sis gnostikot ovat olleet asialla!
Kiitos tuesta Sonja. Lähetän Sinulle kappaleen 3-osaista uutta kirjaani ’Salattu Raamattu’ kun se joskus ensi joulun alla – jos Luoja suo-ilmestyy. ( Siihen tulee 3 x 222 eli 666 sivua…)
Varo vaan , Seppo, ettei tule ( Saatanan sanelema juttu ) !
Sori, olin vähän raju. Viittasin vaan tuohon tavoitteeseesi sisällyttää teksti tasan noihin sivumääriin. Aika peto olisitkin, jos siinä onnistuisit. 😉 Siunausta työllesi ! Joudut varmaan perehtymään asioihin aikas laajalla rintamalla.
Kiitos Seppo!
Seppo Heinola kirjoittaa: ”kappaleen 3-osaista uutta kirjaani ‘Salattu Raamattu’ kun se joskus ensi joulun alla – jos Luoja suo-ilmestyy. ( Siihen tulee 3 x 222 eli 666 sivua…)”
Aikojen kuluessa on ollut jos jonkinlaista yksittäistä ihmistä, jotka ovat yrittäneet esittää mitä mielikuvituksellisempia selityksiä uskontoon liittyvistä asioista. Ovat vaipuneet unholaan ilman sen suurempaa merkitystä ja vakavasti otettavaa huomiota. Eipä sinänsä mikään ihme. Raamattuhan varoittaa vääristä profeetoista, ihmisten seuraamisesta ja kunnian antamisesta yksittäisille ihmisille.
Yksittäiselle kristitylle kaiken tärkeintä on ollut ja on yhä edelleenkin Jumalan toimivan voiman pyhän hengen tuki asioiden ymmärtämiseksi ja myöskin Jumalan ja Jeesuksen nykyään maan päällä käyttämä kristillinen seurakunnan tunnistaminen. Jeesus sanoi eräässä opetuksessaan: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, vedä häntä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
Kari Peitsamo kirjoittaa jollekin toiselle kommentoijalle: ”Yritin vain sanoa, että jos väkisin lähdet etsimään yhteyksiä kauempaa kuin on tarvis, voi kokonaiskuva kuitenkin hämärtyä irrallisten yksityiskohtien paineessa.”
Raamatun alkukielien todelliset asiantuntijat ja vanhojen tekstilöytöjen tutkijat ovat todistaneet, että Raamatun tekstit eivät ole oleellisesti muuttuneet kun nykyraamattua verrataan vanhoihin käsikirjoituslöytöihin. Siksipä tavalliselle yksittäiselle kristitylle (tutkijat toki tehkööt edelleen omaa työtään) itse sen pääteemojen ja viestin sijasta keskittymisestä joihinkin tekstien vähempimerkityksellisiin yksityiskohtiin, voisi todeta Raamattua siteeraten vaikkapa seuraavaa (Itselleni riittää esim. alkukielien huippuasiantuntijoiden lausunnot ja todisteet asioista):
Saarnaajan kirjan loppulauseet: “Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin. 13 Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. 14 Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.”
1. Korinttolaisille 2. luku taas korostaa Jumalan toimivan voiman pyhän hengen avun tarvetta Jumalan tahdon, päätösten ja Raamatun kirjoituksien ymmärtämiseksi: “Sillä Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä, sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat. 11 Sillä kuka ihmisten joukossa tuntee ihmisen asiat paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Niin ei myöskään kukaan ole tullut tuntemaan Jumalan asioita paitsi Jumalan henki. 12 Mutta me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut. 13 Sitä me myös puhumme, emme ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessämme hengelliset asiat hengellisiin sanoihin.”
