Kotimaan numerossa 30.8. oli useampi kirjoitus ja juttu, joka sai minut pohtimaan tuota otsikon teemaa. Seppo Rytkönen kirjoitti ”Luterilaisuuden hapattamat” otsikolla ja Anita Ojala otsikolla ”Jumala kutsuu, ihminen vastaa”. Lisäksi lehdessä oli Jussi Rytkösen juttu afrikkalaisen megakirkon profeetan Dr. Owuorin vierailusta Suomeen.
Rytkönen pohti Ari Pelkosen kirjoituksen pohjalta Lutherin sidotun ratkaisuvallan problematiikkaa. Hän viittasi Sana-lehdessä olleeseen Lauri Kemppaisen kirjoitukseen. Olen itse kuullut Kemppaisen pitkän alustuksen samasta tematiikasta. Anita Ojala pohti etsikkoaikoja sekä sitä, miksi tehdä vaikkapa lähetystyötä, jos ihminen ei voi vaikuttaa pelastumiseensa.
Itse sain luterilaisen teologian rautaisannoksen 1980-luvun alkupuoliskolla teologisessa tiedekunnassa. Silloin elettiin suomalaisen Luther-tutkimuksen renessanssin aikaa. Tuo ”hapatus” on kantanut minua lähes 40 pappisvuoden ajan ja kantaa edelleen. Harmikseni olen huomannut osalta nuorempaa pappispolvea sellaisen puuttuvan.
Edelliseen on toki sanottava, että myös Lutherin teologia vaatii kontekstuaalista (aika ja paikka) tulkintaa ja päivittämistä. Lutherin oppi sidotusta ratkaisuvallasta ei tarkoita ihmisen jäämistä passiiviseksi ”pölkyksi” kuten Lauri Kemppainen esittää ja kuten Rytkönenkin tulkitsi. Tuonkin Lutherin opetuksen voi ”selittää parhain päin”. Se tarkoittaa sitä, että pelastus on Jumalan lahja ja teko. Ihminen ottaa sen vastaan uskomalla. Uskominen syntyy evankeliumin kuulemisesta ja kääntymisestä Jumalan puoleen (kuulemaan).
Ihmisen osuutta voisi kuvata myös Lutherin kuvalla tyhjästä astiasta. Ihmisen osa on tyhjentyä, jotta Jumala voisi täyttää tyhjän astian. Luther ei kiellä pyhittymistä tai vanhurskautumista tai jumalallistumista vaan pikemmin opettaa niitä. Kun ihminen antautuu tyhjennetyksi ja Jumalan armon täyttämäksi ja kun hän pysyy sanan ja sakramentin vaikutuspiirissä, Jumala uudistaa ja muuttaa ihmistä. Ihmisestä tulee pikkuhiljaa enemmän Jumalan kaltainen.
Miten ihmeellinen afrikkalainen profeetta liittyy tähän? Mielestäni siten, että tuollaisessa on kyse juuri ihmisen vapaan tahdon ylikorostamisesta. Mielestäni tuollainen hengellisyys ei ole enää edes ”peruskristillistä” vaan hurmoksellista uskonnollisuutta ja ihmisten manipulointia hengellisten asioiden nimikkeillä. Vaikka Jeesus paransi joitakin ja vaikka muiden muassa Korintossa oli hurmoksellista hengellisyyttä, ei Jeesuksen seuraajien liike ole sensaatioita eikä jonkin jalustalle nostetun profeetan paatosta.
Luterilainen teologia puhtaaksi viljeltynä ei ole ainoa autuaaksi tekevä vaan muiden kirkkojen piirissä on hyvää teologiaa ja spiritualiteettia. Lutherin teologiassa on kuitenkin hyvät eväät uudistuvalle hengellisyydelle, josta mainitussa Kotimaan numerossa Aarne Pelkonen hienosti kirjoitti. (kirjoitus julkaistu Kotimaa-lehdessä 26.9.2024)
Toivo Loikkanen
Rovasti, Savonlinna
Toivo
Kiitos hyvästä blogistasi
Osaat tarkastella suurtenkin linjojen kysymyksiä elämänläheisesti.
Matias Roto mitä on mielestäsi ”elämänläheisyys” tässä blogissa, eikö blogista yritä etsiä orjantappuroista viinirypäleitä eli Lutherin teksteistä iankaikkisen elämän sanoja ja rakkautta?
Lutherin omat teot näyttävät selkeästi sen väkivallan mitä hänen sydämessään on ollut kun hän on kirjoituksensa kirjoittanut ja nyt blogista yrittä häivyttää ne ”konstektuaaliseti” eli tehdä mustasta valkeaa.
