Lainasin kirjastosta otsikossa mainitut kaksi minikirjaa. Ne olivat sopivasti melkein vierekkäin uusien kirjojen hyllyssä. Luin ne myös saman tien.
Molemmat kirjat kertovat tarinan. Ensimmäistä kirjaa eli Reformaation tarinaa voisi luonnehtia vaikkapa oman kulttuurimme ja uskontomme kasvukertomuksena, kattaen kuvauksessaan vuosisatoja. Kirja on ajankohtainen, vietetäänhän tänä vuonna reformaation eli niin kuin ennen sanottiin ”uskonpuhdistuksen” 500-vuotisjuhlaa. Kirjan on tehnyt Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Toinen kirja -Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä- on henkilökohtaisempi, kuvaa yhden sukupuolen sortoa nykypäivänä, erityisesti nigerialaisessa kulttuurissa. Myös tämän kirjan kirjoittaja (Chimamanda Ngozi Adichie) kokee asiansa ajankohtaiseksi.
Molemmat kirjat linkittyvät päässäni jotenkin yhteen. Kirjat ovat minulle tarinaa ihmisyydestä, kulttuureista ja vääryyden kokemisesta. Ja siitä hämmennyksestä, kun joku oivaltaa, että asiat eivät ole niin kuin niiden on uskottu olevan. Että on olemassa kulttuurinen vamma, valheellinen virta, tarina, joka vie kadotukseen.
Reformaatio-kirja kertoo tarinaa kulttuurin muutoksesta, jossa katalysaattorina oli mies, Martti Luther, joka löysi aarteen, sen, jota sanotaan ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhimmäksi evankeliumiksi”. Maailma muuttui 500 vuotta sitten, kun jonkun ajatus ja teko yhtyivät, kun sana tuli lihaksi, ajatukset teeseiksi. ”Totuus onkin tällainen, lukekaa tästä.” Ja maailma muuttui. Tämä ihmisen maailma. Reformaatioksi kutsuttu aatteen palo muutti länsimaita käsittämättömän voimakkaasti.
Feminismi aatteena ja ilmiönä on suhteellisen nuori. Pidän onnettomana sitä, että kyseessä olevan kirjan nimeksi ylipäänsä valikoitui sinänsä iskevä ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.” Se aiheuttaa lähtökohtaisesti aivan turhaan torjuntaa. Monet jättänevät kirjan lukematta pelkän nimen takia. Pohjimmaltaan kirjassa on tarina, joka kenen tahansa kannattaa mielestäni lukea ja jolla on suomalaisellekin annettavaa, vaikka sen esimerkit ja kuvaukset ovat monin tavoin vieraita meikäläiselle kulttuurille. Kirjan avainsanoja ovat muun muassa viha, pelko, väkivalta, häpeä. Niitä käsitellään tavalla, josta kuka tahansa voi saada itselleen ajattelemisen aihetta. Kirjasta voi tunnistaa joitain omaan kulttuuriimme liittyviä samoja sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyviä vihan, pelon, väkivallan ja häpeän syvävirtauksia. Kirjoittaja haluaa kertomuksellaan varoittaa ihmisyyden kaventumisesta, jos kerrotaan vain yhtä, ainoaksi jäävää (miehen kertomaa) tarinaa ihmisyydestä. Kirja varoittaa jo johdannossa Ainoan tarinan uhkasta. Feministikin määritellään henkilöksi, ”joka uskoo sukupuolten yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon.”
Adichien kirja on saanut aikaan myös julkista keskustelua. Kirja on tarkoitus jakaa tänä keväänä kaikille ysiluokkalaisille lahjana. Yhtenä hankkeen taustatekijänä on peräti opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkisessa keskustelussa tämä kirjalahja on kyseenalaistettu, perusteena esimerkiksi että ”mitään ismiä ei tulisi tuputtaa koululaisille”. Totta toisaalta tämäkin, saa nähdä vedetäänkö hanke takaisin julkisen vastahangan takia.
Itse en näe opettajana mitään estettä sille, että periaatteessa luetuttaisin oppilailla näitä kirjoja. Oleellista on käydä oppilaiden kanssa ne läpi, purkaa luettu ja ottaa niihin etäisyyttä. Ja niin kuin kaikessa, suositella pitämään se, minkä hyväksi näkee.