Vesa A. Raamatun alkuteksteissä on tuhansia ns. kerranlausuttuja ikivanhoja käsiteitä, joiden varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan,ei uskovainen eikä ateistinen kielitieteilijä,ei todellakaan edes jehovalainen kielitieteilijä. Yhdenkin ratkaisevassa kohdassa olevan sanan oikean merkityksen löytäminen saattaa kaataa ko ilmestysuskonnon prototeologisen pohjan, koska koko homma saattaa perustua prototeologiselle erehdykselle eli ilmestyksen väärintulkinnalle ja sitä sitten kuvaavan narraation käsitteiden ’suunnilleen’ tai ’ihan pieleen’ merkityksille.
Tässä mielesä kannattaa perehtyä huolellisesti ns. Gargo-kultin syntyyn. .
Seppo Heinola: ”Vesa A. Raamatun alkuteksteissä on tuhansia ns. kerranlausuttuja ikivanhoja käsiteitä, joiden varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan,ei uskovainen eikä ateistinen kielitieteilijä,”
Yksittäisiä sellaisia sanoja kylläkin on, mutta niiden merkitys voidaan päätellä tekstiyhteyden perusteella. Lisäksi Uusi testamentti on täynnä siteerauksia vanhan testamentin teksteistä, joiden suhteen ei voida esittää väittämiä siitä, että jonkun sanan tai käsitteen merkitystä ei ymmärrettäisi.
Lisäksi kristitty uskoo, että kun Jumala on Sanassaan luvannut sen säilyvän ikuisesti, niin hän toimivan voimansa pyhän hengen käytön kautta huolehtii että todella näin on käynyt.
Olli, luku 666 viittaa petoon joka on L e i j o n a eli Juudaan Jalopeura. Se ei ole Saatanan epiteetti…
Jouni Turtiaisen vastauksessa Seppo Heinolalle tuli rautaisannos eksegetiikkaa ja samalla välähdys siitä, millaisten kysymysten kanssa tutkimus käytännössä painiskelee. Kiitokset siitä! Ja nythän on vasta sivuttu tuota jutussa ensiksi mainitun huippuyksikön tutkimuskenttää. Millainen kommenttien vyöry uskonnolliseen hyväksymiseen liittyvään tutkimukseen saadaankaan, jos nuokin padot tässä avataan. Yksi on ainakin jo varmaa, molemmat aiheet ovat kiinnostavia ja tärkeitä.
Se vaan kari, että Turtiainen ei huonannut homman jujua,joa ei ollut yksin tuo tosiasiallinen monikko verbimuodossa hiteu, vaan kyse oli siitä, että tämä Genesis 20:13 kohta:
Va-jehii ka-asher hit’uu ootii eloohiim mi-beet abii jne ona on tahallaan käännetty seuraavassa pieleen:
13. Mutta kun Jumala lähetti minut kulkemaan pois isäni kodista..
Sillä oikea käännös kuuluu: ” ja tapahtui kun harhaajohtivat jumalat minut huoneesta isäni…”
Näin uskonnolliset kääntäjät harhaajohtavat lukijat pois aitojen tekstien ääreltä, sillä hiteuu on monikko ja hiphal-muoto merkityksessä ’eksyttää’ ’harhaajohtaa’ ei ’johdattaa’ eikä ’lähettää’. Ja jumalat on siis monikossa. Teologisesti ongelma ja tahallinen väärennös johtuvat siitä, ettei haluta ymmärtää, että pakanalliset Kaldean jumalat olisivat olleet Abrahamin valitsemisen takana.
Kyllä minä olen samaa mieltä. Turtiainen kirjoitti asiaa. Kopioija ei korjannut tekstiä vaan laittoi merkinnät reunaan. Itse asiassa eilen törmäsin ihan samaan asiaan. En sano mitä sanaa tutkiessa. Mutta luulen useamman arvaamaan, jos huomasi minun ja Sepon keskustelun.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?lex=BDB&ref=Jer.+46%3A1&ent=0527&ent2=8676
Seppo, eikös se Jouni juuri tuota samaa yrittänyt sanoa, mutta tulkitsee sen vain toisin kuin sinä. Luulen kuitenkin ymmärtäväni tuskasi. Itseäni nimittäin UT:n puolella pännii esim. Matteus 6:22, jossa kreikan sana haplous on käännetty terve eikä yksi. Mm. erinomainen King James Bible (1611) sanoo vielä selvästi ”single”, mutta suomalaisella kääntäjällä ei ole enää pokkaa kirjoittaa ”yksi”, kun se ei hänen tajuntaansa nykyään sovi. Huutava vääryys.
