Kotimaan numerossa 30.8. oli useampi kirjoitus ja juttu, joka sai minut pohtimaan tuota otsikon teemaa. Seppo Rytkönen kirjoitti ”Luterilaisuuden hapattamat” otsikolla ja Anita Ojala otsikolla ”Jumala kutsuu, ihminen vastaa”. Lisäksi lehdessä oli Jussi Rytkösen juttu afrikkalaisen megakirkon profeetan Dr. Owuorin vierailusta Suomeen.
Rytkönen pohti Ari Pelkosen kirjoituksen pohjalta Lutherin sidotun ratkaisuvallan problematiikkaa. Hän viittasi Sana-lehdessä olleeseen Lauri Kemppaisen kirjoitukseen. Olen itse kuullut Kemppaisen pitkän alustuksen samasta tematiikasta. Anita Ojala pohti etsikkoaikoja sekä sitä, miksi tehdä vaikkapa lähetystyötä, jos ihminen ei voi vaikuttaa pelastumiseensa.
Itse sain luterilaisen teologian rautaisannoksen 1980-luvun alkupuoliskolla teologisessa tiedekunnassa. Silloin elettiin suomalaisen Luther-tutkimuksen renessanssin aikaa. Tuo ”hapatus” on kantanut minua lähes 40 pappisvuoden ajan ja kantaa edelleen. Harmikseni olen huomannut osalta nuorempaa pappispolvea sellaisen puuttuvan.
Edelliseen on toki sanottava, että myös Lutherin teologia vaatii kontekstuaalista (aika ja paikka) tulkintaa ja päivittämistä. Lutherin oppi sidotusta ratkaisuvallasta ei tarkoita ihmisen jäämistä passiiviseksi ”pölkyksi” kuten Lauri Kemppainen esittää ja kuten Rytkönenkin tulkitsi. Tuonkin Lutherin opetuksen voi ”selittää parhain päin”. Se tarkoittaa sitä, että pelastus on Jumalan lahja ja teko. Ihminen ottaa sen vastaan uskomalla. Uskominen syntyy evankeliumin kuulemisesta ja kääntymisestä Jumalan puoleen (kuulemaan).
Ihmisen osuutta voisi kuvata myös Lutherin kuvalla tyhjästä astiasta. Ihmisen osa on tyhjentyä, jotta Jumala voisi täyttää tyhjän astian. Luther ei kiellä pyhittymistä tai vanhurskautumista tai jumalallistumista vaan pikemmin opettaa niitä. Kun ihminen antautuu tyhjennetyksi ja Jumalan armon täyttämäksi ja kun hän pysyy sanan ja sakramentin vaikutuspiirissä, Jumala uudistaa ja muuttaa ihmistä. Ihmisestä tulee pikkuhiljaa enemmän Jumalan kaltainen.
Miten ihmeellinen afrikkalainen profeetta liittyy tähän? Mielestäni siten, että tuollaisessa on kyse juuri ihmisen vapaan tahdon ylikorostamisesta. Mielestäni tuollainen hengellisyys ei ole enää edes ”peruskristillistä” vaan hurmoksellista uskonnollisuutta ja ihmisten manipulointia hengellisten asioiden nimikkeillä. Vaikka Jeesus paransi joitakin ja vaikka muiden muassa Korintossa oli hurmoksellista hengellisyyttä, ei Jeesuksen seuraajien liike ole sensaatioita eikä jonkin jalustalle nostetun profeetan paatosta.
Luterilainen teologia puhtaaksi viljeltynä ei ole ainoa autuaaksi tekevä vaan muiden kirkkojen piirissä on hyvää teologiaa ja spiritualiteettia. Lutherin teologiassa on kuitenkin hyvät eväät uudistuvalle hengellisyydelle, josta mainitussa Kotimaan numerossa Aarne Pelkonen hienosti kirjoitti. (kirjoitus julkaistu Kotimaa-lehdessä 26.9.2024)
Toivo Loikkanen
Rovasti, Savonlinna
Sami Paajanen kiitos ”keskustelusta”, nyt yritit ottaa Raamatusta asioita jolla veit keskustelua eteenpäin, kiitos siitä.
Toteat kuitenkin:”” Raamattu ei tue pasifismia, sodassa saa tappaa, se on rakkautta. ””
Tuosta olen täysin erimieltä, lähimmäisen rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme, myös vihollinen ja kyllä Jeesus käskee rakastamaan myös vihollisia, joten kyllä evankeliumi on ”pasifismia” rakkauden täydellisessä merkityksessä, Jeesus käskee rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään, haluaisitko että sinut tapettaisiin sodassa?
”Haluaisitko että sinut tapettaisiin sodassa?” Sodan etiikka ei ole näin yksinkertaista. Kysymyksen voisi asettaa vaikka näin: ”Mitä olet valmis tekemään estääksesi satojen ihmisten kuoleman sodassa?”
Martti Pentti ohitat taasen sen mitä Jeesus sanoo, siis kuinka voit seurata Jeesusta kun et ymmärrä mitä Hän sanoo, et voikkaan.
Sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.” Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.” – – – Tämäkin Jeesuksen miehittäjäarmeijan sotilaalle antama tunnustus vahvasta uskosta lienee Jeesuksen sana, jota ei sovi ohittaa.
Martti Pentti oliko/tuliko ko sotapäälliköitä Jeesuksen seuraaja? Miksi yrität kieltää selkeät Jeesuksen sanat?
”Miksi yrität kieltää selkeät Jeesuksen sanat?” Mistä päättelet, että yritän? Kumoanko Jeesuksen yhdet sanat kertomalla, mitä muuta Hän on sanonut?
Martti Pentti et tiete kään kumoa kun et siihe pysty vaan yrität kieltää eli ettei niitä tarvitsisi ottaa, näin toimii myös sielun vihollinen, ei teidän tarvitse tehdä paran usta onhan teillä Lutherin sana jolla pelastutte.
Pasifismilla ei ansaita pelastusta. Jeesus on ansainnut sen puolestamme. – – – Yleisemmin: Jumalan tahto ei ole, että vain vältämme synnin tekemistä. Sehän onnistuisi pysymällä erossa kaikesta elämästä. Hänen tahtonsa on, että ahkeroisimme hyvän tekemisessä. Se merkitsee osallistumista elämän sekavaan menoon, jossa hyvän ja pahan erottaminen ei useinkaan ole kovin helppoa.
Martti Pentti ei kyse ole ansaitsemisesta vaan rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, siis kun itse on kuollut synteihin ja Jumala on armahtanut ja antanut uuden elä.än niin tästä armosta nöyränä ei voi enää tuomita ketään ja eikö sodassa ole kyse tuomitsemisesta.
”Eikö sodassa ole kyse tuomitsemisesta?” Se riippuu henkilön asemasta, mistä sodassa on kysmys. Ensinnäkin on ratkaisevaa, onko ihminen tekemässä tärkeitä päätöksiä, antamassa käskyjä vai tottelemassa saamiaan määräyksiä. Toiseksi merkitsee paljon, onko hyökkäämässä ja valloittamassa vai puolustamassa.
Martti Pentti siis ihminen ei olekkaa vastuussa omista teoistaan Jumalalle? Mikä on se aarre jonka takia uskova on valmis luopumaan kaikesta?
Siis edelleen yrität saada minutkin kieltämään Jeesuksen sanat ettei niitä tarvitse totella vaan voi olla tottelematon, siis missä on Jumalan pelkosi?
”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. — Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.” Jumalan pelko ei saa johtaa siihen, että pysyttelee erossa kaikesta, ettei vain tulisi tehneeksi jotain väärin. Kristityn on laitettava rohkeasti itsensä likoon silläkin uhalla, että saattaa joskus erehtyä pahan kerran.
Syntisessä maailmassa asiat on monesti Jumalan sanaa vasten , kuitenkin puolustusvoimat on sitä varten että puolustamme sitä mikä on meille arvokasta ja tärkeää.
Esimerkki ; kun tiedämme että joka sodassa tapetaan lapsia ja raiskataan naisia ja jos meidän taloomme tulee vihollinen ja aikomus tiedetään niin mitä tekee perheen pää, mies ? Katsooko hän sivusta kun lapset tapetaan ja vaimo raiskataan ? Kristus antoi oman henkensä meidän puolestamme ja siihen on myös mies kutsuttu
Laajemmin ajateltuna kansakunta puolustaa niitä arvoja ja rakkaita ihmisiä vihollisia vastaan jotka haluavat riistää meiltä nämä . Voimme miettiä että taistelivatko meidän isämme turhaan kun taistelivat itsenäisyyden puolesta . Ja on loukkaavaa sanoa että heidän taistelunsa oli turhaa
Palataan blogin aiheeseen…
Kristinuskon ytimessä on Risti, joka oli myös Lutherin teologian ytimessä, tuo Risti myös jakaa ihmiset helposti kahteen leiriin.
Jumalan Sana on kaksiteräinen, se jakaa kaikille Evankeliumia, mutta se on ylpeitä vastaan. Omahyväiset eivät hyväksy Jumalan Armoa, koska he luottavat tekojen lakiin, jossa jokainen saa ansionsa mukaan.
Luther ajatteli, että maailmassa myös Kirkko on jakaantunut Abelin ja Kainin mukaan, toinen on uskon ja Armon, toinen tekojen mukaan ja lopulta myös siten, että Kain vainoaa aina Abelia.
Jeesusta vainottiin juuri tämän tähden ja Hänen tapettiin juuri tämän tähden. Näin on myös tänäpäivänä, joka turvaa yksin Jumalan Sanaan, joutuu vainotuksi. Koska omavanhurskaat sanovat: ”Täytyyhän ihmisen nyt itsekin jotain tehdä…” Näin sanoen, he ilmaisevat luottavansa edelleen omiin tekoihinsa Jumalan edessä.
Predestinaatiota ei voi myöskään ymmärtää, kuin Kristuksesta käsin, jokainen Jumalan pelastama ihminen on kiitollinen pelastuksesta ja uhraa kiitosta yksin Jumalalle. Hän ei katso enää itseensä, eikä luota omiin tekemisiin, vaan Jumalaan, joka on Armollinen.
