Piti tänään (ma 29.4.19) päästä Tapiolasta Leppävaaraan puolen päivän maissa. Osoite oli Konstaapelinkatu 2, mutta ei minulla ollut asiaa poliisiasemalle vaan terveyskeskukseen, jonka yhteydessä toimivasta laboratoriosta vastaa HUS.
Leppävaara oli parhaimmillaan silloin, kun siellä pellolla oli vain Maxi-Market ja iso parkkipaikka.
Tänä päivänä Albergan kartanon entiset maat on rakennettu niin täyteen kaikkea mahdollista ostoshelvetti-Sellosta aina korkeisiin torneihin asti, että näkövammaisena minulle puhkeaa ihottuma ja pahoja mielenterveysongelmia jo pelkästään siitä, kun ajattelen kyseistä seutua, jossa niin monet ihmiset joutuvat jopa asumaan.
Minä en siis itse tarvitse Leppävaaraa mihinkään ja luulin pitkään, että ei Leppävaarakaan minua, vaan nytpä kävi niin, että piti mennä minuutiksi kuvauttamaan silmänpohjia, tosin silmätippojen vaikutuksen takia minun pitäisi kuulemma viipyä paikalla tunnin verran.
Tilasin taksin jo edellisenä iltana, ettei varmasti pääsisi unohtumaan. Etukäteisvarauksissa kysytään aina myös se, mihin ajetaan. Kerroin ja sain vahvistuksen tekstiviestillä. Viisi minuuttia ennen tämänpäiväistä lähtöä tuli taksinvälityspalvelusta toinen tekstari, joka kertoi sekä tilausnumeron että auton numeron.
Menin pihamaalle päivystämään vain havaitakseni, että musta Lähitaksin teippauksin varustettu pirssi porhaltaa lujaa meidän risteyksen ohi. Viisi minuuttia myöhemmin se (mitä todennäköisimmin sama) auto kurvaa viereeni. Kuski tsekkaa nimeni ja minä kerron kohteen könytessäni (mahdollisesti) Mersun takapenkille.
Olenkohan minä jotenkin hermona, kun kuljettaja moneen kertaan vakuuttaa tietävänsä ihan satavarmasti, minne mennään? Hän on kuulemma vienyt paljon matkustajia juuri kyseiseen osoitteeseen.
Kahdeksan kilometrin matka taittuu 20 minuutissa, joten minulle jäisi hyvin aikaa odotella vuoroani siellä terveyskeskuksessa, mikä ei ole ongelma, koska tykkään tulla paikalle aina mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Taksi pysähtyy. Tässä se paikka nyt on, kuulen kuskin vakuuttavan. Jahas, tämä kaveri tuntuu olevan niitä tapauksia, joille ilmeisesti pitäisi maksaa ekstraa, että nousisivat ratin takaa ja kiertäisivät kulkupelin tullakseen avaamaan takaoven asiakkaalle. Ei minua lopultakaan harmita se, että joudun itse haparoimalla etsimään ovenkahvan ja soluttautumaan ulos automobiilista. Minua hämmentää tuo ovi, jossa kyllä lukee HUSLab, mutta mieleen tulee pääoven sijaan jonkinlainen takaovi.
Taksi meni jo, joten ei auta muu kuin mennä sisään kapeasta ovesta, jonka takana ei ole mitään avaraa tilaa vaan kierreportaat ja pienen etsinnän jälkeen löytyy myös rämä hissi. Kakkoskerroksessakaan ei ole erillistä infoa vaan vuoronumeroja jakava kone. Onneksi ystävälliset asiakkaat rientävät avukseni ja kertovat, että jos on ajanvaraus, niin silloin jäädään vain odottelemaan nimeltä kutsumista.
Lukijat jo arvaavatkin, ettei sellaista kutsua koskaan minulle tule. Menen ihmettelemään asiaa henkilökunnan kanssa. Tämänkin lukijat varmasti arvaavat noin tuntia ennen minua, että ei löydy minkäänlaista ajanvarausta minulle tästä talosta. Yritän änkyttää, että taksikuski toi minut ihan tuohon oven eteen Konstaapelink. 2:een. Teme ej ole Konstapelj, teme paika on Tinurinkuja 4. Parempaa suomea puhuva hoitsu sanoo, että kyse on viereisestä talosta. Käy ilmi, että sielläkin on HUSLab, ja kaikki kuvantamiset tapahtuvat siellä.
Vasta jälkeenpäin kävin ihmettelemään, miksi kaikki asiakkaat tuolla väärässä paikassa olivat naisia. Jos valveutuneet lukijat eivät tällä kertaa arvaa, niin vihjaan, että tutkimusten kannalta minä edustin väärää sukupuolta.
Vain tunnin myöhässä olen saapunut oikeaan paikkaan. Tässä talossa on ihan eri meno ja meininki. Kirkonovien kokoiset lasiset tuplaovet avautuvat edessäni automaattisen tyylikkäästi. On iso eteisaula, info ja jopa pieni kahviokin. Ja taas hissillä kakkoseen.
