Lähi-idän kolmea uskontoa yhdistävät monet tekijät. Näistä ensimmäisenä usko samaan jumalaan, maailmankaikkeuden luojaan. Seuraavaksi tulee uskon yhteinen isä, Abraham. Yhteistä on myös usko tuomioon ja ylösnousemukseen. Ja kaikkien käsityksen mukaan Jumala on armollinen. Toki erojakin on; näistä teologisesti merkittävin on kristinuskon käsitys Pyhästä Kolminaisuudesta.
Yhteistä on myös kaikkien kolmen uskonnon tapa toivottaa rauhaa. Muslimi toivottaa: As-salamu alaykum. Juutalainen tervehtii: Shalom aleikhem. Ja meidän kristittyjen liturgiassa kaikuu: Pax vobiscum. Kaikille yhteinen suomennos: Rauha teille. Tämän viikon versio on: Que la paix soit avec vous.
Kaikissa kolmessa uskonnossa on myös ajoittain unohdettu rauhan sanoma. Pyhiä sotia on käyty milloin Daavidin tähden, milloin ristin ja milloin puolikuun alla. Joskus rauha on ymmärretty kovin yksipuolisesti omaksi vallaksi yli muiden. Kristityssä maailmassa rauhantekijäsi on kutsuttu revolveria (Colt .45) ja jättikokoista pommikonetta (Convair B-36). Ariel Sharon johti 1982 operaatiota Rauha Galileaan ja päästi Israelin liittolaiset toteuttamaan joukkomurhan Sabran and Shatilan pakolaisleireissä.
Koko uskonnon ja kaikkien uskovien leimaaminen yhden ryhmän perusteella on yhtä väärin riippumatta siitä, ovatko kyseessä kristittyjen, juutalaisten vai muslimien hirmuteot. Hirmutekojen tekijä voi toki toivoa, että kriisi leviää ja yhä useampi liittyy hänen omaan pyhään sotaansa. Siksikin on tärkeä kuulla rauhan ääniä eri puolilta maailmaa. Jeesus sanoi: Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
”Viina on viisasten juomaa”, sanoi isoeno Bernhard ja sekoitti ison lorauksen jallua kuumaan kahviin ja sekaan sokeria. Hetken päästä hän alkoi laulaa.
Päihderiippuvainen menettää ensin ystävänsä ja perheensä. Työssä hän yrittää roikkua kiinni viimeiseksi. Hän ei tajua tilaansa, koska hänen juomisensa mahdollistetaan monelta taholta. Ystävät sanovat: Kyllä sinä nyt vielä yhden voit ottaa. Perhe hyssyttelee, piilottelee, valehtelee ja työssä kaverit suojelevat viimeiseen saakka. Kaveria ei petetä. Esimies ei ole näkevinään, koska on kyse ahkerasta ja hyvästä työntekijästä ja kun sillä on sitä perhettäkin.
Aikaa kuluu vuosia tai vuosikymmeniä, toleranssi kasvaa, ärtyisyys kasvaa, masennus lisääntyy, voimat vähenevät, harrastukset jäävät, lihakset häviävät.
Mikä katkaisee tämän mahdollistajien kierteen?
Ajettu kolari? ratista kärähtäminen? työtapaturma? maksan poksahtaminen? Harvoin perhe, ystävät tai työpaikka. He hyvää hyvyyttään antavat kaverin tuhota elämänsä ja itsensä. Jokainen hoitakoon omat asiansa. En minä ainakaan halua puuttua.
Jos jollain kurin kuitenkin ehditään, päästään, joudutaan Minnesotahoitoon tai AA:han, vasta siellä karu totuus paljastuu. Päihderiippuvainen on yksin, oman itsensä varassa, hänen on tunnustettava: Olen alkoholisti. Olen juonut pullon pöytäviinaa päivässä. Miksi kukaan ei sanonut minulle mitään aikaisemmin.
Päätös ja työ raitistumiseksi on tehtävä aina itse. Se on kova työ, mutta palkitsee itsensä tuhansin tavoin. Koko elämän on muututtava, ystäväpiiri vaihdettava, jotain täytyy tulla tilalle, juomisen paikalle. Jeesus, järjestötyö, taide, opiskelu ja uudet ystävät.