Ei varmaankaan saisi toivoa, mutta toivon sydämeni pohjasta, että metropoliitta Ambrosius muistaisi, kuinka me yhdessä laskimme peruskiven uuteen tsasounaan. Nyt puolisoni uskon vuoksi ”vääräoppiseen” kirkkokuntaan liittyneenäkin yksi elämäni suurimmista lohduttajista on Valamon luostarin alttarissa siunattu sormus, jonhon kreikankielellä on kaiverrettu Jeesuksen rukous.
Mihin ”liberaali” suvaitsevaisuus unohtui? Kirjoittajan milestä kaikkien on kannatettava samaa aatetta. Aika outoa. Eikö feminismin ytimeen kuulu mm. naisen oikeus surmata syntymätön lapsensa. Tätäkö kaikkien pitäisi siis kannattaa?
Ei, kirjoittajan mielestä kaikkien ei ole kannatettava samaa aatetta.
Kummallista kommentointia ja outoja kysymyksiä. Ilmeisesti kommentoija on itse jotain mieltä joistain asioista, mutta epäselväksi jää tarkasti ottaen mitä mieltä. Olen mielestäni kirjoittanut asiani sen verran selvästi, että normaalin sisälukutaidon pitäisi riittää ymmärtämään, etten ole viestinyt juurikaan mitään siitä, mitä kommentoija täysin turhalla kommentillaan olettaa tai väittää minun kirjoittaneen.
Tällaisia kommentteja saa lukea K24 blogeista ja jutuista aika usein ja tavallisesti ne tulevat samoilta ihmisiltä. Koen ne tavallisesti ylimielisiksi, matalamielisiksi, ne toistavat sisällöltään itseään ja antavat kirjoittajistaan merkillisen kuvan. Niitä on piinallista lukea.
Hyvä Lauri F,
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Laurin mukaan Jari Haukan kommentti oli: kummallinen, siinä oli outoja kysymyksiä, se oli epäselvä, edelleen kommentoijaa, so. Haukkaa epäillään sisälukutaidottomaksi,Frostin mukaan kommentti oli turha, ylimielinen, matalamielinen ja antaa kirjoittajastaan merkillisen kuvan ja sellaista kommenttia on Laten mukaan piinallista lukea.
Meillä jokaisella on tapamme kutsua keskusteluun, aina se ei avaudu ihan heti…
Adichie on loistava kirjailija. Mainittua en ole lukenut mutta Puolikas keltaista aurinkoa hurmasi. Feministi ehdottomasti ja vieläpä afrikkalainen, tosin jenkeissä asunut. Siinä riittävästi syitä vieroksua.
Koskahan julkaistaan kirja meidän kaikkien pitäisi olla sovinisteja? Sehän on asian tasa-arvoinen vastine. Moni ei vain tule sitä näinä aivopesun aikoina ajatelleeksi.
Ei, ehdotettu kirja ei olisi asian tasa-arvoinen vastine.
Sovinismi ja feminismi eivät ole toisiaan selittäviä tai tukevia käsitteitä eikä niitä kuuluisi sisältönsä puolesta liittää toisiinsa, niin kuin yllä ymmärtääkseni tapahtuu. Se on vähän sama kuin liittäisi yhteen alkoholismin ja vegetarismin. Pääte -ismi tarkoittaa vain aatetta tai suuntautumista johonkin päin.
Yleisessä kielenkäytössä sovinismi on alkanut tulla synonyymiksi miessovinismille eli sille, että miestä suositaan tai pidetään naista parempana tai väkevämmin ilmaistuna se on sitä, että miehinen sukupuoli nostetaan jalustalle ja naiseutta alistetaan tai halveksutaan.
Feminismi on puolestaan aatesuunta, joka pitää sisällään tätä nykyä useampia tulkintoja ja ilmenemismuotoja, mutta yleisesti ottaen pelkistys ”Tasa-arvon hakeminen kaikilla tasoilla” kuvannee sitä ainakin itselleni hyvin. Sen käytännön harjoituksessa keskeistä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen asian puolesta ja vahingollisten sukupuoliroolien muuttaminen.
Jos näitä tavoitteita ei pidä hyvänä, voi toisaalta tietysti hyvinkin olla sovinisti. Niin kuin alkoholisti voi hyvinkin suhtautua vegetaristiin ylimielisesti ja pitää tätä fanaatikkona.
Hyvä Lauri F,
Ehkä opettajana perustelet miksi juuri feminismi-nimistä aatetta pitäisi indoktrinoida koululapsille. On monia muitakin ismejä: leninismi, kommunismi, fasismi, höpsismi jne. Eihän koulussa opeteta tunnustuksellista uskontoakaan.
