Kotimaa 4.7.2013:
”Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) kertoi lauantaina järjestämässään toedotustilaisuudessa kiinnitttävänsä entistä enemmän huomiota lapsiperheisiin. Paikalle kokoontunut liikkeen johto katsoi erityisesti perheiden varhaisen tukemisen tarpeen lisääntyneen. SRK on suviseurojen pääjärjestäjä ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen kattojärjestö.
SRK:n pääsihteerin Tuomas Hännisen mukaan perheiden tuen tarve on kasvanut yhteiskunnan palveluiden heikennyttyä viime vuosina. Hänninen toteaa, että myös lisääntyneet vapaa-ajan haasteet ja lasten harrastusten kasvava määrä asettavat paineita vanhoillislestadiolaisille perheille.
– Menemiset ovat lisääntyneet ja perheiden yhdessä olemisen aika on vähentynyt.
SRK:n työvaliokunnan jäsen Hannu Kallunki viittasi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajan Terttu Savolaisen puheeseen suviseurojen avajaisissa. Savolainen painotti nuoren polven merkistystä pohjoisen alueen kehityksessä.
– Parasta lastensuojelua on varhainen tukeminen. Harvassa kunnassa on kuitenkaan saatavana matalan kynnyksen apua, jos ongelmia ei vielä ole. Rauhanyhdistys ei kuitenkaan voi korvata yhteiskunnan tukea, Kallunki vetosi päättäjiin.”
Perheiden tukemisen tarve lisääntynyt, kun yhteiskunnan palvelut ovat heikentyneet. Tämä on varmasti totta. Itse kuuluin siihen onnelliseen osaan suurperheydessäni, että sain alusta loppuun asti ihan hirveän paljon tukea yhteiskunnalta kodinhoitajien ravatessa meillä tie kuralla. En tiedä, miten minun ja perheeni olisi käynyt ilman heidän apuaan. Olen usein hirvitellyt, miten nykyisille suurperheille käy, kun heillä ei ole samaa mahdollisuutta saada kodinhoitoapua, just yhteiskunnan palveluiden heikennyttyä tältä osin. Noh, nyt asia on havaittu ihan vl-liikkeen johtoa myöten ja se hyvä. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä?
Ainoa asia, mikä oikeasti toisi avun tilanteeseen, on väärä, joten älkäämme puhuko nyt siitä, vaan miettikäämme kaikkia muita keinoja, joittenka avulla suurperheydestä selvittäisiin tänä päivänä mahdollisimman vähäisellä uhrimäärällä. Sallittuja keinoja ja konsteja.
Ensin tuo yhteiskunnan palveluiden lisääminen. Onko yhteiskunnan otettava vastuuta ehkäisykiellon takia tapahtuvista seuraamuksista? Onko yhteiskunnan siis tuettava vanhoillislestadiolaisten lisääntymisoppia? Periaatteessa yhteiskunnan varhainen tukeminen tässäkin tapauksessa on yhteiskunnalle hyödyllistä, jotta tasapainoisen uuden sukupolven kehittyminen mahdollistettaisiin. Näin ollen valtio saisi lisää kunnollisia veronmaksajia ja kansalaisia.
Mitä pitäis ajatella lisääntyvästä lasten harrastusten määrästä? Pitäisikö vl-perheiden suosiolla luopua niistä, jotta ne eivät kuormittaisi perheen arkea liikaa? Toisaalta, jos lapsilla ei ole mielekästä tekemistä, ne helposti riehuvat ja kinastelevat ja sekin kuormittaa perheen arkea melkoisesti. Hyvällä harrastuksella on hyviä vaikutuksia elämään, se kohottaa itsetuntoa ja auttaa usein myös kouluaineiden kanssa selviämisessä. Mutta jos harrastukset selkeästi uuvuttavat vanhempia, niin varmaan olisi lasten hyvä luopua niistä. Vai olisiko?
