Raamattu ei riitä, kun se ei uskossa sulaudu.
Hepr. 4:2, ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.
Ollaan tehty uskontunnustuksia, joiden olemassaolon tarkoitus on kyseenalainen. Vähiten kyseenalainen on nk. Apostolinen Uskontunnustus. Nikean Uskontunnustus sanotaan olevan rinnakkainen, yhtenevä, mutta totuuksia alleviivaavampi.
Nikealainen “alleviivaa” kuitenkin sellaista mitä Apostolinen ei sisällä, eli tunnustuksen viimeisen virkkeen alkuosa: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, …“
Apostolisen uskontunnustuksesta “puuttuva” osa on korjattu Suomen evlut kirkon sivuilla, kirjoittamalla lisäys taustaa-osaan seuraavasti: “Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä.
Annettiinko tuo uskontunnustus ennen vai jälkeen kasteen?
Kyseenalaistan yksiselitteisen Sanan muotoilun.
Ei ole mitään esimerkkiä Raamatussa yhdessä lausutusta uskontunnustuksesta.
Kun ensimmäinen lähetyssaarnaaja tuli uskoon Gazan tiellä, niin siinä yhteydessä on Apt. 8:
37 “Silloin Filippus sanoi hänelle: jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hoviherra vastasi: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Näen paljon uskottavampana lukea Raamatusta mm. tämä kertomus hoviherran uskoontulosta, kuin tehdä “kilpailevia” versioita, joita sitten ei ole edes tarkoitus käyttää Raamatun opettamassa yhteydessä.
Arto
Viittaamalla ristiretkiin yms teet yleistyksiä, jotka eivät kestä kriittistä tutkimusta.
Sotien syyt ovat kyllä aivan muualla kuin annat ymmärtää.
Charles Philipsin ja Alan Axelrodin kolmiosainen teos ”Encyclopedia of Wars”, Sotien sanakirja, luettelee ja tarkastelee 1.763 koko ihmiskunnan tunnetun historian ajalta.
Kirjan tutkijoiden tekemän tutkimuksen tulokseksi tuli, että 123 tapauksessa oli kyseessä uskonnollinen sota., mikä tekee 6,een näistä 6.98% kaikista historian sodista. Kun tästä vielä otetaan erilleen Islamin nimessä käydyt 66 sotaa, niin nämä kaikkien muiden uskontojen nimissä käytyjen sotien lukumääräksi jää 57, mikä tekee 3,23 % kaikista maailmanhistorian sodista.
Sen sijaan kun katsotaan miten valtioiden johto on käsitellyt omia kansalaisiaan, huomataan että jumalankielteisyyden osuus tulee selvästi näkyviin.
Tästä on julkaistu seuraava tutkimustulos:
Siitä käy ilmi miten sellaiset ideologiat missä ei ole haluttu olla Jumalan kanssa tekemisissä ovat aiheuttaneet merkittävää tuhoa omien kansalaisten keskuudessa.
R. J. Rummel in kirja Lethal Politics and Death by Government
Rummel sanoo: Melkein 170 miljoonaa ihmistä, miestä, naista ja lasta on ammuttu, lyöty, kidutettu, teilattu, poltettu, näännytetty nälkään, pantu kylmään, murskattu tai saatu kuolemaan: haudattu elävänä, hukutettu, hirtetty, pommitettu tai tapettu monin muin tavoin. says. Hallitukset ovat tuottaneet kuoleman aseettomille, avuttomille kansalaisilleen ja vierailleen. Luku voi olla jopa lähes 360 miljoonaa ihmistä. Kyseessä on meidän modernin aikamme Musta surma, jolla meidän ihmiskuntaamme on hävitetty. Tämän on saanut voimankäyttö ei bakteerit.
Yksittäisinä esimerkkinä siitä miten käy, kun hallitseva ideologia ei ole ottanut mukaan Jumalaa elämän todellisuuteen,
Rummel antaa mm seuraavia lukuja:
Joseph Stalin – 42,672,000
Mao Zedong – 37,828,000
Adolf Hitler – 20,946,000
Chiang Kai-shek – 10,214,000
Vladimir Lenin – 4,017,000
Hideki Tojo – 3,990,000
Pol Pot – 2,397,0003
Listalta puuttuu ainakin Leopold II, joka äsittääkseni kilpailee Chiangin kanssa neljännestä tilasta. Maon olen joskus nähnyt myös listan kärjessä. Laskutapoja on monia.
