Resilienssi, lähimmäisyys ja toivo tulevasta koronatilanteessa

Hienoja sivistyssanoja ei saisi viljellä yleistajuisissa puheissa ja kirjoituksissa. Nyt kuitenkin korona-viruksen levitessä ja maamme ollessa poikkeusoloissa ja valmiuslain oloissa, tuli tuo sana ”resilienssi” mieleen. Erään nettihaun tuloksen mukaan se tarkoittaa: Kykyä palauttaa katastrofaalisen tapahtuman jälkeen toimintakyky ja sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Nyt on turhia maalailematta katastrofaalinen tilanne tai tapahtuma, joka vaikuttaa hyvin laajasti. Tässä tilanteessa ilmenee jo resilienssiä eli kykyä toimia ja meidän on yhdessä toimittava, että tuo kyky on myös tilanteen pahentuessa ja edelleen sen helpottuessa. On toimittava niin, että säilyy kyky palauttaa katastrofaalisen tilanteen jälkeen toimintakyky ja sopetua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Jotenkin haluan ajatella myös niin, että meillä suomalainen sisu on tuota resilienssiä: joustokykyä, mukautumiskykyä, kykyä selviytyä. Samalla asialle on historiassa ja eri kulttuureissa myös verrokkeja. Vaikkapa latinankielinen sanonta: Fluctuat nec mercitur – Huojuu mutta ei uppoa. Tuo lause on muiden muassa Pariisin vaakunassa ja siinä on myös laivan kuva. Sama symboliikka on kirkon ekumeenisessa tunnuksessa.

Meillä sisun lisäksi on myös sanonta: Taipuu mutta ei taitu.Tai laulussa Tämä taivas, tämä maa lauletaan: ”Tääl on pelloiksi kuokittu soita, täällä korpia raivattu on. Tätä kansaa ei vastukset voita se on sitkeä taipumaton, aina uudestaan kyntää ja kylvää se maan pistää pettua leipään jos tarvitaan kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa sadon kultaisen kantaa maa.” ”Synnyinlahjaksi saatu on voimaa josta muualla puutetta on.Jjoka Suomea köyhäksi soimaa, sisu sille on tuntematon. Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan katajaista se on ja se kestää vaan, kiven harmajan kautta se tien puhkaisee ajat vaikeatkin hallitsee.”

Resilienssiin liittyy ihmisten yhteys ja yhtenäisyys sekä toistemme tukeminen ja auttaminen, kirkollisella kielellä lähimmäisyys. Myös lähimmäisyyden toteutumisen merkkejä on paljon näkyvissä. On järjestetty kaupankäyntiapua ja monenlaista muuta lähimmäisten huomiointia. On sitä lähimmäisyyttä, että noudatetaan viranomaisten ohjeita ja varotaan taudin leviämistä ja levittämistä.

Mukautumiskykyyn ja toimintakyvyn palautumiseen kuuluu olennaisesti toivo huomisesta ja toivo paremmasta. – Kyllä me tästä selviämme, sanotaan monella suulla – ja jotkut jatkavat: Jumalan avulla. Kirkon tehtävä on elää ihmisten rinnalla kaikissa oloissa ja tilanteissa. Kirkon tehtävä on muistuttaa toivosta ja pitää sitä yllä. Pidämme sitä yllä rukoillen, rohkaisevilla ja lohduttavilla hartauksilla ja kaikella, millä pidämme yhteyttä ihmisiin ja tuemme heitä ja toisiamme.

Kyllä me tästä selviämme – sisulla, mukautumiskyvyllä – ja myös Jumalan ja toistemme avulla! Raamatun pohjalta toteamme, että mikään asia ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Ja: Olemme ahdingossa mutta emme maahan lyötyjä; neuvottomia mutta emme toivottomia!

Toivo Loikkanen

 

 

  1. Kiinassa taisi yksi kolmesta selvitä tehohoidon avulla. Joten hirveän rankaa se on ollut hoitajille, kun potilaat kuoli käsiin jatkuvasti. Sama tilanne nyt jo Italiassa ja Espaniassa ja ties missä. Parempi turva meille on siinä, jos emme tapaa muita. Joten ei se tehohoito ja happimaski pelasta kolmestakymmenestä kuin vain kymmenen.

  2. Missä ovat ne ihmiset jotka kertoisivat Kiinalaisille, ettei lepakot, käärmet, skorpioonit, pääskysenpesät,ym. ole ihmisille tarkoitettuja ruokia. Sama tautiongelma on lähtenyt pääasiassa Kiinasta liikkeelle. Sars, mers. koronavirus, minkä niminen onkaan seuraava tappava tauti.

    Tässä tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyytää rukouksessa apua Jumalalta, että Hän antaisi viisautta ja ymmärrystä kiinalaisille ja meille kaikille muillekin kansoille miten välttää saamasta tautia, jotta sen leviäminen saataisiin pysäytettyä.

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.