Hyödyllisten idioottien jälkikäteinen analysointi on Helsingin Sanomissa ja muissa aviiseissa vilkastunut viime päivinä. Palaa mieleen yhtä ja toista.
”Kuinka saatoimme olla Moskovan patriarkaatin kustannuksella matkustelemassa? Jo silloin ja vielä myöhemmin on Suomessa joku ihmetellyt: `Missä teidän touhuissanne on moraali ja kunnioitus?` Uskon, että perustelumme on sama kuin Martti Simojoella tai Heikki Wariksella, mutta en tarvitse heitä takuumiehiksi, vaan sanon seuraavan itsestäni: Ihan naamakkain sanottuna olen saanut kuulla olevani naiivi, sinisilmäinen ja höynäytettävä. Taisin kerran olla tässäkin yhteydessä myös hyödyllinen idiootti. Ja tietenkin epäisänmaallinen.
Aivan näin tyhmäksi ja epäluotettavaksi en itse tuntenut itseäni. Alusta asti olin arvellut, että CPC:n (Kristillinen rauhanliike, ”Prahan rauhanliike”) kuin Nuorisovaltuuskunnan rahoittaja oli ortodoksinen Moskovan patriarkaatti. Ja että sen ulkopolitiikka oli pääosin sama kuin Neuvostoliiton ulkopolitiikka.Joka tapauksessa se oli sopusoinnussa sen kanssa. Onko siinä jotakin ihmettelemistä? Eikö Venäjän ortodoksinen kirkko ole aina tukenut maan hallitusta? Niin tsaarin aikana kuin Stalininkin aikana, vaikka sama Stalin vainosi kirkkoa? Käsittääkseni se on maailman useinpien ortodoksisten kirkkojen teologisesti perusteltu linja.
Jos ja kun tämän tiesin, miksi likasin käsiäni? – Kuka meistä selviää läpi elämän käsiään likaamatta? Neuvostoliitossa sen enempää kuin muissakaan Varsovan liiton maissa tälle ei ollut vaihtoehtoa. Joko tukea maan ulkopolitiikkaa tai tulla koko muusta maailmasta eristetyksi. Tämä oli hinta, jonka sosialististen maiden kirkot joutuivat maksamaan voidakseen olla yhteydesssä länteen ja muuhun maailmaan. Se ei ollut oikein, mutta ei myöskään ainoa vääryys tässä maailmassa. Halusin tavata sosialististen maiden kristittyjä ja olla takaamassa heidän mahdollisuuksiaan matkustaa ja tavata kristiveljiä ja -sisaria. Se ei ollut sinisilmäisyyttä, vaan tietoinen valinta.” (Heikki Palmu: Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat. Kirjapaja 2016, s.208)
Ja mitä sitten sanon Hesarin ja kumppaneiden jälkikeskusteluun hyödyllisistä idiooteista? Nyt, kun olen 75-vuotias ja sotilasarvoni on ”Reservin tykkimies (aseeton)”. Aseeton tykkimies!
Olin ensin Sadankomiteassa. Professori Heikki Waris pyysi minua CPC:n Helsingin yleiskokouksen valmisteluryhmään ja myöhemmin olin tuon kv-järjestön nuorisovaltuuskunnassa. Myöhemmin olin myös Rauhanpuolustajien keskuskomiteassa. Jälkiukasvuni on käynyt armeijan, mistä olen iloinen.
Yllä olevasta lainauksesta minun pitää korjata yksi kohta. Kirkon kunnioitettu pää, arkkipiiuspa Martti Simojokiu ei ollut myöntyväisyysmiehiä, minkä Juha Sepon perustava ja perusteellinen elämäkerta osoittaa. Simojoki oli ekumeenikko ja hänen aikanaan 70-luvulla luotiin keskusteluyhteys Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa.
Vaikka ortodoksiset kirkot historiallisesti useimmin tukevat valtiovaltaa, on tilanne Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan toinen. Putin on mennyt liian pitkälle, järjettömyysiin asti ja se että Moskovan patriarkaatin Kiril tukee häntä, on ehdottomasti väärin. Sodalle ei ole perusteita, se on ehdottomasti tuomittava ja asetuttava Ukrainan rinnalle.