Heti kun olen syöttänyt henkilökorttini ilmoittautumislaitteeseen (tai siis pudottanut henkkarini lattialle, mistä toinen asiakas korttini poimii ja asettaa lukulaitteeseen), jostakin sivuovesta paikalle lennähtää hoitsu, joka tippaakaan aikailematta tai pätkääkään kursailematta rupeaa jo siinä käytävällä kostuttamaan silmiäni kirvelevillä tipoilla. Sitten odotellaan miltei puoli tuntia, että tipat vaikuttavat ja minä pääsen otattamaan silmistäni niin kauniit kuvat kuin vain minuutissa on mahdollista saada.
Kun vihdoin viimein pääsen lähtemään kotiin erittäin valonaroin silmineni, jotka toki suojasin aurinkolaseilla, tajusin olevani niin lähellä Kehä Ykköstä, että päätän eksiytyä kyseisen tien varteen päästäkseni Itäkeskus-Westendinasema-väliä ajavaan bussiin 550. Vaan sepä onkin jo sitten toisen tarinan paikka. Mutta sen vielä sanon, että Leppävaaraan en mene enää ikinä!
Entäs se palaute saadusta palvelusta? Kuskin ylimielisyys on pääasiallinen syy, miksi reklamaation tahdon tehdä. Ja kaiken lisäksi tämä besserwisser oli harhaanjohtaja, joka ajoi harhaan myös minua hakiessaan. Hyvänen aika sentään, enhän minä taksia eksymiseen tarvitse vaan sitä varten, että löytäisin turvallisesti perille!
Kenelle reklamaatio siis tehdään ja olisiko minulla mahdollisuutta saada jonkinlaista hyvitystä kalliin aikani tärväämisestä?
Jos valitukseni menee läpi, niin seuraavaksi voisin reklamoida Leppävaaran rais… pilaamisesta. Helsinki omistaa myös maata Leppävaarasta, joten täytyy selvittää, kumpi kaupunki tässä on ollut ahneempi…
Kuvat: Yllä Leppävaaran Maxi-Market v. 1986
Alla: Leppävaara tätä nykyä. Jättimäinen Sello tahtoo kasvaa vielä joka suuntaan, myös junaradan yli…
Reklamaatio tehty!
Lähitaksilla oli netissä palautteen antamiseen passeli sivu.
Ruksasin myös kohdan, että haluan palautteen palautetta.
Nyt sitten ollaan odottavalla kannalla. Tuskin kuitenkaan
kukaan tuohon viestiin vappuaattona vastaa, mutta onneksi
meikäläinen uskoo myös vapunjälkeiseen elämään…
Toivotaan, että osaat suhtautua elämääsi tietyllä huumorilla… Et ole mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään…
Taannoin vinkkasin ystäväni kanssa taksin kadulta kättä heilauttamalla ja taksi kurvasi kohdille ja pääsimme pois sateesta… Kun sanoin osoitteen, niin hymyilevä kuljettaja ojensi sanatta takapenkille puhelimensa, jossa oli Google Mapin sivu avattuna…
Hölmistyneenä kirjoitin haparoivasti puhelimeensa osoitteen, joka oli onneksi lyhyt ja helppo… että sellaista.
Ismo: Voisin hyvin kuvitella, että Jenkkilässä tuollaista sattuisi jatkuvasti, mutta Suomeen systeemi ei mielestäni sovi. Eikä varsinkaan, kun näkövammaiset ovat kyseessä. Meidän näkökulmastamme katsottuna taksiuudistus oli susi. Voiko sitä enää perua? Kuljettajan on osattava kunnolla Suomea ja hänellä on oltava riittävä paikallistuntemus. Ja ajokin tulee olla kunnon auto eikä mikään mönkijä, mopoauto, kuorkkis, traktori tai puimakone.
Onneksi meillä näkkäreillä on ihan oma puhelinnumero, johon soittaa. Ei tarvitse edes selittää olevansa erilainen nuori.
Jahas. Justiinsa kun olin kirjoittamassa vastausta Ismolle alkoi kännykkä kiljua hysteerisesti ilmoittaakseen, että Lähitaksin laadunvalvonnasta on tullut viesti, jota en jostakin syystä pysty peistaamaan tähän.
Olen tyytyväinen nopeaan toimintaan, vastauksen ympäripyöreyskään ei harmita, sillä mitäpä muuta vastauksessa voisi ollakaan. Laadunvalvojan nimi ja yhteystiedot hyvin esillä, samoin kaikki tiedot itse firmasta. Tekemäni reklamaatiokin näkyy sivulla. Kuskiin luvataan ottaa yhteyttä.
Eiköhän tämä ollut tässä: Keissini sai ihan asiallisen käsittelyn. Se, jatkuuko yhteistyömme Lähitaksin kanssa vai ei, riippuu yksinomaan Espoon kaupungista. Huononnuksena palveluun taitaa kuitenkin tulla se, että lyhyitäkään välipysähdyksiä ei jatkossa enää taideta hyväksyä.
Olen kanssasi samaa mieltä, taksiuudistus ei toivottavasti ole vielä ohitse… Tuo kuvaamani hymyilevä mies ei muuten osannut Suomea sanaakaan…
Paikallistuntemus, kielitaito ja ammattimainen ote liikenteessä on kyllä kuluttajalle ensiarvoisia määreitä. Rohkeudesta ja yritteliäisyydestä voi kuitenkin antaa plussat taksisuhareille.
Kiitos ensimmisestä kuvasta. Muistan oikein hyvin Maxi Marketin ja siellä asioinnin ihmeellisyyden…