Käsittääkseni Luther ei ollut esim. huorintekijä ja juoppo, vaikka hän saattoi silloin tällöin juoda vaikka tuopillisen olutta hyvässä seurassa.
Rantanen Mika entä kuinka kirjoitti juutalaisista tai kun antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille?
Eilen kirkoissa vietettiin enkelien ja lasten päivää. Siksi laitan tämän sitaatin tänne:
Ei ole mitään kristikunnalle vahingollisempaa kuin lasten kasvatuksen laiminlyöminen: kristikunnan kohentaminen täytyy alkaa lapsista.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 221, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Ei mikään koko maailmassa enään voi peljättää kristittyä, jonka Herrana on Kristus. Synti ei voi sitä tehdä, sillä me tiedämme, että Kristus on sen maksanut ja sovittanut. Eikä myöskään kuolema voi peljättää, sillä Kristus on sen voittanut. Helvetin on hän kukistanut, sitonut ja vanginnut perkeleen.
Luther, Huonepostilla, s. 330, SLEY, vuoden 1902 painos.
Blogin teemaan liittyen lainaan osan Helsin hiippakunnan synodaali kirjoituksesta;
Augustinolaisen perinteen mukaisesti
pelastus on myös Jumalan lahjaa, johon ihminen ei voi ansiollisella tavalla osallistua. Jumala siis lahjoittaa pelastavan uskon kenelle hän haluaa.
Jumala siis voisi lahjoittaa uskon kaikille, mutta infernalismi edellyttää,
että hän ei näin tee. Kalvinistinen traditio myöntää tämän nikottelematta: Jumala ei tahdo pelastaa kaikkia. Luterilainen teologia päätyy samaan
johtopäätökseen, mutta kieltäytyy sanomasta ääneen lopputulemaa. Käytännössä kalvinistinen ratkaisu vältetään vetoamalla mysteeriin; tarkemmin
sanottuna siihen, että me emme voi täysin ymmärtää sitä, millaista on
Jumalan oikeudenmukaisuus. Tämän ratkaisun ongelma on kuitenkin se,
että Jumalan ominaisuuksista ei puhuta johdonmukaisesti. Luterilainen
vanhurskauttamisoppi edellyttää käsityksen Jumalan vanhurskaudesta ja
rakkaudesta, jonka mukaan Jumalan rakkaus on äärettömästi enemmän
kuin inhimillinen rakkaus, muttei kuitenkaan sen vastainen. Samaan aikaan
sidotusta tahdosta nouseva ennaltamääräämisoppi edellyttää, että Jumalan
oikeudenmukaisuus voi olla inhimillisen käsityksen vastainen. Modernin
luterilaisen teologian haasteena onkin antaa vastaus tähän dilemmaan” ( Olli-Pekka Vainio s.247)
Tässä on hyvin kuvattu, luterilaisen predestinaation ja sidotun tahdon ongelma, johon luterilaisuus ei osaa vastata.
Eräs teologi on sanonut, että ihminen ei voi tehdä mitään pelastuksensa hyväksi, mutta on hänen oma syynsä, jos hän joutuu kadotukseen. Pelkälle järjelle tässä on ristiriita. Kuitenkin molemmat ovat samanaikaisesti voimassa.
”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) Luterilaiset ovat aina opettaneet tämän mukaisesti. Sinulla on siis myös vastuu, kelpaako valmis pelastus sinulle.
Apostoli Paavali: ”Usko tulee siis kuulemisesta…” (Room. 10:17). Tämän mukaisesti uskomme ja opetamme.
”Sinulla on siis myös vastuu, kelpaako valmis pelastus sinulle.”
Minulle kelpaa. Itsestäni en pelastusta löydä, en voi itseäni auttaa. Kristus on minulle ainoa toivo.
Mika Rantasen lauseet ovat ristiriitaisia keskenään.
1.” ihminen ei voi tehdä mitään pelastuksensa hyväksi, mutta on hänen oma syynsä, jos hän joutuu kadotukseen. ”
2. ”Sinulla on siis myös vastuu, kelpaako valmis pelastus sinulle.”
Jokainen ymmärtää, jos kristinusko on tätä, se ei ole kristinuskoa.
Kristinuskoon liittyy monta ihmisen ajattelulle vierasta paradoksia. Mika Rantasen ’ei voi tehdä mitään – sinulla on vastuu’ on yksi sellainen. Lutherin sanoittama ’samaan aikaan vanhurskas ja syntinen’ lienee tunnetuin. Johanneksen käyttämä ’tulee aika — ja se on jo nyt’ voidaan kai ymmärtää vastaavaksi.