Hyödyttömien idioottien tyhmyydelle nyt ilakoiville voisi ehkä heillekin tehdä pari kysymystä. Lainaushan on Leniniltä, jonka välillä väitettiin ”antaneen” Suomelle itsenäisyyden. Oliko siis koko Kekkosen aika tuota idioottimaisuutta? Mikä oli sotien jälkeisen Suomen vaihtoehdot? Hertta Kuusisen suosittelemaa ”Tsekkoslovakian tietä ei valittu. Olisiko pitänyt valita naapurien, baltti-valtioiden tie?
Tämän järkyttävä, nationalistisen ja imperialistisen sodan kauheudessa on yksi paradoksi, josta ei ole paljon puhuttu. Se on pyörinyt mielessäni, kun Paavo Rintalan ja Mirjam Vire-Tuomisen aikaan olin Rauhanpuolustajissa. Rauhanpuolustajilla oli yksi pyhä asia ja se oli Euroopan status quo. Kansallisvaltioiden rajojen ehdoton loukkaamattomuus. Putin oli ensin NKP:n alaisen KGP:n agentti ja kommunistit nostivat hänet valtaan. Sitten valtiojohto – hämmästyttävän nopeasti muuten – oppi tekemään ristinmerkin. Ja nyt Putin on katkera NKP:n toimille. Mitä seuraavaksi+
Onnea ja siunausta Karille! Toivottavasti puhtia riittää tämän jälkeenkin vielä Haapajärven seurakunnan elävän messuelämän ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
” Käsittääkseni se on maailman useinpien ortodoksisten kirkkojen teologisesti perusteltu linja.” Heikki tietosi eivät ole tosia. kirjoititkin ” käsittääkseni”. Kyllä kirkolla on selkeä teologinen linja maalliseen esivaltaan nähden. Linja heijastuu hyvin juuri ortodoksien julkaisemassa kirjeessä patriarkka Kiriliä kohtaan. Kirill on valtion hännystelijä.
SAMI,
mielestäni en kirjoittanut ortodoksikirkoista epäkunnioittavasti, se ei ainakaan ollut tarkoitukseni. Teologinen perustelu on mielestäni selvä, ehkä selvimmin Paavalilla Roomalaiskirjeessä. Tiivistetysti: Esivalta, myös ei-kristillinen esivalta on aina Jumalalta ja siihen on alistuttava. Eikö sinusta ole näin? Eihän se ole rajoittunut ortodokseihin, ihan samaa korostusta on ollut muillakin. Meilläkin.
Heikki, et kirjoittanut epäkunnioittavasti. Ortodoksisessa teologiassa valtiolle on määrätty rajat. Esivalta on Jumalalta, mutta silläkin on rajansa. Kirkko ei ole alisteinen valtiolle, vaan on itsenäinen toimia, eikä valtio voi määritellä kirkon olemusta tai opin sisältöä. Tätä tarkoitin. Nyt Moskavan patriarkka on tässä valtion hännystelijä. Loogisesti hän toimii sen systeemin mukaan missä on kasvanut, tosin luulisi, että hän näkisi – mutta eipä näe.
Olen blogistin kanssa osin samaa mieltä, pois sulkien ehkä ainakin maininnan rauhanpuolustajista. Sehän SKP:n osapuolijaossa valui vähemmistön käsiin eikä siellä tainnut koskaan kymmenien palkallisten toimitsijoiden joukossa olla montaa ei-taistolaista. Järjestö tuki kolmannen maailman aseellisia sissejä, ihan Leninin imperialismiteorian mukaisesti. Vastusti USA:ta, näki Neuvostoliiton ”työläisvaltiona” jo olemukseltaan rauhantahtoisena.
