Hyödyllisten idioottien jälkikäteinen analysointi on Helsingin Sanomissa ja muissa aviiseissa vilkastunut viime päivinä. Palaa mieleen yhtä ja toista.
”Kuinka saatoimme olla Moskovan patriarkaatin kustannuksella matkustelemassa? Jo silloin ja vielä myöhemmin on Suomessa joku ihmetellyt: `Missä teidän touhuissanne on moraali ja kunnioitus?` Uskon, että perustelumme on sama kuin Martti Simojoella tai Heikki Wariksella, mutta en tarvitse heitä takuumiehiksi, vaan sanon seuraavan itsestäni: Ihan naamakkain sanottuna olen saanut kuulla olevani naiivi, sinisilmäinen ja höynäytettävä. Taisin kerran olla tässäkin yhteydessä myös hyödyllinen idiootti. Ja tietenkin epäisänmaallinen.
Aivan näin tyhmäksi ja epäluotettavaksi en itse tuntenut itseäni. Alusta asti olin arvellut, että CPC:n (Kristillinen rauhanliike, ”Prahan rauhanliike”) kuin Nuorisovaltuuskunnan rahoittaja oli ortodoksinen Moskovan patriarkaatti. Ja että sen ulkopolitiikka oli pääosin sama kuin Neuvostoliiton ulkopolitiikka.Joka tapauksessa se oli sopusoinnussa sen kanssa. Onko siinä jotakin ihmettelemistä? Eikö Venäjän ortodoksinen kirkko ole aina tukenut maan hallitusta? Niin tsaarin aikana kuin Stalininkin aikana, vaikka sama Stalin vainosi kirkkoa? Käsittääkseni se on maailman useinpien ortodoksisten kirkkojen teologisesti perusteltu linja.
Jos ja kun tämän tiesin, miksi likasin käsiäni? – Kuka meistä selviää läpi elämän käsiään likaamatta? Neuvostoliitossa sen enempää kuin muissakaan Varsovan liiton maissa tälle ei ollut vaihtoehtoa. Joko tukea maan ulkopolitiikkaa tai tulla koko muusta maailmasta eristetyksi. Tämä oli hinta, jonka sosialististen maiden kirkot joutuivat maksamaan voidakseen olla yhteydesssä länteen ja muuhun maailmaan. Se ei ollut oikein, mutta ei myöskään ainoa vääryys tässä maailmassa. Halusin tavata sosialististen maiden kristittyjä ja olla takaamassa heidän mahdollisuuksiaan matkustaa ja tavata kristiveljiä ja -sisaria. Se ei ollut sinisilmäisyyttä, vaan tietoinen valinta.” (Heikki Palmu: Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat. Kirjapaja 2016, s.208)
Ja mitä sitten sanon Hesarin ja kumppaneiden jälkikeskusteluun hyödyllisistä idiooteista? Nyt, kun olen 75-vuotias ja sotilasarvoni on ”Reservin tykkimies (aseeton)”. Aseeton tykkimies!
Olin ensin Sadankomiteassa. Professori Heikki Waris pyysi minua CPC:n Helsingin yleiskokouksen valmisteluryhmään ja myöhemmin olin tuon kv-järjestön nuorisovaltuuskunnassa. Myöhemmin olin myös Rauhanpuolustajien keskuskomiteassa. Jälkiukasvuni on käynyt armeijan, mistä olen iloinen.
Yllä olevasta lainauksesta minun pitää korjata yksi kohta. Kirkon kunnioitettu pää, arkkipiiuspa Martti Simojokiu ei ollut myöntyväisyysmiehiä, minkä Juha Sepon perustava ja perusteellinen elämäkerta osoittaa. Simojoki oli ekumeenikko ja hänen aikanaan 70-luvulla luotiin keskusteluyhteys Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa.
Vaikka ortodoksiset kirkot historiallisesti useimmin tukevat valtiovaltaa, on tilanne Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan toinen. Putin on mennyt liian pitkälle, järjettömyysiin asti ja se että Moskovan patriarkaatin Kiril tukee häntä, on ehdottomasti väärin. Sodalle ei ole perusteita, se on ehdottomasti tuomittava ja asetuttava Ukrainan rinnalle.
Hyödyttömien idioottien tyhmyydelle nyt ilakoiville voisi ehkä heillekin tehdä pari kysymystä. Lainaushan on Leniniltä, jonka välillä väitettiin ”antaneen” Suomelle itsenäisyyden. Oliko siis koko Kekkosen aika tuota idioottimaisuutta? Mikä oli sotien jälkeisen Suomen vaihtoehdot? Hertta Kuusisen suosittelemaa ”Tsekkoslovakian tietä ei valittu. Olisiko pitänyt valita naapurien, baltti-valtioiden tie?