Oma kokemukseni tuosta perheen yhteisestä ajanvietosta on se, että mun ikäluokka ja nuoremmat, on viettänyt paljon enempi aikaa lastensa kanssa, kuin vanhempieni ikäluokka. Mun vanhemmat eivät ole koskaan olleet, jutelleet ja kulkeneet retkillä sun muissa paikoissa niin paljon kuin me olemme tehneet omien lastemme kanssa. Siinäkö osasyy omaankin uupumukseen? Toisaalta, vielä vähemmin olisin kestänyt 24h/7vrk/25v oleskelua neljän seinän sisällä.
Tuo, että puhutaan vanhempien ”väärästä” ajankäytöstä tai tekemisistä lastensa kanssa, on aika kamalaa syyllistämistä. ”Ei suurperheiden vanhemmat ennen noin uupuneita olleet, sitä elettiin eri tavalla ja elämä oli monin verroin vaatimattomampaa.” Eli ratkaisu uupumukseen haetaan entisvanhasesta vaatimattomasta elämästä, jolloin elettiin ja öllöteltiin ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta ajankäytön suhteen ja puettiin sellaisia vaattehia päälle, kuin joku sattui lahjoittamaan jne. Sitten vielä nämä ihmiset, jotka peräänkuuluttavat entisvanhasta elämäntapaa, eivät ihan varmasti itse suostuisi sellaiseen. Siihen pitää suostua silloin kun se edesauttaa suurperheyden toteutumista vähällä vaivalla.
Nythän on myös niin, että jos vanhemmat laiminlyövät lastensa kasvatusta entisvanhaseen -siinähän ne menee sivussa- tyyliin, yhteiskunta saattaa joutua puuttumaan asiaan. Lapsia pitää kasvattaa, niistä pitää huolehtia. Nykyvanhemmat tajuavat ehkä paremmin senkin, minkälaisia kaikkia ikäviä vaikutuksia lapsille ja heidän aikuisuuteensa on sillä, jos he eivät saa asianmukaista huolenpitoa osakseen. Asioista puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon nykyään, että vanhemmat ovat tietoisia näistä asioista. Enää kaikkia asioita ei selvitellä piiskalla ja remelillä, se on jo lainvastaistakin.
Tahtoo siis sanoa, että jos vain itsekkäästi menelis ja tulelis suurperheen äitinä, toteuttais itseään ja antais lasten pärjätä siinä sivussa, niin eihän sitä pakosti niin paljon hommassa uupuisi. Tunnolliselle vanhemmalle jo yhdenkin lapsen kasvattaminen on niitä vaativimpia hommia elämässä. Eräs vl-isä sanoi, että hänelle useamman talon rakentaminenkin on ollut helpompaa kuin lastenkasvatus.
Mutta ”elämää ei ole luvattukaan helpoksi” ja helppoa elämää ei vl-opin mukaan lapsirajoituksen avulla saa edes havitella, joten unohtakaamme puheet siitä. Muilla elämän osa-alueilla kaikenlaiset apuvälineet ja elämää helpottavat asiat ovat ihan sallittuja.
Onko sinulla hyvä lukijani ratkaisua tai Niksi-Pirkan tyylistä niksiä avuksi suurperheiden vanhemmille, kun he meinaavat uuvahtaa lapsikatraansa kanssa? Muista: e-alkuinen sana ei käy ratkaisuksi.
Hyvä asia tuossa Kotimaan kirjoituksessa on se, että nyt myönnetään avoimesti se, että suurperheet eivät saakkaan jaksamiseensa apua Jumalalta, vaan että myös yhteiskunnan avulla ja muilla järjestelyillä on asiaan oma merkityksensä. Mutta toivoisin kyllä noihin SRK:n pohdintaporukoihin hameväkeä mukaan, jotta lähestyminen lapsiasian ongelmiin ei olisi niin ilmeisen laskelmoiva, kylmä ja tunneköyhä. Se on kaukana arkitodellisuudesta ja ahdistuksen ja tuskan ymmärtämisestä lapsirumban pyörteissä.