Matias,
”Sotien syyt ovat kyllä aivan muualla kuin annat ymmärtää.”
Yleisin sotien syy on resurssien hankkiminen. Oli tämä sitten asuinpinta-alaa tai raaka-aineita. En väittänyt, että uskonto olisi sotien syinä. Mutta, se mitä minä kyllä väitin, oli, että olisiko Englannin, Ranskan, ym. kuninkailla ollut mitään syytä lähteä riehumaan toiselle puolelle Eurooppaa ilman raamattua? Inkvisition ja noitarovioiden taustoja et edes sinä voi kiistää. En sano, että näissä olisi kuollut miljoonia, edes kymmeniä tai satoja tuhansia, mutta olisiko näitä turhia kuolemia tullut lainkaan ilman raamattua?
Antamasi listan top 2 henkilöt olivat todella kommunistisia, ja voidaan sanoa melko suurella todennäköisyydellä heidän olleen ateisteja. (Kolmantena, neljäntenä ja viidentenä, jos otetaan Juhan mainitsema Leopold mukaan, tuleekin jo kristittyjä.) Mutta syy, jonka takia ihmisiä lähinnä kuoli, oli näiden ympärille muodostetussa henkilökultissa, jossa johtajan kaikenlainen arvostelu, todellinen tai fiktiivinen, oli rangaistavissa kuolemalla. Kommunistiset maat saattoivat olla jumalkäsitykseltään ateistisia, mutta ne olivat kaukana uskonnottomasta.
Tässä versio, jossa Mao on kärjessä. Chiang Kaishek la Lenin puuttuvat kokonaan:
http://img.gawkerassets.com/img/182h4jpdfjpaijpg/original.jpg
Todellakin eri tutkijoilla esiintyy näissä listoissa hyvinkin erilaisia lukemia. Koska tämä ei ole erikoisalani niin en voi ottaa varmaa kantaa mikä niistä on totuudenmukaisin.
Otin esille yhden listan, jossa kuitenkin yleissuuntauksen pitäisi tulla näkyviin.
Arto
Ristiretkien aikaisessa Pyhälle maalle menossa oli useampikin poliittinen ja taloudellinen lataus takana. Näiden erittely kuitenkin veisi keskustelun pois varsinaisesta aiheestaan.
Otan tähän vain pienen vertailun myöhempiin hallitsijoitten tukemiin hankkeisiin.
Mikä sai eurooppalaiset perustamaan siirtomaita?
Mitä poliittista tai taloudellista arvoa oli lähes tuhat vuotta sitten lähteä toiselle puolelle Eurooppaa valtaamaan kaupunkia, jolla ei vieläkään ole mitään sekulaaripoliittista tai taloudellista arvoa länsimaille. Ainoa syy, miksi silloin ja nyt ”pyhästä maasta” tapellaan, on kolmen uskontokunnan kirjoitukset.
Siirtomailla puolestaan oli taloudellista arvoa, joka teki Englannista, Espanjasta ja Portugalista 1500-luvulta 1800-luvun lopulle maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia maita.
Voisi vielä lisätä parin viestin takaiseen, että erityisesti Euroopassa käytyjen sotien taustalla on ollut eri kuningashuoneitten keskinäisten riitojen selvittely.
Kun kristinusko oli, ennen keisari Konstantinusta, Rooman valtakunnassa hallintokoneiston vainoama, niin se tietääkseni levisi nopeasti pitkin melkein koko Rooman. Kun Konstantinus teki siitä valtionuskonnon, niin jossain vaiheessa, mihin en ole perehtynyt, siitä tuli tietääkseni valtakunnan pakkouskonto.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin siinä kävi niin, että valtiokoneistolle, joka pakotti pakkouskontoon, ei ollut oleellista että avaatko sydämesi Jeesukselle, vaan se että alat muodollisesti noudattamaan ”krisitillistä” elämää.
Voitto.
Kansallisella tasolla uskonnon tilanteesta voi ratkaista vain yhteisöllisellä tasolla. Koko maailman uskontotilanteen kannalta tämä on ratkaiseva toiminnan näkökohta.
Yksilöllisen tason ihmisten omat ratkaisut jäävät aina sivuasioiksi, koska lopulta vain Jumala yksin tietää mitä me ajattelemme sisimmässämme. Tietenkin itsekunkin sanat ja puheet kertovat tästä jonkin verran.
Matias.
Puhun siitä, että kristinuskosta tehtiin pakollista. Suomessakin taisi olla kirkossakäynti pakollista aina 1900-luvun alkuun saakka. Uskon, että tämä kristinuskon tekeminen pakolliseksi aiheutti evankeliumille enemmän tuhoa kuin edesauttoi sitä.
Arto
1
Eurooppalaisen poliittisen tilanteen valossa useat kuninkaat kokivat Pyhän maan sotaan mukaan menon mielekkääksi. Tarkempi käsittely mielestäni vie keskustelumme kannalta sivuun.
2
Mainintasi kuningashuoneitten välisistä valtapoliittisista kiistoista on oikeaan osuva.
Esim. Kolmekymmenvuotisen sodan Saksalais-Roomalaista keisarikuntaa vastaan rahoitti katolinen Ranska. Aluksi he saivat houkutelluksi mukaan Tanskan kuninkaan ja hänen jälkeensä Ruotsin Kustaa II Aadolfin. Näennäisesti se oli protestanttien sota katolisia vastaan, mutta taustoiltaan se oli kahden johtavan kunkaiden välistä sotimista Euroopan vallasta.
Muutoin, ruotsalaisten joukkojenkaan kulkusuuntaka ei ollut uskonsodan ratkaisemiseksi tarvittava suunta, vaan suurten Keski-Eurooppalaisten kaivosten malmiesiintymisiä kohti.
.
Matias,
Sinänsä olemme samaa mieltä Jerusalemiin lähtemisten kanssa. Se oli tuon ajan kuninkaiden näkökulmasta poliittisesti kannattavaa. Mutta, se mitä olen yrittänyt tuoda koko ajan esille, on se pikku fakta, että jos näiden kolmen uskontokunnan kirjoituksia ei olisi olemassakaan, eikä olisi mitään syytä pitää Israelin aluetta ”pyhänä”, ei olisi ollut mitään poliittista tai taloudellista syytä lähteä sinne.
Arto
Vastakkainasettelu eurooppalaisen ja seemiläisen maailman välillä oli syntynyt jo silloin kun foinikialaiset eli puunilaiset olivat asettuneet Karthagoon ja siitä oli kasvanut kreikkalaisten suurimman kaupungin Sisiliassa sijaitsevan Syrakusan rinnalle lännen merkittävin kauppakaupunki.
Kun Rooma sitten kasvoi niin taistelu kreikkalaisten ja puunilaisten välillä vaihtui Rooman ja Karthagon väliseksi sodaksi. Kreikkalaisia vastaan taistelleen Hannibalin pojan Hamilkarin pojan Hannibalin aikana käytiin näiden sotien ehkä merkittävimmät taistelut.
(Huomaa ! Barbaari sanan etymologia pojanpoika Hannibalin nimessä Hannibal bar Hamilkar bar Hannibal ! = Hannibal Hamilkarin poika joka puolestaan oli Hannibalin poika !)
Jo noista ajoista on ollut valitettavia sotia eurooppalaisten ja seemiläisten välillä. Antisemitismiä laajassa mielessä.
Ihmiskunnan historian suuria linjoja ajatellen syyskuun 11. päivän tapahtumat 2001 ovat vain tämän ikivanhan perinteen jatkumoa.
Yksi ekalle ristiretkelle lähdön syy oli tiukkaa Islamia noudattavien Seldzukkien valta-asema suurinpiirtein samoilla aluieilla, joissa nyt Isis pitää valtaa. Joten taitaa historia vain tapansa mukaan toistaa itseään. Ristiä retkistä tuskin kannattaa syyttää. Sitä kun on jo silloin myös politiikan välineenä käytetty. Tässä valossa kristillisellä uskolla on hyvin vähän tekemistä ristiretkien kanssa.
Hohhoijaa.
Kimmo,
Varmaan osaat antaa vastauksen kysymykseen, jonka esitin:
Annettiinko tuo uskontunnustus ennen vai jälkeen kasteen?
Villekin varmaan osaa vastata tähän.
Tarkoittaako reformaatioajan yksi keskeisimmistä periaatteista ¨Yksin Raamattu’ sitä, että Raamattu on yksin?
Mitä siis tarkoittaa yksin Raamattu? Esim. ei Luther hylännyt kirkon traditiota vaikka Raamattu on luterilaisessa kristillisyydessä asetettu kristillisen uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ja auktoriteetiksi, muttei ainoaksi. Raamatun rinnalla on aina yhteisö joka sitä lukee ja tulkitsee, sekä traditio, joka on Raamatun mukainen.
Yhteisö ja sen usko ovat olleet ennen kuin Raamattua on koottu. Traditio on kulkenut Uuden testamentin kirjojen syntymisen rinnalla, sekä Raamatun kokoamisen rinnalla. Raamattu ja traditio ovat parivaljakko ja traditio antaa rajat Raamatun tulkitsemiselle. Sen kautta uskontunnustukset ovat edelleen Raamatun aitoa ja oikeaa selitystä ja tulkintaa, eivät Raamatusta irrallaan.
Uskoakseni Reijo olet perehtynyt kirkon uskonopin syntyhistoriaan? Sen kautta avautuu, miksi uskontunnustukset on muotoiltu tuollaisiksi kuin ne ovat. Uskontunnustukset kristityillä kokoavat Raamatun keskeisen ydinviestin, siis koko Raamatun, eivät ainoastaan Uuden testamentin sanomaa. Uskontunnustus on Raamatun tiivistys ja kristityt uskovat Kolmiyhteiseen Jumalaan, eivät yksistään Jeesukseen ja hänen pelastustekoonsa.
Jumala ilmoittaa itsensä ja asiansa tavalla ja toisella ja aina riittävän selkeästi ja aina niinkuin on kirjoitettu, Kirjoituksissa.
Tämä uskontunnustusten rustaamisinto on ylimuistoinen. Ihmisellä on taipumus ja suoranainen halu “pistää paremmaksi”, kuin mitä on kirjoitettu. Siitä syystä läpi Raamatun varotetaan ettei Jumalan antamista käskyistä ja säädöksistä oteta mitään pois eikä niihin mitään lisätä. Muutama viite asiasta:
5. Moos. 4:2, 12:32,
Sananl. 30:5,6,
Ilm. 22:18,19.
Papistolle ei riittänyt noudattaa annettuja käskyjä ja säädöksiä, vaikka se oli heidän ainoa tehtävä. Heidän piti lukea ne kansalle selllaisenaan ja niin monasti tehtiin. Näiden lukutilaisuuksien jälkeen kansa vahvisti ymmärtäneensä ja ilmaisi tyytyväisyytensä Jumalan Sanan ohjeisiin. Ei missään ole mainintaa, etteikö olisi ymmärretty. Monessa kohtaa, etenkin Psalmeissa, esim. 19:8 on toteamus: “Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät”.
Talmud ja sen tyyppinen tulkintakirjallisuus oli Jeesukselle kauhistus ja siksi Hän ei nuhdellutkaan muita, kuin perinnäissääntöjen pystyttäjiä, niiden säilyttäjiä ja kehittäjiä. Jo juutalaisuudessa “tunnarit” kumosivat Kirjoituksia. Ei koskaan toisinpäin. Tilanne on täsmälleen sama katolisuudessa ja evlut kirkossa.
Jos joku toistaa ja vahvistaa niinkuin Raamattu asian ilmaisee, vaikka omin sanoin, niin kysymyksessä on Sanan uskovaan uskossa sulautumisesta.
Viittaat “kirkon uskonopin syntyhistoriaan”. Kyllä olen joutunut siihen tutustumaan ja tuo edelläesittämäni “talmudilaisuus” oli ensimmäinen “kirkon” sisällä ja siunaama tapahtuma. Samasta on kirjauksia jo parin ensimmäisen sadan vuoden, jKr., aikana ja mm. Ignatios kantoi kortensa tähän kekoon. Sitten jokainen kirkolliskokous päätti uusia epäraamatullisuuksia noudatettavaksi, rangaistuksen uhalla.
Uskonopin syntyhistoria todella avaa alkuperäisestä poikkeamat ja poikkeamisien syyt.
Yhtään riviä ei tarvi Raamattua tulkita, jotta sitä ymmärtäisi. Näin oli jo Vanhan Liiton aikana ja näin on tänään. Eli uskontunnustus ilmoitetaan olevan ulkopuolelta Raamatun, mutta miksi? jos se ei ole selkeämpi tai ymmärrettävämpi kuin itse Sana. Sitä toistelevat ei-uskovaiset, vaikka kastetut. Sana ei avaudu eikä sulaudu.
Edes Apostolinen Uskontunnustus ei ole tiivistetympi kuin Apt. 8:37. Ei myöskään ymmärrettävämpi, koska tämän jakeen edelliset ja sitä seuraavat jakeet asettavat asiat oikeaan yhteyteensä. Kokonaisuus ja itse ydin on selkeä.