Raamattu ei riitä, kun se ei uskossa sulaudu.
Hepr. 4:2, ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.
Ollaan tehty uskontunnustuksia, joiden olemassaolon tarkoitus on kyseenalainen. Vähiten kyseenalainen on nk. Apostolinen Uskontunnustus. Nikean Uskontunnustus sanotaan olevan rinnakkainen, yhtenevä, mutta totuuksia alleviivaavampi.
Nikealainen “alleviivaa” kuitenkin sellaista mitä Apostolinen ei sisällä, eli tunnustuksen viimeisen virkkeen alkuosa: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, …“
Apostolisen uskontunnustuksesta “puuttuva” osa on korjattu Suomen evlut kirkon sivuilla, kirjoittamalla lisäys taustaa-osaan seuraavasti: “Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä.
Annettiinko tuo uskontunnustus ennen vai jälkeen kasteen?
Kyseenalaistan yksiselitteisen Sanan muotoilun.
Ei ole mitään esimerkkiä Raamatussa yhdessä lausutusta uskontunnustuksesta.
Kun ensimmäinen lähetyssaarnaaja tuli uskoon Gazan tiellä, niin siinä yhteydessä on Apt. 8:
37 “Silloin Filippus sanoi hänelle: jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hoviherra vastasi: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Näen paljon uskottavampana lukea Raamatusta mm. tämä kertomus hoviherran uskoontulosta, kuin tehdä “kilpailevia” versioita, joita sitten ei ole edes tarkoitus käyttää Raamatun opettamassa yhteydessä.
”Studiossa keskustelemassa ovat kansanedustajat Anna Kontula (vas) ja Ilkka Kantola (sd). Seurakuntavaalien osalta ohjelma pureutuu herätysliikkeiden ja puolueiden kytkyihin.”
Yes. Lisää valtaa vaan vaan ”ilolinnuille ja lentojätkille”. Ketäpä kiinnostaisi kytkyt esimerkiksi ihmisoikeuksien vastaisten puoluepoliittisten virkanimitysten ja verovarojen käytön merkityksestä vaikkapa työeläyhtiöiden oikeuteen rahastaa yksityisen sektorin yrityksiltä kyselemättä veroluonteisia maksuja.
Kirjoihin viety ja esivallan antama laki ei ole ylin moraalinen auktoriteetti, ei Suomessakaan. Sen mukaan on tosin normaalitapauksessa toimittava. Lainsäätäjä voi kuitenkin erehtyä. Sen tähden voi tulla vastaan tilanteita, jolloin on toimittava lakia vastaan, jotta toimittaisiin moraalisesti oikein.
Sekulaari ihminen voi pitää ylimpänä lakina kirjoitetun lain ylittävää yleistä oikeudentuntoa. Uskova pitää ylimpänä moraalisena auktoriteettina Jumalaa.
Niin ajatellaan Saksassa, jonka perustuslakia määrittää seuraava lause:
”Im Bewußtsein seiner Verantwortung vor Gott und den Menschen, … ” [Tietoisena vastuustaan Jumalan ja ihmisten edessä … ]
Tältä pohjalta lausutaan lain ensimmäinen pykälä:
”Die Würde des Menschen ist unantastbar. Sie zu achten und zu schützen ist Verpflichtung aller staatlichen Gewalt.” [Ihmisen arvo on loukkaamaton. Sen kunnioittaminen ja suojaaminen on kaiken valtiollisen vallankäytön velvollisuus.]
”Sekulaari ihminen voi pitää ylimpänä lakina kirjoitetun lain ylittävää yleistä oikeudentuntoa. Uskova pitää ylimpänä moraalisena auktoriteettina Jumalaa.”
Jokaisen ihmisen ylin moraalinen auktoriteetti on henkilö itse. Jos laki käskee sinua tappamaan jonkun, ja oma moraalisi on tätä vastaan, et tapa, vaan rikot lakia. Samoin Jumalan kanssa. Jos Jumala tulee ja käskee sinua tappamaan jonkun, mutta oma henkilökohtainen moraalisi on tätä vastaan, et tapa, vaan rikot Jumalan käskyä. Vai kuinka on asian laita?
Arto Vesterbacka: ”Jos Jumala tulee ja käskee sinua tappamaan jonkun, mutta oma henkilökohtainen moraalisi on tätä vastaan, et tapa, vaan rikot Jumalan käskyä. Vai kuinka on asian laita?”