Oikeasti monien perheiden kohdalla varhaisetkaan tukitoimet eivät auta. Ja tämän tosiasian mainitseminen ja myöntäminen lehden kirjoituksessa olisi ollut erityisen tärkeää. Taas mentiin heikoimpien sisarten ja veljien ohitse tosta noin vain.
Kommentti s-postini kautta:
”Suomessahan suurperheisyys keskittyy nykyään pääosin lestadiolaisiin ja jonkin verran maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Molemmissa taustalla on uskonnollinen vakaumus.
Yhteiskunnan ja sen vaatimusten muuttuessa tulisi suurperheiden kanssa selviytyminenkin selvittää. Selviytymiskehitys kuuluu mielestäni lähtökohtaisesti lestadiolaisille itselleen. Toki selvitystyössä on hyvä käyttää kaikkea asiantuntija-apua, mitä tarvitaan. Omassa joukossakin on paljon asiantuntijoita ja ammatillista osaamista, mutta ennenkaikkea omakohtaista kokemusta asiasta.
Nyt tarvittaisiin SRK:n toimesta elin, joka ottaisi sydämenasiakseen suurperheiden selviytymisoppaan kehittämisen asiantuntijavoimin.
Oleellinen lähtökohta on, että ns. 70-luvun harha-ajan käsitykset oikaistaan, jotka julmuudessaan ovat raskauttaneet lukemattomia uskovaisia perheitä ja edelleen raskauttavat, ellei asioita selvennetä selkokielisesti ja avoimesti.
Tarkoitan esim. vakavasti sairaiden, uupuneiden ja mielisairaiden äitien synnyttämispakkoa.
Erityisen tärkeää on pohtia perimmäinen kysymys siitä, onko ennalta ehkäisy oikein vai väärin tällaisissa tilanteissa ja mihin se perustuu.
Voi miettiä perinpohjin, onko kenties Jumalan sallimaa, että liikakansoitettu maailma on keksinyt hoitotavan ehkäistä lapsen alku, ennenkuin se on alkanutkaan.
Mihin perustuu alkamattoman elämän ehkäisyn rinnastaminen aborttiin – on ongelman ydinkohtia.
Uskovaisten perheiden elämä ja turvallisuuden kokeminen ei nojaa Jumalan hoivaan ilman ajallisen yhteiskunnan apua. Jumala on järjestänyt lääketieteen saavutukset avuksemme – myös väsyneiden ja sairaiden äitien ja perheiden jaksamiseksi.
Harha-ajan miesten käsitykset myös näissä asioissa pohjasivat vanhaan, täysin toisen yhteiskunnan ja heidän henkilökohtaisten käsitystensä varaan. Nyt on eri maailma eri vaatimuksineen ja julma piittaamattomuus äitien hyvinvoinnista ja lasten kehityksestä on kaikkien yhteinen asia.
Emme voi sallia sellaisen julmuuden jatkuvan keskellämme.
Tämä selvitystyö voisi olla kulmakiviä harha-ajan ja hoitokokousvuosien todellisessa hoitamisessa, perkaamisessa.
Miksi tällaista tarvitaan?
Siksi, että KAIKKI uskovaiset perheet voisivat tuntea, että saavat helpotusta ja apua, kun sairaus ja uupumus uhkaa ja saavuttaa.
Ei uskovaiset ole vain superäitejä ja superisiä upeine lapsilaumoineen suviseuroissa juhlamielellä talostelemassa. Arki ja todellisuus voi olla aivan toiselta planeetalta.
Tämä kysymys kannattaa erikseen arvioida vertaamatta vaikkapa epäuskoisten alkoholistiperheiden selviytymiseen. Se on kokonaan toinen asia.