Turtianen, oikea vaihtoehto on numerosi 2 kuitenkin niin,ettei Abraham tarkoita omaa Jualaansa vaan Kaldean jumalia, Eikä hommani juju ollut vain verbin monikkomuoto,joka sekin on Kaldean jumalien kyseessä ollen oikea vaan koko verbimuoto h i t ’uu, eli
tämä Genesis 20:13 kohta:
Va-jehii ka-asher hit’uu ootii eloohiim mi-beet abii jne a on tahallaan käännetty seuraavasti pieleen:
13. Mutta kun Jumala lähetti minut kulkemaan pois isäni kodista..
Sillä oikea käännös kuuluu: ” ja tapahtui kun eksyttivät(harhaajohtivat) jumalat minut huoneesta isäni…”
Näin kääntäjät harhaajohtavat lukijat pois aitojen tekstien ääreltä, sillä hiteuu on monikko ja hiphal-muoto merkityksessä ’eksyttää’ ’harhaajohtaa’ ei ’johdattaa’ eikä ’lähettää’. Ja jumalat on siis monikossa. Teologisesti ongelma ja tahallinen väärennös johtuvat siitä, ettei haluta ymmärtää, että pakanalliset Kaldean jumalat olisivat olleet Abrahamin valitsemisen takana.
Abrahamin aikaan ja myöhemminkin heprealaisila oli vielä vähintään monolatrinen uskonto, muilla oli omat ja heillä oma jumalansa:
VMs 32:8-9:8. Kun Korkein jakoi kansat perinnöiksi, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat Israelin poikien luvun mukaan. 9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa.
Eli Korkein on jakomies ja JHVH yksi perinnön saajista.
Mutta polyteismia on mukana vielä Daavidinkin aikaan ,sillä Daavidi uhoaa Goljatille,ettei tämän tule uhmata ’elävien jumalien’ taistelurivejä’ (elohim chajjim)Tässä ei voi ola kopiointivirhe…
Alituinen vetoaminen kiusallisissa kysymyksissä kopiointivirheisiin ja näin saada tukea myöhäsyntyiseen Dogmaan on paitsi älyllisesti epärehellistä myös kehäpäätelmää ja se on eisegeettistä jos mikä!
Seppo Heinola: ”Näin kääntäjät harhaajohtavat lukijat pois aitojen tekstien ääreltä, sillä hiteuu on monikko ja hiphal-muoto merkityksessä ‘eksyttää’ ‘harhaajohtaa’ ei ‘johdattaa’ eikä ‘lähettää’. Ja jumalat on siis monikossa. Teologisesti ongelma ja tahallinen väärennös johtuvat siitä, ettei haluta ymmärtää, että pakanalliset Kaldean jumalat olisivat olleet Abrahamin valitsemisen takana.”
Verbillä ”ta’a” (taw, ’ajin, he) on toki tämä perusmerkitys (”erehtyä”, ”eksyä”), mutta kontekstin huomioon ottaen kyse on saman verbin hif’il- / hif’al-muodon muista merkitysvivahteista, kuten ”saada vaeltelemaan” (ikään kuin eksyksissä) ja ”tulla houkutelluksi”.
Suoraviivaisinta on siis kääntää ”viedä”, ”johdattaa” kuten Turtiainen taisi kääntääkin.. Abraham siis väittää, ettei itse ole valinnut tietään, vaan kyse on ollut Jumalan johdatuksesta – kuten tekstin laajempi konteksti antaa hyvin ymmärtää.