Miettikäämme miten teemme intervention. Rohkaiskaamme itseämme siihen. ”Luuletko, että sinulle olisi hyötyä oluen juonnin vähentämisestä.” ”Paljonkohan tuo sinun kaverisi säätäisi vuodessa jos joisi vähemmän viskiä?
Tämä on vaikea aihe.
Hyvä kommentti taas May’lla. Siinä mielessä minusta tämä asia/ongelma ei ole niinkään teologinen, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon alaan enempi kuuluva, sillä kaikki eivät todellakaan halua mitään kristillistä päihdehuoltoa, mikä on ymmärrettävää. Koska miksi hengellistää päihdeongelma?
Monet suomalaiset harjoittavat masennuksen itsehoitoa (tiedostamattaan) juuri päihteillä. Eli hyvin monella on primaarina ongelmana diagnosoimaton ja hoitamaton masennus. Masennus kun on niin salakavala, ettei sitä ole helppo tunnistaa. Päihteiden itsehoito johtaa monesti siihen, että primaariongelmaksi muodostuukin päihderiippuvuus. Jos sen taustalla olevaa masennusta, varmasti pitkäaikaista, ei hoideta, vaan hengellistetään ”juoppous” ja siihen vain pysähdytään, niin voi olla, että ongelmat vain muuttuvat toisiksi. Pahemmiksikin.
Toki päihderiippuvuutta on alettava hoitamaan, mutta psykologinen kartoitus voi säästää huikeita euromääriä puhumattakaan kaikesta inhimillisestä kärsimyksestä, jotka ovat laajojakin, kun tehdään tämä psykologinen kartoitus, jota ei juurikaan tehdä. Poikkeuksena tiedän kyllä Järvenpään sosiaalisairaalan.
Muuten kyllä AA- ja NA-ryhmät ovat todella hyviä. AA-ohjelmaahan on aikoinaan ollut fiksaamassa Carl Gustav Jung, Ja noiden ryhmien kansainvälinen toiminta on aivan huikeeta. Niistä ovat miljoonat ihmiset saaneet avun.
…siis masennuksen itsehoito päihteillä eikä päihteiden itsehoito
Sonja Ottavainen: ”Siinä mielessä minusta tämä asia/ongelma ei ole niinkään teologinen,..”
Alkoholista johtuvat päihdeongelmat ovat todellakin vakava asia ja pahoissa sellaisissa tarvitaan usein ammattiauttajien (ei-uskonnollisten) apua. Raamattu ei sinänsä kiellä alkoholin kohtuullista käyttöä, vaan sanoo esim. viinin olevan tehty ”ihmisen iloksi.” Juoppouden se tietysti tuomitsee kaikissa sen muodoissa ja sanoo, että sellaisen tahalliset ja katumattomat harjoittajat ”eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.”
Raamatun Ilmestyskirja kertoo myös uskontoon ja hengellisyyteen liittyvästä ”juopumuksesta sen 16. luvun loppupuolelta 18. luvun loppuun.
Siinä kuvataan Suurta Babylonia”, ”porttonaista”, jonka voidaan ymmärtää tarkoittavan uskontoon liittyvää. ”Suuren Babylonin viinistä” kerrotaan ”maan asukkaiden juopuneen.” Itse sen kerrotaan siinä olevan ”juovuksissa pyhien ja Jeesuksen todistajien verestä.”
”Suuren Babylonin” uskonnot ovat aikojen kuluessa vainonneet vilpittömiä totuuden etsijöitä (mm. keskiajan kirkon inkvisitio ja toisinajattelijoiden vaino ja tappaminen). Nykyisinä aikoinakin siihen kuuluvat uskonnot ovat myötävaikuttaneet vilpittömien Jumalan palvelijoiden vainoamiseen. Ilmestyskirjan 17. luku:
”1 Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: ”Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, 2 sille, jonka kanssa maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” 3 Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut autiomaahan.”
”Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. 4 Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa. 5 [i] Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.”* 6 Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.html
Sonja Ottavainen: ”Siinä mielessä minusta tämä asia/ongelma ei ole niinkään teologinen, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon alaan enempi kuuluva, sillä kaikki eivät todellakaan halua mitään kristillistä päihdehuoltoa, mikä on ymmärrettävää. Koska miksi hengellistää päihdeongelma? ”
Alkoholismilla on monet kasvot. Siitä voi olla seurauksena luopumista, yksinäisyyttä, surullisuutta, tyhjyyttä ja kylmyyttä – hyvin erilaisia tunteita ja asenteita. Se voi aiheuttaa harhakuvitelmia, vainoharhoja ja muita henkiseen sekavuuteen liittyviä fantasioita ja voi joskus johtaa itsemurhaan.
Alkoholismi on vakava asia, mutta sen vakavuus ei edellytä sen luokittelemista pelkäksi sairaudeksi, jota hoidetaan ainoastaan lääkkeillä ja josta alkoholiin liittyvät kulttuuriset tekijät pidetään kaukana. Susan Sontag puhuu sairauden vertaiskuvallisesta ulottuvuudesta. Sairaudelle metaforisessa mielessä on Sontagin mukaan ominaista, että se kertoo sairastuneesta yksilöstä itsestään muutakin, kuin että hänellä sattuu olemaan tuo kyseinen tauti. Se on merkki heikkoudesta tai vaikkapa moraalittomuudesta. Alkoholin yliotteen valtaan joutunut nähdään kuin määritelmänomaisesti heikkona, sairaana yksilönä tai moraalisesti arveluttavana luonteena.
Erilaiset ongelmat, poikkeamat ja patologiat individualisoidaan ja siirretään siten pois sosiaaliselta tai rakenteelliselta alueelta. Tällöin niistä tulee yksiön eettisyyden tai moraalisuuden ongelmia. Ihmistä arvioidaan hänen näkyvien tekojensa kautta, joiden voidaan katsoa oikeuttavan ulkoisen käyttäytymisen ankaramman valvonnan ja kontrollin.
Maallikkoajattelussa sairausmalli ei riipu biologisista perusteluista vaan siitä, että se on tapa käsitteellistää kauhistuttava epäsosiaalinen juomisen halu. Sairausmalli tekee siitä vähemmän pelottavaa, kun siitä puhutaan ja sillä on nimi ja ainakin mahdollinen hoitomenetelmä.
Mutta tällainen määrittely merkitsisi koko ongelman kiertämistä, sillä kysymyshän on juuri siitä, ettei ole mahdollista vetää selvää rajaa toisaalta sairauden , toisaalta yksilöstä lähtevistä syistä ja sosiaalisesta ympäristöstä johtuvan riippuvuuden välille. Siitä, mikä lähestymistapa on paras, lienee turha kiistellä, sillä kansainvälisestikään katsottuna ei mitään selvää, yksiselitteistä ja yhteisesti jaettua tietoa päihdeongelmista ole yrityksistä huolimatta saatu.
Jos sinut on kerran määritelty alkoholistiksi, sinulla on vain vähän mahdollisuuksia karistaa tuota leimaa harteiltasi. ”Alkoholismi on sairaus, josta ei voi parantua”. Ihmisen toimintaa alkavat määrittää alkoholistin piirteet. Alkoholistin leima värittää lähes kaikkea mitä teet. Alkoholismi alkaa elää omaa elämäänsä sinusta riippumatta. Alkoholistit eivät ole ihmisinä samanlaisia. Ei ole olemassa tyypillistä alkoholistia. Milloin kaikki juovat ihmiset kieltävät ongelmansa ja hoidon tarpeensa – milloin taas he ovat niitä, jotka hakevat apua paikasta kuin paikasta. Milloin heillä on heikko itsetunto – milloin taas ylikorostunut itsetunto.
Kaikki alkoholistit eivät näytä olevan tyypillisesti mitään muuta kuin keskimääräistä enemmän viinan ympärillä eläviä ihmisiä. Muutoin he ovat ovat lähes yhtä erilaisia kuin kaikki muutkin ihmiset. Vaikka päihderiippuvuus tuokin mukanaan eriasteisia ongelmia, ihmisinä heitä ei voi tyypitellä johonkin päihdeongelmaisen kategoriaan. Jos näin tehdään niin siitä voi olla seurauksena se, että ihmistä selitetään vain yhden kategorian kautta. Minkä tahansa ihmistä kohtaavan ongelman syyksi tulkitaan kapeasti vain päihdeongelma.