Perusteluksi ei riitä, että Sinä ja aatetoverisi kannatatte juuri tätä ideologiaa.
Kommentti sisältää ilmeisesti oletuksen, että olen aatetoveri jossain aateseurassa. Näin ei ole. En ole tunnustautunut feministiksi, en edes äijäsellaiseksi ja jos lukee blogini kunnolla, huomaa kyllä asian. Mutta en pyri asemoimaan itseäni plus-miinus, on-off, tai mustavalko-maailmaan. Apostolin sanaa mukaillen pyrin arvioimaan kaikkea ihan järkiperustein ja pitämään sen, mikä hyvä on.
Tunnustan mielelläni, että omaan maailmanselitykseeni on vaikuttanut erityisesti kristinusko, humanismi ja moderni tieteellinen tapa hahmottaa maailma. Varmaan moni muukin aatos, mutta nuo pystyn tiedostamaan helpoimmin.
Opettajan ei pidä ajaa sisään, indoktrinoida, oppilaisiin minkään moisia ismejä eikä uskontoja, tässä olen samaa mieltä kommentoijan kanssa. Puheena olevaan kirjaan tutustuminen koulussa ei sitä ole eikä sitä opettajana saa sillä tavoin käsitelläkään, tietysti. Jos lukee blogini ajatuksella, niin huomaa etten sellaista hölmöyttä missään väitäkään. Kirjoitin: ”mitään ismiä ei tulisi tuputtaa koululaisille…Totta toisaalta tämäkin” ja ”Oleellista on käydä oppilaiden kanssa ne läpi, purkaa luettu ja ottaa niihin etäisyyttä. Ja niin kuin kaikessa, suositella pitämään se, minkä hyväksi näkee.”
Oletko lukenut kyseisen kirjan? Keskustelu olisi mielekkäämpää, jos voisimme puhua itse sisällöstä eikä vain kirjan otsikosta, jota blogissanikin pidän onnettomana.
Kun heräsin, tiesin ettei voinut olla totta että Suomessa on opettajia jotka jakavat lapsille feministipropagandaa.
Tästäkään kommentista ei voi olla ihan varma, että onko kirjoittaja tosissaan vai piruileeko hän. K24:n kommentit ovat välillä jotenkin sisäpiirin juttuja tai täällä olevat vakikommentaattorit ovat uppoutuneet omaan somekuplaansa , ettei jutut aina avaudu ulkopuolisille.
Tänään meillä oli koulussamme opettajainkokous, jossa äidinkielen opettajat esittelivät lyhyesti Adichien kirjan, joita oli tullut koulullemme läjä ysiluokkalaisille jaettavaksi. He totesivat omana mielipiteenään, että luettuaan kirjan sen voi hyvin antaa luettavaksi ysiluokkalaisille, huolimatta siihen liittyvästä pienestä julkisesta kohusta. Kellään opettajalla ei ollut vastaan sanottavaa, ei minullakaan. Nyt kun itsekin olen sen lukenut, voin sen sisältöä mainiosti käsitellä oppitunneillani yhdessä oppilaiden kanssa.
Molempia. Että kun sinun koulusi opettajat ovat sitä mieltä että feministpropagandaa voi jakaa niin asia on sillä selvä? Onko muita aatteita joita koulussa voisi tai tulisi edistää? Toki tiedän etteivät kollegasi ole kirjan jakamista keksineet.
Niin, en tiedä onko miten hedelmällistä jatkaa tällaista keskustelua. Oletko lukenut kirjan ja oletko todella sitä mieltä, että esimerkiksi blogitekstini edustaa feministipropagandaa? Tai että koulusysteemimme opettajat imaisisivat kritiikittä oikeasti jonkun aatesuunnan propagandaa. Miten joku voi oikeasti ajatella tällä tavoin? Näin järjettömän, säälittävän tyhmästi.