Tekstin pointti on siinä, että Jumala on saanut Abrahamin lähtemään vaellukselle, jossa hän joutunut kiertelemään (kuin eksyksissä) eri paikoissa, nyt Gerarissa pakanakuningas Abimelekin luona – kohtalokkain seurauksin.
Mikä tässä olisi outoa, kun ottaa huomioon laajemman kontekstin – eikä siis esoteerista esiymmärrystä polyteistisine maailmankuvineen?
Mielenkiintoista olisikin tietää, millä perusteilla Heinola pakottaa käännöksen tuohon polyteistiseen suuntaan – ainoana perusteenaan ilmeisen turmeltunut masoreettinen teksti, jossa on jo itsessään myöhempien kopioitsijoiden tekemiä korrektuureja. Puhumattakaan samarialaisesta Pentateukista, jonka heprealainen tekstipohja on vanhempi kuin vuodelta 1001 jKr. olevan masoreettisen tekstin..?
Tekstin koko muu konteksti puhuu Heinolaa (ja ehdottamaani kakkosvaihtoehtoa) vastaan. Siksi sen hylkäsin – en opillisista, vaan tekstuaalisista (ja kontekstuaalisista) syistä.
Jos on jo omassa mielessään lukinnut sen vaihtoehdon, että ”kiusallisissa kysymyksissä” toista mieltä oleva vetoaa koipiointivirheisiin vain puolustaakseen ”myöhäsyntyistä Dogmaa”, joutuu mielestäni itse kiusallisesti heikoille jäille.
Jos masoreettinen teksti olikin juutalaisille kopioitsijoille niin pyhää, että siinä olevat aiemmat ja varsin ilmeiset tekstivirheet saivat jäädä niille sijoilleen, sellaista ei tieteelinen raamatuntutkimus koskaan voi hyväksyä oman tutkimuksensa lähtökohdaksi.
Toisin siis Heinola, jolle masoreettinen teksti on yhtä pyhää kuin juutalaisille kopioitsijoille, joille kävi kuten ihmisille usein käy: tekivät kopioidessaan virheitä.
Nykyinen masoreettinen teksti on vuodelta 1001 jKr. (ns. Codex Leningradiensis; ainakin veli Peitsamoa varmaan huvittanee ajatus, että toveri Leninin nimi on jäänyt pysyvästi raamatuntutkimukseen sen vuoksi, että tuota Codexia on säilytetty Leinigradissa).
Sen kopiointihistoriaa tunnetaan varsin vähän, koska vanhoja, koko VT:n käsittäviä käsikirjoituksia ei ole meille kovin suuria määriä säilynyt – valitettavasti. Sen vuoksikin joudutaan turvautumaan sekä vanhoihin käännöksiin ja muihin vertailuteksteihin että rabbiinisiin tekstilainauksiin.
Tieteellisessä raamatuntutkimuksessa ei mikään teksti ole niin pyhää (ei varsinkaan vuodelta 1001 jKr. oleva teksti), ettei siinä voisi olla ihmisen jäljiltä inhimillisiä ja selkeästi havainnoitavia kopiointi- ja muita virheitä.
Sen vuoksi tarvitaan vertailutekstejä muista, usein masoreettista tekstiä paljon vanhemmista käännöksistä (samarialainen Pentateukkihan ei ole mikään käännös, vaan sisältää viiden Mooseksen kirjan heprealaisen tekstin kokonaisuudessaan).
Tämä ei ole eisegeesiä, vaan uskottavimman tekstipohjan etsimistä ja nykyisen tekstimuodon ymmärtämisen etsimistä. Siis eksegetiikkaa parhaimmillaan.
Tämänkin vuoksi on iloittava siitä, että tieteellinen raamatuntutkimus on saanut tunnustusta korkeimmalta mahdolliselta akateemiselta tasolta.