Nyt vain SRK:n toimesta pätevä toimikunta pystyyn, joka ottaa sydämenasiakseen tämän ajan perheiden selviytymisoppaan suunnittelun ja käytännön toteuttamisen. Kaikki on valmista, ei kuin vain tekemään. Päivämiehen nettiversio tulee olemaan hyvä apuväline ajantasaisten viestien levittämiseen työn tuloksista kaikkialle.
Tähän työhön sisältyy Jumalan hyvä tahto meitä kaikkia kohtaan ja voimme pyytää jokainen Hänen parantavaa ja hoitavaa johdatustaan selvitystyöhön.”
Tuhannet kiitokset noista todella hyvistä kommenteista! Kertakaikkiaan! Kyllä niin monella vl-vanhemmalla olisi hyviä ajatuksia kehiin, jos he vain uskaltaisivat täällä kommentoida. Noh, mun kautta se onnistuu, toivottavasti jonain päivänä ihan omalla nimellä. Mutta hyvä näinkin Otan mielelläni vastaan lisää kommentteja.
Nyt puhuvat vl-NAISET!!! Ne kun uupuivat siitä porukasta, joka tätä asiaa pähkäili.
Voimat ja toimintakyvyn vievää sietämätöntä raskauspahoinvointia ei helpota riittävästi mikään tukitoimi tai hoito. Ainoa apukeino voisi olla äidille 2 kk:n anestesia ja lapsille siksi aikaa hoitaja mikäli isän täytyy olla töissä.
Postilloja -linkin takaa löytyy tämmöinen kirjoitus:
http://postilloja.blogspot.fi/
” Ehkäisykielto on ihmisoikeusongelma
Ehkäisykiellolle on varmasti paljon perusteita, mutta ainakaan
Raamatusta niitä ei vaikuta löytyvän. Siksi Raamatusta etsitäänkin mitä
kohtia milloinkin ja häkellyttävällä mielikuvituksellisuudella
väännetään ne ehkäisykiellon perusteiksi. Ehkä tyypillisin esimerkki on
Jeesuksen sanat ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Jeesus ei kyllä
siinä kohdassa puhu ehkäisystä, mutta sillä ei näy olevan väliä.
Kun Raamatusta yritetään etsiä ehkäisykiellolle perusteita, joita siellä
ei ole, jälki on rumaa. Ehkäisykiellon järkähtämättömällä
puolustamisella tehdään väkivaltaa monille perheille, missä voimat
ovat loppuneet jo ajat sitten, ja missä sen kummemmin vanhemmat
kuin lapsetkaan eivät voi hyvin. Heitä vanhoillislestadiolaisuuden
vahvat miehet (ja naisetkin) vaativat vain jaksamaan lisää.
Ehkäisykiellon järkähtämättömällä puolustamisella tehdään väkivaltaa
Raamatulle, jonka lauseita väännellään ja irrotetaan asiayhteydestä,
jotta ehkäisykielto saataisiin näyttämään raamatulliselta.
Herätysliikkeelle on tärkeää, että ehkäistä ei saa. Vähintään yhtä
tärkeää sille on näyttää, että Raamattu on sen ylin ohje. Siksi nämä
kaksi asiaa, ehkäisykielto ja Raamattu, on saatava yhteensopiviksi
hinnalla millä hyvänsä. Mikään ei näytä liikkeen vahvoille miehille
olevan pyhää, kun puolustetaan SRK:n hegemoniaa, systeemiä jota he
irvokkaasti kutsuvat Jumalan valtakunnaksi. Heille ei tulisi
mieleenkään tutkia Raamattua avoimin mielin, kohdata ehkäisykiellon
kanssa helvetillisiin paineisiin joutuneita, nurkkaan ajettuja äitejä ja
isiä, ja pohtia sen pohjalta ehkäisykieltoa, ja sitä onko liikkeen opetus
tässä asiassa oikein, vai pitäisikö sitä kenties muuttaa. Liekö syynä se
analyysi, jonka liikkeen voimahahmoihin kuuluva Seppo Lohi aikanaan
lipsautti, että liike kuolisi pois, jos ehkäisy sallittaisiin.