Tässä ei ole kysymys paradoksista, vaan ihmisen oikeustajun, valinnan, vastuun sekoittamisesta.
Ihmisen oikeustaju ei ole sama kuin Jumalan vanhurskaus. Valintoihin taas liittyy aina vastuu. Mikä sitten on uskoa? ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”
Jumala on oikeustajun maximi, se tarkoittaa että hän kunnioittaa ihmisen vapautta. Vapaus kuuluu Jumala kuvaan ja kaltaisuuteen. Oikeudenmukaisuus, valinta ja vastuu, niiden ongelmallisuus tuli tuossa Vainion lainauksessa esille, liittyen luterilaiseen predestinaatioon.
Ongelmattomuus ei olekaan kristinuskolle ominaista.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. 2. Moos. 20:2
Joka tahtoo tulla autuaaksi, hänen tulee ajatella niin kuin maan päällä ei olisi muita ihmisiä kuin hän yksin, niin kuin kaikki Jumalan lupaukset koskisivat häntä yksin, niin kuin koko pyhä Raamattu olisi kirjoitettu yksin hänen tähtensä.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 236, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139).
Jos ihminen tosissaan anoo ja pyytää Jumalalta Jeesuksen nimessä uskon lahjaa, Jumala varmasti vastaa ajallaan myönteisesti tähän rukoukseen. En ole huomannut Lutherin tätä kieltävän.
Mika, asiaa tulee tarkastella laajassa kuvassa. Jo pelkästään tunnustuskirjat kieltävät ihmiseltä kuvaamasi mahdollisuuden. Onko tunnustuskirjojen opetus sinusta väärää.
Tiedämme, että ”usko ei ole joka miehen”, 2. Tess. 3:2, kuten apostoli sanoo, mutta tiedämme myös, että Jeesus on käskenyt julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Ja Taivaan Isä mielellään antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä pyytävät (Luuk. 11:13). ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7)
”Tämän opetuksen mukaan kaikkien synnin painamien on luovuttava synneistään, tehtävä parannus, uskottava Kristuksen lupaus ja kokonaan jättäydyttävä hänen varaansa. Koska me emme itsestämme, omin voimin tähän kykene, tahtoo Pyhä Henki synnyttää meissä sen parannuksen ja uskon sanalla ja sakramenteilla. Sitten meidän on anottava Jumalalta hänen armoonsa, jonka hän on meille pyhässä kasteessa luvannut, jotta voisimme viedä asian päätökseen ja pysyisimme kestävinä. Emme saa epäillä sitä, että hän on lupauksensa mukaan antava armon; näin hän on luvannut (Luuk. 11:11 ss.): ”Kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat?”” (Yksimielisyyden ohje 11).
”7. Tämä Kristus kutsuu luokseen kaikkia (Matt. 11:28) syntisiä ja lupaa heille levon ja virvoituksen. Hän tarkoittaa täyttä totta; hän tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat hänen luokseen ja antaisivat auttaa itseään, kun hän sanassaan tarjoutuu auttamaan heitä. Hän tahtoo, että sanaa kuullaan, siltä ei tukita korvia eikä sitä halveksita. Vielä hän lupaa Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen, jumalallista apua kestävänä pysymiseen sekä iankaikkisen autuuden.” (Yksimielisyyden ohje 11:7) Kun asia näin on, niin tottakai saamme pyytää juuri tämän mukaisesti Taivaan Isältä. Miten lohdullista!
Mika, lainaat tunnustus kirjoja. Kiinnitä huomio juuri tähän kohtaan, mitä lainaat. Tämä kertoo luterilaisuuden predestinaation;
” Koska me emme itsestämme, omin voimin tähän kykene, tahtoo Pyhä Henki synnyttää meissä sen parannuksen ja uskon sanalla ja sakramenteilla. ”
Eli palaamme sidottuun tahtoon;
”Kuitenkaan ei ole luvallista tutkia, minkä tähden
jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei
ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi
päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139).
”
Usko olevasi Jumalan lapsi ja Jeesuksen oma Golgatan ja kasteesi perusteella! Näinkin voi todeta!
Tuo ei ratkaise, luterilaista sidottua predestinaatiota. Se voi tietysti lohduttaa, tai olla itsepetosta ja pään laittamista pensaaseen, vaikean asian pois pyyhkimiseksi.
Kerro jo, hyvä mies, mihin kirkkoon ja seurakuntaan nykyisin kuulut? Oletko ortodoksikirkon jäsen vai et? Vaimosi kyllä kuuluu siihen.
Eihän luterilaiseen predestinaatioon kuulu se, että joku olisi määrätty etukäteen helvettiin!
