Lukijani.
Montako hoitajaa vanhus tarvitsee? Päätin ottaa selvää. Ja löysin viranomaisen aineistosta huonoa etiikkaa.
Verkossa on Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) julkaisu 2017:6. Se on Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi. Sen mukaan välittömässä asiakastyössä täytyy olla 0,5 henkilöä asiakasta kohti. Suosituksen sivulla 22 viitataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laskentakaavaan.
Käsitin lukemani perusteella, että henkilöstömitoitus täyttyy, kun tarkasteltavalla kalenteriviikolla on toteutunut yhden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneen työntekijän säännöllinen viikkotyöaika kahta todellisesti hoivaa tarvinnutta asiakasta kohti.
Suunnitellun henkilöstömitoituksen laskenta
THL:n esimerkki Suunnitellun henkilöstömitoituksen laskenta herättää luottamusta monipuolisuudellaan. Siinä kuvatussa yksikössä on osastonhoitaja sekä sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Lisäksi löytyy kaksi lähihoitajaa, yksi perushoitaja sekä fysioterapeutti.
Ohje neuvoo, miten välittömän asiakastyön osuus lasketaan. Ammattinimikkeidensä perusteella viisi henkilöä tekee pelkästään sitä. Osastonhoitajan ja fysioterapeutin tunneista asiakastyötä on 50 %. Johtopäätös: kuuden henkilön viikkotyöpanos kattaa 12 ympärivuorokautisen hoidon asiakaspaikkaa.
Laskentakaava (alleviivaus tarkoittaa jakolaskua).
osastonhoitajan vakanssi * hoitotyön osuus työtunneista + sairaanhoitajan ja lähihoitajan vakanssit
ympärivuorokautiseen hoitoon varatut paikat
Suunniteltu henkilöstömitoitus on ilmaistu myös numeroin: (1*0,5+5+1*0,5)/12=0,50.
Huomasin, että vakanssinimikkeet sisältävä kaava poikkeaa numerokaavasta. Muun aineiston perusteella voi onneksi päätellä, että numerokaavan ylimääräinen puolikas tarkoittaa fysioterapeuttia. Ja että luku 5 edustaa viittä kokoaikaista terveysalan ammattilaista nimikkeestä riippumatta.
Toteutuneen henkilöstömitoituksen laskenta
Asiakirjassa on myös esimerkki Toteutuneen henkilöstömitoituksen laskenta.
Toteutunut mitoitus lasketaan seurantaviikon työaikojen perusteella. Osastonhoitajan tehty työaika on 36 tuntia, josta otetaan mukaan puolet, siis 18 tuntia.Todetaan myös, että sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja ovat tehneet yhteensä 70 tuntia sekä lähi- ja perushoitajat 150 tuntia. Fysioterapeutin 30 tunnista lasketaan puolet, mikä on 15 tuntia.
Huomautuksesta käy ilmi, että viikon ajalta yhteenlaskettu työaika ”suhteutetaan henkilöstön lukumäärään jakamalla se keskimääräisellä viikkotyöajalla 38,25 h.” Laskelmaan on otettava mukaan myös seurantaviikon toteutunut asiakasmäärä. Esimerkkiin heitä on otettu 13, siis yhden ylipaikan verran.
Esimerkin toteutunut henkilöstömitoitus näyttää selkeältä, kun se on kirjoitettu kaavaksi: ((36 h * 0,5 + 70 h + 150 h + 30*0,5)/38,25)/13 = 0,50.
Lopussa on vielä lyhyt maininta siitä, mitkä seikat voivat vaikuttaa toteutuneen mitoituksen laskemiseen. Niitä on todettu neljä: Paikalla olevan henkilöstön määrä; paikalla oleva asiakasmäärä viikon eri päivinä; hoitotyöhön osallistumiseen ilmoitettu osuus; tuntien kirjaamisen oikeellisuus.
Yksi toteutuneen työajan luvuista osui välittömästi silmään. Pidin sitä yllättävän suurena. Päätin siksi perehtyä hoitoalan työehtosopimuksiin.
Opin asioita.
Esimerkin hyvät puolet
Näyttää siltä, että esimerkin mukainen henkilöstötilanne on erinomainen. Kaikki seitsemän käsiparia ovat nimittäin rivissä [1]. Ainakaan siinä ei huomauteta, että lomalla, sairaana, täydennyskoulutuksessa tai muusta syystä poissa olevan työntekijän tilalla olisi ollut sijainen.