Äärettömän helppo olla jälkiviisas ja puhua hyödyllisistä idiooteista. Ok, ajoittain mentiin liian pitkälle, mutta mikä oli vaihtoehto? Eivät Junnilat ja Vennamot sittenkään ihan valtiomiessarjaa tainneet olla.
Jos hiukan epäanalyyttista termiä suomettuminen haluaa käyttää, niin evl kirkon idän suhteet ja ”suomettuminen” on varmasti tutkimisen arvoinen aihe.
Samaa mieltä Kari-Matin kanssa tutkimuksen tarpeesta. Meidän on vaikea ymmärtää sitä painostavaa tilannetta, jossa kylmän sodan aikainen poliittinen johtomme ja sen vanavedessä kirkko toimi. Koska en ole Hesarin tilaaja en ole oikein kartalla nykyisestä keskustelusta. Hyödyllinen idiootti on kaiketi sellainen, joka uskoo jonkin ideologisen tai (kirkko)poliittisen suuntauksen edustajien selityksiä ja vakuutteluja esimerkiksi demokraattisuudesta tai rauhantahtoisuudesta huomaamatta noiden tahojen todellisia pyrkimyksiä. Ja tekee myötäilyllään mahdolliseksi näiden yhä suuremman valta-aseman. Minäkin muistan koulupoikana ihmetelleeni, miksi ihmeessä Hong Kongiin ja Suomeenkin tuli venepakolaisia Vietnamista. Maassahan oli kaikki hyvin nyt kun imperialistinen USA oli lopettanut sotansa siellä. Tosin luokanopettajanikin oli kertonut, että neutronipommi oli kehitetty siksi, että kaikki omaisuus jäisi amerikkalaisille ja vain ihmiset tapettaisiin. Ja minä en käynyt koulua Pirkkalassa.
https://www.verkkouutiset.fi/dosentti-ihmettelee-missa-ovat-nyt-rauhanmarssit/#58db7a52
Jo hyökkäyspäivänä oli ensimmäinen Sadankomitean, Rauhanliiton ym. järjestämä mielenosoitus Tehtaankadulla Venäjän lähetystön edessä. Suurin mielenosoitus – eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöjen aloitteesta – keräsi hyvän joukon toistakymmentätuhatta. Rauhanjärjestöt tukivat sitä samoin kuin useita ukrainalaisten järjesrtämiä. Tehtaankadulla on ollut mielenosoituksia tiuhaan. Koska ratikkapysäkkini on Tehtaankadulla, joudun iltaisin ja viikonloppuina tiirailemaan, joska katu on lähetystön edessä suljettu ja kolmonen poikkeusreitillä.
Rauhaa voi hyvin edistää myös niin, että tapetaan tai karkotetaan kaikki todelliset ja mahdolliset rähinän aiheuttajat. Jotenkin näin esitti Pax Romanan idean roomalainen historioitsija Tacitus brittipäällikön suulla. Logiikka on sama kuin Asterix- albumin normannipäällikkö Seismografilla. Tämä aikoi osoittaa kiitollisuutensa gallialaisille ainutlaatuisella tavalla: ”Me tapamme teidät kaikki. Sitten pääsette Valhallaan syömään normannien hienointa ruokaa: KERMAA KERMAKASTIKKEESSA!”
Juha, ompa yllättävää, miten tietämätön olet siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Vetoat kahteen puolitoista kuukautta vanhaanb, ideologisesti värittyneeseen kirjoitukseen. Voisitko päivittää tietojasi?
Juha vielä, kymmeniä ellei satoja mielenosoituksia Suomessa Venäjän hyökkäystä vastaan. Evankelisluterilainen kirkko on tuominnut hyökkäyksen, sadoissa ellei useimmissa seurakunnissa on järjestetty solidaarisuustilaisuuksia Ukrainan puolesta. Voi sanoa, että lähes koko Suomi on puolensa valinnut, Ukrainan puolesta ja hyökkääjää, Venäjää vastaan.
Entä teidän Lähetyshiippakuntanne? Ovatko pasuunanne antaneet selvän äänen?
Yllättävän vähän siis tietoa, kuinka pasuuna on kirkkaasti soinut.