Jos pelastukseni on riippuvainen mistään, mikä on minusta lähtöisin, niin olen kadotettu. Pyhä Henki syntyy ihmiseen yksin Jumalan Sanan tähden, Jumalan Henki ei ole ihmisen luontainen ominaisuus. Ihminen on synnin tähden hengellisesti kuollut. Pelastus on lähtöisin ihmisen ulkopuolelta ja tulee ihmiseen Sanan ja sakramenttien välityksellä. Ei ole mitään ns. Ratkaisua tai ihmisen suostumusta, vaan Jumala herättää kuolleita Sanallaan.
Jospa muutkin kuin Sami ….
Kiitos, Pekka. Pekka sinä voisit tuoda näkökulmasi asiaan luterilaisesta tunnustuksesta käsin ja luterilaisesta dogmatiikasta, sekä lutherin sidotusta ratkaisuvallasta. Onhan sinulla tässä ollut aikaa. Näkökulman pitää ankkuroitua nimenomaan näihin koska siellä ilmaistaan nämä asiat mitä luterilaiset opettavat predestinaatiosta. On siis turha keksiä omia selityksiä.
Minun pappeuteni jäi jo kauan sitten haaveeksi. Oma teologiani toimii evankeliumista ja rukouksesta käsin. Turha odottaa minulta lukeneisuutta. Kansakoulun olen käynyt. Sekin rimaa hipoen. Teologien kanssa korkeantason keskusteluihin en ryhdy, kun en tunne edes sanastoa kunnolla. En pidä niitä edes kovin hyödyllisinä. Usein niillä on hyvin vähän tekemistä henkilökohtaisen uskon elämäni kannalta. Poikkeuksiakin on ja silloin olen innolla mukana.
Ainoastaan sillä on väliä millä periaatteilla Evankeliumilla on sellaiset toimintamahdollisuudet elämässäni että se kykenee antamaan sen mitä lupaa. On tullut täysin selväksi se yksinkertainen asia, että evankeliumi on tullut taivaasta ja se ei ole ihmisen mielen mukaista, emmekä sitä kykene koskaan täysin käsittämään. Tärkeää ei siis ole sen kaiken käsittäminen vaan se että se toimii elämässäni. Jos en elä evankeliumista niin mitä väliä on dogmatiikalla, teologialla ja oikealla opilla?
Rakas taivaan Isä! Sinä, joka annoit kansallesi sataa mannaa taivaasta, vuodata meidän sydämiimme elävä armosi tunto. Tee meille kaikkea muuta rakkaammaksi Vapahtajamme Jeesus Kristus, hän, joka on ilmoittanut olevansa Elämän Leipä. Täytä sydämemme ilolla ja rauhalla uskossa, että meillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 20, WSOY, 1965.
Ei kukaan pyhä ole ollut niin täydellinen, ettei hänellä olisi ollut ankaraa taistelua lihaansa ja vertansa vastaan.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 34, SLEY, 1957.
Samaan taisteluun osalliseksi pääsee jokainen, joka suostuu olemaan syntinen ja vanhurskas yhtä aikaa.
Syntiä hän näkee itsessään ja moni romahtaa siihen. Eikä ryhdy uskon taisteluun jossa saa omistaa täyden pyhyyden puhtauden ja jopa Jumalan vanhurskauden Jumalan pojassa. Hyökkäyksiä hänen kimppuunsa tulee joka suunnalta. Jopa toisilta uskovilta ja hyviltä ystäviltä. pahimmat ja vaarallisimmat kuitenkin omasta sisimmästä. Tämä on se taistelu, josta Paavali sanoi saaneensa voiton kun pääsee perille.
Ratkaisukeskeisyyttä pelätessä pelätään aivan turhaan ja jätetään kutsu evankeliumin osallisuuteen antamatta. Ei kehoteta ottamaan usko vastaan. Sehän on ainoa asia jonka ihminen kykenee käsittämään omana osuutenaan. Myöhemmin sitten on mahdollista oppia sekin että uskonasioihin sisälle pääsy oli kuitenkin kokonaan Jumalan armoa. Kukaan ei kuitenkaan voi päättää alkaa uskomaan. Uskolla täytyy olla vahva perusta ja se löytyy yksin siitä ilosanomasta, että kaikki on tehty puolestamme. Meiltä odotetaan vain sisimmän avaamista Jeesukselle ja Jumalan rakkaudelle.
Oikea- tai puhdasoppisuuden korostaminen lienee usein esteenä toiminnalle Jumalan valtakunnan hyväksi. Tämä taitaa olla näin ihan riippumatta siitä, mitä oikeana oppina tai uskona pidetään. Virheitä pelkäävä jättää helposti kaiken tekemättä.
Kiitos kommentoijille ja keskustelijoille runsaasta keskustelusta ja kommentoinnista! En ole lomareissuni vuoksi pystynyt osallistumaan. Tutkailen kommentteja ja katson, onko jotakin kommentoitavaa niistä.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät.
Filippiläiskirje:
2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Joh. 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Efesolaiskirje:
2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut.
2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.