Kyllä näin on. Vai ”what would Jesus do”..? Siinä on hyvä moraalisen toiminnan malli.
Arto Vesterbacka:
”ihmisen ylin moraalinen auktoriteetti on henkilö itse.”
Jos ”henkilö itse” tarkoittaa henkilön minuutta, jota kutsutaan myös nimillä
tietoisuus tai minä-kokemus, niin noin mielestäni voi sanoa vain jos henkilö voi itse vapaasti valita millaista moraalia han noudattaa. Yleensä ihminen ei voi itse valita onko jonkun ihmisen tappaminen tms. vastoin hänen moraaliaan vai ei.
Jos ihmisen minuus on hänen ylin moraalinen auktoriteettinsa, niin ymmärtääkseni silloin hänellä ei ole moraalia ensinkään.
Taitaa olla niin että moraalimme on ohjelmoitu aivoihimme emmekä itse voi sille kovinkaan paljon. Mutta jos se on vain sähkökemiallinen ohjelmakoodi ihmisen aivoissa niin silloin ihmisen itse (hänen minuutensa) pitäisi tulla oman moraalinsa herraksi sillä hetkellä kun hän oivaltaa tämän!
Ja samalla hetkellä hänellä siis lakkaa olemasta moraali!
Ja samalla hetkellä hänellä siis lakkaa olemasta moraali!
Tai siis ei tietenkään välttämättä lakkaa olemasta moraali mutta en näe sen lakkaamiselle tuossa tapauksessa periaatteellista estettä.
Jouni Turtiainen:”Kyllä näin on. Vai “what would Jesus do”..? Siinä on hyvä moraalisen toiminnan malli.”
Ja Jeesus käskee raamatussa ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Kysymys nyt kuuluu, onko Jumalan rakastaminen ja tämän käskyjen noudattamatta jättäminen ristiriidassa toistensa kanssa? Toinen kysymys on sitten seuraava: jos Jumala vaatii kahta ihmistä tappamaan jonkun, ja näistä toinen tekee teon ja toinen ei, kumpi on moraalisesti parempi? Oletuksella, että Jumala on näiden molempien henkilöiden korkein moraalinen auktoriteetti, ja mitä Jumala sanoo/käskee, on moraalista (useimpien apologeetikkojen mukaan).
Voitto Kotiaho:”Jos “henkilö itse” tarkoittaa henkilön minuutta, jota kutsutaan myös nimillä tietoisuus tai minä-kokemus, niin noin mielestäni voi sanoa vain jos henkilö voi itse vapaasti valita millaista moraalia han noudattaa.
Yleensä ihminen ei voi itse valita onko jonkun ihmisen tappaminen tms. vastoin hänen moraaliaan vai ei…Taitaa olla niin että moraalimme on ohjelmoitu aivoihimme emmekä itse voi sille kovinkaan paljon. Mutta jos se on vain sähkökemiallinen ohjelmakoodi ihmisen aivoissa niin silloin ihmisen itse (hänen minuutensa) pitäisi tulla oman moraalinsa herraksi sillä hetkellä kun hän oivaltaa tämän! Ja samalla hetkellä hänellä siis lakkaa olemasta moraali! Tai siis ei tietenkään välttämättä lakkaa olemasta moraali mutta en näe sen lakkaamiselle tuossa tapauksessa periaatteellista estettä.”
Tätä kutsutaan empatiaksi. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja sosiaalisille eläimille on kehittynyt kyky empatiaan, jotta nämä voisivat toimia paremmin yhteisönä. Tätä voitaisiin pitää tietynlaisena moraalisena pohjana. Ihminen voi kuitenkin ”sammuttaa” oman moraalinsa tappamisen suhteen useissakin tilanteissa. Osalta ihmisistä puuttuu kyky empatiaan kokonaan, ja heillä ei ole mitään moraalistakaan estettä tappaa tai muuten vahingoittaa toisia. Näitä ihmisiä kutsumme psyko- ja sosiopaateiksi. Näilläkin on kuitenkin usein toimiva itsesuojeluvaisto, ja se pitää useimmat psyko- ja sosiopaatit lain sisäpuolella, joka ei kuitenkaan ole sama kuin moraali. Ihminen on omien sähkökemiallisten prosessiensa orja, joten ihmisellä ei ole sinänsä mahdollisuutta muuttaa käyttäytymistään tai moraaliaan (ilman lääkitystä). Mutta muuttaako tämä lainkaan väittämää, että ihminen on itse oma moraalinen auktoriteettinsa?