Toisaalta, mistään ajan merkeistä puolestaan kansankirkko ei uskalla sanoa mittään parannuksen tarvetta kotimaassamme. Sen tekee vaan tunnus-seurakunnat
SAMUEL,
mitenkä arvioit luterilaisen kirkkomme ja sen seurakuntien toimintaa toisen kirkon, nimittäin Lähetyshiippakunnan toimintaan Ukrainan nsodan kysymyksessä?
1960-luvun oikeistolaisena opiskelijana omaksuin hyvin kielteisen käsityksen rauhanliikkeestä. Olin, enkä suinkaan yksin, siinä käsityksessä, että rauhanjärjestöissä toimivat olivat joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttän Neuvostoliiton propagandan välikappaleita ja sellaisena vaaraksi Suomen itsenäisyydelle ja demokratialle. Nämä ennakkoluulot ovat myöheminkin saaneet minut vierastamaan rauhanjärjestöjä, vaikka ymmärränkin rauhan tärkeyden. Kypsemmällä iällä olen päätynyt ajattelemaan, että rauha on liian tärkeä asia, jotta sen edistäminen voitaisiin jättää rauhanliikkeen varaan.
Rauhanpuolustajat voi syystä lukea Neuvostoliiton ainakin osittain rahoittamaksi ja sen agendan kritiikittömäksi ajajaksi. Järjestöhän varauksetta hyväksyi esim. Tsekkoslovakian miehityksen 1968. Sen sijaan esimerkiksi Sadankomitea, yksi 1960-luvun tunnetuimmista ei-dogmaattisista yhden asian liikkeistä Marrskuun liikkeen ohella, sai mielestäni paljon hyvääkin aikaan.
YRJÖ,
oikeistolaisena omaksuit hyvin kielteisen asenteen rauhanliikkeeseen. Aivan. Pyytäisin nyt sinua klikkaamaan Googlessa hakusanan ”Suomen kristillinen rauhanliike”. Se antaisi vähän perustietoa tässä asiassa. Sivut kertovat myös paljon vanhemmasta, jo yli sata vuotta sitten perustetusta ”Rauhanliitosta”. Kr. rauhanliikkeen alkuvuosien aktiiveja olivat mm Heikki Waris ja Jaakko Elenius.
Kari-Matti. Varmasti jossain oli noinkin. Vitivalkoinen kuninkaantekijä Kyösti Wilkuna pohti vastaavaa problematiikkaa jo vuonna 1918 romaanissaan Kun kansa nousee. Siinä asioita – Wilkunan silmin – ymmärtämätön torpan mummo rukoili Jumalan siunausta ja voittoa punakaarteille. Olivatko siis SKDL:ää 1945 – äänestäneet motiiveista riippumatta todellisuudessa ”hyödyllisiä idiootteja”? Eräässä mielessä mielestäni kyllä, toisessa ei. Voin ymmärtää sen, että poliittinen sanoma tavoitti tietyn kansanosan. Saivathan jopa bolshevikitkin 1917 – 18 Venäjän armeijan hajoamaan lähinnä lupaamalla ”rauhaa ja maata”. Mutta jos Suomen tie olisi ollut vaikkapa ”Tshekkoslovakian tie” ja vähemmistökommunistien suunnitelmat toteutuneet joissakin kylmän sodan vaiheissa, olisi voinut käydä niin, että SKDL:n äänestäjät olisivat myötävaikuttaneet osaltaan kansalliseen onnettomuuteen. Ihan äänestämisen motiiveista riippumatta. Itse asiassa ei ole aivan tavatonta, että vaalien tuloksia arvioidaan siltä pohjalta, edistikö tulos arvioijan silmissä ”oikeaa” tai ”väärää” kehityssuuntaa. Näin tapahtui mm Lapuan viime piispanvaalin jälkeen sekä Ruotsin ja Suomen vaaleissa ruotsidemokraattien sekä perussuomalaisten kannatuksen noustua.
