Yrjö Raution tämänpäiväinen HS-kolumni sai minut ajattelemaan: ”Voi raukka”. Nähtävästi joku lestadiolaismies meni pilaamaan vanhan emännän 100-vuotisjuhlat pitkällä saarnalla, joka ilmensi ahdistavaa Jumala-kuvaa, jonka mukaan kaikki ei-(oikein-)uskovat ovat matkalla helvettiin.
Rautiosta on varmasti tuntunut pahalta, ja niin minustakin tuntuu, kun ajattelen tällaista tapahtuneen. Häpeän ja pahoittelen kristittynä sitä, miten kristityt usein toimivat ja tuovat uskoaan esille. Ymmärrän myös tarpeen tuoda oma turhautuneisuus esille ja näin ”tasoittaa tilanne”. Rautio sai tuntemuksensa julki koko kansan sanomalehdessä.
Raution tuntemuksia kohtaan tunnen sympatiaa, mutta hänen esittämistään ajatuksista en voi sanoa samaa. Ne ansaitsevat korkeintaan sääliä. On surullista, että kokenut toimittaja alentuu yläkoulutasoiseen argumentaatioon.
Kun Rautio on jakanut epämiellyttävät kokemuksensa katusaarnaajista, hän aloittaa uskonnonfilosofisen traktaattinsa, joka paljastaa alussa ilmoitetut pakolliset suvaitsevaisuusperiaatteet pelkäksi sanahelinäksi: ”Uskontoa vastaan ei minulla mitään ole (–). Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, kunhan ei tule tyrkyttämän sitä minulle.”
Miksi ja millä logiikalla julkaiset jumalanvastaiset argumenttisi maan luetuimmassa lehdessä?
Itse argumentit eivät ole juuri mistään kotoisin. ”Väitetään, ettei olisi moraalia ilman kristinuskoa. Ihmiskunnan enemmistöllä ei olisi silloin moraalia. Tietenkin on.” Helppohan se on olkinukkeja kaataa. Moraaliargumentti kuuluu niin, että ilman Jumalaa (ei siis uskoa eikä varsinkaan kristinuskoa) ei olisi objektiivisia moraaliarvoja tai -velvoitteita.
”Jo pelkästään kaikki se pahuus, joka maailmaa hallitsee, riittää todistamaan, ettei Häntä voi olla.” Pahuuden ongelma on tietysti kuuluisin argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan, mutta Rautio ei edes yritä osoittaa argumentin logiikkaa vaan tyytyy ylimalkaiseen viittaukseen. Pelataan samoilla säännöillä: vastaukseksi riittää tässä ylimalkainen viittaus vapaaseen tahtoon, syntiin ja Saatanaan.
Tai pistetään astetta paremmaksi. Rautio tunnustaa, että ainakin sellainen objektiivinen moraaliarvo kuin ”pahuus” on olemassa (listaan voisi ehkä lisätä pikkumaisuuden ja julmuuden). Mutta ilman Jumalaa ei ole objektiivisia moraaliarvoja. Siispä Jumala on olemassa. Siinä Rautiolle yksi Jumala-todiste, kun hän ei ole toistaiseksi yhtään löytänyt. Lisää voi etsiä vaikka tästä.
Rautiolla on toinenkin moraaliin (tai sen puutteeseen) perustuva argumentti kristinuskon Jumalaa vastaan. ”Kristittyjen Jumala on pikkumainen ja julma. Hän uhkailee, kiristää ja kostaa. Hän asettaa ihmiselle taakan, jota hän ei jaksa kantaa, ja potkaisee hänet sitten helvettiin.”
Kristittyjen Jumalaahan ei ole olemassa? Puhutaan siis vain kristittyjen Jumala-kuvasta. Mutta eivät kristityt näin Jumalaansa näe. En minä ainakaan. Puhutaan siis ei-kristityn näkemyksestä kristillisestä jumalakuvasta. Nyt ollaan jo sen verran kaukana itse Jumalasta, että mitäs jos annettaisiin mahdollisuus käsityksen puhdistamiselle? Sanon siis vastaan: ”Jumala on suurisieluinen ja laupias. Hän armahtaa, lahjoittaa ja pelastaa. Hän antaa ihmiselle sen, mitä käskee, ja vie sitten ikuiseen iloon.”