Seppo Heinola: “Vesa A. Raamatun alkuteksteissä on tuhansia ns. kerranlausuttuja ikivanhoja käsiteitä, joiden varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan,ei uskovainen eikä ateistinen kielitieteilijä,”
”Yksittäisiä sellaisia sanoja kylläkin on, mutta niiden merkitys voidaan päätellä tekstiyhteyden perusteella.”
Selvästi sanoen ei voida aina, monasti voidaan tehdä vain valistunut arvaus. Jokus myös vaikka sana merkitys about tiedetäisiin ei aina ole aavistustakaan mistä sillä jossain asiayhteydesä tarkoitetaan.
Sanojen käytössä merkitys, tarkoitus ja pyrkimys ovat kolme eri tasoa. Joskus kakki kolme on voiti arvata väärin.
Kari, ei Turtianen huonannut k o k o jujua,joka liittyi ei vain verbin monikkoon vaan sen väärinkäännettyyn merkitykseen. Jumalat kun oikeasti e k s y t t i v ä t Abrahamin isänsä talosta.
Tuo haplus Matteus 6 22 on sanakirjojen mukaan yksinkertainen, avoin, vilpitön.
Kyllä, kyllä. Mutta jos pohdit sanaparia haplous – diplous, ymmärtänet, että tuossa yhteydessä valosta puhuttaessa painotetaan juuri yksikköä, myöhemmin huonoista silmistä ja pimeydestä puhuttaessa monikkoa. Se on mielestäni koko jakeen juju (samoin myös Luukas 11:34).
Niin, ja Heinolahan osaa Raamatun alkukielet niin sujuvasti, että se ”oikea” käännös tähänkin löytyi varsin nopeasti.. vaikka konteksti puhuisi jotain aivan muuta. 🙂
Jouni Turtiainen ” Juutalaisen ymmärryksen mukaanhan Jumala on yksi (ks. 5 Moos 6:4, jossa nyk. Kirkkoraamatun käännös tosin viittaa monolatriaan – ei enää selkeään monoteismiin, kuten vuoden 1938 Kirkkoraamatun käännös).”
Laitan vielä tuosta Jouni Turtiaisen esiin ottamasta paikasta. 5. Moos. 6:4-5. Keil- Delitzhin kommentaarin esittävän kahta korostusta: ”Että Herra on yksi absoluuttinen Jumala ja Hän vaatii kokosydämistä rakkautta. Tämän lisäksi hän korostaa, ettei merkitys ole ”Herra yksin” vaan …
http://www.studylight.org/com/kdo/view.cgi?bk=4&ch=6
Kyllähän tässä varmaan todella huippuyksikölle on tämän kirkon kohdalla tarvetta. Yhdestä asiasta voin kiittää. Kiitos kun käänsitte uuden niin huonosti, että oli mahdoton minun oli siihen käännökseen enää luottaa. Mutta sitä minä en tiedä, miten näiden käy, jotka lähtevät jos mitä oinasta seuraamaan.
Eija Moilanen: ”Jouni Turtiainen ” Juutalaisen ymmärryksen mukaanhan Jumala on yksi (ks. 5 Moos 6:4…”
Tätä 5. Mooseksen kirjan kohtaa Jeesus siteeraa myöskin opetuksissaan. Kirjattu mm. Markuksen evankeliumin 12:29, 30:ssä; kun kirjanoppineet ja fariseukset olivat kysyneeltä häneltä tärkeintä käskyä. Tämä vastaa: ”Ensimmäinen on: Kuule oi Israel, JHWH/Jehova/Jahve/ on, meidän Jumalamme, on yksi Jehova ja sinun on rakastettava, Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.”
Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu moneen otteeseen Jehovasta hänen itsensä ja opetuslapsiensa ja seuraajiensa Jumalana. Johannes 17:3:ssa: ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää, että he hankkivat sinun (JHWH:n) tuntemusta, AINOAN TOSI JUMALAN, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Myös Paavali siteeraa kirjeessään kyseistä 5. Mooseksen kirjan 6:4:ää. Esim. 1. Korinttolaiskirjeen 8:6:ssa todettuaan ensin, että ”taivaassa ja maan päällä on moniakin joita kutsutaan jumaliksi” : ”6 niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala (viittaa tällä JHWH:n), Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.”
1. Timoteuksen kirjeen 2. luvussa hän toteaa: ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, 6 joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta – tästä tulee todistaa omina erityisinä aikoinaan…”
Vanhan testamentin aikaisen juutalaisen uskonnon ja Jeesuksen perustaman kristinuskon käsitykset yhdesta Kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka vaatii yksinomaista antaumusta ja palvontaa ovat siis täysin yhdenmukaisia.
Ahlforsin käyttämä ”raamatunkäännös” on myös näitä Heinolan suosimia esoteerisia yrityksiä.. Jehovalaisten Uuden maailman käännös.
Ei siis varsinaisesti mikään käännös, vaan tarkoitushakuinen väännös, jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen raamatuntutkimuksen kanssa.
Tämä Ahlforsin teksti ei siis varsinaisesti edes kuulusi tähän keskusteluketjuun – mutta onhan täällä K24:ssä keskusteltu toki muistakin aiheista ja aina vihdoin päädytty jonnekin aivan muualle.
Vesa mulle on teidän käännös aika hankalaa luettava. Mutta sen verran totean hiukan veitikka silmäkulmassa, että sovit tähän soppaan kuin kala veteen. 🙂
Jouni Turtiainen kirjoittaa: ”Ahlforsin käyttämä “raamatunkäännös” on myös näitä Heinolan suosimia esoteerisia yrityksiä.. Jehovalaisten Uuden maailman käännös. Ei siis varsinaisesti mikään käännös, vaan tarkoitushakuinen väännös,”
Pelkkää väittämää, ilman perusteita. Tarkista siteerattu Raamatunkohta jostain muusta käännöksestä, niin näet että asiasisältö ei ole muuttunut lainauksissani, vaan on täysin sama. Jotkuthan väittävät myöskin uusi kirkkoraamattukäännöstä väärennökseksi ja hyväksyvät vain vanha kirkkoraamattukäännöksen.
Maailmassa, etenkin sen valtakielillä, on lukuisia eri käännöksiä joissa tiettyjen kohtien sanavalinnat ja muodot poikkeavat toisistaan, mutta asiasisältö on täysin samaa.
Todistajien UM-käännöksestä ovat monet Raamatun alkukielien todelliset asiantuntijat ja tutkijat todenneet, että se vastaa hyvin alkukielen ilmaisuja. Ei ole mikään ns. vapaa käännös, jollaisia myöskin nykyään esiintyy, ja jota esim. Uusi kirkkoraamattu on jonkin verran, jos sitä aletaan vertaamaan UM-käännökseen.
Turtiainen: ”Tämä Ahlforsin teksti ei siis varsinaisesti edes kuulusi tähän keskusteluketjuun..”
Heinolahan jossain kommentissa vähän viittasi jonkinlaiseen monijumalaisuuteen. Osoitin vain, että kristinuskon ja Raamatun mukaan on vain yksi Kaikkivaltias Jumala JHWH/Jehova/Jahve.
Ps. Käyttää nimitystä ”jehovalainen” on hieman pilkallinen sävy. Jehovahan on Jumalan nimi, joka esiintyi siinä muodossa myöskin ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa ja esiintyy myöskin monissa eri puolilla maailmaa tehdyissä käännöksissä. Suosittelisinkin siksi, että käyttäisit jos vain suinkin mahdollista sinulle ilmaisua todistajat, niin osoitat sillä ainakin hyväntahtoisuutta, hyviä tapoja ja vähän myös sitä, että sivistyksesi on todella aidon kaltaista.