Minullekin opetettiin muuten rippikoulussa, että Suomen kansasta 20 % on maanpettureita. (Suurin piirtein SKDL:n tuolloinen kannatus eduskuntavaaleissa). Omasta puolestani olen kyllä pidättäytynyt vastaavista opetussisällöistä.
KARI-MATTI,
Sadankomitea / Ydin-lehti mm kustansi esikoiseni ”Harmaa päiväkirja. Kuvia Suomen puolustusvoimista.”
Sinulle samat sanat kuin Yrjölle. Hyödyllistä tietoa.
Juu Heikki, olen tietoinen tuosta kyllä😊 olen itsekin osallistunut rauhanmarsseille, tämä näin jälkikäteen ”synnintunnustuksena.” Lisää syntejäni: olen aikoinaan kuulunut Suomi-Neuvostoliitto-seuraan, Suomi-DDR- seuraan ja Vpaa-ajattelijoihin. Tosin olin mukana lähinnä nimellisesti ja ”edistyksellinen ” vasta sitten, kun kaikki muut jo olivat huomanneet maailman muuttuvan ja Neuvostoliitto jo korahteli.. Sain jopa stipendin Leningradiin opiskelemaan lääketiedettä, SKP:lta, kuinkas muuten😄 kritisoin ainoastaan Suomen rauhanpuolustajia hiukan, mutta tuskin voin, edellisen valossa etenkään, olla itse heittämässä ensimmäistä murikkaa.
Olinko ns hyväuskoinen hölmö? Olin varmaan. Mutta ei ne muutkaan, tottapuhuen, miltään ruudinkeksijöiltä tuntuneet. Ilmiöt tulisi sijoittaa omaan aikaansa.
Useiden 1960-luvulla syntyneiden yleisvasemmistolaisten ns yhden asian liikkeiden ansiota on, että monien vähemmistöjen asiat ovat nyt paremmin, lukuunottamatta alkoholisteja ja narkomaaneja, joista edelleenkään ei kukaan piittaa.
Ns vaihtoehtoisen historian harrastajilta voi kysyä,missä olisimme nyt, jos Suomi olisi mennyt oikeistolaisten kirkonmiesten arvopohjan ehdoilla?
Kari-Matti: en olisi arvannut 🙂 Minä sentään kuuntelin vain Radio Tiranan lyhytaaltolähetyksiä ja Työväenmusiikin toivekonserttia. Nykyään kirjahyllyssäni on kyllä kunniapaikalla suomalainen ensipainos Marxin Pääoman ykkösosasta ja Hitlerin Taisteluni. Stalinin”Leninismin kysymyksiä” on valitettavasti niin ruma, että se on takarivissä ja Benito Mussolinin ”Keskusteluja Brunon kanssa” on vielä puutelistalla. Harmittaa vieläkin, että en kouluaikoina tullut ostaneeksi huutokaupassa tarjolla ollutta Alfred Rosenbergin ”Mythus des 20:sten Jahrhunderts” -teosta. Vihtori Kosolan Viimeistä piirtoa myöten sentään löytyy tekijänsä omistuskirjoituksella.
Marko. No, nuo, mitä luettelin, sijoittuvat ajallisesti 1970-luvun lopusta 1980-luvun alkupuolelle. Olin juuri 18 täyttänyt. Muistan kun Kotkassa hain eräältä tunnetulta SKP:n vähemmistöön kuuluneelta lääkärikansanedustajalta lääkärintodistusta Leningradiin menoa varten; tämä varoitteli, että ” muista, että siellä elintaso paljon surkeampi ja muutenkin hiukan toisin kuin täällä kuvitellaan.”
Jos suku ollut suoraan alenevassa polvessa SKP:n jäseniä syyskuusta 1918, ei siinä tyhmempi kuten minä tajua heti ryhtyä edes isäkapinaan😚😄
Olen usein katsellut kuvia SKP:n vähemmistön johtomiehistä ja miettinyt, miksi ihmeessä seksuaalista vapautta yms julistanut radikaali nuoriso lähti näiden miesten matkaan, joiden puritanismin rinnalla SRK:n johtokuntakin vaikuttaa radikaalilta. Kimmo Rentolalla on muutama erinomainen artikkeli taistolaisuudesta. Koko ilmiössä on jotain järjen ylittävää.