Mika, miten tämä liittyy aiheeseen?
Eihän luterilaiseen predestinaatioon kuulu se, että joku olisi määrätty etukäteen helvettiin! Toistan tämän.
MIka, ei kuulu.
” Jumala siis voisi lahjoittaa uskon kaikille, mutta infernalismi edellyttää,
että hän ei näin tee. Kalvinistinen traditio myöntää tämän nikottelematta: Jumala ei tahdo pelastaa kaikkia. Luterilainen teologia päätyy samaan
johtopäätökseen, mutta kieltäytyy sanomasta ääneen lopputulemaa. ”
Näyttää kuuluvan.
”Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. Sillä perustalla meidän autuutemme kestää niin vankasti, etteivät helvetin portit pysty sitä järkyttämään. (Matt. 16:18)”. Yksimielisyyden ohje 11:4.
Huomaa sana ainoastaan!
Mika, juuri näin. Ja nämä Jumalan hurskaat lapset on valittu kadotuksen massasta ennen maailman luomista.
On hyvä, että kirjoitukseni on herättänyt keskustelua. En ole ehtinyt tai viitsinyt tai jaksanut kommentoida kuin osaa kommenteista. Sami Paajasen kommenteista tällainen huomio (sinulle Sami ja muillekin): Sami ilmaisee tarkastelevansa asiaa (asioita) ortodoksisesta viitekehyksestä ja ilmeisesti ortodoksina. Itse totesin Mannermaan tutkimusten osoittaneen Lutherin vanhusrkauttamisen ja ortodoksien jumalallistumisen olevan hyvin lähellä toisiaan. Ja itse toin esille myös eri kirkkojen traditioiden ”rinnakkaisuutta”. Tämän rinnalla Samin tärkein tehtävä on ollut osoittaa luterilainen käsitys täysin vääräksi, kun hän esittää luterilaisuudessa esiintyvän hyvin ”yksiniittisen” ja ehdottoman predestinaatio-opin. Siinä on kaksi ongelmaa: 1)Hänen tulkinta on asiasta yksipuolinen ja 2) lähestymistapa ei osoita ekumeenista henkeä, jossa kunnioitamme toisiamme ja toistemme kirkkojen traditioita.
Toivo, luterilainen predestinaatioon löytyy ihan luterilaista materiaalia, se ei tarvitse mitään sen kummempaa uskonnollista tausta tulkintaa.
Itse lähestyt predestinaatiota viidesläisestä tulkinta kehyksestä, toki sielläkin on hajontaa. Voit osoittaa miten tulkintani on yksipuolinen. Mannermaasta osoitin jo sinulle, sillä ei ole ollut reaalista kosketuspintaa, volymia, enemmän arkistomateriiaalia. Theosis näyttää olevan vielä hakusessa.
Mitä tulee ekumeniaan, sitä varten on omat kanavat, tämä ei ole varsinaisesti ekumeeninen alusta. Mitä tulee tradio tulkintaa, korjasin väärinymmärrystäsi. Toivo, keskity enemmän asiaan ja osoita luterilaisella tunnustuksella tietäväsi asiasta enemmän kuin minä. Olen avoin muutokselle.
Sami, oma näkökulmani on vähiten viidesläinen. Se on yleiskirkollinen ja ekumeeninen. Hämmästelin vain hieman hyökkääväksi kokemaani lähestymistäsi luterilaisuutta kohtaan. Pidän sellaista vieraana enkä ole kohdannut ortodokseilla sellaista. Kuten olen todennut, käsityksesi luterilaisuudesta on sinun käsityksesi. Siinä on paljon oikeita taustoja, mutta viet sen lähes ”äärimmäiseksi”. Luterilaisen teologian asiantuntijat eivät ole löytäneet tuollaista.
Toivo, voitko mainita ketä nämä luterilaisuuden asiantuntijat ovat ja mitä he ovat kirjoittaneet ja missä.
Kiitos.
Sami, heitä on hyvin paljon, esim: Tuomo Mannermaa, Eeva Martikainen, Eero Huovinen, Juha Pihkala, Pentti Laasonen, Kauko Pirinen, Risto Saarinen, Kari Kopperi jne.
Toivo, hyvä, sitten voit laittaa vielä näiden ihmisten kirjoituksia missä he käsittelevät luterilaista predestinaatiota. Kirja, artikkeli, viitteineen niin voin itsekin lukea.
Sami, Lue heidän kirjojaan. Siellä ei tule esille sellainen luterilaisuuden predestinaatiokäsitys, jota olet esitellyt.
Toivo, en tarkoittanutkaan sitä, vaan heidän näkemystä, laita vaan viitteitä heidän näkemyksistään.