Aikanaan menneinä vuosikymmeninä vanhoillislestadiolaisuudessa
pohdittiin ehkäisyn oikeellisuutta aivan asiallisesti, mutta 70-luvulta
lähtien liike on näyttänyt olevan kykenemätön minkäänlaisiin
pohdintoihin. Se kykenee vain huutamaan omat korvat suljettuina
omia sementoituja totuuksiaan ja omaa erehtymättömyyttään.
Yhteen keskeiseen perusteluun ehkäisemättömyysopetuksessa on
hyvä syventyä tarkemmin. Jos ihminen ehkäisee, eli vl-kielellä ”ei ota
kaikkia lapsia vastaan”, hänen katsotaan syyllistyneen murhan syntiin,
jossa uhrina on syntymätön lapsi. Tässä ajattelussa Jumala on siis
luonut jo lapset, jotka odottavat vauvavarastossa, että vanhemmat
ottaisivat heidät vastaan. Jos heitä ei oteta vastaan, Jumala tuhoaa
heidät. Ehkäisemällä siis puututaan Jumalan luomistyöhön.
Päivämiehessäkin on aikanaan kirjoitettu ehkäisystä näin: ”Millä
oikeudella minä, ihminen, voisin sanoa, ettei jollakin perheemme
jäsenellä olisi ollut oikeutta syntyä tähän maailmaan? Millä oikeudella
minä voisin päättää, että mahdollisesti perheeseemme vielä
syntymättömillä lapsilla ei olisi oikeutta syntyä…”
Tätä syytöstä ovat monet ehkäisyä harkitsevat ja käyttävät
vanhoillislestadiolaiset vanhemmatkin joutuneet kuulemaan.
Tällaisessa ajattelussa on samalla todettava, että koska kaikki lapset
on jo luotu, ja he odottavat vain varastossa vastaanottamista, niin
ylipäänsä kaikki toiminta mikä ei johda maksimaaliseen
lisääntymiseen ja maksimaaliseen yhdyntöjen määrään, on Jumalan
luomistyöhön puuttumista ja syntymättömien lasten murhaamista.
Siksi tällä perusteella ehkäisyä vastustavien ihmisten on myös
todettava, että yhtä tuomittavaa on olla aloittamatta seksielämää heti
sukukypsyyden jälkeen. Vai miksi on sallittua olla ottamatta vastaan
sitä lasta, joka olisi syntynyt vaikka 15-vuotiaalle tytölle? Vastaukseksi
ei riitä, että tämänikäinen tyttö ei ole vielä valmis äidiksi. Ei moni
ehkäisyä harkitseva suurperheen äitikään ole vielä valmis uuden
lapsen äidiksi, mutta silti häntä kielletään turvautumasta ehkäisyyn.
Jos suurperheen äidin ehkäisy on uskon ja luottamuksen puutetta
Jumalan johdatukseen, niin kai myös seksielämän lykkääminen 18-
vuotiaaksi asti on sitä. Jokainen hedelmöittymätön munasolu ja
käyttämätön siittiöhän on murha, ja jokainen käyttämättä jätetty
hedelmöittymismahdollisuus on puuttumista Jumalan luomistyöhön.
Samoin olisi puolustettava moniavioisuutta. Moni nainenhan haluaisin
puolison ja/tai lapsia, mutta ei löydä miestä. Yksiavioisuudessa
raskauden aikana miehen sukusoluja menee miljoonittain hukkaan.