Tämän järkyttävä, nationalistisen ja imperialistisen sodan kauheudessa on yksi paradoksi, josta ei ole paljon puhuttu. Se on pyörinyt mielessäni, kun Paavo Rintalan ja Mirjam Vire-Tuomisen aikaan olin Rauhanpuolustajissa. Rauhanpuolustajilla oli yksi pyhä asia ja se oli Euroopan status quo. Kansallisvaltioiden rajojen ehdoton loukkaamattomuus. Putin oli ensin NKP:n alaisen KGP:n agentti ja kommunistit nostivat hänet valtaan. Sitten valtiojohto – hämmästyttävän nopeasti muuten – oppi tekemään ristinmerkin. Ja nyt Putin on katkera NKP:n toimille. Mitä seuraavaksi+
Yhteistyössä on aina vaikeutensa. Aikanaan merkittävä osa ”rauhaa ajavista yhdistyksistä” oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ohjauksessa suoraan tai välillisesti. Nuo joukot siis väittivät edistävänsä rauhaa, vaikka tosiasiassa niiden tavoitteena on kansanmurhia ja raakaa sortoa organisoineen aatteen eli kommunismin ajaminen.
Nykyajan analogia voisi olla ”tasa-arvon” edistäminen, jossa monet uskontokunnatkin tuntuvat olevan mukana. Kun tutkii hieman tarkemmin mitä ”tasa-arvo” tarkoittaa, voi olla tarvetta suhtautua varovaisemmin näiden liikkeiden pyrkimyksiin. Usein nimittäin yksi ”tasa-arvon” kulmakivi ja pyrkimys on mahdollisimman suuri vapaus surmata syntymättömät lapset (=abortin vapaus). Tämä ei voi olla minkään kristillisen etiikan mukaista toimintaa. Yhteiskunnalla on toki demokratiassa oikeus sallia naisille vapaus surmata syntymättömät lapsensa nii halutessaan, mutta ei kristittyjen pidä ole tätä edistämässä ja hyväksymässä.
Kari-Matti,
Erittäin mielenkiintoista. Milloin tulee tutkimus SKDLn ja kristittyjen yhteydestä? Lapissa sille oli. selvä selitys, mutta kun sitä oli muuallakin.
Jos muistan, oli KR Kares mukana, alussa mukana kr. työväenpuolueessa, sa
moin O. Vihantola. Tarkoitus oli lyödä kiilaa sdp:hen.
Erkki Kaila oli myös jonkin aikaa. Jopa eduskuntavaaliehdokkaana.
Kun olen itse tehnyt kirkkohistorian gradun ja pari kirjaakin kirjoittanut aiheesta, olen ihmetellyt, miksi tutkijat täysin sivuuttavat tämän vasemmistolaisen kristillisen puolueen. Toimi kuitenkin monta kautta eduskunnassa.
Ehkä on ollut vaikeaa tunnustaa, että vasemmistolaisuus ei välttämättä ole samaa kuin materialismi ja ateismi. Nämä kun taitavat olla monien mielestä ”oikean” vasemmistolaisuuden kulmakivet.
Nykyinen KD-puoluekin on nähdäkseni sosiaalipoliittisilta ja tulonjako kannoiltaan melko vasemmistolainen.
Mitäs luulette, minkä puolueen Jeesus Suomessa valitsisi, jos olisi valittava?
No ei ainakaan kokoomusta eikä maalaisliittoa, vai?
Antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on.
JARI, ehkä joissain asioissa ja nykyinen puheenjohtaja on fiksu, uskon kyllä, että hän puolustaa heikkoja, ehkä köyhiäkin. Koko puolueen peruslinja on mielestäni selvästi porvarillinen. Enemmän omaisuuden kuin ihmisen puolella.
”Enemmän omaisuuden kuin ihmisen puolella.” Aika kova tuomio. En näe asiaa näin, mutta Sinulla on varmaan omat syysi.
Jari, eihän minulla ole tuomiovaltaa tässä asiassa, tässäkään asiassa. Se on minun arvioni, mielipiteeni KD puolueesta. Ja siihen minulla on oikeus.
Seppo Heinola kyselee:””Mitäs luulette, minkä puolueen Jeesus Suomessa valitsisi, jos olisi valittava?””
Ensinnäkään ei ketään voi pakottaa valitsemaan, joku voi olla valitsematta vaikka henki menisi.
Kuinka sitten Jeesuksen laita tai oikeastaan voisi paremminkin puhua Jeesuksen seuraajista, kysymys voisi olla perustaltaan voiko Jeesuksen seuraaja olla päättämässä kuinka ihmisten on elettävä, siis päättämässä laieista, ei voi, miksikö, ei jeesus tullut laittamaan ihmisille pakkoa lain muodossa, vaan Hän tuli kutsumaan ihmisiä seuraamaan itseään ja täyttämään lain rakkaudesta käsin, siis vapaaehtoisesti sydämen halusta.
