Reservistä ero ei vapauta maanpuolustusvelvollisuudesta

Reservistä eronneet ovat saaneet viime aikoina huomiota. Ukrainan sodan syttymisen jälkeen reservistä on erottu aiempaa enemmän. He ovat lähinnä etelän suurista kaupungeista, iältään 31-50 -vuotiaita. Reservistä eroon lienee vaikuttanut pelko mahdollisuudesta joutua sotaan. Sotilaan toimintakyvyn ja joukon suorituskyvyn kannalta tahto puolustaa maata on keskeinen. Jos tahto aseelliseen puolustukseen puuttuu, voi olla parempi päätyä muihin yhteiskunnan kannalta tärkeisiin tehtäviin.

Reservin koko on noin 870 000 reserviläistä. Siihen nähden eroaminen reservistä on toistaiseksi pientä. Se herättää kuitenkin kysymyksen oikeudenmukaisuudesta. Toiset kantavat velvollisuuden myös heidän puolestaan, jotka väistävät sen.

Reservin ulkopuolella olevillakin olisi tasapuolisuuden vuoksi oltava osuus maanpuolustuksessa. Helsingin Sanomien haastattelemat Karjalan prikaatin alokkaat viittasivat samaan asiaan (19.2.). Perustuslain pykälässä 127 säädetäänkin maanpuolustusvelvollisuudesta: jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Tämä asia on jäänyt keskustelussa vähälle huomiolle.

Puolustusvoimien reserviin kuulumattomat ovat perustuslain mukaan velvollisia tekemään oman osansa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa. Ukrainan sota muistuttaa, että esimerkiksi pommitettujen kaupunkien raivaamiseen ja uhrien pelastamiseen tarvitaan väestönsuojelujoukkoja. Samoin heitä tarvitaan väestönsuojien ylläpitoon ja kotinsa menettäneiden majoittamiseen.

Valtioneuvosto voi säätää poikkeusoloissa kaikille 17-64-vuotiaille kuuluvasta yleisestä työvelvollisuudesta esimerkiksi puolustustarviketeollisuudessa ja huoltovarmuuden ylläpidossa. Tätä varten olisi oltava oma reservinsä ja sille koulutus. Suunnitelmissa on jo ollut siviilipalveluksen suuntaaminen nykyistä selvemmin tehtäviin, jotka liittyvät kiinteästi yhteiskunnan toiminnan ylläpitämiseen poikkeusoloissa.

Näin tulevaisuudessa voisi olla säädetyn ikäisistä suomalaisista koottu 1) puolustusvoimien reservi, 2) väestönsuojelun ja huoltovarmuuden reservi sekä 3) yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisissä tehtävissä työskentelevät ja siksi poikkeusolojen reservistä vapautetut (VAP-henkilöstö).

Myös kirkkojen eri tehtävissä toimivia voidaan työantajan hakemuksesta vapauttaa reservistä eli ”vapittaa”. Seurakuntien työn jatkuminen kaikissa oloissa minimihenkilöstöllä: jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, hautaustoimi ja sielunhoito ovat tärkeä osa henkisen kriisinkestävyyden ylläpitoa.