Rautiota vaivaa selvästi lestadiolainen tai muuten eksklusivistinen kristillinen pelastusoppi, jonka hän valitettavasti samaistaa kristinuskoon ja Jumalaan. Hänen isänsä joutui kuulemma helvettiin, ”koska ei uskonut, jos kristinuskon opit pitävät paikkansa”.
Menemättä sen enempää kristillisen inklusivismin ja pluralismin vaihtoehtoihin haluaisin vain sanoa, että kristinuskon oppien mukaan lopulta vain Jumala tuomitsee ja tietää, mitä kunkin sielussa viime hetkellä tapahtuu. Kukaan maan päällä ei voi varmasti julistaa kenenkään toisen joutuneen helvettiin. Rautio – ja hänen isänsä – voivat siis levätä rauhassa.
Rautio ei kuulemma ole ateisti, koska ”hekin ovat erään sortin uskovaisia”. Eikö Rautio sitten usko omiin ajatuksiinsa ja argumentteihinsa? Jos ei, niin miksi hän niitä epärehellisesti Hesarissa levittää? Jos uskoo, niin eikö hänkin ole erään sortin uskovainen? Ja siinä missä argumentit pyrkivät todistamaan, ettei Jumalaa voi olla, Rautio on nimenomaan ateisti.
Mutta Rautiokin on pohjimmiltaan homo religiosus, Jumalan kuva, joka etsii yhteyttä Luojaansa. ”Pyhyyden kaipuu on yleisinhimillinen ilmiö. (–) Pyhyyden kaipuuta on minussakin. Pyhyys koskettaa minua usein luonnossa, niin kuin se kosketti suomalaisia ennen kuin he hylkäsivät omat jumalansa ja ryhtyivät harjoittamaan vieraiden kansojen taikoja.”
Rakas Yrjö Rautio, meillä on paljon yhteistä. Rakastamme Suomen luontoa, tunnemme siinä jotain pyhää. Haluamme olla suomalaisia pyhyyden etsijöitä. Metsänhenkiin emme kuitenkaan enää kumpikaan usko. Mutta vielä vähemmän ateismi, jumalankieltäminen tai tiedeuskovaisuus jättää tilaa yhtään millekään pyhälle. Kristinusko opetti meidät näkemään pyhän luonnon Pyhän Luojan.
Kristinusko ei ole vieraiden kansojen vaan kaikkien kansojen uskonto. Sitä se on ollut helluntaista asti: kaikki kansat, kaikki kielet, myös suomi ja suomalaiset. Kristinusko on universaali uskonto, koska ongelma – se ihmisten pahuus ja julmuus – on universaali. Kristuksessa puhdas hyvyys voittaa pahuuden. Kristittyjen kanssa on tosiaan usein niin ja näin. Mutta onneksi se ei olekaan kristitynusko vaan kristinusko.
Pahansuopaisuuttaan kai ne kirkon herratkin niitä varoituksiaan kunnon papeille jakavat, vai?
Olisi ehkä syytä harkita papinvirkojen tekemistä määräaikaiseksi (enintään viisi vuotta).
Kiva kun eivät eroa kirkosta ne lähetyshiippakuntalaiset. Tulee ainakin verot oikeaan seurakuntaan.
Kiitos blogista!
https://www.youtube.com/watch?v=_8u4VLk0iTI
Yrjo Rautio: ”En kuitenkaan löydä yhtään todistetta Jumalan olemassaolosta…”
Jumalan olemassaolon todisteleminen itselleen vaatii asioiden syvällisempää pohdintaa ja vilpitöntä mieltä ja ”sydäntä”. Sisältää monia osatekijöitä joita yksilön tulee punnita pohtiessaan asiaa, muun muassa seuraavia:
Jumalan olemassaolon puolesta todistavat mm.luomakunnassa, niin mikro- kuin makrokosmoksessakin havaittava järjestys, voima ja monimutkaisuus ja selvät merkit suunnitelmallisuudesta. Ns. ”luonnonkirja” kokonaisuudessaan.
Sen epätodennäköisyys, että elottomasta aineesta olisi voinut kehittyä elämää, tai että solun kaltaiset monimutkaiset järjestelmät olisivat voineet tulla olemassaoloon evoluution kautta jne.