Eräs keskeinen syy siihen, että kirkossa ja herätyslikkeissäkään ei tehdä kovin voimakasta propagandaa täysraittiuden puolesta lienee havahtuminen siihen, että kirkon ensijainen tehtävä ei ole moraalinvartijana toimiminen, vaan kutsuminen osalliseksi Kristuksen lahjoittamasta pelastuksesta. Kun Kristus on kohdattu omakohtaisesti seuraa siitä myös myönteisiä elämänmuutoksia. Emmeköhän kaikki tunne raitistuneita alkoholisteja, jotka ovat juuri uskoontulon vaikutuksesta vapautuneet viinan orjuudesta. Toki joskus tapahtuu repsahduksiakin, mutta kristityllehän ”joka aamu on armo uus.” Syy siihen, että kaikkea alkoholin käyttöä ei voi tuomita synniksi on se, että Jeesuskin, joka oli synnitön, joi viiniä aterioilla sikäläisen tavan mukaan. Raamattu ei siis kiellä kohtuullista alkoholin käyttöä. Ainoastaan humaltumista pidetään kristilliseen elämäntapaan soveltumattomana. Humaltuminenhan on tosin huonoa käytöstä ihan uskonvakaumuksesta riippumattakin.
Tunnen myös niitä, jotka eivät ole saaneet vapautusta em. ongelmasta, ja just siksi pitää ymmärtää p-ongelman juuret ja levinneisyys. Että uskosta huolimatta ihminen ei parannu tästä; se on saitraus!!!
”…että kirkon ensijainen tehtävä ei ole moraalinvartijana toimiminen, vaan kutsuminen osalliseksi Kristuksen lahjoittamasta pelastuksesta.”
Hyvä, tulisko tätä samaa moralisoimattomuuden periaatetta kirkon soveltaa myös ihmisten seksuaalisuuteen?
Seppo Heinolalle: Totean tekstissäni, että humaltuminen on kristilliseen elämäntapaan soveltumatonta. Samoin on myös seksuaalinen holtittomuus, väkivaltaisuus tai röyhkeä ahneus. Mutta niin kuin on olemassa hyväksyttävä kohtuus alkoholin äytössä, niin on myös Jumalan sanan mukaista seksiä avioliitossa, oikeutettua itsepuolustusta ja kohtuullista tulonmuodostusta. Monitulkintainen kysymys on, voisiko olla jotakin muutakin hyväksyttävää seksiä kuin avioseksi. Sanoma anteeksiantamuksesta on yhtä kaikki kristinuskon keskeisin sanoma, ja se on ilosanoma sille, joka tuntee tehneensä elämässään jossakin suhteessa vääriä tekoja, moittipa omatunto sitten mistä tahansa..
Sahama!
Kyllä herätysliikkeissä oli ihan oikea ote:
”Ei voi juoda Herran kalkista kirkossa ja sitten Perkeleen kalkista kirkon takana.”
”Pyhä Henki ja Viinan henki eivät voi asua samassa sydämessä”.
Raittiustyö oli elimellinen osa julistusta.
Aika surullista, jos ei ymmärrä ongelmaa. Se nyt on lääketieteellinen ongelma. Ja diagnosoitu sairaus, että ei siihen millään perkeellisillä voimilla ole osuutta, muuten kuin metyaforisesti.
Raamatun kohta, jota Jorma tapailee, ei tarkoita alkoholia vaan osallistumista pakanallisten riittien uhriaterioihin. Esim. kristinuskon kanssa kilpailleen Mitra-kultin rituaaleissa nautittiin tuoretta häränverta jja kreikkalaisen Dionysos-kultin vuosijuhlaan nimenomaan kuului voimakas humalatila.
No sissoosoo Yrjö, ei tietennään semmottiisiin mennä.
On kirkon syytä, että ihmiset ryyppäävät.
Hehheh!
Ongelma on psyykinen, mutta sen hengellisen ulottuvuuden
ymmärtäminen tarjoaa siihen ratkaisun. Ratkaisu lähtee ajatuksesta, että ryyppääminen sivuilmiöineen on vastoin Jumalan tahtomaa elämäntapaa.
