Riittääkö Raamattu?

 

Raamattu ei riitä, kun se ei uskossa sulaudu.
Hepr. 4:2, ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.

Ollaan tehty uskontunnustuksia, joiden olemassaolon tarkoitus on kyseenalainen. Vähiten kyseenalainen on nk. Apostolinen Uskontunnustus. Nikean Uskontunnustus sanotaan olevan rinnakkainen, yhtenevä, mutta totuuksia alleviivaavampi.
Nikealainen “alleviivaa” kuitenkin sellaista mitä Apostolinen ei sisällä, eli tunnustuksen viimeisen virkkeen alkuosa: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, …“

Apostolisen uskontunnustuksesta “puuttuva” osa on korjattu Suomen evlut kirkon sivuilla, kirjoittamalla lisäys taustaa-osaan seuraavasti: “Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä.

Annettiinko tuo uskontunnustus ennen vai jälkeen kasteen?

Kyseenalaistan yksiselitteisen Sanan muotoilun.

Ei ole mitään esimerkkiä Raamatussa yhdessä lausutusta uskontunnustuksesta.
Kun ensimmäinen lähetyssaarnaaja tuli uskoon Gazan tiellä, niin siinä yhteydessä on Apt. 8:
37 “Silloin Filippus sanoi hänelle: jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hoviherra vastasi: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.

Näen paljon uskottavampana lukea Raamatusta mm. tämä kertomus hoviherran uskoontulosta, kuin tehdä “kilpailevia” versioita, joita sitten ei ole edes tarkoitus käyttää Raamatun opettamassa yhteydessä.

  1. Yleisesti vielä uskon tunnustamisesta, jota seuraa Paavalin mukaan pelastus.
    Room.10:10 ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”

    Onko tunnustamisella varsinaista muotoa? Eikö riitä, että uskoo Jeesukseen ja tunnustaa Hänet Herraksi. Kirkolla ja vapailla suunnilla on monta tunnustusta, mutta niistä ei mikään ole tuota Paavalin sanomaa vastaan.
    Uskoa seuraa teot ja parannus ja pyhitys taas seuraa oikeaa uskoa. Eikö oikea usko ole myös tunnustavaa? Sanoin ja teoin? Joskus tulee vain mieleen miksi me olemme toistemme kurkussa, kun olemme kuitenkin saman Herran palvelijoita? Mistä tulevat riidat, jollei lihallisesta mielestä, joka meissä niin helposti saa otteen.

    • Ismo,
      vaihteeksi olet lähes ainoa, joka otti huomioon blogin aiheen. Kiitos siitä!

      Apt. 1:8, Biblia 1776 mukaan:
      8 Vaan teidän pitää saaman Pyhän Hengen voiman, joka on tuleva teidän päällenne, ja teidän pitää minun todistajani oleman, sekä Jerusalemissa, että koko Juudeassa ja Samariassa, ja sitte maailman ääreen.

      Uskova, Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt puetaan voimalla, vt. Luuk.24:49, 38 laitos:
      ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.”

      Uskomme tunnustaminen on yhtäkuin todistamista, todistamista siitä, kuinka kivisydän on vaihdettu lihasydämeen. Tuo uskoontulo on vain Pyhän Hengen työ niissä, jotka sen ovat sallineet itsessään tapahtua. Vaikka uskovalla ei ole muuta osuutta uskoontulossaan, kuin sallia se tapahtuvan, eli vastaanotto, niin se mitä on sisimpään syntynyt näyttäytyy ulospäin. Sen jälkeen voi olla tunnustaja-todistaja. Mutta odottakaa, kunnes päällenne puetaan Voima korkeudesta. Ensimmäiset ”helluntalaiset” odottivat ja heidän päälleen lankesi Voima, koska sisimmässä heillä jo oli Pyhän Hengen sinetti.

      Pietari antoi oitis mallin tunnustamisesta. Sitä ei ole tarvis ”kehittää” jollain ”selvemmällä” tuotteella, koska ” Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki”.

      Oleellista on, että on uskossa, ja että tunnustetaan Pyhän Hengen voimassa.

    • Mitä ’Pyhän Hengen voima’ sitten on? Tuskin se tarkoittaa mitään ulkonaista, vaikkapa tunteellista paatosta tai kaunopuheisuutta. Ehkä kuvaus Elian ja Herran kohtaamisesta kertoo tästä jotain: ”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: ’Miksi olet täällä, Elia?'”