Toisaalta myöskin se, mitenkä hän on menetellyt kansansa suhteen kautta historian. Miten hän on tukenut, auttanut ja suojellut myös yksittäisiä palvelijoitaan. Muinoin suojeli ja varjeli lihallista Israelia. nykyisin sen tilalle tullutta ”Jumalan Israelia”, ”hengellistä Israelia.”
Miten hän on toteuttanut henkeytetyssä sanassaan Raamatussa ennakoidut ja varoitetut asiat jne. Raamatun totuudellisuuden ja Jumalan henkeytyksen puolesta puhuvat muun muassa seuraavat asiat yhdessä kokonaisuutena, ei yksittäisinä tekijöinä:
-Se on ylivoimaisesti maailman kaikkien aikojen levinnein kirja.
Vieläkin se on yleensä joka vuosi maailman eniten myydyin kirja. Sitä on käännetty 2400 kielelle, jotka peittävät yli 90 % maailman väestöstä.
– Raamattu on pitänyt pintansa ja säilynyt.
Se on aikojen kuluessa toisinaan ollut kielletty kirja, sen levittäminen ja kääntäminen on ollut kiellettyä ja sitä on jopa joissain paikoin yritetty täysin tuhota. Siihen turvautuvia on vainottu jne.
Mikään kirja ei ole kohdannut koskaan niin suurta vastustusta. On kestänyt myöskin kriitikoiden laaja-alaiset hyökkäykset.
– Raamatun ohjeiden ja periaatteiden noudattamisen on havaittu lisäävän ihmisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Se yhdistettynä sen esille tuomaan varmaan toivoon ja odotteeseen ihmisyhteisön vaikeiden ongelmien, eripuran, sodan, väkivallan ja pahuuden kaikenlaisten muotojen ja niiden alkusyiden poistamisesta, parantaa elämää.
-. Siinä aiemmin esitetyt ennustukset, asioiden ennakoinnit ja varoitukset ovat aina toteutuneet.
Raamattu on täynnä näitä profetioita = ennustuksia, jotka ovat toteutuneet.
Esim. muinaisen Israelin pakkosiirtolaisuus Babyloniassa, sen yhteydessä tapahtunut Jerusalemin temppelin ja kaupungin tuhoaminen.
Israelilaisten vapautuminen Persian Kyyroksen avustamana Babyloniasta ja palvonnan ennallistaminen Jerusalemissa. Babylonian menettämä maailmanvallan asema ja tulevien mahtivaltakuntien ilmaantuminen.
Lopullinen Jerusalemin ja sen temppelin hävitys v. 70 jkr. Rooman valtakunnan sotajoukkojen toimesta ja juutalaisten alkanut hajaannus.
Tapausta pidetään yhtenä historian suurista ”verilöylyistä”. Kristityt pelastuivat tästä, noudattamalla Jeesuksen aiemmin esittämää ohjetta ja varoitusta poistua kaupungista kun näkevät sotajoukkojen ensin piirittävän kaupunkia ja sitten väliaikaisesti poistuvan sieltä.
Lihallisen Israelin menettämä erikoisasema Jumalan liittokansana, uuden Jumalan kansan perustaminen.
– Se on historiallisesti luotettava.
Erotukseksi muista maailman uskonnollisista teoksista, se kertoo oikeista kerran eläneistä ihmisistä, paikoista ja todellisista tapahtumista.
Kuvaa elinolosuhteita, paikallisia tapoja, kulttuureja täysin yhtäpitävästi muiden historian merkintojen mukaisesti.
Kerta kerran jälkeen arkeologia ja maallinen historia on vahvistanut sen henkilöiden ja tapahtumien totuudellisuuden, osoittaen aiemmat kriitikoiden väitteet ja epäilyt vääriksi.
– Se on tieteellisesti paikkansapitävä.
Ei sisällä ristiriitaisuuksia tieteen todistettujen havaintojen kanssa, vaikka ei tietenkään sisällä eri asioista tai ilmiöistä mitään tieteellisiä selvityksiä.
Kertoo maapallon lepäävän ”tyhjyyden päällä.” Sanoo maan olevan pallon muotoinen, ei litteä niin kuin sen kirjoittamisen aikaan yleisesti luuloteltiin.