Siksi herätysliikkeiden toiminta on ollut myös raittiustyötä.
Karesuvannon seurakunnassa, jossa juoppous oli pahe ja paha
ongelma, viinan käyttö ja tuonti alueelle loppui kokonaan kahdessa vuodessa väestön tultua kääntymykseen. Asiaa on tutkittu ja siitä on olemassa selvät tilastot.
Lestadiolaisuus alkoi raittiusliikkeenä, ja juuri siitä syystä Laestadiuksen pappistyötä piispa F M Franzen tuki voimakkaasti.
Samanlainen tilanne oli Göteborgin seudulla, jossa raittiustyötä johti kaupungin rovasti nimeltä Wieselgren.
Addiktista irtautumisessa oli syyllisyyden ja sovituksen kokemuksella tämän asian suhteen ratkaiseva merkitys.
Luonnollisesti voitte tämän asian torjua mielestänne.
Minä uskon tähän. Ei Jumalan lapsen tarvitse saada päätään tiedottomaksi…. 🙂
Onhan juopuminen mainittu Uudessa testamentissa.
On se vain kumma kun täällä kaukana periferiassa Suomessa ja osaksi myös Ruotsia manataan alkoholia että uskova ei saisi juoda sitä.
Muistan mitä Paavali opettaa viinistä ja mitähän Jeesus teki ensimmäisenä ihmeenään? Tuskin Raamatun ihmiset jotain sokerimehua lipittivät.
Hankkikaa nyt hyvät ihmiset elämää ja miettikää! On meitä uskovia muuallakin maailmassa ja otetaan kohtuudella alkoholia. En usko että Jumala siitä kuumaa kiveä niskaan nakkoo jos paukun ottaa tai hyvän ruoan kanssa nauttii viiniä.
Jos alkoholi ei sovi joilekin niin se ei sovi, mutta niile joille se ei sovi niin olisi oikeus ja kohtuus että he sanoisivat sen fiksusti ei sovi koska se hallitsee liikaa elämääni tai hallitsi, mutta on täysin naurettavaa mesuta sitten niille joille alkoholi ei ole ongelma.
Nämä meuharit jotka huutaa viinan kirouksesta tekevät itsestään yhtä pellejä kuin kännikalat puiistonpenkillä.
Sitä elämää voi hankkia itselleen myös esimerkiksi köyhän, venäläisen maaseutukaupungin tai teollisuuspaikkakunnan ihmisiin tutustumalla. Siellä näkee, mitä todella liberaali alkoholipolitiikka saa aikaan. Nykyinen alkoholin käytön kasvutrendi johtaa Suomea enemmänkin Venäjän kuin Keski-Euroopan viinimaiden suuntaan.
Meuhari lainaa tosiasioita:
” Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain n. 3000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on n. 1000 (tilastot vuosilta 2003—2007). Alkoholi on ollut vuodesta 2005 työikäisten (15-64-vuotiaiden) yleisin kuolinsyy. Alkoholi aiheuttaa onnettomuus-, väkivalta-, terveys- ja sosiaalikustannuksia ja -haittoja.”
Viina aiheuttamaa: ” Pahoinvointi, kömpelyys, puheen sammallus, valppauden ja reagointikyvyn alentuminen, onnettomuusalttius, arvostelukyvyn lasku seurauksineen.
Riippuvuus ja sieto: Riippuvuuden suhteen keskivahva päihde. Voi aiheuttaa voimakasta fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Vieroitusoireet voivat olla voimakkaita ja jopa hengenvaarallisia.
Akuutit riskit: Akuutti päihtymys heikentää ajattelua ja havaintotoimintoja, muun muassa muistia täydelliseen muistinmenetykseen saakka. Suuret alkoholiannokset ovat hengenvaarallisia, esimerkiksi hengityksen säätely voi lamautua.
Runsaan kertajuomisen seurauksia, joiden takia hakeudutaan hoitoon, ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus ja delirium (juoppohulluus). Juoppohulluus on runsaan alkoholinkäytön lopettamista tai vähentämistä seuraava oireyhtymä.