KARI-MATTI,
pidän kriittisyyttä hyvänä ja itsekriittisyyttä varsinkin. Ehkä tästä eteenpäin koetan tarkemmalla korvalla kuunnella sanojasi.
Kari-Matti. Vanhempani varttuivat sodan ja sen hyvin henkilökohtaisten seurausten keskellä. Koska sodan aloittajasta ja kärsimysten aiheuttajasta ei ollut epäselvyyttä, myöskään itänaapuria ja sen systeemin ihailijoita tai propagandaa kohtaan ei varsinaisia sympatioita tunnettu. Ilmiöitä pitää todellakin osata tarkastella niiden omaa aikaa ja taustaa vasten. Itse yritän tarkastella myös omia käsityksiäni kriittisesti.
Useammassakin yhden asian liikkeessä mukana olleena voi kertoa, että Marraskuun liike yritti auttaa myös viinan viemiä, mutta se oli vaikeaa. Tämä siis viestinä Kari-Matille.
Jostain ihmeellisen sattumuksen syystä omistan K. R. Kareksen massiivisen kirjoituspöydän. Joka tapauksessa se on tullut minulle piispa Olavi Kareksen jäämistöstä. Vaikkei tämä nyt kuulu blogin aiheeseen, on sillä oma historiallinen arvonsa.
Marko. Suhtautuminen sotiin oli ehkä yksi taustatekijä SKP:n osapuolijaossa 1960-luvulla. 1966 puheenjohtajaksi noussut Aarne Saarinen kuului tunnettuun ässä-rykmenttiin ja oli sodissa kersanttina. Varapuheenjohtaja Erkki Salomaa taisteli talvisodassa. Vaikutusvaltainen Ay-poliitikko Arvo Hautala oli viisi vuotta rintamalla. Sen sijaan SKP:tä 1944 johtaneiden Aimo Aaltosen, Ville Pessin jne toinen kotimaa epäilemättä oli Neuvostoliitto.
Kommunistien suhde kirkkoon ja uskontoon ei ollut sekään ihan mustavalkoinen. Suomesta löytyy vaali vaalilta äänestysalueita 1960-luvulle saakka, joissa SKDL saattoi saada lähes 100% äänistä ja samaan aikaan vastaavilla alueilla kirkkoon kuulumis% oli päälle 90.
Jormahan on ollut ansiokkaasti ja keskeisesti mukana mm monessa yhden asian liikkeessä, perustamisesta lähtien. Marraskuun liike ansaitsisi ihan oman historiansa, mikäli sellaista ei jo ole kirjoitettu.
Kosti. Suomen kirkkohistoriaa 1900-luvun ensi vuosikymmeniltä ei voi lukea törmäämättä jatkuvasti ”turkulaiseen” K.R.Karekseen. Kareksesta jäänyt jälkipolville helposti aika yksiulotteinen kuva. Niin IKL:n keskeisiä vaikuttajia kuin olikin, Kares – selkeämmin kuin moni muu liberaalimpi – tuomitsi kansallissosialistisen Saksan juutalaisvainot. Kares yksihlönä oli hyvin itseironinen ja huumorintajuinen.
Kari-Matti. Mielenkiintoisia näkökohtia. Jopa fasismia on vaikea asettaa janalle oikeisto – vasemmisto, kun katsotaan tarkasti. Olen kyllä tiedostanut sen, että sosialistien/kommunistien suhtautuminen kirkkoon ja kristilliseen uskoon ei ollut yksiselitteisen kielteinen. On mielestäni viisautta ajatella, että kristitty voi omaksua erilaisia poliittisia näkemyksiä. Mutta minun on kieltämättä vaikea ajatella, että kristitty voisi omaksua marxilaisen materialismin tekemättä loogisia kuperkeikkoja tai omaksumatta dualismia, jossa toimii ja ajattelee kaksilla eri säännöillä samanaikaisesti.