On myös sopusoinnussa sen tieteen havainnon kanssa, että maailmankaikkeudella on ollut äkillinen alku. Kertoo lisäksi alkusyyn, jota asiaa tosin monien viisaaksi itseään luulevien on vaikeaa hyväksyä.
– Raamattu on avoin ja rehellinen.
Tämä takaa ”paistaa” selvä totuudellisuuden sointi.
Kertoo tapahtumien henkilöiden, jopa itse kirjoittajien virheistä ja epäonnistumisista salailematta ja asioita kaunistelematta. Kertoo silloisen Jumalan kansan virheistä, epäonnistumisista, uskottomuudesta ja Jumalan suojeluksen pois ottamisesta jne.
– Raamattu on sisäisesti sopusointuinen.
Sitä kirjoitettiin 1600 vuoden ajanjakson aikana. Silti se kirjat ovat sopusoinnussa keskenään.
Kaikissa sen kirjoissa on yhteinen tavoite ja ns. ”punainen lanka”, joka tähtää sen kertomiseen, että korkein valta kuuluu Jumalalle ja se, että tämä oikeus ja hänen nimensä ja maineensa tullaan kunniaansaattamaan. Tämä koko maailmaa hallitsevan taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen kautta.
Raamatun lupaukset ovat aina toteutuneet, eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö vielä täyttymättämät tulisi myöskin tekemään sitä.
– – Sen periaatteiden ja ohjeiden noudattamisesta yksilöiden saamat hyvät tulokset ja hyödyt.
”ja selvät merkit suunnitelmallisuudesta”
Vesa hyvä, sinä olet mies ja sinulla on nännit. Kerrohan tästä jumalasi suunnitelmallisuudesta miksi sinulla ne nännit on?
Yrjö Rautio: ” En kuitenkaan löydä yhtään todistetta Jumalan olemassaolosta. Jo pelkästään kaikki se pahuus, joka maailmaa hallitsee, riittää todistamaan, ettei Häntä voi olla.”
Se ettei Jumala hallitse nykymaailmaa, kertoo Raamattu olevan ihmisyhteisön vaikeuksien syynä. Asiaintilan korjaamisesta Raamattu nimenomaan kirjoittaa.
2. Korinttolaiskirjeen 4. luku:
“Mutta jos se hyvä uutinen, jota julistamme, onkin verhottu, niin se on verhottu niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, 4 joiden keskuudessa tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut ei-uskovien mielet, jotta Kristusta, joka on Jumalan kuva, koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi.”
1. Johanneksen kirjeen 5. luku: ” Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa..”
Ilmestyskirjan 12. luku:
“Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan. 10 Ja minä kuulin suuren äänen sanovan taivaassa: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Kristuksensa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka syyttää heitä yötä päivää Jumalamme edessä, on heitetty alas!……… 12 Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, sillä Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren suuttumuksen vallassa, koska hän tietää, että hänen aikansa on lyhyt.”
Yrjö Rautio toimi pitkään Kansan Tahdon päätoimittajana Oulussa(ennen siirtymistään Kansan Uutisten päätoimittajaksi), siitä johtunee kolumnin jotkin antilestadiolaiset painotukset. Rautio on loistava journalisti, mutta kyseinen kolumni kertoo melko ohuesta uskonnollisen uskon ymmärryksestä. Siinä Rautio on nähdäkseni täysin oikeassa, että täysin ”ulkopuolelta” katsoen monen kristityn (kristitty käsitteen laajimmassa merkityksessä) ”jumala” tosiaan vaikuttaa äärettömän piukkumaiselta, ja pahansuovalta.
Tästä ei ole kovin kauan, kun luin Raution yli kolmekymmentä vuotta vanhan kohtuu hyvän, erittäin kiinnostavan sosiologian gradun, joka käsitteli Allardin&Nousiaisen&Littusen (korpi)kommunismitutkimuksia 1950-ja 1960-luvuilla..
Kari-Matti Laaksonen: ”Tästä ei ole kovin kauan, kun luin Raution yli kolmekymmentä vuotta vanhan kohtuu hyvän, erittäin kiinnostavan sosiologian gradun, joka käsitteli Allardin&Nousiaisen&Littusen (korpi)kommunismitutkimuksia 1950-ja 1960-luvuilla.”