    • Martti,

      Mielestäni aivan oikein kerrot tuosta Elian ”löydöstä”. VL:n aikana kuitenkin Pyhä Henki voimana annettiin tehtäviin, kuten Elialla oli. UL:n alkaessa, tuo Voima lankesi kaiken lihan päälle, niinkuin Jooel, Jesaja ja Hesekiel olivat ennustaneet. Tämän löydät Apostolien teoista, helluntaiherätyksen alun kertomuksesta.

      Ilmeisesti olet Raamatun kanssa samaa mieltä, että Voimasta on kysymys ja, että Voima ei asu äänessä, liturgioissa, messuamisissa, sanoissa tai muussa vaikuttamisessa . Voinnet varmaan olla samaa mieltä myös siitä koko Raamatun-läpi-kannasta, että Voimalla ei ole standardipakettia. Voima asuu pääasiassa heikoissa, jotka eivät mitään ole.

      ”Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki”.
      Tämä Jeesuksen ohje painottaa, että ”Ilman Minua te ette voi mitään tehdä”.

    • Tähtien Sodan jediritarit uskovat Voimaan. Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan persoona ja jotain muuta. Hänen kuvanaan Raamattu esittää kyyhkysen, joka ei todellakaan ole voimakas olento. Nopea ja oikeaan suunnistava viestinviejä kyyhkynen toki on.

    • Älä rajota omilla määrittelyilläsi Jumalan Voimaa. Sen voi vastaanottaa ja kokea, tai paremminkin se täytyy kokea. Odotatko, oletko koskaan odottanut sitä?

      Pidätkö itseäsi Jeesuksen todistajana? Ellet, niin haluaisitko tulla sellaiseksi?

    • Martti,

      Ihminen vaeltaa yksilönä Jumalan edessä.
      Galaksien ja atomien liikuttelu ei Jumalalle ole Se Juttu, – Raamatun mukaan. Ne ”voimat” ovat luomakunta, joka palaa, alkuaineita myöten. Ihmisen katoamaton osa ei pala, oli se taivaassa tai helvetissä. Tämän ikuisuusosan tähden Jeesus puhui uudestisyntyneille: ”vaan, kun Pyhä Henki tulee yllenne, niin te saatte Voiman, ja te tulette olemaan minun todistajiani … ”.

      Kysyin jo, että kiinnostaako sinua tämä Jeesuksen todistajana olo? Se on tärkein asia maailmassa.

  2. Ismo Malinen toteat:” Joskus tulee vain mieleen miksi me olemme toistemme kurkussa, kun olemme kuitenkin saman Herran palvelijoita? ”

    Tämähän se on kun on eri henki eli toinen kuulee Jeesuksen äänen ja tekee sen mkaan ja tonen ei kuule eikä näin ollen tee sen mukaan vaan seuraa valhetta. Tästä esimerkkinä on Lutherin hyväksymät vainot ns ”uudestikastajia” kohtaan, siis kun minä vain sanon että seuraatte väärää profeettaa niin se on ”kurkussakiinni” olemista mutta Lutherille hyväksytte toisuskoisien kristittyjen tappamisen, sokeus on pimeydessä elämistä paatuneella sydämellä ja kuuroutta Jeesuksen äänelle.

  3. Ari Pasanen :”Tästä esimerkkinä on Lutherin hyväksymät vainot ns “uudestikastajia” kohtaan, siis kun minä vain sanon että seuraatte väärää profeettaa niin se on “kurkussakiinni” olemista mutta Lutherille hyväksytte toisuskoisien kristittyjen tappamisen, sokeus on pimeydessä elämistä paatuneella sydämellä ja kuuroutta Jeesuksen äänelle.”

    Sellaistahan kirkko- ja muukin poliittinen elämä on. Vihan, konfliktien ja valehteluin avulla kilpaillaan ja pyritään erottautumaan ”muita paremmaksi”. Ja Jumala antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, mutta ilmeisesti ihmiset ”haluavat” hukkua ja hukuttaa siinä ohessa kaikki muutkin:

    https://www.youtube.com/watch?v=wN95z_ZkT2c

  4. Ismo Malinen kun täällä on kommentejasi lukenut niin tulee siihen tulokseen että jos tulisi diktaattori ja määräisi kaikki suomalaiset luterilaisiksi ja jos ei tottelisi niin pää poikki, siis tähän antaa aiheen mielipiteesi Lutherin ajan ”pyövelimeinigistä” eli ”evankeliumisi” mukaan tämä on mahdollista ja oikeaa krisillisyyttä eikä varsinkaan huonoa hedelmää?

Reijo Mänttäri
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.