Kummallista kirjoittaa tänne blogeja. Vaikea kokea ihan mielekkääksi kirjoittamista, kun saa kokea olevansa syytettynä. Siis pitää ottaa oletusarvoksi, että kun on kirjoittanut jotain, niin paikalle ilmiintyy äärimmäisellä todennäköisyydellä syyttäjiä, jotka haluavat tulkita pahansuovasti sellaisten blogistien tekstejä, jotka eivät jaa samaa maailmankuvaa, kuin mitä heillä itsellään on. Että nämä kommentaattorit elävät viholliskuvista. Tai saattaa tietysti olla, että kyse on trolleista. Olen mielestäni jo niin monta kertaa perustellusti todennut tämän vääräksi kokemani syytöksen propagandan levittämisestä, että en käytä hyvää aikaani enempää tämän tasoiseen keskusteluun. Pidätän blogistina oikeuden potkia tämänkaltaiset kommentit jatkossa pois. Voit vhinettää sen epäoikeudenmukaisuutta omissa, samanmielisten joukossa.
Eli sorry, minun näkökulmastani olet ihan ulalla, käsittänyt jotain perustavasti väärin. Jos on oikeasti valittamista, ota yhteyttä opetushallitukseen ja/tai muuhun vastaavaan tasoon.
Todellinen kysymys onkin, eikö ”tasa-arvon hakemista kaikilla tasoilla” voi ajaa, muuten kuin feminismin kautta? Tämä itseäni kummastuttaa. Kirjaa en ole lukenut, mutta feminismiin olen kyllä perehtynyt.
Kaikkien alistettujen ihmisten asiaa tulee ajaa tasapuolisesti, näin Kristinuskon ytimessä juuri onkin, ei miestä eikä naista ole ilman toista. Miesten tulee huolehtia naisten parhaasta ja naisten tulee huolehtia miesten parhaasta, näin hoidetaan myös lasten asiaa sukupuoleen katsomatta. Se on mielestäni tasa-arvon edistämistä, sen mukaan kuin se on mahdollista.
En tietenkään ole lukenut. Kirjan nimi kertoo sen sisällön. Ja kun tiedän että feministi ajaa naisten ylivaltaa ja miesvihaa niin miksi minun pitäisi se lukea. Niin muuten sovinistisian vastakohta on tietenkin feministisika.
Ismo, kiitos kysymyksestäsi. Kommentistani puuttui juuri tuosta kohdasta yksi tärkeä, selventävä sana eli olisi pitänyt olla ”sukupuolten tasa-arvon hakemista kaikilla tasoilla”.
Ajattelen samalla tavalla, yleisellä tasolla tasa-arvon hakemiseksi on toki muitakin välineitä ja tapoja
Kiitos Juhani kommentista. Se on niin hyvä ja selventävä, etten koe tarvetta poistaa sitä. Se kertoo tietämyksen tasosta, kommentoijan asenteesta ja ajattelusta riittävän paljon 🙂
Lauri, mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus ja hyvä loppukommentti;)
Nostan hattua kärsivällisyydellesi.
Kiitos kehuista. On totta että tiedän ihan riittävästi feminismistä. Ei paskaan kannata monta kertaa astua.
Se että harkitsit kommenttini poistamista, kertoo että olet ns suvaitsevainen joka suvaitsee vain samat mielipiteet kuin mitä hänellä itsellään on.
”On totta että tiedän ihan riittävästi feminismistä.” Se mikä riittää sinulle ei ole riittävää siltä kannalta, että sinulla olisi asiasta oikea käsitys. Ei kananpaskaan asumalla saa selville, miltä emincé de poulet à la moutarde maistuu
Po astumalla.
Luin kirjan ja tunnustan olleeni väärässä. Kirjan nimi hämäsi koska kirjoittaja ei ole feministi. Hän nimittäin kannattaa sukupuolten tasa-arvoa. Kirjan alussa hän toteaa mm että feministien sanotaan vihaavan tai vähintään vieroksuvan miehiä ja kannattavan naisten ylivaltaa. Tämähän on aivan totta mutta koska kirjoittaja sanoutuu sitä irti, hän ei ole feministi. Hän kertoo yrittäneensä lukea feninismin teoreettinen teoksia mutta ei ole jaksanut loppuun. Tämä on aivan terve ja normaali reaktio. Kukapa niitä lukisi.
Vielä parempi todistus siitä että hän ei ole feministi, on se kun hän puhuu sukupuolten välisistä seurustelu- ja muista suhteista, hän puhuu vain miehen ja naisen suhteesta. Yksikään suomalainen feministi ei uskaltaisi kirjoittaa aiheesta mainitsematta kahden naisen välistä suhdetta ja nostamatta sitä samanarvoiseksi heterosuhteen kanssa tai mieluummin ylikin.
Muuten en ymmärrä miksi sitä jaetaan koululaisille. Se on kuin murrosikäisen pohdiskelua.