Arto Vesterback: ”Kysymys nyt kuuluu, onko Jumalan rakastaminen ja tämän käskyjen noudattamatta jättäminen ristiriidassa toistensa kanssa?”
Eihän Jumalaa voi rakastaa, jos aiheuttaa toisille pahaa.. ”Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt” (1 Joh 3:20).
Näin se kristillinen moraali toimii erehtymättömästi. Periaatteessa. Käytäntöhän on aivan eri asia.. Ideologiasta riippumatta. Vai mitä sanoo agnostikko / ateisti.:?
Arto Vesterbacka:
”Ihminen on omien sähkökemiallisten prosessiensa orja, joten ihmisellä ei ole sinänsä mahdollisuutta muuttaa käyttäytymistään tai moraaliaan (ilman lääkitystä). Mutta muuttaako tämä lainkaan väittämää, että ihminen on itse oma moraalinen auktoriteettinsa?”
Miten ihminen voi olla samaan aikaan jonkin asian sekä orja että auktoriteetti?
Muutenkin on hyvä nähdä se, minkä opin yhteensä 12 vuotta Saksassa asuessani, että sikäläisessä politiikassa ääneen(kin) lausuttu kristillinen usko on ollut ja osin on yhä vielä voimakas vaikuttaja paljon julkisemmalla tavalla, kuin mihin Suomessa on totuttu. Myös Euroopan Unionia oltiin rakentamassa kahden maailmansodan raunioille pitkälti kristillisen uskon pohjalta ponnistaen.
Jos kristillinen usko siis nyt alkaa näkyä myös Suomen politiikassa, tilanne on saksalaisen kulttuuripiirin näkökulmasta katsottuna enemmänkin normalisoitumassa kuin vieraantumassa eurooppalaisuudesta. Ranskalaisesta näkökulmasta katsottuna tilanne sen sijaan lienee toinen.
Raamattu sanoo yksiselitteisesti: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt.5:29). Jumala on luonut ihmisen, Hän tuntee tämän olemuksen ja tarpeet ja siksi Hän on antanut meille Raamatun elämänohjeeksemme. Se pätee myös poliitikoihin, jotka ovat vastuussa Jumalalle, kuinka kohtelevat johdettaviaan = lähimmäisiään. Rakkauden kaksoiskäsky on korkein eettinen arvo koko ihmiskunnalle: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat” (Mt.22:37-39). Jeesus on Totuus ja myös meidän tulee elää ja vaikuttaa totuudessa.
Raamattu on myös eettinen ohje. Jumalan kymmenen käskyä ovat hyvän elämä lait (5Ms.5:6-21). Siksi Päivi Räsänen, kovan vastustuksen ja ivan alla, puolusti ”homoillassa” ansiokkaasti kuudetta käskyä:Älä tee huorin. Yksilön ja kansan hyvinvointi riippuu Jumalan käskyjen noudattamisesta, sillä siihen kätkeytyy siunaus. ”Niiden noudattamisesta on suuri palkka” (Ps.19:12).
Minusta Soini on asettunut Israelin kannalle ihan kansallismielisistä, eli poliittisista syistä. Juutalaiset ovat kansa, joka ansaitsee oman valtionsa. Asia on puhtaasti poliittinen.
Katolisella kirkolla ei taida olla Israelin valtioon mitään kantaa ja kirkon sisällä ollaan asiasta hyvinkin erimielisiä. Eniten huolestuttaa lähi-idän kristittyjen asema, jonka parantamiseksi ei oikein voi tehdä mitään politiikan ollessa sitä mitä se nyt on.
Tuo, että Jumala menee lakien edelle on itsestään selvää. Jotka muuta väittävät voisivat ottaa sen maallisen lakikirjan käteen ja esittää mitä kristityt siinä rikkovat. Esimerkiksi olematta tekemättä aborttia ei vielä sentään ole rikos.
Ev.lut toki voi mennä minne se haluaa, mutta kyllähän tämä entistä kirkkonne jäsentä huolestuttaa. Kova juttu olisi, jos saisitte mainostelevisiolle myydyksi jonkun Salattujen elämien kaltaisen sarjan ja maksettua päätoimittajan palkan. Etten pahemmin sano.
Mielenkiintoista, että Nieminen ottaa esimerkiksi paljon julkisuudessakin vinoon väännellyn Päivi Räsäsen kannanoton sanoessaan: ”Sitä Nieminen pitää erityisen ongelmallisena, jos tärkeässä asemassa oleva poliitikko ajattelee, että Raamattu on lakien yläpuolella.
– Esimerkiksi muutama vuosi sitten sisäministeri Päivi Räsänen (kd) julisti niin julkisessa puheessaan. Minä koen sen hyvin ongelmalliseksi, kun sisäministeri ajattelee näin.”
Jos sisäministeri Räsänen olisi todella käskenyt toimimaan lakien vastaisesti, niin hän ei enää istuisi ministeriaitiossa.
Räsänen piti puheensa hengellisillä kesäjuhlilla ja hänen sanomansa ei ollut, kuten Nieminen antaa ymmärtää, käsky toimia lain vastaisesti.
Hyvin positiivista, jos suomalaisista nykypoliitikoista löytyy rohkeutta ja rehellisyyttä kertoa uskostaan julkisesti.
Jostakin kumman syystä henkilökohtaisesta uskosta puhuminen tuntuu olevan jonkinlainen tabu Suomessa. Ennemmin ihmiset puhuvat esim työporukassa seksikokemuksistaan kuin uskostaan. Usko on liian intiimi asia?
Uskostaan puhuessaan saattaa asettua tällaisessa ilmapiirissä alttiiksi pilkalle ja vähättelylle, ns. ”järkevät” ja ”tosiasioihin perustavat” ”vapaa-ajattelijat” kun ”nykyään tietävät paremmin”.
Mutta minusta on inhimillistä ja lämmintä, jos ihmisellä on usko ja hän sen uskaltaa tunnustaa. Sellainen ihminen saattaa muussakin olla rehellinen, jopa poliitikko.
Toimittaja Nieminen: ”Meillä on fiksu arkkipiispa ja minä pidän erittäin hyvänä, että pääministeri ja arkkipiispa kohtaavat myös julkisella estradilla, ja että he ylipäätään ovat tekemisissä toistensa kanssa, koska molemmilla on merkittävässä määrin valtaa.”
Argumentum ad hominem.
Sinänsä dialogilla lienee laaja kannatus. Onko se hyvä vai huono asia? Riippuu siitä, millaisia tuloksia dialogista seuraa..
Jokaisen yhteiskunnassa vallitsevan normin takana on käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Ongelmalliseksi tulevat ne tapaukset missä yksittäisen ihmisen mielikuva oikeasta ja väärästä loukkaa todella pahasti toisten käsitystä elämän menosta.
Niemisen mainitsema Räsäsen linjaus on informaatiohälyn takia tullut väärin ymmärretyksi. Räsänen puhui täyttä asiaa, mutta uutisointi puhui potaskaa vääntäen puheen kärjen vastakohdakseen.
Todellisia ongelmia ovat aiheuttaneet eräät ympäristöaktivistit, kuten kettutytöt. Kuvitellessaan parantavansa eläinten asemaa he ovat toiminnallaan harjoittaneet hurjinta mahdollista eläinrääkkäystä. Paitsi rikollista tunkeutumista ihmisten yksityisiin tiloihin he ovat aiheyttaneet useille hyvin hoidetuille eläimille surkean kuoleman siirtäessään näitä turvallisista asunnoistaan ja ruonkinnastaan heille sopimattomaan ympäristöön ja nälänhätään.
Puoluejohtajien uskon käsitykset perustuvat yksinkertaisesti Jeesuksen sanomaan lähimmäiseen rakkaudesta, ” siinä on kaikki laki ja profeetat ”. Sen käytännön toimintatavoissa on sitten eroavaisuuksia. Esim. Räsänen jumalineen ja Soini katolilaisuuksineen.
Yhteiskunnan, kansalaisten, etu on, että uskonto ei pääse valtaan päätöksisä. Siitä on nykyisin ja aina koko 2000 vuoden ajalta pelkästään negatiivisia kokemuksia.