Itse en aio sitä lukea. Tavallisesta yleisestä kirjastosta olen jo löytänyt tarpeeksi kirjoja ja historian tapahtumien kuvausta, joista käy ilmi, että kommunismi oli yksi monista ihmiskunnan epäonnistuneista yhteiskunta- ja hallintokokeiluista. Sen tietävät nykyisin lähes kaikki. Taitanee Rautiokin sen ymmärtävän huolimatta toimittajauransa taustoista, tai ehkäpä osittain senkin johdosta, mene ja tiedä.
Lue pois. Ei Rautio kommunismia sinänsä gradussaan käsitellyt, vaan kommunismin tutkimusta suomalaisessa sosiologiassa. Raution gradu oli tehty Tampereen yliopistoon, joka silloin(v. 1978) veteli ehdottomasti viimeisiä hengenvetoja ”punayliopistona.” Sosiologiankin professorina oli jo tunnettu durkheim-suomentaja Randell, ja juuri Durkheim oli Allardin kommunismitutkimusten teoreettinen taustavaikuttaja.
Tulisi muistaa, että Yrjö Raution suhde kommunismiin on ollut lievästi sanoen ambivalentti. Ensimmäiset reaalisosialismin varteenotettavat kriittiset äänenpainot Suomessa kuultiin juuri ”kommunistien” itsensä taholta + Junnila/Ehnrooth. SYT:kin piti välejä Kekkoseen Karjalaisen kautta.
Rautio katsoo uskontoa vanhasta radikaalivasemmistolaisesta perspektiivistä. Ts. ”uskonto on yksityisasia.” Mainittakoon, että 1960-luvun alussa Skdl:n naispuolisista maaseudulla asuvista kannattajista yli 90% suhtautui uskontoon myönteisesti, ja miehistäkin yli puolet. Tämä oli hienoinen ongelma puhdasoppisimmille, joihin Yrjö Rautio ei koskaan ole kuulunut.
Yrjö Rautio: ” En kuitenkaan löydä yhtään todistetta Jumalan olemassaolosta. Jo pelkästään kaikki se pahuus, joka maailmaa hallitsee, riittää todistamaan, ettei Häntä voi olla.”
Jumalan päätökset asiaintilan korjaamisesta antavat ihmisille toivoa paremmasta ja todellisesta elämästä.
1. Mooseksen kirja 22. luku: ”15 Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: 16 ”Näin sanoo Herra:……….. 18 Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”
Apostolien tekojen 17. luku: “…. sillä hän on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt, ja hän on antanut kaikille siitä takeen herättämällä hänet kuolleista.”
Danielin kirjan 2. luku: “44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,..”
2. Pietarin kirjeen 3. luku: “Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”
Ilmestyskirjan 21. luku: ” Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. 4 Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.”
Kiitos blogista myös minun puolestani! Ja Vesa A: näen tämän vääränä foorumina kirjoitella apologiaa Yrjö Raution kolumnia vastaan. Emil Anton teki sen jo…
Elias Tanni: ”Ja Vesa A: näen tämän vääränä foorumina kirjoitella apologiaa Yrjö Raution kolumnia vastaan.”
Kiinnitin kylläkin huomiota sellaisiin asioihin ja seikkoihin jota blogissa ei tehty. Kerroin muun muassa Raamatun ja alkuperäisen kristillisyyden opetuksista, joista HS:n kolumnistilla ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä.
Tämä arvosteli lähinnä nimikristillisyyden ja muiden uskontojen kielteisiä ilmiöitä ja oli niissä osittain oikeassakin. Parempaa kuitenkin löytyy Raamatun kristillisyyden antamista lupauksista ja tulevaisuuden toivosta.
Allard??
Silloin kun minä luin sosiologiaa,
tunnettiin Allardt ja kirjan tekijöinä Allardt-Littunen.
Kävin mainittua akatemiaprofessoria tapaamassakin.
Tämä on kai vaan sitä mututietoa, kuten faktat Mannerheimistakin
Sehän kivaa. Mullakin on pikku tuntumaa sosiologiaan. Laudaturin verran. Ojala on hyvä ja jatkaa Allardt&Littusen perusoppikirjan parissa.