”Olen yhdeksäntoistavuotias. Synnyin HIV-positiivisena. Haluan tulevaisuudessa mennä naimisiin ja perustaa perheen. Haluan että lapseni syntyvät terveinä.”
Kirkkojen maailmanneuvoston toiseksi viimeisen päivän temaattisen istunnon teema on oikeudenmukaisuus. Monen puheenvuoron pohjana on kokemus syvästä, rakenteellisesta epäoikeudenmukaksuudesta. Onnen lahjoja jaetaan epätasa-arvoisesti.
”Asun Tuvalun saarella. Sen korkein kohta on neljä metriä merenpinnan yläpuolella. Me emme ole edistäneet ilmastonmuutosta emmekä voi sitä yksin pysäyttää, mutta meidän saaremme on ensimmäisiä, jotka tuhoutuvat kun vedenpinta nousee.”
Istunnon puheenjohtaja pohjusti keskustelua kysymällä minkälaisen maailman haluamme jättää lapsillemme. Puheenvuorojen aikana kävi selväksi, että emme puhuneet kymmenien vuosien vaan seuraavan 10-15 vuoden ajanjaksosta. Minkälanen maailmamme on silloin kun lähivuosina syntyvät lapset menevät rippikouluun?
Globaalin oikeudenmukaisuuden kysymykset tuntuvat vaikeilta ja kaukaisilta. Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan ole abstrakti, teoreettinen kysymys. Se konkretisoituu arkisen elämän tasolla, jokapäiväisen elämän toteutumisen mehdollisuuksissa. Onko minulla ja perheelläni ruokaa? Voinko elättää itseni omalla työlläni? Saanko hoitoa jos sairastun? Saanko kouluttautua niin, että voin pärjätä elämässä? Nämä ovat kysymyksiä, joita monet pohtivat myös Suomessa.
Rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus asettaa ihmiset mielivaltaisella tavalla lähtökohtaisesti epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Joskus olemme konkretisoineet rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta pelaamalla peliä, jossa toinen joukkue pelaa isommalla kenttäpuoliskolla pienempään maaliin saaden pisteitä vain osasta maaleista.
On selvä, että iso osa maailman ihmisistä joutuu pelaamaan vähemmillä resursseilla, mutta taitavammin ja paremmalla strategialla vain tasapainottaakseen lähtökohtaista epätasa-arvoa.
Globaalin epätasa-arvon taustalla on monia teijöitä, joista useimmat ovat meille tuttuja. Näin kuuluvat muun muassa kansainväliset talousjärjestelmät, joiden kautta on mahdollista kontrolloida paikallisyhteisöjen ja kokonaisten valtioiden kykyä tuottaa ruokaa.
Monikansalliset lääkeyhtiöt puolestaan kontrolloivat patenteilla perusterveydenhuollon lääkkeiden saavutettavuutta tehden niistä monesti täysin saavuttamattomia isolle osalle maailmaa. Esimerkkinä voidaan antaa HIVn hoidossa käytettävä ARV-lääkitys, joka patentoituna lääkkeenä maksoi 1990-luvun puolivälissä yli USD 20 000 vuodessa ja joka geneerisenä lääkkeenä maksaa tänä päivänä halvimmillaan USD 80 vuodessa.
Samantyyppisiä lukuja voidaan antaa muiden sairauksien esimerkiksi syövän hoidon yhteydessä. Kaupalliset yhtiöt ostavat maata rakentaakseen tehtaita tai viljelläkseen energian tuotantoon käytettäviä kasveja vieden ihmisiltä mahdollisuuden asua ja viljellä omaa maataan. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii luonnonvarojen ryöstökäytön lopettamista. Se vaatii toimia meiltä, joiden elämäntapa perustuu harhaiseen käsitykseen hyvinvoinnista rajattomien varantojen kuluttamisena. Varannot eivät ole rajattomia. Kun minä kulutan, se on joltain toiselta pois.
Itselleni KMNn yleiskokouksen yksi silmiinpistävimmistä piirteistä on ollut intohimoinen vaade kirkkojen toimia aktiivisesti epäkohtien poistamiseksi. Äänenpainot ovat usein olleet poliittisia. Kirkkojen merkityksellisyys kietoutuu inhimillisen elämän edellytysten toeutumiseen paikallisyhteisöissä, valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tasolla.
”Köyhät eivät tarvitse hyväntekeväisyyttä vaan rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden poistumista” Meidän on pelattava reilua peliä. Tästä syystä monet kirkot eri puolilla maailmaa ovat aktiivisesti mukana työssä ihmisoikeuksien toteutumiseksi.
Kirkkojen Maailmanneuvoston kokouksessa kuullut puheenvuorot haastavat meitä tarkastelemaan omaa tilannettamme Suomessa. Oikeudenmukaisuus- istunnon puhujien viesti meille on: tukekaa niitä, jotka puolustavat ihmisoikeuksien toteutumista, tukekaa niitä, jotka eri tavoilla puolustavat luomakuntaa ja kiinnittävät huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, tukekaa koulutusta, jotta jokainen voi kantaa vastuuta itseään koskevista ratkaisuista.
Oikeudenmukaisuus ja reilu peli ovat mitä suurimassa määrin kirkon ja jokaisen kirkon jäsenen asia.
…
Blogin kirjoittaja TT Minna Hietamäki on ollut Faith and order -komission täysistunnon jäsen.