Marko. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli suuri kommunistinen puolue, mutta lähes täysin antikommunistinen sivistyneistö. Tällläistä tilannetta ei ollut missään muualla. Kansa kuului kirkkoon, niin kuin oli aina kuulunut. SKDL:ää äänestävistä aika harva oli lopulta edes kuullut, puhumattakaan, että perehtynyt dialektiseen materialismiin. Ei kommunisteja äänestetty filosofisen teorian vaan leivän vuoksi.
Ei ollut ihan tavatonta, että pappia kohtasi Kainuussa pirttiin mennessä hilpeä näky: Raamattu pöydällä ja Stalinin kuva seinällä. Ihminen on yllättävän hyvä sietämään kognitiivista dissonanssia etenkin silloin, kun ei edes tiedosta sitä ja jos tiedostaa, vähät välittää.
Juha Heinilä,
arvostelin yllä tietämättömyyttäsi. Haloo! Mitä kuuluu?
Heikki, taidat olla sellainen, joka luulee olevan viisas. Se, että hyökkäät putlerin tavoin, tuot hyvin esiin taustasi ja sydämesi. En luota omaan viisauteeni.
Tiesitkö, että itänaapurimme aseet eivät koskaan ole olleet rauhanaseita? He käyttävät ja ovat käyttäneet aseita ainoastaan tuhoamaan muita.
JUHA,
toki tunnen vanhastaan sinun tapasi keskustella, kommunikoida. Tuomitset ja syytät vastapuolta ja samalla korotat itseäsi. Sinä olet nöyrä ja hurskas, voit katsoa toista yläviistosta. Vuosia sitten kerroit, että minä olen uskosta luopunut. Taisin silloin kysyä, mistä sen tiedät? Taitaisi olla parempi, että jättäisimme toisen kuvailun vähemmälle ja kertoisimme, mitä itse ajattelemme.
”Tiesitkö, että itänaapurimme aseet eivät koskaan ole olleet rauhan aseita?” sinä kysyt. En tiennyt, etkä sinäkään voi tietää. Kuinka oli esim. 1800 luvun Krimin sodassa, missä tsaarin joukot pelastivat Bulgarian osmannien hyökkäykselta.Myös suomalaisia oli mukana.
KAIKKI armeijat sanovat AINA puolustavansa, eihän kukaan hyökkää. Niin Putinin Venäjä nytkin väittää, mutta se on valhe. Myös Suomen armeija kuuluu samaan joukkoon, kaksi kertaa sekin on hyökännyt. Näin myös kunnioittamasi tohtori Martti Luther. Hänkin puolusti hyökkäyssotia, jopa kokonaisen rodun tappamista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, Juha. Maailma ei koskaan ole mustavalkoinen vaan värillinen ja niin nytkin.
Ja vielä se alkuperäinen kysymys: Mitenkä Lähetyshiippakunta? Onko se Ukrainan puolella, kuten ev.lut. ja ortodoksinen kirkkomme?
Heikki, mustaa ei saa valkoiseksi vaikka kuinka yrittää. Putlerin valheet nousee syvältä. Mitä juttuihisi tulee ne ovat monesti huvittavia.
Kysymykseesi vastaus: olemme useita vuosia tukeneet ukrainalaisia. Sanat ovat vain sanoja, teot ovat tekoja.
Venäläisten aseet ovat viimepäivinä surmanneet muutamia työkavereitani.
Saa nähdä onko tulevaisuudessa Suomi Natossa. Nato on puolustusliitto, joka puolustaa jäsenmaitaan.
Juha,
Edistystä on, että sinäkin jo myönnät mustavalkoisuuden mahdottomaksi.
Hyvältä tuntuu myös, ettet enää asetu tuomariksi kieltämään uskoani. Nyt sinulle riittää kertoa, että juttuni ovat monesti huvittavia. Ole hyvä!🙂