Taas jää syntymättä monia Jumalan luomia lapsia. Heidätkin tulisi
ottaa vastaan, koska kaikki lapset tulee ottaa vastaan. Siksi
moniavioisuus olisi myös otettava vanhollislestadiolaisuuden
opinkappaleisiin. Raamatussakin on esimerkkejä moniavioisuudesta,
joten se olisi myös raamatullista. Ylipäänsä miehen sitominen yhteen
naiseen ja naisen sitominen yhteen mieheen johtaa siihen, että moni
lapsi jää syntymättä.
”Kaikki lapset on otettava vastaan” -argumentaatio paljastuu
viimeistään siinä vaiheessa aivan hirvittäväksi harhaopiksi, kun
todetaan että se todellakin tarkoittaa kaiken hedelmöittymiseen
johtavan toiminnan toteamiseen oikeaksi. Samalla kaikki
hedelmöittymisen estävä toiminta on todettava murhaksi ja Jumalan
luomistyöhön puuttumiseksi. Silloin esimerkiksi seksistä
kieltäytyminen kaikissa tilanteissa on Jumalan luomistyöhön
puuttumista.
Jopa sarjaraiskaaja voisi osoittaa raiskausten tuloksina syntyneitä
lapsiaan ja kysyä, kenellä heistä ei olisi ollut oikeutta syntyä. Jos
ohjenuorana olisi tämä ”kaikki lapset on otettava vastaan” niin emme
voisi tuomita hänen tekojaan. Hänhän olisi ollut toteuttamassa
Jumalan luomistyötä, ollut ottamassa vastaan syntymättömiä lapsia.
Näin uskallan sanoa, että ehkäisykiellon perusteleminen sillä, että
Jumala on luonut jo kaikki lapset vauvavarastoon, ja meidän tehtävä
on vain ”ottaa kaikki syntymättömät lapset vastaan”, on täyttä
humpuukia ja Jumalan sanan karmeaa vääristelyä.
Mitään vauvavarastoa ei ole. Ei ole mitään Jumalan luomia
syntymättömiä lapsia. Jumala luo lapsen vasta äidin kohdussa. Jollekin
pariskunnalle Jumala luo vain kaksi lasta, ja jos he eivät enää saa
kolmatta, Jumala ei ole enempää luonut, riippumatta siitä onko
taustalla ehkäisyä vai ei. Yhtään Jumalan luomaa lasta ei silloin jää
syntymättä.
Ja jos kaikkivaltias Jumala haluaa luoda vielä yhden lapsen, niin
luuletko että e-pilleri, kierukka tai sterilisaatio estävät Jumalaa? Ei
varmasti, sillä hänhän on kaikkivaltias.
Uskovainen vanhempi
Kiitos Tuula kommentistasi.
Tällä toiminnalla kirkko halventaa täysin avioliiton merkityksen ja vakavuuden, on kyseessä sitten ketkä kaksi henkolöä tahansa. Uskon, että muutaman vuoden kuluttua tästäkin tulee realistinen totuus esiin ellei jo aikaisemminkin.
Eikö avioliiton esteitä enää tutkita? Vai huolehtivatko toimittajat tutkinnan hakemisesta ja viranomaiset jopa suostuvat tekemään sen?
Olen Reino Sunin kanssa samaa mieltä siitä, että tällä toiminnalla kirkko halventaa täysin avioliiton merkityksen ja vakavuuden. Siis sen vähän, mikä siitä mahdollisesti on vielä jälellä.
Kirkon tärkein pitkäaikaistavoite näyttää tosiaan olevan avioliiton rappeuttaminen ja tuhoaminen.
Siinä kristinuskon pilkkaamisen ja Raamatun halveksimisen ohessa.
Minusta kuulostaa hyvältä ja luultavasti yksilönvapaus on se mitä konsepti kolauttaa, sillä onhan maailmansivu ollut huikeasti vanhempien valitsemia aviopareja perustuen vanhempien asiantuntemukseen.
Vaikeuksiin joutuminen vihkimisen takia viittaa tietenkin ’kiintiöpariin’!