Et siis halunnut vastata ilmiselvään tosiasiaan, että Jeesus kiertäisi oikeistopuolueet kaukaa, Jeesuksen julistusta lähinnä on Suomessa selvääkin selvemmin vasemmistoliitto.
Jos nyt, Jeesus on Jumalan Sana ja eikä ikinä voisi olla vastaan sitä, kuten nykyään avioliitto kysymykset ym.
Täällä on puhuttu paljon rauhanliikkeestä. Se on – ja on ollut myös takavuosina – moni-ilmeinen. Suomen Rauhanliitolla on pitkä historia nimenomaan riippumattomana rauhanliikkeenä, kun taas Sadankomitea on samaan kastiin kuuluvana nuorempi tulokas.
Eräänlaisen virallisen aseman saaneen Suomen Rauhanpuolustajien sekä Rauhanliiton ja Sadankomiten välillä kipunoi
lähti liian aikaisin: …Sadankomitean välillä kipunoi 1970- ja 1980-luvuilla nimenomaan rauhanliikkeen riippumattomuuden versus sidonnaisuuksien vuoksi. Se näkyi linjaeroina muun muassa ohjusprotesteissa.
Mutta miksi luonnehdin rauhanpuolustajiwen asemaa ”viralliseksi”. Siksi, että puolueet laidasta laitaan halusivat olla sen johtoelimissä, jos ei aktiivina toimijoita, niin ainakin niminä joukossa. Oikeastaan rauhanpuolustajat adoptoitiin eräänlaiseksi valtiollisen politiikan kylkiäiseksi.
Vielä pari sanaa Sadankomiteasta, joka perusteettiin 1963. Suopo iski siihen silmänsä ja avasi mapin ensimmäisen johtokunnan jäsenille. Tämä kävi ilmi, kun pääsin lukemaan miltei päivälleen 30 vuotta sitten syöpään menestyneen puolisoni Max Randin tietoja. Mitähän vaaraa Suopo näki Sadankomiteassa? Ja kuinka pitkään se on sitä varjostanut. – Jos Suopon tietoihin olisi luottaminen, Max ei olisi koskaan palannut ulkomailta, jonne lähdön Suopo rekisteröi, mutta ei enää paluuta. Ylen toimittajana, joka liikkui työnsä puolesta paljon itäisessä naapurissa ja Varsovan liiton maissa, Max oli vuosia Suopon seurannassa.
korjaus: ”…syöpään menehtyneen puolisoni…”
JORMA,
on joku kirjakin julkaistu, mutta en ole niin hyvin seurannut, niin hyvin perillä, että osaisin sanoa, onko näitten rauhanjärjestöjen keskinäisistä suhteista kirjoja kirjoitettu, tai niitä yliopistoissa tutkittu. Mielenkiintoinen aihe, luulisi, että sitä on selvitetty ja sinähän sen varmaan tiedätkin.
Sekä Sadankomitean että Rauhanpuolustajien historiasta voisi tehdä väitöskirjan. Rauhanpuolustajat on ilman muuta yksi osa suomettumisen ja Kekkosen ajan historiaa. ”Viralliusuus” voi tulla siitäkin, että Rauhanpuolustajiin kuului tosi moni järjestön niitten yhteenlaskettu jäsenmäärä oli miljoonissa. Samalla kaikki tiesivät, että sitä ohjattiin suoraan ei SKP:stä vaan Moskovasta.
Itselläni on muistoja RP:n keskuskomiteasta Miurjam Vire-Tuomisen ja Paavo Rintalan aikaan, hän ehkä minut sinne pyysikin. Erityisesti muistoja on yhdestä RP:n delegaatiosta Berliinissä. Se oli hyvin mielenkiintoinen, liittyi ehkä selvimmin DDR:n tunnustamiseen. Ryhmä oli muodollisesti edustava, virallisesti ainakin vasemmiston puolueet, keskusta ja SAK. Silloisessa Hotel Stadt Berlin Aleksanderplatsilla majoituimme ja huonekaverinani oli Seppo Kanerva. Hän oli alunpoerin Ukilainen ja kun kirjoitin 60-lukulaisen muistelmiani, koetin kovasti löytää häntä, mutta se ei onnistunut. Kanerva oli RP:ssa töissä.
Hyviä kommentteja Jormalla ja Heikillä. Ainakin yksi gradu tehty sadankomitean ja rauhanpuolustajien suhteista.
Kari-Matti,
Kuka ja missä?
Heikki, tämä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/13693
Siis Mikko Metsämäen poliittisen historian gradu Helsingin yliopistossa.
Ymmärrän Venäjää, jos he eivät halua Pride-kulkueita omaan maahansa. Itse sotaa en tietenkään hyväksy. Se on väärä tapa ajaa ja edistää asioitaan.
Mika R., ymmärrät siis myös sitä, että sateenkaariväkeen kuuluvia vainotaan Venäjällä monin tavoin?
Vainoaminen on aina väärin teki sitä kuka tahansa mistä syystä tahansa.