Kun kaikki ovat läsnä, on periaatteessa mahdollista mitoittaa osastonhoitajalle 2 kokonaista 8 tunnin työvuoroa, sairaanhoitajille 2*4 ja lähihoitajille 3*4. Työvuoroja on siis normaalisti 22. Siitä riittää yksi henkilö viikon jokaiseen aamuun, iltaan ja yöhön. Yksi vuoro jää särkymävaraksi.
Hyvää on myös se, että osastonhoitajan ja fysioterapeutin osalta on eritelty, kuinka paljon he osallistuivat varsinaiseen hoitotyöhön. Juuri heidän työnsä täsmällinen arviointi on tarpeen ammattinimikkeen perusteella.
Arvostan lisäksi sitä, että esimerkki ei ole tyytynyt kuvaamaan tavallista viikkoa, vaan se poikkeaa mukavuusalueelta. Jotta askel ulos ei olisi liian suuri, esimerkki ei ryhdy keksimään, miten ympärivuorokautisen hoidon asiakasmäärä on elänyt päivittäin. Ratkaisu sopii, sillä vaaditun tuntimäärään kannalta on yhdentekevää, onko ylipaikalla seitsemän henkilöä yhden vuorokauden ajan vai yksi henkilö koko viikon.
Eettinen ongelma: työtunnit rikkovat normin
Se luku, mikä osui heti silmään, satutti uudestaan. Työtunnit rikkovat normin!
Virhe ei kuitenkaan ole siinä, miten tunnit on kirjattu. Kuuluu asiaan, että tuntilistat kuvaavat täsmälleen sen, miten on toimittu. Oudolta näyttää sen sijaan se, kuinka ylipaikalle otetun henkilön tarvitsemaan hoivaan on reagoitu. Uuden asiakkaan vuoksi tehdyt ylityötunnit on suunnattu väärin. Väärältä ratkaisu näyttää sekä työehtosopimusten että etiikan näkökulmasta katsottuna.
Jos on uskominen verkosta löytämiäni hoitoalan työehtosopimuksia, niin työtä ei saa teettää yli 48 tuntia kalenteriviikossa paitsi kun on kyse erikseen ilmoitettavasta hätätyöstä. Eettisesti epäilyttävää on myös se, että ylisuuri työtaakka kohdistui työyksikön pienipalkkaisimpiin henkilöihin. Kumpaakaan ratkaisua ei THL:n laskelmassa perustella.
Tarve hoivata jotakuta ylipaikalla voi tulla yllättäen. Siinä mielessä esimerkki on oikealla linjalla. Mutta esitetty suoraviivainen toteutustapa voi johtaa harhaan. Sellaista ei voi hyväksyä viranomaisen asiakirjassa, vaikka malli olisi löydetty kentältä saaduista tutkimusraporteista. Siksi toimin sen eteen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päivittäisi esimerkkinsä eettisesti terveempään suuntaan. Sen voi tehdä vedoten vaikka siihen, että KIKY-sopimus kasvatti hoitoalan työajan 38,75 tai 38,83 tuntiin viikossa.
Työtä on teetetty turhaan
Kun esimerkin kaavan laskee vaihe vaiheelta, paljastuu seuraavaa: Tunteja on teetetty 253 [2]. Siis seurantaviikolla on asiakastyössä ollut keskimäärin 6,6 henkeä [3]. Hoivaa sai 13 asiakasta, joten suhdeluku on lähes 0,51 [4].
Suhdeluku paljastaa, että työtä on teetetty liikaa. Tarve oli vain 6,5*38,25 tuntia. Kun se pyöristetään ylöspäin täysiksi tunneiksi, päädytään lukuun 249 [5]. Samalla katoaa heiveröisinkin peruste sille, miksi kaikki kolme lähihoitajaa oli määrätty tekemään työehtosopimuksen vastaisia ylityötunteja [6].
Pidän eettisenä ongelmana myös sitä, että osastonhoitaja tai sairaanhoitajat eivät ole tarjonneet auttavaa kättään. Jo se, että kaksi heistä olisi tehnyt yhden lisätunnin, olisi poistanut toteumasta kolmannenkin lähihoitajan perusteettomat ylityöt.
Ensiapu
Ensiapu on melko helppo antaa. Siihen riittää, että korjaa työehtosopimuksen vastaisen ylilyönnin niin pienin muutoksin kuin mahdollista. Olkoon Toteutuneen henkilöstömitoituksen kaavan kolmas termi siis 72 h eikä 70 h. Ja olkoon 144 h sen neljäs termi 150 tunnin sijaan [7].