Alkoholismin lisäksi alkoholin raju kertakäyttö johtaa usein aivojen vahingoittumiseen, jonka seurauksena saattaa esiintyä mm. dementiaoireita. Alkoholi aiheuttaa vuosittain 60—80% akuuteista haimatulehdustapauksista; akuutin haimatulehduksen kuolleisuus on noin 10%. Alkoholinkäytöllä ja väkivaltarikoksilla on perinteisesti ollut vahva yhteys.
Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista. Psykooseja. Ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia. Rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi. Aivosairauksia ja -häiriöitä, epilepsiaa. Ääreishermosto- ja lihassairauksia. Närästys, ruokatorven syöpä ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia kuten mahahaava ja paksunsuolen syöpä. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Alkoholi kasvattaa rintasyövän riskiä. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syövät. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.”
Riskit ja haitat sikiölle: Keskenmenon riski, epämuodostumia ja sikiövaurioita, kasvun hidastumista, istukan irtoamisen ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Synnytyskomplikaatioita. FAS-oireyhtymä: pienipäisyys, hermosto-oireet, henkinen ja fyysinen jälkeenjääneisyys.
Seka- ja yhteiskäytön riskit: Alkoholilla on lukuisia, osin huonosti ennustettavia yhteisvaikutuksia lääkkeiden ja muiden päihteiden kanssa. Sekakäytön vaikutukset ovat arvaamattomia ja saattavat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen, kontrollin ja muistin menettämiseen ja jopa kuolemaan. Sekakäytön erityispiirteisiin kuuluvat vaikutusten voimistuminen, pitkittyminen tai jopa päinvastaiset vaikutukset kuin on odotettu. Jo pienikin annos yhteisvaikutuksena toisen aineen kanssa saattaa aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja pysyviä elinvaurioita tai kuoleman.
Kirkkoa näytetään syytettävän lähes kaikista epäkohdista, joita Suomessa esiintyy. Mutta kyllä mennään liian pitkälle, jos sitä syytetään myös ihmisten alkoholiongelmista.
Britteinsaarilla erotetaan toisistaan alkoholismi ja alkoholin liikakäyttö. Edellisessä on kyse riippuvuustaipumuksesta, johon ei ole muuta ratkaisua kuin täysraittius.
Olen nähnyt tapauksia, jossa raitistunut mutta edelleen saman riippuvuustaipumuksen omaava ei löydä seurakuntayhteyttä, koska hän tarvitsisi kanssakäymistä, johon ei liity alkoholi. Kristityt voisivat minusta kyllä uhrautua ja olla käyttämättä alkoholia silloin kun se on kiusaus muille. Ei siis sen takia, että se olisi jotenkin pyhempää. Ja jos seurakunnat voivat järjestää kaikenlaisia erityismessuja niin miksei sitten alkoholittomiakin aina silloin tällöin.
Ainakin niissä seurakunnissa, missä olen ollut työssä, on ehtoollisella ollut myös alkoholiton vaihtoehto. Samoin gluteeniton leipä. Varmaan siksi, ettei kimmoke tulisi alkoholistille tai on myös ns. ”raivoraittiita”. Mutta sen tulisi kyllä mielestäni olla alkoholiton viini eikä mehu, koska ehtoollista asetettaessakin oli käytössä ”viinipuun anti”.
Eiköhän myös rypälemehu ole viinipuun antia.
17 Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. 18 Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne
9. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,
10. eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.
Alkoholi on säilöntäaine. Nykyään on olemassa jääkaappeja ja ilmatiiviitä pakkauksia. Jos sallitaan kirkossa Jumalan sanaa luettaessa paperille painetun kirjan käyttö käyttö käsin kirjoitettujen pergamenttikääröjen sijasta, miksi ehtoollisviinissä pitäisi olla alkoholia?
Alkoholi ei ole rypäleiden säilöntäaine, vaan rypäleiden käymistuote. Rypäleistä syntyneestä käymistuotteesta voidaan toki poistaa helposti alkoholi esim. kuumentamalla, mutta Herran Pyhän Ehtoollisen yhteydessä vain alkoholittoman viinin käyttäminen on hätävarjelun liioittelua, kuten vain gluteenittoman leivän käyttäminen.
Toki sellainen on mahdollista järjestää, mutta ehtoollista ei pidä kierouttaa alkoholipoliittiseksi tai terveysintoilun peliksi.