Ei ole oikein, että tyytyisin vain osoittamaan ongelmaa sormella. THL:n esimerkki on nimittäin kaikkine puutteineen parempi kuin ei mitään. Mottoihini kuuluu, että hyvää kannattaa kehittää paremmaksi. Siksi pidän tärkeänä laatia ehdotuksen sellaiseksi esimerkiksi, joka olisi eettisesti vähemmän epäilyttävä.
Helppous, mikä pätee laskentakaavalle annettuun ensiapuun, ei ikävä kyllä päde THL:n esimerkin varsinaiseen eettiseen ongelmaan. Se on sidoksissa työtehtävien tasapuoliseen jakamiseen. Siksi ratkaisuehdotus vaatii seikkaperäiset perustelut. Ja niiden kirjoittaminen ottaa oman aikansa.
Odotellessa voit rauhassa perehtyä ongelmaan. Palaan asiaan toisessa kirjeessä.
Sinun
Harmaa rovasti
[1] Käytän ilmaisua ”rivissä” korostamaan sitä, että työehtosopimuksen mukainen päivittäinen lepoaika, vuorokausilepo ja viikkolepo eivät ole sellaista poissaoloa, mikä edellyttää sijaisen palkkaamista.
[2] (18+70+150+15)=253
[3] 253/38,25=6,6144
[4] 6,6144/13=0,5088
[5] 6,5*38,25=248,625
[6] Huomautan kuitenkin, että luku 253 on oikea, mikäli yksikössä tehdään KIKY-sopimuksen mukaista yksityisten hoiva-alojen viikkotyöaikaa 38 t 50 min.
[7] Ensiapuna paikattu koko kaava ((36 h *0,5+2*36 h + 3*48 h +30*0,5 h)/38,25 h)/13=0,50. Kaavan voi pikapäivittää ottamaan huomioon myös KIKY-sopimuksen lisäämän työajan. Yksityisen sektorin työaikaa noudattaen se on ((36 h *0,5+2*38 h + 3*48 h +30*0,5 h)/38,83 h)/13=0,50.
Jo vuosia sitten lehdistä sai lukea valituksia siitä, että ihmiset elävät pidempään kuin on arvioitu. Jopa meistä pienyrittäjistä on tullut yhteiskunnalle rasite, kun enää emme välttämättä kuole ennen eläkeikää. Miten ylimpien käskynhaltijoiden rahamasseille käy, jos ihmiset eivät kuolekaan kuten käskynhaltijat ovat ennakoineet ja laskeneet? Ja voi sitä häpeää, jos hoitajien pitäisi keskittyä siivoamiseen ja kokkaamiseenkin, kuten itse pienyrittäjänä veloituksetta tein, kun liikuntakykynsä menettänyt lotta-vanhus soitti ja pyysi apuani, kun ei muualta sitä ainakaan tarvelähtöisesti saanut. Niinä päivinä, kun kävin hänen apunaan, siivosin, kokkasin, pesin pyykit, kävin kaupassa ja sen lisäksi kävimme yhdessä mm. kampaajalla. silmälääkärissä, baletissa ja Lottamuseossa. Muistelimme menneitä, välillä puhuimme saksaa ja kuuntelimme yhdessä Verdin Nabuccoa.
https://www.youtube.com/watch?v=2F4G5H_TTvU&t=281s
Olin iloinen, kun hän vähitellen saattoi luopua isosta määrästä psyyken lääkkeitä, joita oli ollut ”vino pino” hänen keittiönpöydällään.
Tuula.
Kiitos siitä, että olet tunnistanut ainakin yhden maatamme puolustaneista sotiemme veteraaneista lähimmäiseksesi ja tuottanut hänelle korkeaa laatua elämään!
Jouni Parviainen :”Kiitos siitä, että olet tunnistanut ainakin yhden maatamme puolustaneista sotiemme veteraaneista lähimmäiseksesi…”
Kiitos kommentista. Voisiko tai haluaisiko sotaa paenneen pienyrittäjäsuvun jälkeläinen tunnistaa maata puolustaneita muuksi kuin lähimmäisikseen? Myös talvisodan alkaessa 10-vuotiaasta isästäni tuli ”sotamies”, kun hän kokemansa neuvostokoneen ampumavälikohtauksen jälkeen liittyi Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin.